Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3460)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju tuli hyvään hetkeen, ex pitkästä aikaa ehdotteli suhteen lämmittämistä, mutta muistui taas mieleen yksi eroon johtaneista syistä. Vuosien mittaan "seksittömyyden" merkit tulivat kellon tarkasti. Pari päivää ok, sitten pientä kärsimättömyyttä, viidentenä päivänä alkoi kaikki olla elämässä väärin (minä, lapset, koti ja työ) ja viikon kohdalla alkoi puhua avioerosta, kun meillä menee niin huonosti.
Todella hajottavaa miettiä, pitäisikö harrastaa seksiä, vaikka ei oikeastaan haluta vai ottaa riski, että lapset kärsivät isänsä mielialan vaihtelusta seuraavana päivänä. Vuodet hänen kanssaan tekivät pysyy vahinkoa seksuaalisuuteen ja hyvinvointiini.
Jos kumppani kiukuttelee nälkäisenä, se on ärsyttävää, mutta ruuan tarjoaminen hänelle ei ole syvästi henkinen ja fyysinen kokemus. En suosittele kenellekään seksiä väkisin, ei edes vaikka se olisi lopulta ihan mukavaa.
Voi sen halukkaammankin osapuolen näkökulman kääntää uhritarinaksi. Kyllä sekin on kuule inhottavaa ja hajottavaa.
Olet todella itsekeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on, että elossa oleva mies hankkii seksinsä jostain. Se on perustarve.
Väärin meni heti toisessa lauseessa.
Moni ei edes "saa" seksiä ellei ole parisuhteessa. Jotenkin kummasti silti heti kun ollaan suhteessa, aletaan olettaa, että kumppanin kehoon pitäisi aina olla oikeus. Tuoasta ajatuksesta syntynyt "nyt pitää tyydyttää MUN tarpeet" -seksi taas ei anna naiselle mitään ja laskee kiinnostus koko touhuun. Ja jos miehiä itsejään ei huvita vaikka naista huvittaisi, harvemmin heitä silloin kiinnostaa asialle jotain tehdä.Kirjoitin, että hankkii seksinsä jostain.... tietenkään kumppanin kehoon ei ole sen kummempaa oikeutta, mutta kumppanilla ei sitten myöskään ole oikeutta määrätä toista selibaattiin. Tässä on karkeasti kahden tyyppisiä ihmisiä. Sellaisia, joiden mielestä seksi on perustarve ja sellaisia, join mielestä ei. Ongelmat syntyvät, kun nämä ihmiset muodostavat parisuhteen keskenään. Itse edustan perustarve-ihmisiä ja seksittömyys suhteessa olisi ihan sama kuin jättäminen ilman ruokaa. Eli hyvin nopeasti mahdotonta. Onneksi puolisoni on samanlainen, eikä meillä tarvitse keskustella "antamisesta/saamisesta"., vaan seksi on itsestäänselvyys molemmille. Muuten... tämä vedetään jatkuvasti mies/nainen ongelmaksi. Oman kokemuksen perusteella kyse on kuitenkin yksilöistä. Oletko ihminen, jolle seksi on perustarve vai ei.
Kokeilepa joskus olla viikko ilman seksiä vs. viikko ilman ruokaa ja tule sitten kertomaan kumpi on PERUSTARVE. Jestas sentään näitä alapäänsä orjia.
Maslown tarvehierarkiassa seksi on samassa pääkategoriassa ruoan kanssa.
Voit toki mennä valittamaan alan ammattilaisille, että miksi he pitävät seksiä ihmisen päätarpeena.
Naiset ei tunnu ymmärtävän kuinka tärkeää seksi on miehille. Ongelma on oikeastaan se että seksi ei tunnu olevan läheskään yhtä tärkeää naisille.
Kyllä sen ymmärtää. Mutta kuvaannollisesti - jos mies syö enemmän kuin nainen, niin pitäisikö naisen syödä yhtä paljon kuin mies, jotta mies olisi tyytyväinen ja naisella ähky? Se on sitä biologiaa, jota soisi joskus miestenkin katsovan naisten näkökulmasta.
Älä viitsi. Koko yhteiskunta on nykyään rakentunut katsomaan naisten näkökulmasta asiaa. Eihän täälläkään juuri kukaan puhu miehen näkökulmasta yhtään. Jos toinen ei saa suhteessa mitä haluaa, se on YHTEINEN ONGELMA. Aivan kuten muissakin ongelmissa edellytätte toiselta vastuunkantoa ja puolitiehen tulemista. Seksi ei ole mitenkään eri asia.
Seksi on tärkeää. Myönnän sen ja tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, koska olin suhteessa miehen kanssa, joka halusi seksiä huomattavasti vähemmän kuin minä. Mitä minä en ymmärrä enkä täällä ole saanut vastausta on, että miksi (jotkut) miehet alkavat kiukutella, äksyillä ja jopa ärhennellä lapsille seksin puutteen takia. Oikeastiko nämä miehet luulevat saavansa lisää seksiä tuolla tavalla? Luulisi, että jopa vähemmän älykkäätkin yksilöt huomaisivat pian ettei äksyily toimi ja muuttaisivat käytössään suuntaan joka toimii. Eikö se vanha sanontakin jo ole että hunajalla houkuttaa enemmän kärpäsiä kuin etikalla?
Luuletko tosiaan, et naiset on tässä(kin) parempia? Kyllä naiset purkaa ihan samalla tavalla työstressiä, kuukautisvaivoja, kaveriongelmiaan perheenjäseniinsä. Kun on huono olo tai jokin painaa mieltä, moni tekee niin. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Se on loppujen aika inhimillistä kuitenkin.
