Synnytyksestä voi toipua nopeastikin.

Ei se ap todellakaan ole noin yksinkertaista! Mulla oli toisessa raskaudessa vakaat aikomukset liikkua paljon ja tehdä ihan raskaitakin juttuja. No, ei ihan onnistunut. Olin alkua lukuun ottamatta ko ko raskauden hirveän huonovointinen ja lisäksi sairastelin. Synnytyksestä palauduin todella nopeasti, olin täynnä energiaa. Ainoastaan löystyneet lonkat hidastivat menoani, mutta nekin kuntoutuivat aika nopeassa tahdissa.

Olen sitä mieltä, että totta kai kannattaa liikkua niin paljon kuin voi, muttei kyllä tarvitse vaipua epätoivoon, jos joutuu vain makoilemaan (itse vaivuin ja kuvittelin, että en jaksa synnyttää enkä synnytyksen jälkeen pysty mihinkään). Lisäksi olen sitä mieltä, että rankka liikunta ei välttämättä ole hyväksi. Mäkin kävin alkuraskaudesta kahvakuulassa, mutta lopetin sen, kun kipeydyin niin paljon. Pitää muistaa, että raskausaikana kudokset pehmenevät, eikä niille tee välttämättä hyvää rehkiä kovasti.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:25"]

Tämä nyt oli aika tyhmä aloitus. Synnytykset ovat erilaisia: pahat repeämät, eppari, veren menetys ym. niin voin sanoa että toipumiseen menee hetki. Kaikki ei ole kiinni fyysisestä kunnosta.

[/quote]

Näinpä. Yleensä kuka tahansa nainen toipuu nopeasti, jos ei ole vakavaa perussairautta tai synnytyksessä tule komplikaatioita. Ei se yleensä huonosta kunnosta (siis esim. liikunnan puutteesta) johdu, jos nainen on pidempään heikko tai vaivainen synnytyksen jälkeen vaan juuri perussairauksista tai komplikaatioista. 

Esim. itse olin esikoisen jälkeen pitkään aika vaivainen, mutta se johtui erittäin pahoista repeämistä ja niiden tikeistä, jotka teki elämästä kipuhelvettiä pitkäksi aikaa. Istumaan en pystynyt viikkoihin tikkien kiristämisen ja kipujen takia. Pissaaminen ja kakkaaminen oli helvettiä, samoin peseminen. Toisen lapsen synnytyksessä en revennyt ja sen jälkeen olin heti siinä kunnossa että pystyin kävelemään ja touhuamaan normaalisti.

Toinen tuli ulos paljon vähemmillä vammoilla kuin ensimmäinen, joten toivuin nopeammin. En kyllä ollut mitenkään väsynyt ensimmäisenkään synnytyksen jälkeen, kivut vain olivat kovat. Ensimmäisen raskauden aikana liikuin tosi paljon, toisen raskauden aikana taas hyvin vähän. Verenpaine pysyi alhaalla toisessa raskaudessa, ensimmäisessä se hipoi taivaita. Juoksukunto palautui kuitenkin aivan yhtä nopeasti molempien raskauksien jälkeen.

Mä jouduin makaamaan rv 27 pakosta, en laiskuudesta lähtien. Synnytyksen jälkeen kävelin itse osastolle ja seuraavana päivänä olikin jo sellanen olo että vois juosta maratonin :D kotiin päästyä aloitin heti lenkkeilyn, salin kahden viikon päästä ja kunnon treenit jälkitarkastuksen jälkeen. Seksiä oli 10 pv synnytyksestä ekan kerran ja mies sanoi ettei tuntunut mitenkään erilaiselta. Mutta mä oonkin aika tikissä, aktiivinen liikuntaharrastaja.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:17"]

Niin?

Mitä tarkoitat toipumisella? Itse nousin heti sängystä ja olo oli sellainen, että tästä voisi mennä lypsämään lehmät jos tarve olisi.

[/quote]

Juuri tuota tarkoitin. Eli sinäkin olet toipunut ilmeisen nopeasti.  -ap

[/quote]

No, minulla sama kahdessa synnytyksessä, mutta en harrasta enkä ole harrastanut liikuntaa ja BMI on ja on ollut yli 30. Missään tapauksessa en ollut hyväkuntoinen, kumoan teoriasi.

Mutta en minä tuota toipumiseksi laske, että on hyväkuntoinen ja pirteä muutamankin päivän synnytyksen jälkeen, mielestäni se kertoo enemmän mm. siitä että synnytys ei ole ollut erittäin vaikea, ei ole menettänyt verta ja hormonitoiminta toimii kuten pitää.

Minulla ei taatusti ollut huonoin kunto, kun synnytin esikoiseni. Synnytys venyi yli vuorokauden mittaiseksi. Väliliha leikattiin, jotta vauva saatiin ulos. Toipuminen synnytyksestä vei useita viikkoja. Hb oli synnytyksen jälkeen alle 120 ja sekin väsytti. Imetyksen aloitus ei ollut helppoa. Maito nousi hitaasti. Vauvalla oli huono imuote ja alkava koliikki.

