Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
11.01.2022 |
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.
Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.
MGTOW on hyvä ratkaisu myös sinun ongelmiisi:
- mies ei jätä laskuja maksamatta koska hän ei ole kiusaamassa sinua
- mies ei ole sotkemassa kaunista kotiasi
- mies ei tee kanssasi lapsia
Lapseni eivät lakkaa olemasta, vaikka kaikki miehet valitsisivat MGTOW:n.
Olen eronnut ja nykyään olen seksipainotteisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa. Tapaillaan mun lapsivapaina hetkinä vuorotellen kummankin kodissa. Hyvin toimii.
Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella.
Ne joilla teetätte lapset eivät välttämättä arvosta ja tuleva sukupolvi ei siihen enää lähde.
Äitini oli samanlainen.
Kyllä minä lasteni isän kanssa harrastin seksiä lukemattomia kertoja parikymmenvuotisen suhteen aikana. Eron jälkeen en ole exäni kanssa seksiä enää harrastanut, minusta se on ihan normaalia.
Eronkin jälkeen pääosin hoidan lapset ja kustannan lasteni elämän. Nytkö olen julma, kun en anna exälleni seksiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Ei ole totta. Kyllä minä ainakin rakastan monia ihmisia, vaikka en ikinä ole ollut heidän kanssaan parisuhteessa. Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan, joten ei oikein voi mitään.
Parisuhteessa rakastamisestahan sinulla ei ollut kokemusta.
Sitä ei ole sinulla. Pelkkää loputonta kestämistä, jota naamioti rakkaudeksi, jotta kestäisit.
Ei hyvänen aika. Surullinen käsitys, ettei kukaan ole suhteessaan onnellinen.
Katso joskus vanhoja pariskuntia ulkona, niitä jotka kävelevät käsi kädessä. Heillä on pitkä yhteinen matka, eikä se ole sontaa.
Aina löytyy poikkeus.
-eri
Kyllä se poikkeus on se kaikille vihainen mgtow.
Siinä missä kaikelle vihainen feministikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Täältä on saanut usein lukea, miten jotkut av-mammat kertovat, miten monikulttuurisilla pareilla ei ole yhteistä kieltä. Tarkoittavat yleensä sellaisia pareja joissa kaljamahainen, kaljuuntuva rapajuoppo on ostanut vaimon aasiasta. Ilokseni huomaan, ettei sitä yhteistä kieltä ole siitäkään huolimatta, että kummallakin on sama äidinkieli.
Ja näin ulkopuolisen silmin katseltuna mä ymmärrän täysin, miksi sitä yhteistä säveltä ei teillä tunnu löytyvän. Ettehän te ymmärrä edes yksinkertaista tekstiä, niin vasta niitä väärintulkintoja mahtaa tullakin, kun yritätte kuunnella mitä mies sanoo ja se tulee nopeammin, kuin tavaatte tekstiä.
Minulla vahvistuu päivä päivältä vain enemmän se mielihyvä, että tein todella mahtavan ja oikean ratkaisun, kun aikoinani ryhdyin etsimään vakavissani hyvää vaimoa muualta kuin Suomesta. Eilen kerroin vaimolleni tästä keskustelusta ja tuli sitten itsekin katsomaan mitä täällä puhutaan. Hetken päästä pyöritteli päätään ja ihmetteli, että mikä suomalaisia naisia vaivaa ja miksi ovat noin ilkeitä. Sanoin, että luultavasti noista naisista yli 95% kärsii mielenterveysongelmista johon vaimo, että siltä vaikuttaa.
Eli tarjoat kommunikointipuutoksiin ratkaisuksi ulkomaalaista kumppania? Kaikkea sitä.
En tarjonnut. Mikä sinua riivaa?
Mietin omasta tuttavapiiristä pareja. Kun vertaan aasialais-suomalaispareja suomalais-suomalaispareihin, niin kyllä se aasialainen kumppani tuo selvästi paljon rikkautta ja iloa elämään. Samalla aikavälillä mitä kaikkia pareja olen tuntenut, moni suomalais-suomalaispareista on joko eronnut, tai heillä on vakavia ongelmia suhteissaan. Vain muutama vaikuttaa onnellisilta.
