Lue keskustelun säännöt.
Synnytystapa jota en valinnut: selällään jalat telineillä
MaMa83
11.01.2022 |
Onko teistä kukaan muu joutunut synnyttämään tuossa asennossa? En osannut yhtään ponnistaa (4 lapsi) siinä asennossa (mulla ei myöskään ollut ponnistustarvetta mutta lääkäri käski vaan ponnistaa jo..) repesin ja sain kysto-ja rektoseelen ja ihan suoraan sanottuna pas*a oli koko synnytys kokemus. Kiinnostaa vaan että onko teistä kukaan synnyttänyt tuossa asennossa, selällään ja jalat kiinni telineissä?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua! Totuus siis taas paljastuu, ettei voi aina valita itselle luonnollisinta synnytysasentoa Suomen synnytyssairaaloissa!
Ei tietenkään. Lapsen turvallisuus menee äidin mielihalujen edelle.
Ja olen synnyttänyt telineillä ja ilman. En erityisemmin huomannut sen vaikuttavan synnytys mukavuuteen. Keskityin pelkkään ponnistamiseen enkä omiin tuntemuksiin.
Mutta ponnistamisessahan pitää keskittyä omiin tuntemuksiin ja ponnistaa vain silloin, kun tuntuu, että nyt pitää ponnistaa.
Ja miten huono äiti sä oikein olet? Itse ainakin synnytin täysin luonnollisesti saunassa ainoastaan yrttitee ja jooga kipulääkkeinä. Siellä saunassa oli tietenkin lääkäri ja täydellinen sairaalavarustus. Lastakin imetin 18-vuotiaaksi ja koko aikana olen syönyt vain täysin luomua ruokaa ja herkkunani ovat olleet taatelit. Lapsen terveys ja turvallisuus menee todellakin äidin edelle enkä ikinä olisi synnyttänyt yhtä itsekäästi kuin sinä... /s
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla eri kokemukset. Mulla kaks synnytystä, puoli-istuva asento tai selällään, en edes muista kunnolla. Oli toisessa epiduraali ja toisessa spinaali, jonka vaikutus loppui kesken. Pitkät avautumisvaiheet mut ponnistusvaiheet vain alle 10 min molemmista ja tunsin kyllä molemmista hyvin mitä tehdä. Älkää maalatko aina piruja seinille. Toki sympatiat myös niille joiden lääkärit ei antaneet aikaa tai kuunnelleet. Mutta ei kaikki synnytykset ole mitään kauhutarinoita. Ja minä olin niin kipeä et synnytykset uhkas pysähtyä joten oli pakko ottaa lääkkeet.
Jos pystyy liikkumaan, niin voi mennä siihen asentoon, missä haluaa synnyttää. Ei tarvitse puhua kätilöille mitään eikä välittää heidän puheistaan. Kätilöt varmasti kykenevät tästä huolimatta ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin sellaisissa tilanteissa, joissa vauvan tai äidin terveys on vaarassa.
Mitä se tarkoittaa käytännössä, että pakotetaan? Siis vääntääkö ne väkisin siihen asentoon ja pitää kiinni/ sitoo kiinni?!
Ja eivät usko vaikka huutaa ja potkii vastaan, että ei tähän asentoon, kun haluan olla polvillaan!!
Enkä halua nyt veetuilla, vaan vilpittömästi tietää, mitä se pakottaminen pahimmillaan voi olla?
Huisii kirjoitti:
Mitä se tarkoittaa käytännössä, että pakotetaan? Siis vääntääkö ne väkisin siihen asentoon ja pitää kiinni/ sitoo kiinni?!
Ja eivät usko vaikka huutaa ja potkii vastaan, että ei tähän asentoon, kun haluan olla polvillaan!!
Enkä halua nyt veetuilla, vaan vilpittömästi tietää, mitä se pakottaminen pahimmillaan voi olla?
Minä pelkäsin epiduraalia ja/tai sektiota. Jos lapsen tila olisi vaatinut hätäsektion ja olisin ryhtynyt riehumaan, luulen kyllä että tarvittavat aineet olisivat löytyneet aika nopsaan ja nukkumatti tullut.
Itselläni tilanne meni toiveideni mukaan, liikuin vapaasti ja ponnistin itse omien tuntemuksiani mukaan. Eipä siinä tilanteessa kukaan voinut asennosta mitään sanoa.
Ongelma on sitten jossakin tuolla välimaastossa, esimerkiksi jos äiti ei halua imukuppiavusteista synnytystä, muttei oikein synnytys etene muutenkaan. Jossakin vaiheessa lapsen etu pannaan äidin edun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä. Itkin etten halua ponnistaa siinä asennossa kun en tunne sitä tarvetta/painetta. Kätilö tiuskas että hänen selkä ei kestä kaikkien toiveasentoja ja käski opiskelijan sitoa jalat kiinni. Opiskelija tuli myöhemmin osastolla pyytämään anteeksi. Ponnistusvaihe kesti 1h 20m jolloin otettiin imukuppi josta sain 3 asteen repeämät ja korjausleikkaukseen.
