Lue keskustelun säännöt.
Synnytystapa jota en valinnut: selällään jalat telineillä
MaMa83
11.01.2022 |
Onko teistä kukaan muu joutunut synnyttämään tuossa asennossa? En osannut yhtään ponnistaa (4 lapsi) siinä asennossa (mulla ei myöskään ollut ponnistustarvetta mutta lääkäri käski vaan ponnistaa jo..) repesin ja sain kysto-ja rektoseelen ja ihan suoraan sanottuna pas*a oli koko synnytys kokemus. Kiinnostaa vaan että onko teistä kukaan synnyttänyt tuossa asennossa, selällään ja jalat kiinni telineissä?
Kommentit (89)
Apua! Totuus siis taas paljastuu, ettei voi aina valita itselle luonnollisinta synnytysasentoa Suomen synnytyssairaaloissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hirveä kokemus, suorastaan traumaattinen. Sitä ei paljon ihmiseksi itseään tunne.
Mä en edes muista missä asennossa ponnistin?
Siinä hetkessä aivan sama vaikka olisin seissyt päälläni, synnytyksen karmein vaihe.
Siinä täytyy henkilökunnan ottaa äidin lisäksi lapsen turvallisuus huomioon, vaikka äiti ei sitä itse kykenisikään arvioimaan, yritetään muistaa se.
Kolme olen siinä asennossa synnyttänyt ja hyvin on mennyt. Vedin itse sukista/ sääristä itseäni kippuraan että sain parhaan voiman ponnistukseen. Itse asennon valitsin, muissa asennoissa jalat puutui ja ponnistusvoima kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin olen hyvin saanut neljä lasta maailmaan. Kätilöt on ehdottaneet ties mitä kumipalloja avuksi ym., mutta itse pidin hommaa helppona selällään. Hyvin ja nopeasti kaikki sujui.
En juuri muistele synnytystä, vain sen jälkeistä ihanaa oloa lapsen kanssa. Synnytykselle ei kannata paljon asettaa muita tavoitteita kuin se, että lapsi tulee vähin vaurioin ulos. Kannattaa keskittyä tässä tapauksessa lopputulokseen!
Mutta ei me silti olla mitään karjaa, vähän inhimillisenkin voisi kohdella. Ei ole liikaa pyydetty.
En tod. saanut valita yhtään mitään, moisesta ollut edes puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolme olen siinä asennossa synnyttänyt ja hyvin on mennyt. Vedin itse sukista/ sääristä itseäni kippuraan että sain parhaan voiman ponnistukseen. Itse asennon valitsin, muissa asennoissa jalat puutui ja ponnistusvoima kärsi.
Täysin sama täällä👋
Vierailija kirjoitti:
Synnytin vuonna 2000 juuri noin. Ei tosin jalat kiinni olleet mutta taisi jotkut tuet olla mitävasten pidin. En edes tajunnut muuta vaatia. 35min kesti ponnistusvaihe. Ihan sama lopulta kunhan lapsi tuli ulos.
Ja lisään vielä että oli TAYS ja epiduraali jos sillä merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taisin pitää sukista kiinni. Nuoremman kohdalla en muista. Tosin ponnistusvaihe kesti alle viisi minuuttia
Minä olen synnyttänyt kummankin lapsen selällään, puoli-istuvasti. Hyvin meni kumpikin. Hyvin nopeasti ja ilman sen suurempia ongelmia.
Jorvissa tarjottiin vaihtoehtoja, väsyneenä joku jakkara tai muu ei vaan houkutellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikai ne jalat sentään kiinni telineessä ollut?
Jos jää vaivaamaan, kannattaa ehkä kysyä perustelut synnytysasennolle kätilöltä/lääkäriltä. Tai muutenkin jos jokin asia jäi vaivaamaan.