Ehkä tekis hyvää alkaa vähitellen näkemään asioita hieman tasa-arvoisemmin eikä aina niin, että lähtökohtaisesti nainen tekee aina oikein ja paremmuttaan ja mies väärin.
Naiset ei valita (nalkuta) koskaan. Ikinä. Milloinkaan. Naiset vain kertovat rauhallisesti ja rakentavasti, että joku asia vaivannut jo hetken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun aloit seurustella miehesi kanssa niin oletan, että teillä oli melko usein seksiä. Vai sanoitko tälle miehelle jo heti alussa, että seksi ei ole muuten minulle sitten mikään parisuhteen määrittävä asia vaan voin hyvin olla ilmankin pitkiä aikoja. No et tietenkään sanonut, koska mies olisi siinä vaiheessa ghostannut. Nyt kun pappi on sanonut aamen ja lapset on tehty niin alat vinkua kuinka mies ei ymmärrä sitä, että et olekaan seksuaalisesti niin aktiivinen kuin annoit aikoinaan ymmärtää. Tätä se on kun naiset saavat sen miehen nalkkiin ja se kauan kaivattu perhe-elämä alkaa. Mihin siinä enää mitään seksiä tarvitaan? Mieshän voi aina lähteä, mutta se kynnys on aika iso, jos on 2-3 lastakin vielä. Ei kannata ihmetellä, jos se mies katkeroituu tajuttuaan, että hänet huijattiin mukaan leikkimään kotia.
Kun aloitte seurustelemaan, olit naisellesi huomaavainen, keskustelit hänen kanssaan, kuuntelit ja huomioit hänen mielipiteensä, kehuit, hellit ja suukottelit. Oletko naisellesi edelleen sama huomaavainen herrasmies vai muutuitko, kun sait naisen nalkiin ja lapset kiviriipaksi naisen jalkaan? Mietitkö koskaan minkälaisen version sinusta kanssa naisesi on ollut seksuaalisesti aktuivinen ja minkälaisen version kanssa ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on, että elossa oleva mies hankkii seksinsä jostain. Se on perustarve.
Väärin meni heti toisessa lauseessa.
Moni ei edes "saa" seksiä ellei ole parisuhteessa. Jotenkin kummasti silti heti kun ollaan suhteessa, aletaan olettaa, että kumppanin kehoon pitäisi aina olla oikeus. Tuoasta ajatuksesta syntynyt "nyt pitää tyydyttää MUN tarpeet" -seksi taas ei anna naiselle mitään ja laskee kiinnostus koko touhuun. Ja jos miehiä itsejään ei huvita vaikka naista huvittaisi, harvemmin heitä silloin kiinnostaa asialle jotain tehdä.Kirjoitin, että hankkii seksinsä jostain.... tietenkään kumppanin kehoon ei ole sen kummempaa oikeutta, mutta kumppanilla ei sitten myöskään ole oikeutta määrätä toista selibaattiin. Tässä on karkeasti kahden tyyppisiä ihmisiä. Sellaisia, joiden mielestä seksi on perustarve ja sellaisia, join mielestä ei. Ongelmat syntyvät, kun nämä ihmiset muodostavat parisuhteen keskenään. Itse edustan perustarve-ihmisiä ja seksittömyys suhteessa olisi ihan sama kuin jättäminen ilman ruokaa. Eli hyvin nopeasti mahdotonta. Onneksi puolisoni on samanlainen, eikä meillä tarvitse keskustella "antamisesta/saamisesta"., vaan seksi on itsestäänselvyys molemmille. Muuten... tämä vedetään jatkuvasti mies/nainen ongelmaksi. Oman kokemuksen perusteella kyse on kuitenkin yksilöistä. Oletko ihminen, jolle seksi on perustarve vai ei.
Kokeilepa joskus olla viikko ilman seksiä vs. viikko ilman ruokaa ja tule sitten kertomaan kumpi on PERUSTARVE. Jestas sentään näitä alapäänsä orjia.
Maslown tarvehierarkiassa seksi on samassa pääkategoriassa ruoan kanssa.
Voit toki mennä valittamaan alan ammattilaisille, että miksi he pitävät seksiä ihmisen päätarpeena.
Naiset ei tunnu ymmärtävän kuinka tärkeää seksi on miehille. Ongelma on oikeastaan se että seksi ei tunnu olevan läheskään yhtä tärkeää naisille.
Vaikka seksi on tärkeää (myös naisille), aikuinen joutuu toisinaan joustamaan omista tarpeistaan perustettuaan perheen. Ei voi laittaa itselleen voileipää, jos lapsi huutaa nälkäänsä tai ei voi nukkua kunnolla, jos lapsi heräilee öisin. Seksiäkin voi joskus joutua odottaman pidempään kuin toivoisi, jos lapsiperheen arki kiireineen vähentää yhteisen ajan minimiin. Aikuisen täytyy silti kyetä hillitsemään käytöstään. Ei aikuinen voi nälkäkiukkuakaan ruveta raivoamaan, eikä esim. naisiltakaan hyväksytä kuukautisten aiheuttamien hormonivaihteluiden aiheuttamaa kiukuttelua. Aina voi kertoa, että ketuttaa, eikä käyttäytyä kuin kaksivuotias. Puolisokin reagoi todennäköisesti positiivisemmin, jos yksinkertaisesti kertoo, että häntä on ikävä ja hänen koskettamistaan on ikävä.
