2 vuotta koronaa - mitä sinulta on jäänyt tekemättä?

Ulkomaanmatkailu on jäänyt pariksi vuodeksi ja samaten myös keikoilla käyminen ja festarit.

Vierailija kirjoitti:

Korona ei oo vaikuttanut mun elämään mitenkään, ihan samoja asioita on voinut tehdä koko ajan. En ole myöskään taipunut painostuksen alla minkäänlaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, en ole ottanut rokotteita enkä ole käyttänyt maskeja. Ihmeen terveenä olen kuitenkin pysynyt, jos valtamediaa uskoo niin minun pitäisi maata tllä hetkellä henkitoreissani teho-osastolla anoen pelastavaa piikkiä.

Jokaisen kannattaa tässä vaiheessa viimeistään lopettaa se koronapornon seuraaminen ja elää ihan normaalia elämää. Korona siinä mittakaavassa kuin se esitetään, on vain median luoma kupla.

Sinä itse päätät elätkö siinä kuplassa ja pelkäät normaalia elämää vai haluatko elää sitä normaalia elämää. Elämä on valintoja.

Komppaan 👍

Kavereiden tapaamiset

Ulkomaan matkat ja kotimaankin

Ulkona käyminen (ravintolat)

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ihmeitä jäänyt tekemättä meidän perheeltä. Muutama lentomatka eurooppaan olisi tehty, ne jäi. Autolla ollaan reissattu suomessa ja euroopassa. Mökillä j kotona vietetty aikaa ja tehty etätöitä. Aika normi elämää. Ollaan kaikki vähän introverttejä ja viihdytään perheenä yhdessä. Ravintomoissakin ollaan käyty syömässä.

Treenit on jääneet, sitä vähän kaipaan.

En oikeastaan ihan ymmärrä miksi tätä sosiaalisesti pidetään niin kauheana, oikeastaan yöelämähän tässä on vaan jäänyt ihmisiltä pois. Onko se niin paha.

Kyllä on yksipuolinen käsitys elämästä. Ei todella kaikille ole yöelämä 'vaan' sitä sosiaalista elämää. Esim. ei minulle, eikä lähipiirilleni. Itse ja lähimmät tuttavani kuulumme riskiryhmään ja tärkeimmät harrastus-ym. tapaamiset olleet lähes katkolla pian kaksi vuotta. Yksinasuvana ja vakavavasti sairaana ei todella mikään kevyt tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ihmeitä jäänyt tekemättä meidän perheeltä. Muutama lentomatka eurooppaan olisi tehty, ne jäi. Autolla ollaan reissattu suomessa ja euroopassa. Mökillä j kotona vietetty aikaa ja tehty etätöitä. Aika normi elämää. Ollaan kaikki vähän introverttejä ja viihdytään perheenä yhdessä. Ravintomoissakin ollaan käyty syömässä.

Treenit on jääneet, sitä vähän kaipaan.

En oikeastaan ihan ymmärrä miksi tätä sosiaalisesti pidetään niin kauheana, oikeastaan yöelämähän tässä on vaan jäänyt ihmisiltä pois. Onko se niin paha.

Kyllä on yksipuolinen käsitys elämästä. Ei todella kaikille ole yöelämä 'vaan' sitä sosiaalista elämää. Esim. ei minulle, eikä lähipiirilleni. Itse ja lähimmät tuttavani kuulumme riskiryhmään ja tärkeimmät harrastus-ym. tapaamiset olleet lähes katkolla pian kaksi vuotta. Yksinasuvana ja vakavavasti sairaana ei todella mikään kevyt tilanne.

Omistatko hieromasauvoja?

Mietittiin hieman ennen koronaa josko yritettäisiin iltatähteä. Kun sitten korona tuli eikä sen vaikutuksesta raskauteen tiedetty katsoin parhaaksi lykätä asiaa. Vuoden päästä korona oli täällä edelleen ja totesin ettei enää voi ikäni puolesta oikein odottaa ja alettiin yrittäminen. Ei tärpännytkään tokalla tai kolmannella kuten aiemmin, sitten menikin kierto useammaksi kuukaudeksi sekaisin rokotteista. Ikää tulee lisää ja luulen että nyt kävi niin että meidän lapsiluku jäi yhteen. Eli lapsi jäi tekemättä.

Olen pitkään suunnitellut että kun rahat kasassa niin teen 2 vuonna peräkkäin 2 pidempää matkaa (n. 1kk reissussa) Japaniin ja Australiaan.

Noh tässä välissä matkapotti on tuplaantunut reippaasti että kaipa sitä sitten ottaa paremmat lentoliput ja kovemmat hotellit kun joskus pääsee :/

Sukujuhlat tietty jääneet välistä mutta ei ole minua haitannut.. Tietysti tosi kurjaa kaikille jotka valmistuvat koulusta/rippijuhlat/häät kaikki merkittävät tapahtumat on jäänyt kokonaan.. Ja ne penkkarit!