Aasialaiset ovat sosiaalisia, eli pikku bileitä on aika usein, mutta niissä ei viina virtaa, vaan hauskaa pidetään yhdessä perheiden kanssa kokkailemalla, syömällä ja jutustelemalla. Suomalaisparit eivät tunnu käyvän oikein missään yhdessä. Ja jos tarkastellaan pareja pienten lasten kautta, niin aasialaisen kumppanin kanssa myös seksiä on selvästi enemmän, koska pieniä lapsia on lähes jokaisella suomalais-aasialaisella parilla. Ja mikä parasta, isät noissa liitoissa ovat erittäin huolehtivaisia lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.
Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.
MGTOW on hyvä ratkaisu myös sinun ongelmiisi:
- mies ei jätä laskuja maksamatta koska hän ei ole kiusaamassa sinua
- mies ei ole sotkemassa kaunista kotiasi
- mies ei tee kanssasi lapsia
Lapseni eivät lakkaa olemasta, vaikka kaikki miehet valitsisivat MGTOW:n.
Olen eronnut ja nykyään olen seksipainotteisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa. Tapaillaan mun lapsivapaina hetkinä vuorotellen kummankin kodissa. Hyvin toimii.
Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella.
Ne joilla teetätte lapset eivät välttämättä arvosta ja tuleva sukupolvi ei siihen enää lähde.
Äitini oli samanlainen.
Kyllä minä lasteni isän kanssa harrastin seksiä lukemattomia kertoja parikymmenvuotisen suhteen aikana. Eron jälkeen en ole exäni kanssa seksiä enää harrastanut, minusta se on ihan normaalia.
Eronkin jälkeen pääosin hoidan lapset ja kustannan lasteni elämän. Nytkö olen julma, kun en anna exälleni seksiä :D
Älä keksi omiasi ja esitä typerää, olet fiksumpi kuin annat ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Täältä on saanut usein lukea, miten jotkut av-mammat kertovat, miten monikulttuurisilla pareilla ei ole yhteistä kieltä. Tarkoittavat yleensä sellaisia pareja joissa kaljamahainen, kaljuuntuva rapajuoppo on ostanut vaimon aasiasta. Ilokseni huomaan, ettei sitä yhteistä kieltä ole siitäkään huolimatta, että kummallakin on sama äidinkieli.
Ja näin ulkopuolisen silmin katseltuna mä ymmärrän täysin, miksi sitä yhteistä säveltä ei teillä tunnu löytyvän. Ettehän te ymmärrä edes yksinkertaista tekstiä, niin vasta niitä väärintulkintoja mahtaa tullakin, kun yritätte kuunnella mitä mies sanoo ja se tulee nopeammin, kuin tavaatte tekstiä.
Minulla vahvistuu päivä päivältä vain enemmän se mielihyvä, että tein todella mahtavan ja oikean ratkaisun, kun aikoinani ryhdyin etsimään vakavissani hyvää vaimoa muualta kuin Suomesta. Eilen kerroin vaimolleni tästä keskustelusta ja tuli sitten itsekin katsomaan mitä täällä puhutaan. Hetken päästä pyöritteli päätään ja ihmetteli, että mikä suomalaisia naisia vaivaa ja miksi ovat noin ilkeitä. Sanoin, että luultavasti noista naisista yli 95% kärsii mielenterveysongelmista johon vaimo, että siltä vaikuttaa.
Sinä olet jo useaan kertaan vuosien varrella kertonut, miten kerrot palstasta vaimollesi ja miten vaimosi ihmettelee, mikä suomalaisia naisia vaivaa. Eikö se muista edellisiä kertoja vai miksi se edelleen jaksaa ihmetyttää vaimoasi? Luulisi, että vaimosi sanoisi sinulle, että kannattaa pyöriä netissä jollain muulla palstalla.
En siis ole ainoa, jolla on puoliso muualta. Kiva juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ketjun aloittaja voi olla naimisissa miehen kanssa jota noin paljon halveksii?
Mikäli asiasta ei voi edes keskustella vaan vastaus on tiukka ei niin kyllähän jokainen ymmärtää ettei tuollaisessa tilanteessa voi kukaan olla eli ainoa keino on ero.