Miksi miehen tarvitsee aina tyytyä kaikkeen, mitä nainen päättää ja priorisoi? Riippumatta kuka haluaa ja mitä. Niinhän tämä menee. Jos mies ei toimi kuten nainen haluaa, ei kukaan koskaan selitä asiaa millään arjen kiireellisyydellä ja "aina ei saa mitä haluaa" ja "voi joutua joskus odottamaan". Naisen tarpeet (oli ne mitä hyvänsä) on toteutettava, jos haluaa suhteen toimivan. Piste. Miettikää kuinka reiluja te oikeasti suhteessa olette.
Tuskin kumpikaan puolisoista saa kaikkia tarpeitaan tyydytetyksi lapsiperhearjen keskellä noin vaan. Jo pelkästään unen tarpeesta joutuu joustamaan ja paljon. Samoin oman ajan tarpeesta, muiden aikuisten seuran kaipuusta jne. Seksi on vain yksi asia, josta joutuu tinkimään, eikä nainen näitä yksin keksi miestä kiusatakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju tuli hyvään hetkeen, ex pitkästä aikaa ehdotteli suhteen lämmittämistä, mutta muistui taas mieleen yksi eroon johtaneista syistä. Vuosien mittaan "seksittömyyden" merkit tulivat kellon tarkasti. Pari päivää ok, sitten pientä kärsimättömyyttä, viidentenä päivänä alkoi kaikki olla elämässä väärin (minä, lapset, koti ja työ) ja viikon kohdalla alkoi puhua avioerosta, kun meillä menee niin huonosti.
Todella hajottavaa miettiä, pitäisikö harrastaa seksiä, vaikka ei oikeastaan haluta vai ottaa riski, että lapset kärsivät isänsä mielialan vaihtelusta seuraavana päivänä. Vuodet hänen kanssaan tekivät pysyy vahinkoa seksuaalisuuteen ja hyvinvointiini.
Jos kumppani kiukuttelee nälkäisenä, se on ärsyttävää, mutta ruuan tarjoaminen hänelle ei ole syvästi henkinen ja fyysinen kokemus. En suosittele kenellekään seksiä väkisin, ei edes vaikka se olisi lopulta ihan mukavaa.
Taas yksi esimerkki, että parisuhteen pitäisi mennä niin kuten nainen haluaa. Kuka sinulle antoi oikeuden päättää millaisia tarpeita miehelläsi saa olla ja ei saa olla? Sinua pitää ymmärtää, kannustaa ja rakastaa sellaisena kuin olet. Mutta sinä taas näet miehen tarpeen tulla ymmärretyksi, kannustetuksi ja rakastetuksi vain taakkana.
Miehen kehoon harvemmin tungetaan mitään.
Täh? Jos käsityksesi seksistä aviopuolisosi kanssa on "jonkun asian tunkeminen kehoon" niin tarvitset terapeuttia. Älä ainakaan mene parisuhteeseen kiusaamaan muita ihmisiä, joille seksi on ihan luonnollinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju tuli hyvään hetkeen, ex pitkästä aikaa ehdotteli suhteen lämmittämistä, mutta muistui taas mieleen yksi eroon johtaneista syistä. Vuosien mittaan "seksittömyyden" merkit tulivat kellon tarkasti. Pari päivää ok, sitten pientä kärsimättömyyttä, viidentenä päivänä alkoi kaikki olla elämässä väärin (minä, lapset, koti ja työ) ja viikon kohdalla alkoi puhua avioerosta, kun meillä menee niin huonosti.
Todella hajottavaa miettiä, pitäisikö harrastaa seksiä, vaikka ei oikeastaan haluta vai ottaa riski, että lapset kärsivät isänsä mielialan vaihtelusta seuraavana päivänä. Vuodet hänen kanssaan tekivät pysyy vahinkoa seksuaalisuuteen ja hyvinvointiini.
Jos kumppani kiukuttelee nälkäisenä, se on ärsyttävää, mutta ruuan tarjoaminen hänelle ei ole syvästi henkinen ja fyysinen kokemus. En suosittele kenellekään seksiä väkisin, ei edes vaikka se olisi lopulta ihan mukavaa.
Taas yksi esimerkki, että parisuhteen pitäisi mennä niin kuten nainen haluaa. Kuka sinulle antoi oikeuden päättää millaisia tarpeita miehelläsi saa olla ja ei saa olla? Sinua pitää ymmärtää, kannustaa ja rakastaa sellaisena kuin olet. Mutta sinä taas näet miehen tarpeen tulla ymmärretyksi, kannustetuksi ja rakastetuksi vain taakkana.
Miehen kehoon harvemmin tungetaan mitään.
Maailman paskimman argumentin palkinto on sinun 🏆 Olepa hyvä!
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on, että elossa oleva mies hankkii seksinsä jostain. Se on perustarve.
Väärin meni heti toisessa lauseessa.
