2 vuotta koronaa - mitä sinulta on jäänyt tekemättä?
Nyt kun katsot taaksepäin, mitkä on isoimpia/tärkeimpiä asioita mitkä on koronan takia jääneet toteuttamatta omassa elämässäsi? Mitä tänä aikana olisi suunnitelmiesi mukaan pitänyt tapahtua jos koko pandemiaa ei olisi tullutkaan?
Kommentit (563)
1 viikonloppumatka Tallinnaan ja 2 viikonloppumatkaa Osloon, 2 vajaan viikon matkaa Eurooppaan palmun alle. Perheen Dubain matka mieheni täyttäessä 50v. Ainakin 10 työhön liittyvää viikonloppumatkaa kotimaassa. Näihin liittyvät sosiaaliset kanssakäymiset ja tuttujen tapaaminen. Elämässäni on ihmisiä joita tapaan muutaman kerran vuodessa, nyt en vuosiin.
Koronapassikäytännön myötä lasten joululoman aikana normaalisti tehdyt jutut kuten leffa tai teatteri jäi tekemättä. Ei käyty myöskään kylpylässä, keilaamassa tms.
Liikunta on jäänyt vähiin, painoa sentään kertynyt vasta kilo tai pari mutta lihakset on jumissa ja kaikki paikat kipeänä vuorollaan. Aiemmin kävin jumpassa pari kertaa viikossa ja se on tosiaan ollut tauolla lähes koko ajan. Etenkin tämä liikkumisen puute on pahasta. Olen laiska lenkkeilemään ja asun alueella missä on pakkasta ja kaamos, kesäisin sääsket niin eipä sitä tule lähdettyä tarpeeksi usein.
Vierailija kirjoitti:
Useampi ulkomaanmatka jäänyt tekemättä mutta onpahan tullut kotimaassa reissattua ja yksi ulkomaanreissu päästy kuitenkin tekemään. Ravintolareissuja vähemmän. Ei olla oltu oman kodin vankeja ja oikein kiinnitetään siihen huomiota että ei sanota lapselle syyksi että ei voi koska korona. On menty ja tehty niitä juttuja mitä pystyy ja niitä on kuitenkin yllättävän paljon, kun ei vaan anna pelolle valtaa. Ihmiskontakteja ei olla haluttu rajoittaa.
Useampi ulkomaanmatka kahdessa vuodessa? Sairasta, etkö viihdy hienossa kotimaassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen, illalliset ystävien kanssa, kesäiset terassi-illat, uimahallikäynnit, tanssitunnit, kaikki isot juhlat, ravintolat.
Tässä muutamat, prkl.Miks ihmeessä pitää pyöriä ihmisten kanssa tuolla tavalla? Ei tuo ole tervejärkisen ihmisen hommaa.
Pyöriä :D ? Ihan normaali elämää minullekin.
eri
Ainakin monet turhat "kissanristiäiset" sun muut turhat ajanvietteet. Olen nauttinut suunnattomasti korona-ajan rauhallisesta elämästä ilman turhia häiriötekijöitä.
Ei yhtään ns. "onnellista loppua" kaksin tai yksin.
korona ei ole muuttanut meikäläisen elämää millään tavalla, yhtä asiaa lukuunottamatta. olut on se asia, eli pubissa on tultu käytyä vähemmän näitten sulkujen takia???? omassa pubissa ei ole vielä yhtään sairastunutta, mutta työpaikalla ja heidän perheissä niitä kyllä on ja paljon. eli mikä on vaarallisempaa????. metrossa, ainakin läsipuolella, on ollut tilaa ja kaikilla maskit päässä, ei ongelmia. no, nythän niitä ongelmia voi tulla, kun koronalingot palaa markkinoille.
Ystävien kanssa tapaamiset jääneet lähes kokonaan. Kuuluvat riskiryhmään, eivätkä uskalla liikkua paljoa rokotuksista huolimatta. Itse kyllä uskaltaisin. Toiminta palvelukeskuksessa jäi, koska se on ollut kiinni koronan vuoksi suurimmaksi osaksi aikaa. Omat ryhmäni suljettu kaiken aikaa. Myös kielikurssit olleet peruttuja ison osan aikaa. Kaksi kovasti haluamaani matkaa Suomessa peruttu. Voi sanoa koottuna, että läheisempieni ihmisten tapaamiset olleet katkolla, samaten myös tärkeimmät harrastukseni. Minulle ovat tärkeitä henkilökohtaiset kohtaamiset ihmisten kanssa. Pidemmät kävelyt ja ulkoilut vaikeita, koska joudun käyttämään kävelysauvoja. Eikä kotini lähettyvillä ole minkäänlaisia levähtämis/istumapaikkoja.
Jäi palaamatta töihin. Jatkuvasti muuttuvat rajoitukset ja kolmepientä lasta.
Sählyvuoroja ja salikäyntejä on jäänyt väliin.
Melkoisen monta työpäivää on jäänyt väliin. Matkustelua ja sukulaisten tapaamisia. Harrastukset usein tauolla. Kokonaan tekemättä jäänyt on jäänyt vähemmän vaikka kotona on tullut oltua enemmän kuin koskaan aiemmin.
Pari ulkomaanmatkaa on jäänyt perheen kanssa tekemättä. Yleensä on käyty kerran vuodessa viikko jossain ranta- tai kaupunkilomalla. Ne harmittaa, koska lapsiperheen äitinä ja kotona lastenhoitotyötä tekevänä ainoa keino päästä oikeasti irti arjesta, on nuo lomamatkat. Valmiit ruokapöydät jne.