Hämmentävää, minusta nimenomaan kiukuttelu ja mököttäminen ilmaisevat miehen halveksuntaa vaimoaan kohtaan.
Asia josta ei ole kuin naisen sana. Naiset ottavat täysin asiallisen keskustelun kiukutteluna, raivoamisena ja vihana, tämä palsta on täydellinen esimerkki asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.
Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.
MGTOW on hyvä ratkaisu myös sinun ongelmiisi:
- mies ei jätä laskuja maksamatta koska hän ei ole kiusaamassa sinua
- mies ei ole sotkemassa kaunista kotiasi
- mies ei tee kanssasi lapsia
Lapseni eivät lakkaa olemasta, vaikka kaikki miehet valitsisivat MGTOW:n.
Olen eronnut ja nykyään olen seksipainotteisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa. Tapaillaan mun lapsivapaina hetkinä vuorotellen kummankin kodissa. Hyvin toimii.
Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella.
Ne joilla teetätte lapset eivät välttämättä arvosta ja tuleva sukupolvi ei siihen enää lähde.
Äitini oli samanlainen.
Kyllä minä lasteni isän kanssa harrastin seksiä lukemattomia kertoja parikymmenvuotisen suhteen aikana. Eron jälkeen en ole exäni kanssa seksiä enää harrastanut, minusta se on ihan normaalia.
Eronkin jälkeen pääosin hoidan lapset ja kustannan lasteni elämän. Nytkö olen julma, kun en anna exälleni seksiä :D
Älä keksi omiasi ja esitä typerää, olet fiksumpi kuin annat ymmärtää.
Tämä oli ihan rehellinen kertomus elämästäni. Mikä siinä oli typerää, tarkentaisitko? Mikä muka keksittyä? Kristallipallostako muiden eläntarinan ja tilanteen tarkistat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miksi kukaan enään lisääntyy jos ei halua?
Iso päätös jättäytyä vietäväksi. Piuhat poikki , sillä selvä.
Enää* ei enään. Ihan perusjuttu.
Täällä kritisoitiin nuorta miestä eilen joka oli tekemässä tuota päätöstä. Täälläkin pitäisi saada tehdä keholleen mitä haluaa, ei vasta 30-vuotiaana vaan jo 16.
Neuvosi kuuluu ihan perusvalikoimaan.
Kukaan nuori ei ole 16-vuotiaana valmis päättämään loppuelämänsä perhesuunnitelmista eikä hänelle sellaista vastuuta pidä harteille sälyttää. Tämän sanoo kenen tahansa vanhemman järki. Ja se tarina oli vedetty anuksesta.
Sen ikäisille tarjotaan tukea sukupuolensa määrittelyssä. Miksi varnhempien ja yhteiskunnan tahto olisi itsemääräämisoikeutta vahvempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Ei ole totta. Kyllä minä ainakin rakastan monia ihmisia, vaikka en ikinä ole ollut heidän kanssaan parisuhteessa. Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan, joten ei oikein voi mitään.
Parisuhteessa rakastamisestahan sinulla ei ollut kokemusta.
Sitä ei ole sinulla. Pelkkää loputonta kestämistä, jota naamioti rakkaudeksi, jotta kestäisit.
Ei hyvänen aika. Surullinen käsitys, ettei kukaan ole suhteessaan onnellinen.
Katso joskus vanhoja pariskuntia ulkona, niitä jotka kävelevät käsi kädessä. Heillä on pitkä yhteinen matka, eikä se ole sontaa.
Aina löytyy poikkeus.
-eri
Kyllä se poikkeus on se kaikille vihainen mgtow.
Siinä missä kaikelle vihainen feministikin.
Juuri näin. Enemmistö ihmisistä on ihan leppoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Täältä on saanut usein lukea, miten jotkut av-mammat kertovat, miten monikulttuurisilla pareilla ei ole yhteistä kieltä. Tarkoittavat yleensä sellaisia pareja joissa kaljamahainen, kaljuuntuva rapajuoppo on ostanut vaimon aasiasta. Ilokseni huomaan, ettei sitä yhteistä kieltä ole siitäkään huolimatta, että kummallakin on sama äidinkieli.
