Lue keskustelun säännöt.
Synnytystapa jota en valinnut: selällään jalat telineillä
MaMa83
11.01.2022 |
Onko teistä kukaan muu joutunut synnyttämään tuossa asennossa? En osannut yhtään ponnistaa (4 lapsi) siinä asennossa (mulla ei myöskään ollut ponnistustarvetta mutta lääkäri käski vaan ponnistaa jo..) repesin ja sain kysto-ja rektoseelen ja ihan suoraan sanottuna pas*a oli koko synnytys kokemus. Kiinnostaa vaan että onko teistä kukaan synnyttänyt tuossa asennossa, selällään ja jalat kiinni telineissä?
Kommentit (89)
Kyllä, v. 2008. Todella huono asento ja yritin koko ajan ottaa jalkoja irti ja kätilö ei tästä tykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin olen hyvin saanut neljä lasta maailmaan. Kätilöt on ehdottaneet ties mitä kumipalloja avuksi ym., mutta itse pidin hommaa helppona selällään. Hyvin ja nopeasti kaikki sujui.
En juuri muistele synnytystä, vain sen jälkeistä ihanaa oloa lapsen kanssa. Synnytykselle ei kannata paljon asettaa muita tavoitteita kuin se, että lapsi tulee vähin vaurioin ulos. Kannattaa keskittyä tässä tapauksessa lopputulokseen!
Eiköhän se että synnytyksessä saa edes jotenkin inhimillistä kohtelua ja siitä saisi mahdollisimman positiivisen muistikuvan, ole myös ihan inhimillinen tavoite. Kuulostaa aivan hirveältä tuollainen, että äidillä ei ole mitään väliä synnytyksessä. Kuten aikaisemmin täällä todettiin, emme ole mitään karjaa, eikä ole liikaa toivottu että meitä ei myösään kohdeltaisi sellaisena.
Kymmenen vuotta sitten kätilö ehdotti tuota asentoa, mutta halusin synnyttää seisaaltaan ja jakkaralla, keskimmäisen kohdalla kontillaan. Vuosi sitten kuopuksen kohdalla ehdottivat taas tuota asentoa kun toivomani kontillaan olo ei onnistunut (vauvan sykkeet nousi), niin toivoin sitten mieluummin kylkiasentoa ja se oli hyvä, ponnitusvaihe kesti alle 10 min eikä tikattavaa tullut. Mutta koen että noiden ponnistusasentojen suhteen täytyy olla itse aktiivinen, tai muuten ohjataan vain tuohon puoli-istuvaan selällään oloon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta siis onko joku saanut ihan itse valita synnytystapansa?
Minä olen saanut kolme kertaa valita oman synnytystyylini Suomessa 2010-luvulla. Lääkäriä en edes tavannut yhdelläkään kerralla, joten epäilen että ap jättää jotain kertomatta.
Mikä sairaala? Itsellä ollut kans TAYSissa tuo kidutusasentometodi ja normaali synnytys oli ilman lääkäreitä ja imukuppeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta siis onko joku saanut ihan itse valita synnytystapansa?
Minä olen saanut kolme kertaa valita oman synnytystyylini Suomessa 2010-luvulla. Lääkäriä en edes tavannut yhdelläkään kerralla, joten epäilen että ap jättää jotain kertomatta.
Mikä sairaala? Itsellä ollut kans TAYSissa tuo kidutusasentometodi ja normaali synnytys oli ilman lääkäreitä ja imukuppeja.
KYS. Ja oli kyllä mainiota porukkaa synnytyssalissa. Jos joku teistä lukee, niin kiitokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on normaali asento synnyttää? Mahallaan jalat telineillä?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on normaali asento synnyttää? Mahallaan jalat telineillä?
Tämä kysymys on vähän samaa sarjaa kuin että mikä on normaali asento nukkua tai p*nna. Se mikä tuntuu itsestä normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi helppoa synnytystä noin, epiduraali lisänä. Kolmas tuli niin nopeaa että kyljellään ponnistin luomuna, se oli hankalampi asento
Vierailija kirjoitti:
No mutta siis onko joku saanut ihan itse valita synnytystapansa?