Mutta onneksi kätilön selkä kesti. HV KSKS.
Hoitovirheenä ilmoittaisin!
On ihmeellinen asenne, että synnyttäjä on tullut sairaalaan kätilön kiusaksi. Menisi eläkkeelle sen huonon selkänsä kanssa. Ihmettelen, ettei näillä "ruumiillisilla" aloilla painoteta, että työntekijän tulee pitää huolta terveydestään ja lihaskunnostaan, jotta runko kestää työn ergonomiset vaatimukset, mitä ne ovatkaan.
Itse töikseni ohjaan harjoittelijoita ja kehotan aina huolehtimaan lihaskunnostaan, jotta pysyisi terveenä koko työikänsä ainakin niiltä osin, joihin itse pystyy vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Mitä se tarkoittaa käytännössä, että pakotetaan? Siis vääntääkö ne väkisin siihen asentoon ja pitää kiinni/ sitoo kiinni?!
Ja eivät usko vaikka huutaa ja potkii vastaan, että ei tähän asentoon, kun haluan olla polvillaan!!
Enkä halua nyt veetuilla, vaan vilpittömästi tietää, mitä se pakottaminen pahimmillaan voi olla?
Minä pelkäsin epiduraalia ja/tai sektiota. Jos lapsen tila olisi vaatinut hätäsektion ja olisin ryhtynyt riehumaan, luulen kyllä että tarvittavat aineet olisivat löytyneet aika nopsaan ja nukkumatti tullut.
Itselläni tilanne meni toiveideni mukaan, liikuin vapaasti ja ponnistin itse omien tuntemuksiani mukaan. Eipä siinä tilanteessa kukaan voinut asennosta mitään sanoa.
Ongelma on sitten jossakin tuolla välimaastossa, esimerkiksi jos äiti ei halua imukuppiavusteista synnytystä, muttei oikein synnytys etene muutenkaan. Jossakin vaiheessa lapsen etu pannaan äidin edun edelle.
No mulla taas on toisin päin kun haluaisin sektion ja pelkään että pakotetaan kaikkeen hirveään just siten, että pidetään kiinni. Jos taju olis veks, niin sehän olis paras tilanne mulle. Siinä ei vaan ponnisteta ollenkaan, joten sitä eivät voi tehdä muutoin kuin sektion ollessa kyseessä.
Todettakoon, että mulla on aiemmat pahat traumat (r ais kaus), joten nuo kiinni pitämiset ja pakottamiset johtaisi kyllä uusiin traumoihin. Siksi sektio olisi ykkösvaihtoehto. Mutta sitä ei välttämättä saa, joten taidan jäädä lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua! Totuus siis taas paljastuu, ettei voi aina valita itselle luonnollisinta synnytysasentoa Suomen synnytyssairaaloissa!
Ei tietenkään. Lapsen turvallisuus menee äidin mielihalujen edelle.
Ja olen synnyttänyt telineillä ja ilman. En erityisemmin huomannut sen vaikuttavan synnytys mukavuuteen. Keskityin pelkkään ponnistamiseen enkä omiin tuntemuksiin.Mutta ponnistamisessahan pitää keskittyä omiin tuntemuksiin ja ponnistaa vain silloin, kun tuntuu, että nyt pitää ponnistaa.
Ja miten huono äiti sä oikein olet? Itse ainakin synnytin täysin luonnollisesti saunassa ainoastaan yrttitee ja jooga kipulääkkeinä. Siellä saunassa oli tietenkin lääkäri ja täydellinen sairaalavarustus. Lastakin imetin 18-vuotiaaksi ja koko aikana olen syönyt vain täysin luomua ruokaa ja herkkunani ovat olleet taatelit. Lapsen terveys ja turvallisuus menee todellakin äidin edelle enkä ikinä olisi synnyttänyt yhtä itsekäästi kuin sinä... /s
Taatelit ovat aivan liian makeita ja terveysriski jo lapsellekin, varsinkin kun noin kauan imetit. Kyllä raaka porkkana riittää herkuksi normaalille äidille.
Kaikki neljä lasta on synnytetty selällään maaten (70-80-luvulla).
Kutsutaan kätilö -sarjassa synnyttävät jopa seisaallaan, mutta siinä kuvataan kotisynnytyksiä. Näyttää helpottavan, kun voivat kävellä ja liikkua vapaasti viimeiseen asti.
Neljäs synnytykseni oli muuten helppo, mutta kun pakottivat siihen sänkyyn selälleen, supistukset lakkasivat. Välillä päästivät vessaan ja silloin tuli supistukset. Eivät kuunnelleet kun pyysin saada kävellä. Mieluummin viivyttivät prosessia.