Ja näin ulkopuolisen silmin katseltuna mä ymmärrän täysin, miksi sitä yhteistä säveltä ei teillä tunnu löytyvän. Ettehän te ymmärrä edes yksinkertaista tekstiä, niin vasta niitä väärintulkintoja mahtaa tullakin, kun yritätte kuunnella mitä mies sanoo ja se tulee nopeammin, kuin tavaatte tekstiä.
Minulla vahvistuu päivä päivältä vain enemmän se mielihyvä, että tein todella mahtavan ja oikean ratkaisun, kun aikoinani ryhdyin etsimään vakavissani hyvää vaimoa muualta kuin Suomesta. Eilen kerroin vaimolleni tästä keskustelusta ja tuli sitten itsekin katsomaan mitä täällä puhutaan. Hetken päästä pyöritteli päätään ja ihmetteli, että mikä suomalaisia naisia vaivaa ja miksi ovat noin ilkeitä. Sanoin, että luultavasti noista naisista yli 95% kärsii mielenterveysongelmista johon vaimo, että siltä vaikuttaa.
Sinä olet jo useaan kertaan vuosien varrella kertonut, miten kerrot palstasta vaimollesi ja miten vaimosi ihmettelee, mikä suomalaisia naisia vaivaa. Eikö se muista edellisiä kertoja vai miksi se edelleen jaksaa ihmetyttää vaimoasi? Luulisi, että vaimosi sanoisi sinulle, että kannattaa pyöriä netissä jollain muulla palstalla.
En siis ole ainoa, jolla on puoliso muualta. Kiva juttu.
Hassusti kumminkin teillä kaikilla tarina naisen ihmettelystä päänpyörityksineen on sanasta sanaan identtinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.
Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.
MGTOW on hyvä ratkaisu myös sinun ongelmiisi:
- mies ei jätä laskuja maksamatta koska hän ei ole kiusaamassa sinua
- mies ei ole sotkemassa kaunista kotiasi
- mies ei tee kanssasi lapsia
Lapseni eivät lakkaa olemasta, vaikka kaikki miehet valitsisivat MGTOW:n.
Olen eronnut ja nykyään olen seksipainotteisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa. Tapaillaan mun lapsivapaina hetkinä vuorotellen kummankin kodissa. Hyvin toimii.
Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella.
Ne joilla teetätte lapset eivät välttämättä arvosta ja tuleva sukupolvi ei siihen enää lähde.
Äitini oli samanlainen.
Kyllä minä lasteni isän kanssa harrastin seksiä lukemattomia kertoja parikymmenvuotisen suhteen aikana. Eron jälkeen en ole exäni kanssa seksiä enää harrastanut, minusta se on ihan normaalia.
Eronkin jälkeen pääosin hoidan lapset ja kustannan lasteni elämän. Nytkö olen julma, kun en anna exälleni seksiä :D
Älä keksi omiasi ja esitä typerää, olet fiksumpi kuin annat ymmärtää.
Tämä oli ihan rehellinen kertomus elämästäni. Mikä siinä oli typerää, tarkentaisitko? Mikä muka keksittyä? Kristallipallostako muiden eläntarinan ja tilanteen tarkistat?
Laitat sanoja suuhuni. En puhunut siitä että sinun tulisi harrastaa seksiä exäsi kanssa eron jälkeen. Keksit sen itse, selität minun vihjailevan julmuudesta kun et tee niin... keräät tykkäyksiä muilta miesv ihaajilta.
Surullista elämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Ei ole totta. Kyllä minä ainakin rakastan monia ihmisia, vaikka en ikinä ole ollut heidän kanssaan parisuhteessa. Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan, joten ei oikein voi mitään.
Parisuhteessa rakastamisestahan sinulla ei ollut kokemusta.
Sitä ei ole sinulla. Pelkkää loputonta kestämistä, jota naamioti rakkaudeksi, jotta kestäisit.
Ei hyvänen aika. Surullinen käsitys, ettei kukaan ole suhteessaan onnellinen.
Katso joskus vanhoja pariskuntia ulkona, niitä jotka kävelevät käsi kädessä. Heillä on pitkä yhteinen matka, eikä se ole sontaa.
Aina löytyy poikkeus.