Luojan kiitos että synnytyspelkoisena sain valita sektion molemmilla kerroilla. Hyvät muistot jäi, mua kohdeltiin hyvin ja paraninkin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen kanssa meni noin, koska oli imukuppisynytys. Toinen ja kolmas syntyi välillä seisten, välillä kyljellään ja välillä kontallaan. Ponnistus ei kestänyt kauan, mutta missään ei ollut hyvä. Kätilöt vaan myötäili mun toiveita.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kanssa meni noin, koska oli imukuppisynytys. Toinen ja kolmas syntyi välillä seisten, välillä kyljellään ja välillä kontallaan. Ponnistus ei kestänyt kauan, mutta missään ei ollut hyvä. Kätilöt vaan myötäili mun toiveita.
Niin ja kyllä siitä ensimmäisestä on aika traumaattiset muistikuvat. Tilaan ilmestyi kaikenlisäksi opiskelijoita, eikä kukaan kysynyt multa käykö. Siinä sitten pällistelivät kaikki 8 kun päkersin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun synnytyksessä (puoli-istuva asento ja sukista kiinni) oli paikalla sekä lääkäri että joukko kandeja. Ihan hirveetä! Ei kysytty haluanko niitä paikalle. Kello oli just sen verran, että paikalla oli sekä aamu- että iltavuoroa henkilökunnasta. Jos vauvalla oli jokin hätä niin ei sitä ainakaan mulle kerrottu, mutta kyllä se lääkäri siinä aina välillä kävi tsekkailemassa tilannetta.
Se on asento jossa muijat pannaan tiineeksi eli siemennetään, eikä mikään synnytysasento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan sama millä vuosikymmenellä kertoja on synnyttänyt, mikään ei muutu. Serkku syntyi jalat edellä ja sen vuoksi hänen äitinsä oli roikkunut useita kymmeniä tunteja jossain telineessä. On teorioita syntymätraumasta mutta varmasti on olemassa synnytystraumakin.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan sama millä vuosikymmenellä kertoja on synnyttänyt, mikään ei muutu. Serkku syntyi jalat edellä ja sen vuoksi hänen äitinsä oli roikkunut useita kymmeniä tunteja jossain telineessä. On teorioita syntymätraumasta mutta varmasti on olemassa synnytystraumakin.
Israelissa tehdyn tutkimuksen mukaan huomattava osa naisista saa synnytyksessä pahan PTSD:n. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessakin diagnosoidaan todennäköisesti osa näistä väärin synnytyksenjälkeiseksi masennukseksi. Synnytys todellakin on naisten "armeijakokemus" (tai oli silloin kun armeijassa vielä simputettiin).
Ap kirjoitti:
Ei ollut imukuppi, ei ollut mitään "hätää", neljäs synnytys, ilman kivunlievitystä eli tunsin kyllä missä mennään ja tuntui että lääkärillä oli vain kiire päästä kotiin.
Miksi siis lääkäri oli paikalla, ja miksi suostuit?
Vierailija kirjoitti:
Näin olen hyvin saanut neljä lasta maailmaan. Kätilöt on ehdottaneet ties mitä kumipalloja avuksi ym., mutta itse pidin hommaa helppona selällään. Hyvin ja nopeasti kaikki sujui.
En juuri muistele synnytystä, vain sen jälkeistä ihanaa oloa lapsen kanssa. Synnytykselle ei kannata paljon asettaa muita tavoitteita kuin se, että lapsi tulee vähin vaurioin ulos. Kannattaa keskittyä tässä tapauksessa lopputulokseen!
EN voisi olla enempää eri mieltä.
Ei todellakaan ole sama asia miten se lapsi sieltä ulos saadaan, kun huonossa tapauksessa molemmat voivat vammautua, pahimmillaan kuolla. Eikä synnytys todellakaan ole vain mitään tuuripeliä, että joillain käy hyvin, joillain huonosti. Yli 90% synnytyksistä on ns. normaalisti eteneviä, eli sellaisia joihin SYNNYTTÄJÄLLÄ on erittäin paljon mahdollista vaikuttaa.
Synnytyksen sanotaan olevan samaa luokkaa kuin maratonin juokseminen. Kuinka moni lähtisi maratonille valmistautumatta - ja sitten itkisi, että olipa kamalaa, ja nyt on rasitusvammoja jaloissa jne.