Lukematon määrä keikkoja ja festareita on jäänyt välistä. Livemusiikki on parasta, mitä tiedän ja sen puuttuminen elämästä on ollut raskasta. Moni keikka on siirtynyt ja mm. tyttären kanssa kovasti odottamamme Green Day peruuntui kokonaan.
Tyttären lakkiaiset jäivät juhlimatta sillä tavoin virallisesti koko luokan kanssa, juhlallinen lakitus ja yhteiskuva jäivät puuttumaan. Omat juhlat saatiin vietettyä myöhemmin kesällä.
Oma rakas liikuntaharrastus lakkasi koronarajoitusten takia, monet harrastusjutut ja tapahtumat itseltä ja lapsilta ovat jääneet välistä. Samoin toki useat urheilukilpailut kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Ei ehkä kuullosta niin vakaville, mutta kyllä ne elämänlaatua heikentävät ja masentavat. Huomaa, että entistä vaikeampaa on kammeta ylös sohvalta Netflixin ääreltä.
Ensin peruuntui häät keväältä 2020. Siirrettiin sitten saman vuoden syksyyn, mutta vieraita kutsuttiin vain kolmasosa alkuperäisestä määrästä. Häitä oli suunniteltu jo pari vuotta, ja pää ei kestänyt lykätä niitä enää yhtään eteenpäin.
Polttarit jäi viettämättä kummaltakin, samoin häämatka. Oli tarkoitus lähteä kiertämään Kaakkois-Aasiaa.
Molempien kolmekymppiset jäi isommalla porukalla viettämättä. Myös monen monet muut synttärit, häät, ylioppilasjuhlat, ristiäiset sun muut on jääneet pitämättä. Festareille sun muihin kivoihin tapahtumiin ei olla tietenkään päästy.
Opiskeluajan tapahtumat. Eli ei sinäänsä mitään tärkeää, mutta sellaista että olisi voinut tulla kivoja muistoja ja tavata paljon uusia ihmisiä.
Ei mitään ihmeitä jäänyt tekemättä meidän perheeltä. Muutama lentomatka eurooppaan olisi tehty, ne jäi. Autolla ollaan reissattu suomessa ja euroopassa. Mökillä j kotona vietetty aikaa ja tehty etätöitä. Aika normi elämää. Ollaan kaikki vähän introverttejä ja viihdytään perheenä yhdessä. Ravintomoissakin ollaan käyty syömässä.
Treenit on jääneet, sitä vähän kaipaan.
En oikeastaan ihan ymmärrä miksi tätä sosiaalisesti pidetään niin kauheana, oikeastaan yöelämähän tässä on vaan jäänyt ihmisiltä pois. Onko se niin paha.
Pariutuminen ja lapsen hankkiminen venyi taas kahdella vuodella.
Olisin matkustellut ja tavannut ystäviä enemmän. Olisin varmaan kokeillut jotain uutta harrastusta. Nyt on tullut vain lenkkeiltyä. Olen välttynyt koronalta kun en ole käynyt missään ja olen tavannut vain harvoja ihmisiä.
Korona ei oo vaikuttanut mun elämään mitenkään, ihan samoja asioita on voinut tehdä koko ajan. En ole myöskään taipunut painostuksen alla minkäänlaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, en ole ottanut rokotteita enkä ole käyttänyt maskeja. Ihmeen terveenä olen kuitenkin pysynyt, jos valtamediaa uskoo niin minun pitäisi maata tllä hetkellä henkitoreissani teho-osastolla anoen pelastavaa piikkiä.
Jokaisen kannattaa tässä vaiheessa viimeistään lopettaa se koronapornon seuraaminen ja elää ihan normaalia elämää. Korona siinä mittakaavassa kuin se esitetään, on vain median luoma kupla.
Sinä itse päätät elätkö siinä kuplassa ja pelkäät normaalia elämää vai haluatko elää sitä normaalia elämää. Elämä on valintoja.
Ystävien, myös joidenkin sukulaisten tapaaminen.Ei olla tavattu livenä juuri ollenkaan, koska lähipiirini koostuu riskiryhmäläisistä. Jumpassa käynti. Ryhmäliikunta piristi myös mieltä, eikä pelkästään kehon hyvinvointia.
Matkustelu on jäänyt väliin myös. En välttämättä tarvitse jatkuvaa ramppaamista ulkomailla, mutta edes kerran vuodessa olisi mukava päästä ulos arkisista ympyröistä. Ei väliä, tapahtuuko se Suomessa tai ulkomailla.
Elokuvateatterit, teatterit ja konsertit ovat jääneet myös väliin. Shoppailun väliin jääminen ei ole pelkästään negatiivinen asia, mutta olisi ollut mukavaa käydä vaikkapa kampaajalla, hieronnassa ja jalkahoidossa. Niin, voihan sitä laittaa jalkansa saaviin ja rapsutella kinttuja jälkeenpäin. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin ja kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Olen mielestäni hyvinkin introvertti, voin vain kuvitella, miten paljon vaikeampaa voi olla sosiaalisen luonteen omaavalla. Elämä on kaventunut kovasti epidemian aikana. Olisin toivonut toisenlaisia eläkepäiviä. Toisaalta voisi mennä paljon huonomminkin. Sota-aika on siitä esimerkkinä. Koetetaan jaksaa, kanssasisaret ja -veljet 🌺
Ei yhtään mitään, olen ollut ja elänyt kuin ennenkin. En käy bileissä, baareissa, ravintoloissa, kuntosaleilla, teattereissa, matkoilla... Ainoa mikä on muuttunut on liki kaksi vuotta jatkunut etätyö, joka sekin on täydellistä, säästyy työmatkoihin kuluvalta ajahaaskaukselta ja polttoainekuluilta.