2 vuotta koronaa - mitä sinulta on jäänyt tekemättä?

50-vuotisjuhlat jäi pitämättä. Monia ystävien kanssa tapaamisia. Osa harrastuksista. Näin köyhänä ei ole muutenkaan varaa matkustella, joten eipä juuri muuta.

Vaikka välillä on ollut yksinäistä, ymmärrän riskiryhmäläisenä hyvin koronarajoitukset ja olen 3. rokotettu. Kiitos Suomi hyvästä koronan hoidosta!

Ei yhtään mitään. Toki ruuat ostan nykyisin valmiiksi keräiltynä kun koronan vuoksi paikkakunnalle tämä mahdollisuus tuli.

Olisin rakastunut johonkin sattumalta jossakin törmäämään . Olisin nauttinut ihmeellisistä kohtaamisista. En voi tietää mitä olisi tullut vastaan. Jotakin sattumanvaraista. Terveisiä tinderistä ja suunnitelmallisesta parin etsinnästä

Piti aloittaa itse harjoittelemaan rakennekynsien tekoa kotona, mutta kauhean moni ei mielellään tule koekaniiniksi näin korona-aikana koska pelkää kontakteja. Useampi kauan odotettu keikka on jäänyt välistä. Lapsuudenperheen ja muiden läheisten kanssa liian vähän yhteistä aikaa. Tykätään siskon kanssa käydä (ikkuna)ostoksilla ja kahvilassa yhdessä, mutta sekin on nyt jäänyt. Ulkomaanmatka oli suunnitteilla mutta se jäi. Onhan näitä.

Mitään ei ole jäänyt koronan takia tekemättä. Se ei ole vaikuttanut elämääni muuten kuin maskin käyttämisen muodossa.

Ulkomaan matkat mutta sen sijaan säästöön on jäänyt mukavat 10 000 euroa joten ei harmita. Mielenterveyskään ei oikeen oo ollu siinä kunnossa että olisin uskaltanut matkustaa eli ihan hyvä vaan. Tänä vuonna tuskin pääsen taaskaan reissuun niin jääpä taas vaan lisää rahaa säästöön mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona ei oo vaikuttanut mun elämään mitenkään, ihan samoja asioita on voinut tehdä koko ajan. En ole myöskään taipunut painostuksen alla minkäänlaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, en ole ottanut rokotteita enkä ole käyttänyt maskeja. Ihmeen terveenä olen kuitenkin pysynyt, jos valtamediaa uskoo niin minun pitäisi maata tllä hetkellä henkitoreissani teho-osastolla anoen pelastavaa piikkiä.

Jokaisen kannattaa tässä vaiheessa viimeistään lopettaa se koronapornon seuraaminen ja elää ihan normaalia elämää. Korona siinä mittakaavassa kuin se esitetään, on vain median luoma kupla.

Sinä itse päätät elätkö siinä kuplassa ja pelkäät normaalia elämää vai haluatko elää sitä normaalia elämää. Elämä on valintoja.

Saatat päästä sairaalaan makaamaan sitten kun se virus osuu omalle kohdalle. Vai kuvitteletko olevasi immuuni koronavirukselle? Uskot ilmeisesti kaikki mahdolliset teoriat mitä foliohattufoorumeilta voi lukea.

Olen viettänyt niin paljon aikaa koronan sairastaneiden kesken että aika kummallista on jos se siltikin yhtäkkiä jostais hyppäisi niskaan. Monelle ROKOTETULLE sairastuneelle olen ollut se ruuan ja lääkkeiden tuoja kun olen sanonut että voin tuoda, en minä sitä koronaa pelkää. Ei ole tarttunut ei. Ei ole tarttunut myöskään joukkoaltistumisissa eikä missään julkisessa paikassa tai liikennevälineessä. Ei vaikka niitä rokotteita ja maskeja ole ollut

Mitään oireita ei ole ollut koko korona-ajan. Kotitestejä olen kuitenkin aina silloin tällöin tehnyt varalta kun lähipiiri on koronan saanut. Meidänkin lapsuudenperheessä se korona on kiertänyt kaikki ne sisarukset ja heidän perheensä jotka ovat rokotteet ottaneet. Rokottamattomia on tasan yksi ihminen joka todennäköisesti on saanut koronan, mutta se meni 1,5 päivän flunssan oireilla ohi. Ei kuormittanut hoitohenkilökuntaa kun asuu sen verran eristyksissä muutenkin yksinään.

Eläminen.

Jäi baarireissut väliin muutamaksi vuodeksi ja siinä samalla vahingossa raitistuin ja löysin uudestaan elämäniloni. Kiitos korona!

eipä ole mitään jäänyt tekemättä. matkustanut thaikkkuihin, venäjälle (kyllä Pietariin), italiaan ja laivoilla käyny Ruotsissa ja Tukholmassa. Nyt keväällä reissut kanarialle, britteihin ja ranskaan. Elänyt hyvin normaalia kolmekymppisen elämää, käynyt juhlimassa ja kapakoissa. Harrastanut ja nähnyt ihmisiä. Tapasin reilu vuosi sitten elämäni miehen ja nyt paksuna.