Ihan samalla tavalla synnytykseen voi ja mun mielestä pitäisikin valmistautua. Ottaa selvää synnytyksen etenemisestä, ja just siitä, miten erilaiset omat valinnat todennäköisesti vaikuttaa synnytyksen kulkuun ja millaisia riskejä niihin liittyy.
Erilaisia kivunlievitys-menetelmiä voi harjoitella jo reilusti etukäteen, ja ylipäätään käydä sen synnytyksen kulun läpi, niin siinä synnyttäessäkin ymmärtää missä kohtaa mennään ja mitä vielä on tulossa.
Myös siihen synnytyskipuun voi opetella suhtautumaan positiivisesti. Se kun ei ole rikkovaa kipua, kuten esim raajan murtuminen, vaan sellaista kipua, joka yrittää ohjata synnyttäjän toimimaan järkevimmällä tavalla. Jos esim. makoilee puudutettuna siinä kohtaa kun lapsi ei ole vielä laskeutunut ( esim. itselläni yksikään vauva ei ole laskeutunut tai kiinnittynyt ennen syntymää), on virhetarjonnan riski merkittävä.
Mulle on ollut tärkeää olla ns. ohjaksissa omissa synnytyksissäni. Siksi en ole halunnut puudutuksia, jotka sitoo heti piuhoihin, vaan olen halunnut pystyä olemaan jaloillani, ja kuuntelemaan oikeasti kehoani ja toimimaan sen mukaan. Ja JOS olisi mennyt ylivoimaiseksi, niin toki olisin lääkkeet ottanut kehiin. Mutta ei tarvinnut, vaikka ihan normaalit kivut synnytyksissä olikin. Tosin sitten synnytyksen jälkeenhän luomuna vedetty synnytys tarjoaa sellaisen hormoonien ilotulituksen, että tuntuu kuin voisi juosta sukset jalassa maratonin hiekkatiellä.
Kannattaa myös huomioida, että aina kun joku selittää, kuinka karmeaa oli synnyttää ilman kivunlievitystä, kyseessä on henkilö, joka olisi sitä kivunlievitystä halunnut, ja todennäköisesti lähtenyt synnyttämään ilman mitään valmistautumista. Eli kun ei puudutusta saanutkaan, niin mitään muita keinoja ei ollut. Itse en ole vielä kertaakaan lukenut täällä enkä muualla tapauksista, joissa synnyttäjä olisi suunnitellut synnyttävänsä luomuna, ja sitten sanonut että olipas karmeaa. ( Tähän tulee tietysti heti perään joku trolli huutelemaan, että minulle kävi just noin.)
Ja sitten siihen, kun aina sanotaan, että kaikki kivut unohtuu kun vauva syntyy ja että tärkeintä on terve vauva:
EI OLE NÄIN!!! tuo on taas ihan törkeää väkivaltaa naisia kohtaan. Antaa ymmärtää, että se on huono nainen, joka saa synnytyksestä traumoja, tai jolle ei riitä että on ihana vauva, jos esim. pidätyskyky menee. Se myös vähättelee naisten tarvitsemaa apua synnytyksen jälkeen, korjausleikkausten tms. tarvetta, ja estää naisia käsittelemästä huonoja synnytyskokemuksia saati vaatimasta parempia käytäntöjä synnytyksiin!
Että älkää missään nimessä tarjoilko noita karmeita klisheitä toisillenne, vaan jokaisella on oikeus saada parasta mahdollista hoitoa synnytyksessään ja sen jälkeen.
Ap kirjoitti:
Ei ollut imukuppi, ei ollut mitään "hätää", neljäs synnytys, ilman kivunlievitystä eli tunsin kyllä missä mennään ja tuntui että lääkärillä oli vain kiire päästä kotiin.
Jos kaikki oli hyvin, miksi lääkäri oli paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Apua! Totuus siis taas paljastuu, ettei voi aina valita itselle luonnollisinta synnytysasentoa Suomen synnytyssairaaloissa!
Ei tietenkään. Lapsen turvallisuus menee äidin mielihalujen edelle.
Ja olen synnyttänyt telineillä ja ilman. En erityisemmin huomannut sen vaikuttavan synnytys mukavuuteen. Keskityin pelkkään ponnistamiseen enkä omiin tuntemuksiin.
Tämä kiinnostaa ja erityisesti viimeaikaiset kokemukset Tayssista!