Moni ei edes "saa" seksiä ellei ole parisuhteessa. Jotenkin kummasti silti heti kun ollaan suhteessa, aletaan olettaa, että kumppanin kehoon pitäisi aina olla oikeus. Tuoasta ajatuksesta syntynyt "nyt pitää tyydyttää MUN tarpeet" -seksi taas ei anna naiselle mitään ja laskee kiinnostus koko touhuun. Ja jos miehiä itsejään ei huvita vaikka naista huvittaisi, harvemmin heitä silloin kiinnostaa asialle jotain tehdä.Kirjoitin, että hankkii seksinsä jostain.... tietenkään kumppanin kehoon ei ole sen kummempaa oikeutta, mutta kumppanilla ei sitten myöskään ole oikeutta määrätä toista selibaattiin. Tässä on karkeasti kahden tyyppisiä ihmisiä. Sellaisia, joiden mielestä seksi on perustarve ja sellaisia, join mielestä ei. Ongelmat syntyvät, kun nämä ihmiset muodostavat parisuhteen keskenään. Itse edustan perustarve-ihmisiä ja seksittömyys suhteessa olisi ihan sama kuin jättäminen ilman ruokaa. Eli hyvin nopeasti mahdotonta. Onneksi puolisoni on samanlainen, eikä meillä tarvitse keskustella "antamisesta/saamisesta"., vaan seksi on itsestäänselvyys molemmille. Muuten... tämä vedetään jatkuvasti mies/nainen ongelmaksi. Oman kokemuksen perusteella kyse on kuitenkin yksilöistä. Oletko ihminen, jolle seksi on perustarve vai ei.
Kokeilepa joskus olla viikko ilman seksiä vs. viikko ilman ruokaa ja tule sitten kertomaan kumpi on PERUSTARVE. Jestas sentään näitä alapäänsä orjia.
Maslown tarvehierarkiassa seksi on samassa pääkategoriassa ruoan kanssa.
Voit toki mennä valittamaan alan ammattilaisille, että miksi he pitävät seksiä ihmisen päätarpeena.
Naiset ei tunnu ymmärtävän kuinka tärkeää seksi on miehille. Ongelma on oikeastaan se että seksi ei tunnu olevan läheskään yhtä tärkeää naisille.
Vaikka seksi on tärkeää (myös naisille), aikuinen joutuu toisinaan joustamaan omista tarpeistaan perustettuaan perheen. Ei voi laittaa itselleen voileipää, jos lapsi huutaa nälkäänsä tai ei voi nukkua kunnolla, jos lapsi heräilee öisin. Seksiäkin voi joskus joutua odottaman pidempään kuin toivoisi, jos lapsiperheen arki kiireineen vähentää yhteisen ajan minimiin. Aikuisen täytyy silti kyetä hillitsemään käytöstään. Ei aikuinen voi nälkäkiukkuakaan ruveta raivoamaan, eikä esim. naisiltakaan hyväksytä kuukautisten aiheuttamien hormonivaihteluiden aiheuttamaa kiukuttelua. Aina voi kertoa, että ketuttaa, eikä käyttäytyä kuin kaksivuotias. Puolisokin reagoi todennäköisesti positiivisemmin, jos yksinkertaisesti kertoo, että häntä on ikävä ja hänen koskettamistaan on ikävä.
Miksi miehen tarvitsee aina tyytyä kaikkeen, mitä nainen päättää ja priorisoi? Riippumatta kuka haluaa ja mitä. Niinhän tämä menee. Jos mies ei toimi kuten nainen haluaa, ei kukaan koskaan selitä asiaa millään arjen kiireellisyydellä ja "aina ei saa mitä haluaa" ja "voi joutua joskus odottamaan". Naisen tarpeet (oli ne mitä hyvänsä) on toteutettava, jos haluaa suhteen toimivan. Piste. Miettikää kuinka reiluja te oikeasti suhteessa olette.
Tuskin kumpikaan puolisoista saa kaikkia tarpeitaan tyydytetyksi lapsiperhearjen keskellä noin vaan. Jo pelkästään unen tarpeesta joutuu joustamaan ja paljon. Samoin oman ajan tarpeesta, muiden aikuisten seuran kaipuusta jne. Seksi on vain yksi asia, josta joutuu tinkimään, eikä nainen näitä yksin keksi miestä kiusatakseen.
Mutta kai nyt ymmärrät, miten erilainen suhtautuminen monilla on riippuen siitä onko kyseessä naisen vai miehen toive. Ei sen pidä niin mennä. Se asioiden jakaminen ja tekeminen yhdessä, yhteys (jota naiset yleensä toivoo) voi olla yhtä tärkeä kuin seksikin (mitä mies yleensä toivoo). Seksin puutteesta voi toisen mieli pahoittua ja siihen pitää suhtautua reilulla tavalla. Ei haukkuen ja loukkaantuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on, että elossa oleva mies hankkii seksinsä jostain. Se on perustarve.
Väärin meni heti toisessa lauseessa.
Moni ei edes "saa" seksiä ellei ole parisuhteessa. Jotenkin kummasti silti heti kun ollaan suhteessa, aletaan olettaa, että kumppanin kehoon pitäisi aina olla oikeus. Tuoasta ajatuksesta syntynyt "nyt pitää tyydyttää MUN tarpeet" -seksi taas ei anna naiselle mitään ja laskee kiinnostus koko touhuun. Ja jos miehiä itsejään ei huvita vaikka naista huvittaisi, harvemmin heitä silloin kiinnostaa asialle jotain tehdä.Kirjoitin, että hankkii seksinsä jostain.... tietenkään kumppanin kehoon ei ole sen kummempaa oikeutta, mutta kumppanilla ei sitten myöskään ole oikeutta määrätä toista selibaattiin. Tässä on karkeasti kahden tyyppisiä ihmisiä. Sellaisia, joiden mielestä seksi on perustarve ja sellaisia, join mielestä ei. Ongelmat syntyvät, kun nämä ihmiset muodostavat parisuhteen keskenään. Itse edustan perustarve-ihmisiä ja seksittömyys suhteessa olisi ihan sama kuin jättäminen ilman ruokaa. Eli hyvin nopeasti mahdotonta. Onneksi puolisoni on samanlainen, eikä meillä tarvitse keskustella "antamisesta/saamisesta"., vaan seksi on itsestäänselvyys molemmille. Muuten... tämä vedetään jatkuvasti mies/nainen ongelmaksi. Oman kokemuksen perusteella kyse on kuitenkin yksilöistä. Oletko ihminen, jolle seksi on perustarve vai ei.