Olen synnyttänyt selällään, mutta sänky oli siis vähän pystyasennossa. Jalat ei olleet telineillä. Ensin kätilö käski ponnistaa kyljellään, mutta lapsi oli jumissa lantiossa eikä liikkunut mihinkään vaikka ponnistin kovasti ja oikein. Mies käänsi mut siitä selälleni, sykkeet laski ja kutsuttiin toinen kätilö ja työnsin jaloilla jotenkin kätilöiden otetta vastaan samalla kun ponnistin. Kun päälaki pikkaisen alkoi näkyä toinen kätilö sai siitä jotenkin pidettyä kiinni, ettei uponnut supistusten välissä takaspäin. Ponnistin siinä rouvien nerokkaassa asennossa jalat ilmassa siis melkein kohti kattoa! Kun oli enemmän päätä näkyvissä saivat kiskottua sitä ponnistusten aikana myös vähän. En revennyt, vauva pieni ja hommaan ei mennyt kovin pitkään kuitenkaan, 20 min yhteensä. Sillälailla kyllä järkyttävän kamala olo se on siinä maata keterat levällään ja vattu levällään kahden matamin silmien edessä kamalissa kivuissa peläten lapsensa ja oman värkkinsä puolesta... oli kans sellainen olo, että sitä romanttista elämänkumppania olis siihen tilaan ollenkaan kaivannut. Olisin halunnut ponnistaa seisten, mutta ensimmäinen kätilö oli siis sitä mieltä, etten jaksaisi. Itse oon kyllä erimieltä kun en ollut missään vaiheessa väsynyt vaikka synnytin painovoimaa vastaan... mut jotenkin häpeällinen kokemus. Olen synnyttänyt kolmesti samassa sairaalassa ja ne kaksi muuta kertaa menivät loistavasti pystyasennossa vaikka sattui tietenkin, myös eri kätilöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas joillain mammoilla myötätunto kukkii: "Mulla ei sattunu yhtään ja oli ihan täydellistä ja ihanaa ja hyvin meni ja tuo on parasta mitä synnyttäjälle voi olla..." jne. jne.
Joo ihan jotkut kuoleekin siihen synnytykseen, niin ei aina mee kaikilla "ihan fantsusti".
Ja olen kyllä liian monelta kuullut, että tuo kohtelu on kuin olis joku roskapussi.
Mutta Suomi nyt on melkoinen takapajula monessa asiassa, kunhan julkisesti hehkutetaan tätä huippu"rikasta" maata ja kansalaisia ja jos ei ihan oo uskottavaa, niin verrataan johonkin burgina-fasoon jos ei muuten uskota.
Mietin mietin, miksi lääkäri oli paikalla? Jotain on ollut meneillään?
Ja ensinnäkin, olet ollut puoli-istuvassa asennossa, et selällään :) Toki se on huono asento ponnistaa, koska ponnistaa "ylämäkeen".
Tosin joskus vauvan kannalta on pakko silti ponnistaa niin. Napanuora voi puristua liikaa toisenlaisessa asennossa tai joskus äiti ei vain "löydä suuntaa" ponnistukselle muuten tai verekkyys lisääntyy liikaa muissa asennoissa. Syitä on toki muitakin, miksi joskus puoli-istuvaan päädytään.
Synnytin kolme lasta 1990-luvulla Jorvissa, eikä silloinkaan ollut tuollaista. Sain valita ponnistusasennon vapaasti. Yhden lapsista synnytin jakkaralla.
Vierailija kirjoitti:
Oliskin saanut jalat telineeseen, ei olisi tarvinnut sukista kiinni pidellä. Kaikkein pahin synnytys itselle oli jakkaralla.
Oih, mulla taas paras synnytysasento oli tuo jakkara. Kyykky asento ja painovoima apuna. Mies tuki takana. Ponnistusvaiheeseen asti kävelin ja aina kun supisteli niin halausotteeseen miehen kanssa. Siitä sit jakkaralle ponnistamaan. Oli hyvä ja hallittu synnytys. Ei repeämiä, yksi tikki laitettiin.
Sektio oli pahempi kun seitsemän kerrosta (!!) tikattiin. Auts!
No mutta siis onko joku saanut ihan itse valita synnytystapansa?
Vierailija kirjoitti:
No mutta siis onko joku saanut ihan itse valita synnytystapansa?
Minä olen saanut kolme kertaa valita oman synnytystyylini Suomessa 2010-luvulla. Lääkäriä en edes tavannut yhdelläkään kerralla, joten epäilen että ap jättää jotain kertomatta.
Mulla 2012 ja 2014, ja olen tuo joka aikaisemmassa viestissä kertoi synnyttäneensä ko. paikassa.