-eri
Kyllä se poikkeus on se kaikille vihainen mgtow.
Siinä missä kaikelle vihainen feministikin.
Juuri näin. Enemmistö ihmisistä on ihan leppoisia.
Leppoisia? Kyllä, onnellisessa parisuhteessa? Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ketjun aloittaja voi olla naimisissa miehen kanssa jota noin paljon halveksii?
Mikäli asiasta ei voi edes keskustella vaan vastaus on tiukka ei niin kyllähän jokainen ymmärtää ettei tuollaisessa tilanteessa voi kukaan olla eli ainoa keino on ero.
Hämmentävää, minusta nimenomaan kiukuttelu ja mököttäminen ilmaisevat miehen halveksuntaa vaimoaan kohtaan.
Ei tarvitse olla hämmentävää, vaan ihmiskunnan valitettava toimintatapa :(
Tämähän se on, kun molemmat halveksii toisiaan. Miehen kiukuttelu ei poissulje naisen kiukuttelua ja päinvastoin.
Ja oikeasti " Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne", näin se Raamatun mukaan pitäisi mennä <3 Sitä kohti kilvoitelkaamme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miksi kukaan enään lisääntyy jos ei halua?
Iso päätös jättäytyä vietäväksi. Piuhat poikki , sillä selvä.
Enää* ei enään. Ihan perusjuttu.
Täällä kritisoitiin nuorta miestä eilen joka oli tekemässä tuota päätöstä. Täälläkin pitäisi saada tehdä keholleen mitä haluaa, ei vasta 30-vuotiaana vaan jo 16.
Neuvosi kuuluu ihan perusvalikoimaan.
Kukaan nuori ei ole 16-vuotiaana valmis päättämään loppuelämänsä perhesuunnitelmista eikä hänelle sellaista vastuuta pidä harteille sälyttää. Tämän sanoo kenen tahansa vanhemman järki. Ja se tarina oli vedetty anuksesta.
Sen ikäisille tarjotaan tukea sukupuolensa määrittelyssä. Miksi varnhempien ja yhteiskunnan tahto olisi itsemääräämisoikeutta vahvempi?
Ai niin, unohdinkin jo että tähän mgtow- miesten oireyhtymään kuuluu myös täysi ymmärtämättömyys transasioista ja yleensäkin vähemmistöihin kohdistuvat ennakkoluulot. Onneksi muistutit. Tämähän oli vielä typerämpi ja lapsellisempi liike kuin muistinkaan.
Nuoret saavat tukea lisääntymättömyyteensä ehkäisyneuvonnan kautta. Taitaa alkaa jo ala-asteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Ei ole totta. Kyllä minä ainakin rakastan monia ihmisia, vaikka en ikinä ole ollut heidän kanssaan parisuhteessa. Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan, joten ei oikein voi mitään.
Parisuhteessa rakastamisestahan sinulla ei ollut kokemusta.
Sitä ei ole sinulla. Pelkkää loputonta kestämistä, jota naamioti rakkaudeksi, jotta kestäisit.
Ei hyvänen aika. Surullinen käsitys, ettei kukaan ole suhteessaan onnellinen.
Katso joskus vanhoja pariskuntia ulkona, niitä jotka kävelevät käsi kädessä. Heillä on pitkä yhteinen matka, eikä se ole sontaa.
Aina löytyy poikkeus.
-eri
Kyllä se poikkeus on se kaikille vihainen mgtow.
Siinä missä kaikelle vihainen feministikin.
Juuri näin. Enemmistö ihmisistä on ihan leppoisia.
Leppoisia? Kyllä, onnellisessa parisuhteessa? Ei.
Hm, mä sanoisin kyllä tuohonkin, päätellen siitä, että suurin osa aikuisista on parisuhteessa, josta molemmilla osapuolilla on täysi vapaus lähteä, mikäli kokee olonsa kovin onnettomaksi. Järjen köyhyyttähän se olisi pilata mahdollisesti ainokainen elämänsä huonossa suhteessa, ellei toivoa sen parantumisesta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.
Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.