Toinen synnytys sensijaan oli kivuliaampi, mutta ei läheskään yhtä uuvuttava. Se oli nopeasti ohi, vaikka hetken luulinkin kuolevani ja, että kiloa esikoista suurempi vauva ei mahtuisikaan tulemaan ulos. Se tuli hienosti ilman repeämiä. Kehoni teki sen! Olin heti kunnossa. Supisteli ja vatsa vain hävisi. Hb oli 140 ja ei väsyttänyt. Imetys sujui myös helposti ja vauva nukkui pitkiä yöunia heti ekasta yöstä lähiten.

Uskon, että jotkut osittain tuntemattomatkin syyt vaikuttavat siihen, että missä kunnossa on synnyttämisen jälkeen. Nämä syyt saattavat liittyä esim. hormonitoimintaan, joka on erilaista eri vauvojen kohdalla. Istukan koko ja toimivuus voi myös vaikuttaa synnytyksen laatuun. Vauvakin saa hyvän alun suuremmasta ja toimivammasta istukasta.

Minulla on yksi kokemus nopeasta toipumisesta. Ensimmäisestä supistuksesta meni 1h 45min kun kevyesti kolmella ponnistuksella synnytin vauvan (koko raskaus oli ollut kivuttomia supistuksia ja kohdunsuu oli 36 viikolla auki jo 4cm). Kaksi tuntia synnytyksestä kävelin osastolle ja otin vastaan isommat sisarukset. 5 päivää synnytyksestä vietin aktiivista ja normaalia kiireistä arkea vauvan, 2v ja 3v lasten kanssa.

Hyvä peruskunto auttaa tietenkin kaikkeen toipumiseen ja kestämiseen, oli sitten kyse synnytyksestä, leikkauksesta tai syövän sytostaattihoidoista. Geenit ja elämäntavat, sekä fyysiset että henkiset,  vaikuttavat myös, monien muiden muuttujien lisäksi.

Cambridgen herttuattaren hehkeyteen prinsessan syntymän jälkeen vaikuttaa tietysti hänen ammattionsa (julkisuudessa oleminen). Hänen on aina oltava edustava. Esim. hänen kamapaajansa tuli St. Mary'siin kolme tuntia ennenkuin herttuapari astui yleisön ja kuvaajien eteen. Photo-op oli myös vain muutaman minuutin mittainen.

Kaikki tämä ei tietenkään vähennä prinsessan esittelyn viehättävyyttä. 

Kannattaa laittaa asiat mittasuhteisiin. 

Olin hyvässä kunnossa kun menin synnyttämään esikoista. Synnytys oli nopea (hätäilin ponnistuksessa joten alapäätä tikattiin). 3vrk synnärillä, paino oli sama kuin raskauden alussa, olo oli mainio, maitoa tuli, istuminen hieman sattui.

Aloitin kävelylenkit heti kotiin päästessäni (kävelin kyllä jo synnärillä ollessani käytäviä pitkin). Noin viikko synnytyksen jälkeen päätin siirtää sohvan paikkaa yksin kotona ollessani. Sohvasta kiinni, ponnistus ja viiltävä kipu. 4 tikkiä repesi/irtosi. 

Mitä tästä opimme. Vaikka olisit kuinka hyvässä kunnossa niin kyllä se toipuminen vain kestää. 

Mä en ollut mitenkään erityisen hyvässä kunnossa kun synnytin, liikunta oli ollut lähinnä reipasta kävelyä, BMI oli n. 20 ennen raskautta ja kiloja tuli 13. Synnytys oli pitkä ja eteni hitaasti (kesti 36 h ja toimivan kipulääkityksen sain 2 h ennen kuin lapsi syntyi). Silti synnytyksen jälkeen oli virtaa kuin pienessä kylässä ja jo sairaalassa lääkäri käytti lääkäriopiskelijoita painelemassa mahaa kun kohtu supistui niin vauhdilla. Omat farkutkin meni päälle pari päivää synnytyksestä.

Eilen lueskelin Hyssin synnytyslääkärien haastattelua, hänen mukaan kuitenkin enemmän vaikuttaisi  itse synnytys, miten äiti toipuu ja miten hehkeältä hän näyttää. Olivat panneet työkavereiden keskuudessa merkille prinsessan hyväkuntoisuuden ja hehkeuden ja todenneen synnytyksen menneen mallikkaasti ja käsikirjan mukaan, ilman mitään ongelmia ja onhan se ihan selvää, jos äiti menettää paljon verta ja synnytys on pitkä, tuskin muutaman tunnin päästä näyttää yhtä hehkeältä ja hyväkuntoiselta.