Valmistuin alalle jota korona on kurittanut, eli oman alan työt. Isovanhempien kanssa oleminen ja monen ystävän näkeminen (muutama on kovasti koronapelkoinen/riskiryhmää). Ulkomaan reissut rakkaan ihmisen luo/hänen matkansa tänne. Valtavat määrät livemusiikkia, jota rakastan yli kaiken sekä esiintyjänä että katsojana. Tanssiharrastus.

Harmittaa ihan vietävästi, elän ns. viimeisiä nuoruusvuosia, kun kolmekymppiä lähestyy vauhdilla ja tunnen suurta luopumisen tuskaa ja epäreiluutta vähän väliä. Ja silti tuntuu vielä pahemmalta, kun ajattelen niitä nuoria, joilta jää kaikki ikäkauteen kuuluva tärkeä kokematta (vanhat, penkkarit, yo:t, rippijuhlat, fuksiaiset, vaihto-opiskelu, harjoittelut...) koska muistan kuinka tärkeitä ne hetket olivat ja kuinka hyviä muistoja niistä jäi.

Minun ikioma elämäni on ollut korona-aikana ehkä vähän stressittömämpää ja helpompaa kuin muuten. Olen palkkatyössä, jossa on tavallisesti paljon työmatkoja ja minulla on pitkät työmatka. Etätyö ja videokokoukset ovat mahdollistaneet minulle melkein 2 h lisää vapaa-aikaa joka päivä, kun työmatka on lyhentynyt siihen työhuoneen oven sulkemiseen. On vakituinen parisuhde, omakotitalo ja pieni lapsi, ja senkin puoleen on tuntunut jopa helpottavalta kun on ollut paljon aikaa lapselle, ulkona oloon ja retkeilyyn.

Lapsen puolesta surettaa enemmän. Hän oli vielä vauva kun pandemia alkoi, ja kaikki muskarit, vauvasirkukset ja kerhot ovat olleet katkolla. Ei olla käyty kylässä yhtään niin kuin normaalisti, eikä meilläkään käy ketään. Lapsen toinen isoisä asuu ulkomailla eikä pysty matkustamaan, ja pandemian takia emme ole lapsen kanssa käyneet siellä. Lapsi ei siis ole koskaan tavannut isoisäänsä livenä paitsi pikkuvauvana, jota ei tietenkään muista. Hän ei ollut tavannut muita lapsia oikeastaan ennen päiväkotia, eikä ole ollut esim. juhlissa koskaan. Päiväkodissakin aikuisilla on maskit päässä. En pysty edes kuvittelemaan, miten lapsi hahmottaa maailman kun ketään oman perheen ulkopuolisia ei yleensä näe läheltä ilman maskia.

jihaa kirjoitti:

Ainakin monet turhat "kissanristiäiset" sun muut turhat ajanvietteet. Olen nauttinut suunnattomasti korona-ajan rauhallisesta elämästä ilman turhia häiriötekijöitä.

Kissanristiäiset on tärkeitä ja niitä ei ole jätetty nytkään väliin, eikä tulevaisuudessakaan. Kahdet kisun ristiäiset on korona-aikana pidetty. Kisut sai nimet ja ihmiset hyvän tuulen ja iloisen mielen pitkäksi aikaa. 

Oman kissani ristiäisistä tulee kesällä kuluneeksi jo 12v, mutta monet on mahtuneet noihin vuosiin.

Pitäkää ihmeessä kissalle ristiäiset, ei siinä ole mitään sellaista mikä sen estää, kun luotettavat ystävykset keskenään pienellä joukolla. Meitäkin oli 6, joista 2 kisun kummia.

Itsekin olen 3 kissan kummi(tus). Kissanristiäiset on aina hauska ja pönötystä vailla oleva juhla.

Olen käynyt harvemmin kaupoissa, kirpputoreilla jne. Kavereita ja sukulaisia on tullut tavattua harvemmin (kaukana asuvia.) Siinäpä ne, paljoa ei siis ole muuttunut, en muutenkaan matkustele tai käy ravintoloissa, tai missään massatapahtumissa. Viihdyn mainiosti kotona!

Kuntosali jäänyt täysin väliin ja sen näkee peilistä. Ei silti,turha syyttää koronaa. Kotona olisi voinut jumpata ihan yhtä hyvin,jos olisi itsekuria. Kotona käsipainot jne eli ei tekosyitä. Matkailu kieltämättä oli pannassa kaksi vuotta. Tätä naputtelen ihanassa 30 asteen lämmössä Thaimaassa - täällä olen paremmassa turvassa kuin Suomessa. Kaksi pakollista PCR testiä täällä - hotellin väki saanut 3 rokotusta ja heidät testataan joka viikko. Turisteja vain kourallinen.

Mulla mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Nettiopinnot vaikka toiselta puolen maailmaa on tulleet mahdollisiksi. Juuri tänään aloitin koulutuksen joka lähetetään USAsta. Sen jälkeen suunnittelen yliopisto-opintoja Briteistä. Saan toteutettua unelmani.

Maksaa mutta mahdollisti mulle muuton tuppukylään jossa asuminen ei maksa paljoa.

Ei mitään! Olen tavannut ihanan miehen, käyty treffeillä, baareissa, vietetty aikaa. Meistä kumpikaan ei ole rokotettu.