Ihminen mukautuu olosuhteisiin, jotkut osaavat luovia. Kyse on asenteesta

Ihmissuhde.

Lopetettiin se koronan takia kun kumpikin asuu omassa huushollissaan ja on omat perheet ja ystäväpiirit. Ei nähty tarpeeksi usein kun ei haluttu tartutella.

Ei tämä ollut ainut syy mutta tärkein.

Matkustelu. Normaalisti pari-kolme reissua vuodessa. No rahaa ainakin säästynyt.

Pääsiäisyön jumalanpalvelus, kymmeniä kirkossa käyntejä, kun hoidettiin digitaalisesti verkkolähetyksinä. Vierailuja vanhainkodissa ja läheisiä katsomassa sairaalassa. Miehen 65-vuotisjuhlat.

Esikoinen ei ole saanut viettää ensimmäisiä tai toisia synttäreitä, ikää nyt 2 vuotta ja 9 kuukautta. Hänelle myös syntyi pikkusisarus viime keväänä, eikä hänelle puolestaan ole voitu pitää nimiäisiä.

Tänä keväänä esikoinen täyttää 3 vuotta ja kuopus vuoden. Saa nähdä jääkö juhlat jälleen pitämättä. On toki "juhlittu", niin että minä ja mieheni ollaan tehty esimerkiksi pieni kakku ja laulettu lapselle jne. Mutta ei se ole sama, kun kaikki isovanhemmat, tädit, sedät, kummit ja muut rakkaat puuttuu juhlista.

Nämä harmittaa eniten. Lisäksi harmittaa kun olen nähnyt eri kaupungeissa asuvia ystäviä liian vähän. Ja se harmittaa että jos onkin ystävää nähnyt, niin siitä ok pitänyt potea huonoa omaatuntoa. Mulla on ikävä sosiaalisuutta, halauksia ja yhdessäoloa.

En ajattele, että mitään olisi jäänyt tekemättä, sillä kaikella on tarkoitus ja kaikki on mennyt niin kuin on ollut tarkoitus. Tällä ajatuksella on helpompi elää.

Ei oikeastaan mitään. Viime kesänä luvut näyttivät paremmilta, joten käytiin reissussa. Sukulaisia nähdään harvakseltaan, joten niidenkin vierailujen määrä on pysynyt samana.

Leffat yms. ovat jääneet välistä, mutta ei ne nyt mitään merkittäviä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

eipä ole mitään jäänyt tekemättä. matkustanut thaikkkuihin, venäjälle (kyllä Pietariin), italiaan ja laivoilla käyny Ruotsissa ja Tukholmassa. Nyt keväällä reissut kanarialle, britteihin ja ranskaan. Elänyt hyvin normaalia kolmekymppisen elämää, käynyt juhlimassa ja kapakoissa. Harrastanut ja nähnyt ihmisiä. Tapasin reilu vuosi sitten elämäni miehen ja nyt paksuna.

Ihminen mukautuu olosuhteisiin, jotkut osaavat luovia. Kyse on asenteesta

-

Ruotsissa ja Tukholmassa??? Hassua, Tukholmahan on Ruotsissa, mutta Ruotsi ei ole Tukholmassa, mutta Tukholma kuuluu Ruotsiin ja on ainakin viimeisten tietojen mukaan vielä Ruotsin pääkaupunki.

Tutustuminen uuteen asuinmaahan on jäänyt aika vähälle sillä muutin juuri ennen pandemian alkua ja koronatilanne on täällä ollut lähes jatkuvasti aika huono. Matkustelu, ravintolat ym. puuttuvat elämästä kokonaan. Suomeenkaan ei ole voinut lähteä käymään pitkään aikaan, sisareni häihinkään en päässyt paikalle. Läheisten oli myös tarkoitus tulla käymään täällä. Hammaslääkärissäkin olisin käynyt enemmän ilman pandemiaa.

Eipä mitään isoa tule mieleen. Ehkä olisi voinut lapsia käyttää kahvilassa ja isommissa kaupoissa olisin voinut käydä useammin. Ehtiipä niitä kai vielä myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Jäi baarireissut väliin muutamaksi vuodeksi ja siinä samalla vahingossa raitistuin ja löysin uudestaan elämäniloni. Kiitos korona!

'

No hups, miksi kiitit koronaa jos muutaman vuoden on baarireissut ollut pannassa. Korona on jyllännyt vasta kaksi vuotta ei muutamaa.

Onnea kuitenkin raitistumisen vuoksi.

'