Kokeilepa joskus olla viikko ilman seksiä vs. viikko ilman ruokaa ja tule sitten kertomaan kumpi on PERUSTARVE. Jestas sentään näitä alapäänsä orjia.
Maslown tarvehierarkiassa seksi on samassa pääkategoriassa ruoan kanssa.
Voit toki mennä valittamaan alan ammattilaisille, että miksi he pitävät seksiä ihmisen päätarpeena.
Naiset ei tunnu ymmärtävän kuinka tärkeää seksi on miehille. Ongelma on oikeastaan se että seksi ei tunnu olevan läheskään yhtä tärkeää naisille.
Kyllä sen ymmärtää. Mutta kuvaannollisesti - jos mies syö enemmän kuin nainen, niin pitäisikö naisen syödä yhtä paljon kuin mies, jotta mies olisi tyytyväinen ja naisella ähky? Se on sitä biologiaa, jota soisi joskus miestenkin katsovan naisten näkökulmasta.
Älä viitsi. Koko yhteiskunta on nykyään rakentunut katsomaan naisten näkökulmasta asiaa. Eihän täälläkään juuri kukaan puhu miehen näkökulmasta yhtään. Jos toinen ei saa suhteessa mitä haluaa, se on YHTEINEN ONGELMA. Aivan kuten muissakin ongelmissa edellytätte toiselta vastuunkantoa ja puolitiehen tulemista. Seksi ei ole mitenkään eri asia.
Seksi on tärkeää. Myönnän sen ja tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, koska olin suhteessa miehen kanssa, joka halusi seksiä huomattavasti vähemmän kuin minä. Mitä minä en ymmärrä enkä täällä ole saanut vastausta on, että miksi (jotkut) miehet alkavat kiukutella, äksyillä ja jopa ärhennellä lapsille seksin puutteen takia. Oikeastiko nämä miehet luulevat saavansa lisää seksiä tuolla tavalla? Luulisi, että jopa vähemmän älykkäätkin yksilöt huomaisivat pian ettei äksyily toimi ja muuttaisivat käytössään suuntaan joka toimii. Eikö se vanha sanontakin jo ole että hunajalla houkuttaa enemmän kärpäsiä kuin etikalla?
Luuletko tosiaan, et naiset on tässä(kin) parempia? Kyllä naiset purkaa ihan samalla tavalla työstressiä, kuukautisvaivoja, kaveriongelmiaan perheenjäseniinsä. Kun on huono olo tai jokin painaa mieltä, moni tekee niin. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Se on loppujen aika inhimillistä kuitenkin.
Ehkä tekis hyvää alkaa vähitellen näkemään asioita hieman tasa-arvoisemmin eikä aina niin, että lähtökohtaisesti nainen tekee aina oikein ja paremmuttaan ja mies väärin.
En väitä, että naiset ovat parempia, mutta väitän että seksi on herkkä asia, joka vaatii halua molemmilta osapuolilta. Miksi se on vaikea tajuta? On erittäin vaikea haluta henkilöä, joka äksyilee, räyhää ja vittuilee. Jos haluaa seksiä, tulee olla toisen osapuolen mielestä haluttava, ei luoltaantyöntävä.
Vierailija kirjoitti:
Kun aloit seurustella miehesi kanssa niin oletan, että teillä oli melko usein seksiä. Vai sanoitko tälle miehelle jo heti alussa, että seksi ei ole muuten minulle sitten mikään parisuhteen määrittävä asia vaan voin hyvin olla ilmankin pitkiä aikoja. No et tietenkään sanonut, koska mies olisi siinä vaiheessa ghostannut. Nyt kun pappi on sanonut aamen ja lapset on tehty niin alat vinkua kuinka mies ei ymmärrä sitä, että et olekaan seksuaalisesti niin aktiivinen kuin annoit aikoinaan ymmärtää. Tätä se on kun naiset saavat sen miehen nalkkiin ja se kauan kaivattu perhe-elämä alkaa. Mihin siinä enää mitään seksiä tarvitaan? Mieshän voi aina lähteä, mutta se kynnys on aika iso, jos on 2-3 lastakin vielä. Ei kannata ihmetellä, jos se mies katkeroituu tajuttuaan, että hänet huijattiin mukaan leikkimään kotia.
Asioilla on aina kaksi eri kääntöpuolta. Minulla ei ole lapsia, mutta olen useassa eri suhteessa kokenut, että mies on muuttunut suhteen vakiintuessa merkittävästi siitä millainen hän oli suhteen alkuvaiheessa. Mies on siis tapailuvaiheessa ollut huomaavainen, antanut minulle paljon huomiota, olemme käyneet paljon syvällisiä keskusteluja, olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä ja mies on ollut innoissaan kaikesta mitä olen ehdottanut jne. Olen ajatellut, että olen löytänyt miehen, jonka kanssa on oikeasti yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja jolle parisuhde merkitsee ystävyyttä ja syvää keskusteluyhteyttä.