Mulla synnytys oli tosi pitkä. Valvoin useita vuorokausia yhteensä muutaman tunnin unilla supistusten takia, jotka sitten kuitenkin harvenivat aina jossain välissä päivää. Viimeisen vuorokauden olin melkein jatkuvassa liikkeessä koska paikallaan oleminen tuntui sietämättömältä mutta liike auttoi kipuihin tosi paljon. Osastolla en saanut nukuttua juuri ollenkaan koska oma vauva oli itkuinen ja silloin kun se nukkui, jonkun muun vauva huusi tai huoneessa ramppasi porukkaa tai muiden miehiä / vieraita. Lopulta olin niin kierroksilla väsymyksestä, etten saanut unta enää ollenkaan edes vauvan ollessa kansliassa hoidossa. Olin todella uupunut hyvin pitkään synnytyksen jälkeen, ekana päivänä en päässyt edes suihkuun pyörtymättä tai vessaan, vielä laitokselta lähtiessä 4 päivää myöhemmin kuljin seinistä tukea ottaen. Peruskunto oli kyllä huono koska selkäkipujen ja liitoskipujen vuoksi en pystynyt juuri harrastamaan mitään liikuntaa koko raskausaikana, mut en usko, että se yksin selittää huonoa toipumista.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:24"]

Jos on löysä messuhalli tulla pullahtaa lapsikin helposti.

[/quote]

Ihan sama mikä on tiukkuus tai löysyys. Kyse on lantion rakenteesta.

[/quote]

Itseasiassa ei taida pitää paikkaansa. Mulle sanottiin, että on paljon pehmytkudosvastusta...lapsi vaan ryskytti "luukulla", mutta ei ollut mahtua ulos. Ja vielä kysyttiin, että oletko jumpannut paljon. Mutta voisin jopa väittää, että en ole jumpannut.

Sitten vasta tositoimiin aletaan kun sairaalasta palataan kotiin, esim. onko paljon valvomista etc.

Mä kysyin heti synnytyksen jälkeen että voiko lähteä kotio ja ilmoitin että ens vuonna uusiks. :D No vähän pidempään menee opintojen takia..

Minulla oli koko raskausajan hyvä kunto ja synnärille lähdin suoraan kuntosalilta. Synnytyksen jälkeen olin kuin elävä kuollut; pyörrytti, oli kipuja, olo voimaton ja heikko. Kun paikat muutaman viikon kuluessa paranivat, niin olo oli jälleen melko normaali ja kolme viikkoa synnytyksen jälkeen palasin salille ja jumppaan.

Catherinella olisi varmasti ollut mahdollisuus kieltäytyäkin esiintymisestä, jos olisi ollut todella kipeänä. Hänet oli varmaan myös pumpattu täyteen kipulääkkeitä. 

Jollain englanninkielisellä sivustolla joku - täytyi olla mies - arveli että C:lle tehtiin varmaan keisarinleikkaus kun pystyi olemaan pystyssä noin pian :D Asiahan on juurikin päin vastoin. 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:11"]

Ja tähän vaikuttaa paljon se kunto mikä itsellä oli ennen synnytystä. Jos on koko raskauden joutunut (pakosta tai laiskuudesta) makaamaan sohvan pohjalla, varmasti on toipuminen hitaampaa. Toki kaikki repeämiset ym vaikuttaa asiaan. 

Itsellä nyt 37-vuotiaana, kolmannen synnytyksen jälkeen olen toipunut kaikista parhaiten ja nopeimmin edellisiin verrattuna ja en keksi muuta syytä kuin että nyt minulla on ollut todella hyvä fyysinen kunto verrattuna siihen mitä se oli alle kolmekymppisenä kun edelliset synnytykset oli.

[/quote]

Minä toivuin neljännestä kaikkein parhaiten, vaikka olin maannut suurimman osan raskautta sängyssä supistusten ja selkäkipujen vuoksi ja ylipainoakin ehti tulla rutkasti. Ensimäinen oli rankin, vaikka olin juossut 8 maratonia ennen sitä ja toistakymmentä puolikasta ja olin käynyt säännöllisesti salilla monta vuotta. 

niimpä se on ihan ihmisestä kiinni miten toipuu. Kaikki on erillaisia. Itse olen kahteen sektioon joutunut (en omasta halusta) molemmista olen kävellyt heräämöstä osastolle. Tän kolmannen kohdalla joudun taas sektioon ja en tiedä miten toivun tästä viimesestä. Toivon että saan kävellä omin jaloin kotiin.

Jompikumpi iltapäivälehti uutisoi, miten venäläiset naiset olivat ottaneet kantaa Cambridgen herttuattaren freesiin ulkomuotoon heti synnytyksen jälkeen. Päätelmä oli, että ei Kate ole synnyttänyt yhtään mitään, vaan hän on käyttänyt irtovatsoja, jotta näyttäisi raskaana olevalta. Synnytyksen oli mukamas hoitanut sijaisynnyttäjä. Eikä lapsikaan kuvien perusteella ollut vastasyntynyt, vaan jo 7-10 päivän ikäinen. Olisi pitänyt olla punakampi, jos olisi syntynyt muutama tunti sitten. Olisi mukava kysäistä naapurimaan naisilta, feikkasiko Kate myös sen rankan raskauspahoinvoinnin!