Omat häät. Naimisiin menimme kuitenkin parin todistajan läsnäollessa maistraatissa. Alunperin oli vain tarkoitus siirtää häitä, mutta nyt alkaa tuntua jo hölmöltä juhlia, kun olemme olleet yli vuoden naimisissa. Toisaalta nyt odotan esikoistamme ja ajattelen, että pidetään sitten vähän paremmat nimijuhlat lapselle ensi syksynä, jos tilanne sallii. :)

Ei mikään. Päinvastoin. Koti remontoitu, joka oli aiemmin jäänyt tekemättä, kun meno oli niin hektistä, eikä muka ollut aikaa. Lenkkeilyä huomattavasti enemmän, josta kunto nyt kiittää. Ystäviä tavattu paljon ja sosiaalinen elämä kukoistaa. Kurjilla ilmoilla tartuin sukkapuikkoihin ja olen kutonut satoja pareja lasten sukkia ja lahjoittanut niitä päiväkoteihin.

Voisin sanoa, jotta paremmin on mennyt, vaikka yksin asun koirani kanssa, vaan en ole yksinäinen, mutta kaikki rästiin jäänyt on hoidettu korona-aikana. Kotikin on nätti kun sika pienenä. Koira ja minä voidaan hyvin ja nautitaan jokaisesta päivästä, ilman tressiä tai paniikkia. Suruakin on toki kahteen vuoteen mahtunut pariinkin otteeseen syöpää sairastaneiden poismenon vuoksi.

Voisin melkeen sanoa, jotta kiitos koronan, vaikka se ei oikein sovellu kiitoksen paikaksi, mutta on kyllä kohdallani tosiasia sillä kaikki tekemätön jota vaan olen suunnitellut on tehty, lukuunottamatta keväällä alkavaa pihan laittoa. Kevättä kohti.

Vierailija kirjoitti:

Mietittiin hieman ennen koronaa josko yritettäisiin iltatähteä. Kun sitten korona tuli eikä sen vaikutuksesta raskauteen tiedetty katsoin parhaaksi lykätä asiaa. Vuoden päästä korona oli täällä edelleen ja totesin ettei enää voi ikäni puolesta oikein odottaa ja alettiin yrittäminen. Ei tärpännytkään tokalla tai kolmannella kuten aiemmin, sitten menikin kierto useammaksi kuukaudeksi sekaisin rokotteista. Ikää tulee lisää ja luulen että nyt kävi niin että meidän lapsiluku jäi yhteen. Eli lapsi jäi tekemättä.

Meillä alkoi yritys 2019, eikä kyllä todellakaan annettu koronan vaikuttaa yrittämiseen. Nyt olen raskaana. Yhtään koronapiikkiä en ole ottanut.

Jatkakaa vain tekin, elämä voi yllättää!

Vierailija kirjoitti:

Korona ei oo vaikuttanut mun elämään mitenkään, ihan samoja asioita on voinut tehdä koko ajan. En ole myöskään taipunut painostuksen alla minkäänlaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, en ole ottanut rokotteita enkä ole käyttänyt maskeja. Ihmeen terveenä olen kuitenkin pysynyt, jos valtamediaa uskoo niin minun pitäisi maata tllä hetkellä henkitoreissani teho-osastolla anoen pelastavaa piikkiä.

Jokaisen kannattaa tässä vaiheessa viimeistään lopettaa se koronapornon seuraaminen ja elää ihan normaalia elämää. Korona siinä mittakaavassa kuin se esitetään, on vain median luoma kupla.

Sinä itse päätät elätkö siinä kuplassa ja pelkäät normaalia elämää vai haluatko elää sitä normaalia elämää. Elämä on valintoja.

Saatat päästä sairaalaan makaamaan sitten kun se virus osuu omalle kohdalle. Vai kuvitteletko olevasi immuuni koronavirukselle? Uskot ilmeisesti kaikki mahdolliset teoriat mitä foliohattufoorumeilta voi lukea.

Ihan alkuvaiheissa peruuntui yksi varattu loma. Ei muuta oikeastaan.

Suurin osa sosiaalisesta elämästä. Kaikki illanistujaiset, juhlat ja ex tempore sosiaalinen elämä ovat vähentyneet minimiin. Viimeksi olen nähnyt isompaa kaveriporukkaa heinäkuussa häissä. Sitä ennen edellisenä kesänä mökkireissulla. Kavereita nähdään yksitellen, iso kynnys järjestää isommalla porukalla mitään.

Vaihdoin myös työpaikkaa pandemian aikana, en ole edelleenkään kunnolla tutustunut uusiin työkavereihin tai integroitunut työyhteisöön. Oma tärkein liikuntaharrastus on ollut tauolla, kun alkuun paikat olivat kiinni, sitten en uskaltanut mennä ilman rokotuksia, sitten taas menivät paikat kiinni. 

Puolisoni kuuluu sairautensa vuoksi vakavan koronataudin riskiryhmään, siksi olen yrittänyt minimoida kaikki riskit. Olen normaalisti aika sosiaalinen ihminen, kärsin tilanteesta kovasti.