Vanhapiika kaipaa neuvoja
Olen aina haaveillut lapsista ja omasta perheestä, vielä 28-vuotiaana luulin että on yhä aikaa löytää mies ja perustaa perhe. Nyt olen 36-vuotias enkä pysty enää haaveilemaan. Olen ainoa lapsi joten en voi edes olla "se kiva täti" kellekään lapselle. Tiedän että tämä on kova paikka myös vanhemmilleni.
En ole ikinä seurustellut ja myös se surettaa kamalasti, pakkeja olen saanut paljon.
Tekee kipeää ihan jokainen päivä herätä ja lähteä ihmisvilinään, katsomaan vierestä pariskuntia ja perheitä. Olen matkustellut, tehnyt paljon töitä, harrastanut, ollut tuttaville lastenhoitoapuna, ottanut pari koiraa mutta se perheen kokoinen paikka on särkevän tyhjä. Suoraan sanottuna en jaksa enää elää. Miten tätä voi kestää?
Kommentit (33)
Ap, jos sä et voi tehdä "isättömiä" lapsia, sun perheenperustamishalusi ei ole kovin korkealla. Joten älä narise.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:08"]Ap, jos sä et voi tehdä "isättömiä" lapsia, sun perheenperustamishalusi ei ole kovin korkealla. Joten älä narise.
[/quote]
On se aika epäreilua kuitenkin sitä lasta kohtaan, vielä nykyäänkin.....
Varmaan koittaisin etsiä miestä harrastusympyröistä
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:59"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:30"] [quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 15:15"] Pää pystyyn vain. Kaltaisiasi naisia on todella harvassa, olet uniikki. Itse en osaa samaistua tuohon perheen kaipuuseen. Olen sinua pari vuotta vanhempi. [/quote]Miten niin harvinaisia? En ymmärrä. Olen minäkin pakkeja saanut paljon. [/quote] No se että ei ole ikinä seurustellut. Se on harvinaista. [/quote] No, onneksi tuo ei miehille merkkaa juuri mitään.
[/quote]
No, ilmeisesti ap on muutenkin jo sellainen, jota miehet ei suhteeseen halua joten väliäkö tuolla?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:59"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 15:15"]
Pää pystyyn vain. Kaltaisiasi naisia on todella harvassa, olet uniikki. Itse en osaa samaistua tuohon perheen kaipuuseen. Olen sinua pari vuotta vanhempi.
[/quote]Miten niin harvinaisia? En ymmärrä. Olen minäkin pakkeja saanut paljon.
[/quote]
No se että ei ole ikinä seurustellut. Se on harvinaista.
[/quote]
No, onneksi tuo ei miehille merkkaa juuri mitään.
[/quote]
Ja jos merkkaa, niin tietääpä heti, että oli väärä mies.
Missä vika jos miestä et löydä? Etkö halua vai etkö usko itseesi?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:11"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:59"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:30"] [quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 15:15"] Pää pystyyn vain. Kaltaisiasi naisia on todella harvassa, olet uniikki. Itse en osaa samaistua tuohon perheen kaipuuseen. Olen sinua pari vuotta vanhempi. [/quote]Miten niin harvinaisia? En ymmärrä. Olen minäkin pakkeja saanut paljon. [/quote] No se että ei ole ikinä seurustellut. Se on harvinaista. [/quote] No, onneksi tuo ei miehille merkkaa juuri mitään.
[/quote]
No, ilmeisesti ap on muutenkin jo sellainen, jota miehet ei suhteeseen halua joten väliäkö tuolla?
[/quote]
Eikä ole. AP on vain luovuttanut liian helpolla.
Miten olen luovuttanut liian helpolla, kun teinistä saakka olen kierrellyt ihmisten ilmoilla harrastuksissa/työympäristöissä/tapahtumissa ja ollut sosiaalinen? Ystäviä olen saanut paljon, miestä en ikinä. Deittiprofiilikin oli vuosikausia ja ahkerasti vastailin ja otin yhteyttä muihin. Kropan olen pitänyt niin hyvässä kuosissa kuin mahdollista ja laitan joka päivä hiukset ja naaman asiallisen näköisiksi. Mitä voin enää tehdä?
Ilmeisesti on olemassa ihmisiä, jotka eivät vastakkaiselle sukupuolelle "kelpaa". Tämä on ollut kova läksy. -ap
Yksi pikku juttu. Unohda sukusi ja vanhempiesi odotukset. Elä omaa elämääsi.
Ap on tosi fiksu, ettei tee isätöntä lasta.
Täällä ikää 45 ja lapsihaaveet alkaa olla kuopattu ja hyvä niin. En haluaisi siirtää tätä omaa perintöäni edelleen lapselle. Minulla ei ole sisaruksia eikä aikuisiän perhettä. Isän menetin jo vuosikymmeniä sitten ja sitten aikuisiällä hoidin äitini läpi vaikean sairauden ilman kenenkään tukea ja hänen kuoltuaan jäin yksin. Jos minulla nyt olisi lapsi, olisimme vielä vähäsukuisemmat kuin äitini ja minä aikoinaan, koska edes isovanhempia ei olisi. Lapsella olisi vain minä ja kummit ja ystävät. Ei ketään muuta verisukulaista. Eikä se tunne ole kovin kiva.
AP, oletko saanut palautetta miehiltä että miksi ei?
Toki se kuuluisa kemia on se loppupeleissä ratkaiseva tekijä, mutta usein miehillä tuntuu olevan helppoa löytää syitä sille miksei joku juttu toiminut
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:59"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 15:15"]
Pää pystyyn vain. Kaltaisiasi naisia on todella harvassa, olet uniikki. Itse en osaa samaistua tuohon perheen kaipuuseen. Olen sinua pari vuotta vanhempi.
[/quote]Miten niin harvinaisia? En ymmärrä. Olen minäkin pakkeja saanut paljon.
[/quote]
No se että ei ole ikinä seurustellut. Se on harvinaista.
[/quote]
No, onneksi tuo ei miehille merkkaa juuri mitään.