Sitten ollaan muutettu yhteen. Mies jättääkin kaikki kotityöt minulle. Mies täyttää kalenterinsa kavereiden kanssa sovituilla menoilla eikä ehdottele minulle enää mitään tekemistä. Kun ehdottelen samoja tekemisiä kuin aiemmin niin alkaakin tulla "ei nyt jaksais"-vastauksia. Mies ei avaudu asioistaan ja muututaan enemmän kämppiksiksi. Jossain vaiheessa iskee pettymys, kun se yhdessä asuminen ei syventänytkään suhdetta ja tuntuu, että olen miehelle pelkkä kodinhoitaja ja tarpeiden tyydyttäjä. Seksihaluni alkavat laskea, ja mies alkaa kiukutella ja mököttää kun seksiä ei tule kuten ennen.
Itse olen todennut, että parempi vain pysyä sinkkuna. Harvat miehet kaipaavat parisuhteelta oikeasti niitä samoja asioita kuin nainen. Tapailuvaihe jaksetaan esittää, mutta sitten se menee aina siihen että miestä ei vain enää kiinnosta muu kuin seksi, ja koska minä kaipaan syvempää suhdetta niin oma kiinnostukseni seksiin taas katoaa. Minä olen onnellisempi yksin, ja te miehet voitte hommata vaikka jonkun sugar baben jonka opiskeluja rahoittaa, tuntuu että tällainen yhtälö toimii paremmin kaikkien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aloit seurustella miehesi kanssa niin oletan, että teillä oli melko usein seksiä. Vai sanoitko tälle miehelle jo heti alussa, että seksi ei ole muuten minulle sitten mikään parisuhteen määrittävä asia vaan voin hyvin olla ilmankin pitkiä aikoja. No et tietenkään sanonut, koska mies olisi siinä vaiheessa ghostannut. Nyt kun pappi on sanonut aamen ja lapset on tehty niin alat vinkua kuinka mies ei ymmärrä sitä, että et olekaan seksuaalisesti niin aktiivinen kuin annoit aikoinaan ymmärtää. Tätä se on kun naiset saavat sen miehen nalkkiin ja se kauan kaivattu perhe-elämä alkaa. Mihin siinä enää mitään seksiä tarvitaan? Mieshän voi aina lähteä, mutta se kynnys on aika iso, jos on 2-3 lastakin vielä. Ei kannata ihmetellä, jos se mies katkeroituu tajuttuaan, että hänet huijattiin mukaan leikkimään kotia.
Ehkä miesten joista puhut kannattaisi ymmärtää, että kaikki elämässä muuttuu jossain kohtaa. Olisi tylsää seurustella ihmisen kanssa, joka ei muuttuisi mihinkään elämänsä aikana.
Lisäksi asia johon panostaa, kukoistaa.
Enemmän se mies laittoi esimerkissään naisen nalkkiin kun raskautti tämän useasti, yhteiskunnassamme naiset joutuvat monesti kantamaan päävastuun lapsista myös eron jälkeen.
Jännä että naisten ei tarvitse suhtautua muutoksiin parisuhteissa tuolla tavalla. Eikö ole erikoista? Nainen joka ei saa suhteessa (enää) mitä haluaa, lähtee menemään. Ja sitä pidetään oikeana. Kun naiset valittaa, ettei miehestä saa enää seuraa minnekään, eikä mies puhu eikä jaksa tehdä mitään yhdessä, ei kukaan vastaa, et kuules sun täytyy vaan hyväksyä, et suhteessa asiat muuttuu. Miehellä on täys oikeus olla hiljaa ja vetäytyä ja passivoitua.
Kirjoitus johon vastasin liittyi toiseen tekstiin, jossa miesoletettu itse sanoi: mihille pitäisi kertoa mihin nalkkiin joutuvat avioiduttuaan. Hänen esimerkissään naisille kertomiseen ei ollut tarvetta, hyvä kun nostit itse asian esille. Ja miehellä on oikeus vetäytyä ja passivoitua jos näin tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aloit seurustella miehesi kanssa niin oletan, että teillä oli melko usein seksiä. Vai sanoitko tälle miehelle jo heti alussa, että seksi ei ole muuten minulle sitten mikään parisuhteen määrittävä asia vaan voin hyvin olla ilmankin pitkiä aikoja. No et tietenkään sanonut, koska mies olisi siinä vaiheessa ghostannut. Nyt kun pappi on sanonut aamen ja lapset on tehty niin alat vinkua kuinka mies ei ymmärrä sitä, että et olekaan seksuaalisesti niin aktiivinen kuin annoit aikoinaan ymmärtää. Tätä se on kun naiset saavat sen miehen nalkkiin ja se kauan kaivattu perhe-elämä alkaa. Mihin siinä enää mitään seksiä tarvitaan? Mieshän voi aina lähteä, mutta se kynnys on aika iso, jos on 2-3 lastakin vielä. Ei kannata ihmetellä, jos se mies katkeroituu tajuttuaan, että hänet huijattiin mukaan leikkimään kotia.
Asioilla on aina kaksi eri kääntöpuolta. Minulla ei ole lapsia, mutta olen useassa eri suhteessa kokenut, että mies on muuttunut suhteen vakiintuessa merkittävästi siitä millainen hän oli suhteen alkuvaiheessa. Mies on siis tapailuvaiheessa ollut huomaavainen, antanut minulle paljon huomiota, olemme käyneet paljon syvällisiä keskusteluja, olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä ja mies on ollut innoissaan kaikesta mitä olen ehdottanut jne. Olen ajatellut, että olen löytänyt miehen, jonka kanssa on oikeasti yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja jolle parisuhde merkitsee ystävyyttä ja syvää keskusteluyhteyttä.
Sitten ollaan muutettu yhteen. Mies jättääkin kaikki kotityöt minulle. Mies täyttää kalenterinsa kavereiden kanssa sovituilla menoilla eikä ehdottele minulle enää mitään tekemistä. Kun ehdottelen samoja tekemisiä kuin aiemmin niin alkaakin tulla "ei nyt jaksais"-vastauksia. Mies ei avaudu asioistaan ja muututaan enemmän kämppiksiksi. Jossain vaiheessa iskee pettymys, kun se yhdessä asuminen ei syventänytkään suhdetta ja tuntuu, että olen miehelle pelkkä kodinhoitaja ja tarpeiden tyydyttäjä. Seksihaluni alkavat laskea, ja mies alkaa kiukutella ja mököttää kun seksiä ei tule kuten ennen.
Itse olen todennut, että parempi vain pysyä sinkkuna. Harvat miehet kaipaavat parisuhteelta oikeasti niitä samoja asioita kuin nainen. Tapailuvaihe jaksetaan esittää, mutta sitten se menee aina siihen että miestä ei vain enää kiinnosta muu kuin seksi, ja koska minä kaipaan syvempää suhdetta niin oma kiinnostukseni seksiin taas katoaa. Minä olen onnellisempi yksin, ja te miehet voitte hommata vaikka jonkun sugar baben jonka opiskeluja rahoittaa, tuntuu että tällainen yhtälö toimii paremmin kaikkien kannalta.
Et vain ole kiinnistava.
Jos naiselle seksi näyttää yhdeltä kotityöltä lukemattomien muiden hoidettavien kotitöiden jonossa tai hän näkee miehensä kiukuttelevana aikuistaaperona, niin seksihalut kyllä lähtevät. Mies voi itse miettiä, tekeekö hän osansa vai huuteleeko sängystä, että "tule nyt ja tee loput hommat sitten jälkeen, niin minä pääsen nukkumaan".
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te osaa purkaa sitä panetustanne muuten kuin kiukuttelemalla? Puhumalla? Omalla kädellä? Miten ajattelitte että se kiukuttelu parantaa tilannetta?
Mulla ei siis ole tätä ongelmaa, en ole aloittaja, mutta kiinnostaa.
Itsellä on taipumusta tuohon kiukutteluun. Puhuminen auttaa aina hetkeksi, mutta se on sellainen sykli mikä näyttää uusiutuvan huolimatta molemminpuolisista lupauksista asioiden korjaamiseksi. Sitä voisi luulla, että oma käsi purkaisi panetuksen, mutta rehellisesti sanottuna onko se lähellekään sama asia kuin kumppanin kanssa peuhaaminen, läheisyys ja seksi toisen kanssa? Eikä se panetus purkaudu lenkillä tai kuntosalilla rehkiessä.
Kiukuttelun saa aikaan turhautuminen ja ärsyyntyminen, kun annetaan olettaa ja "luvataan" puheilla ja teoilla, että olisi seksiä yms. mutta sitten tämä ei toteudukkaan. Ei se ole mukavaa kun itsellä kiima kasvaa, mutta sitten ei pääse purkamaan sitä. Tietenkään kenenkään ei tarvitse harrastaa mitään seksuaalista jos ei halua.
Seksielämä on helppoa sille, joka saa halujensa mukaan ja riittävästi sammuttamaan oman seksinnälkänsä. Mutta entäs kun toisella on paljon enemmän haluja? Ylimääräinen seksi ei ole keneltäkään pois vaan jopa plussaa. Mutta se, että ei saa tarpeeksi seksiä on täysin päinvastainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aloit seurustella miehesi kanssa niin oletan, että teillä oli melko usein seksiä. Vai sanoitko tälle miehelle jo heti alussa, että seksi ei ole muuten minulle sitten mikään parisuhteen määrittävä asia vaan voin hyvin olla ilmankin pitkiä aikoja. No et tietenkään sanonut, koska mies olisi siinä vaiheessa ghostannut. Nyt kun pappi on sanonut aamen ja lapset on tehty niin alat vinkua kuinka mies ei ymmärrä sitä, että et olekaan seksuaalisesti niin aktiivinen kuin annoit aikoinaan ymmärtää. Tätä se on kun naiset saavat sen miehen nalkkiin ja se kauan kaivattu perhe-elämä alkaa. Mihin siinä enää mitään seksiä tarvitaan? Mieshän voi aina lähteä, mutta se kynnys on aika iso, jos on 2-3 lastakin vielä. Ei kannata ihmetellä, jos se mies katkeroituu tajuttuaan, että hänet huijattiin mukaan leikkimään kotia.
Asioilla on aina kaksi eri kääntöpuolta. Minulla ei ole lapsia, mutta olen useassa eri suhteessa kokenut, että mies on muuttunut suhteen vakiintuessa merkittävästi siitä millainen hän oli suhteen alkuvaiheessa. Mies on siis tapailuvaiheessa ollut huomaavainen, antanut minulle paljon huomiota, olemme käyneet paljon syvällisiä keskusteluja, olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä ja mies on ollut innoissaan kaikesta mitä olen ehdottanut jne. Olen ajatellut, että olen löytänyt miehen, jonka kanssa on oikeasti yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja jolle parisuhde merkitsee ystävyyttä ja syvää keskusteluyhteyttä.
Sitten ollaan muutettu yhteen. Mies jättääkin kaikki kotityöt minulle. Mies täyttää kalenterinsa kavereiden kanssa sovituilla menoilla eikä ehdottele minulle enää mitään tekemistä. Kun ehdottelen samoja tekemisiä kuin aiemmin niin alkaakin tulla "ei nyt jaksais"-vastauksia. Mies ei avaudu asioistaan ja muututaan enemmän kämppiksiksi. Jossain vaiheessa iskee pettymys, kun se yhdessä asuminen ei syventänytkään suhdetta ja tuntuu, että olen miehelle pelkkä kodinhoitaja ja tarpeiden tyydyttäjä. Seksihaluni alkavat laskea, ja mies alkaa kiukutella ja mököttää kun seksiä ei tule kuten ennen.
Itse olen todennut, että parempi vain pysyä sinkkuna. Harvat miehet kaipaavat parisuhteelta oikeasti niitä samoja asioita kuin nainen. Tapailuvaihe jaksetaan esittää, mutta sitten se menee aina siihen että miestä ei vain enää kiinnosta muu kuin seksi, ja koska minä kaipaan syvempää suhdetta niin oma kiinnostukseni seksiin taas katoaa. Minä olen onnellisempi yksin, ja te miehet voitte hommata vaikka jonkun sugar baben jonka opiskeluja rahoittaa, tuntuu että tällainen yhtälö toimii paremmin kaikkien kannalta.
Eli on menty sinun asettamiesi kriteerien mukaan. Niinpä.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on, että elossa oleva mies hankkii seksinsä jostain. Se on perustarve. Kiukuttelu ja mökötys tarkoittaa, että preferoisi mielellään sinut seksikumppanina. Jossain kohtaa mies lakkaa vonkaamasta, muuttuu iloiseksi ja kiukuttelut jää. Silloin tiedät, että joku muu nainen nauttii miehesi perustarpeista.
Yhdellä tutulla sinkkunaisella, joka harrasti varattuja oli tähän hyvä lause. "Mies harrastaa seksiä joka tapauksessa. Jos ei kotona, niin jonkun muun kanssa. Se joku muu voi saman tien olla minä"
Nyt vaan alapeukuttajat vauhtiin. Tosiasioita se ei muuta.
Sitten nainen pistää eron vireille ja mies ihmettelee, että miksi, kun kaikki on hyvin. Sinkkunainen saa sitten vapaan miehen vaikka kokonaan itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju tuli hyvään hetkeen, ex pitkästä aikaa ehdotteli suhteen lämmittämistä, mutta muistui taas mieleen yksi eroon johtaneista syistä. Vuosien mittaan "seksittömyyden" merkit tulivat kellon tarkasti. Pari päivää ok, sitten pientä kärsimättömyyttä, viidentenä päivänä alkoi kaikki olla elämässä väärin (minä, lapset, koti ja työ) ja viikon kohdalla alkoi puhua avioerosta, kun meillä menee niin huonosti.
Todella hajottavaa miettiä, pitäisikö harrastaa seksiä, vaikka ei oikeastaan haluta vai ottaa riski, että lapset kärsivät isänsä mielialan vaihtelusta seuraavana päivänä. Vuodet hänen kanssaan tekivät pysyy vahinkoa seksuaalisuuteen ja hyvinvointiini.
Jos kumppani kiukuttelee nälkäisenä, se on ärsyttävää, mutta ruuan tarjoaminen hänelle ei ole syvästi henkinen ja fyysinen kokemus. En suosittele kenellekään seksiä väkisin, ei edes vaikka se olisi lopulta ihan mukavaa.
Ja pää taas omassa perseessä pelkästään. Ihan niin kuin sillä halukkaammalla osapuolella.
Et sinä ole yhtään enempää mikään kärsivä uhri. Ei sinulla ole yhtään suurempaa oikeutta uhriutua ja marttyroida. Sen toisen tarpeet ja toiveet ovat yhtä vakavasti otetavissa kuin sinunkin.
Kirjoittaja puhui lasten hyvinvoinnista, mitä itsekästä näet siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä odotit sen PARIsuhteen olevan?
No mietitäänpä. En ainakaan seksillä kiristämistä.
Eikä seksi ylipäätään? Kai teille seksiä inhoaville on sitten ihan okei, että menette itse töihin ja myös se taloudellinen puoli hoidetaan ihan itse? En minä alkaisi kämppiksen tai siskoni elämää rahoittamaan. Sitten kaikki vaan jokaisen itse hoidettavaksi. Ai niin, sehän olisikin hirveää kun sitten joutuisit muuttamaan lasten kanssa kerrostalokaksioon kun omat tulot eivät riitä pitämään yllä nykyistä elintasoasi.
Ei vaan mies muuttaa kerrostaloyksiöön ihan yksin.
Onneksi on näitä ketjuja joissa rehellisesti kerrotaan millaista lapsiperheen seksielämä on. Ettei kukaan vain vahingossa mene perustamaan perhettä ja kuvittele saavansa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos naiselle seksi näyttää yhdeltä kotityöltä lukemattomien muiden hoidettavien kotitöiden jonossa tai hän näkee miehensä kiukuttelevana aikuistaaperona, niin seksihalut kyllä lähtevät. Mies voi itse miettiä, tekeekö hän osansa vai huuteleeko sängystä, että "tule nyt ja tee loput hommat sitten jälkeen, niin minä pääsen nukkumaan".
Älä viitsi. Tämä "junttimies syljeskelee kattoon ja makaa muna pystyssä sängyllä"-argumentti on aika väsynyt.
Seksin "puutteesta" lapsentasoisesti kiukuttelevan miehen rinnastaminen apinaan vaan toimii niin hyvin.
Ei ole tarvetta olla katkera kun valitsee oikean kumppanin itselleen.