MGTOW on hyvä ratkaisu myös sinun ongelmiisi:
- mies ei jätä laskuja maksamatta koska hän ei ole kiusaamassa sinua
- mies ei ole sotkemassa kaunista kotiasi
- mies ei tee kanssasi lapsia
Lapseni eivät lakkaa olemasta, vaikka kaikki miehet valitsisivat MGTOW:n.
Olen eronnut ja nykyään olen seksipainotteisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa. Tapaillaan mun lapsivapaina hetkinä vuorotellen kummankin kodissa. Hyvin toimii.
Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella.
Ne joilla teetätte lapset eivät välttämättä arvosta ja tuleva sukupolvi ei siihen enää lähde.
Äitini oli samanlainen.
Kyllä minä lasteni isän kanssa harrastin seksiä lukemattomia kertoja parikymmenvuotisen suhteen aikana. Eron jälkeen en ole exäni kanssa seksiä enää harrastanut, minusta se on ihan normaalia.
Eronkin jälkeen pääosin hoidan lapset ja kustannan lasteni elämän. Nytkö olen julma, kun en anna exälleni seksiä :D
Älä keksi omiasi ja esitä typerää, olet fiksumpi kuin annat ymmärtää.
Tämä oli ihan rehellinen kertomus elämästäni. Mikä siinä oli typerää, tarkentaisitko? Mikä muka keksittyä? Kristallipallostako muiden eläntarinan ja tilanteen tarkistat?
Laitat sanoja suuhuni. En puhunut siitä että sinun tulisi harrastaa seksiä exäsi kanssa eron jälkeen. Keksit sen itse, selität minun vihjailevan julmuudesta kun et tee niin... keräät tykkäyksiä muilta miesv ihaajilta.
Surullista elämää...
Kun lapsiperheessä tulee ero, tottahan toki jatkossa entinen pariskunta harrastaa seksiä uusien kumppaneiden kanssa, jos seksiä harrastaa.
Sinä teit tästä jostain syystä naisia syyllistävän kommentin:
"Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella." vaikka aivan samoinhan ne lasten isät ovat toimineet eli "Lapsi yhdellä naisella, seksi toisella."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ketjun aloittaja voi olla naimisissa miehen kanssa jota noin paljon halveksii?
Mikäli asiasta ei voi edes keskustella vaan vastaus on tiukka ei niin kyllähän jokainen ymmärtää ettei tuollaisessa tilanteessa voi kukaan olla eli ainoa keino on ero.
Hämmentävää, minusta nimenomaan kiukuttelu ja mököttäminen ilmaisevat miehen halveksuntaa vaimoaan kohtaan.
Asia josta ei ole kuin naisen sana. Naiset ottavat täysin asiallisen keskustelun kiukutteluna, raivoamisena ja vihana, tämä palsta on täydellinen esimerkki asiasta.
Tuo ei ole totta. Parisuhteessa oppii jo toisen kehon asennosta näkemään, millä tuulella toinen on. Omansa tuntee kyllä. Ei tarvitse puolta sanaa sanoa. Jos puhutaan kiukuttelusta, silloin kyllä tarkoitetaan nimenomaan toiseen osapuoleen kohdistuvaa ilkeää käytöstä.
-N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Täältä on saanut usein lukea, miten jotkut av-mammat kertovat, miten monikulttuurisilla pareilla ei ole yhteistä kieltä. Tarkoittavat yleensä sellaisia pareja joissa kaljamahainen, kaljuuntuva rapajuoppo on ostanut vaimon aasiasta. Ilokseni huomaan, ettei sitä yhteistä kieltä ole siitäkään huolimatta, että kummallakin on sama äidinkieli.
Ja näin ulkopuolisen silmin katseltuna mä ymmärrän täysin, miksi sitä yhteistä säveltä ei teillä tunnu löytyvän. Ettehän te ymmärrä edes yksinkertaista tekstiä, niin vasta niitä väärintulkintoja mahtaa tullakin, kun yritätte kuunnella mitä mies sanoo ja se tulee nopeammin, kuin tavaatte tekstiä.
Minulla vahvistuu päivä päivältä vain enemmän se mielihyvä, että tein todella mahtavan ja oikean ratkaisun, kun aikoinani ryhdyin etsimään vakavissani hyvää vaimoa muualta kuin Suomesta. Eilen kerroin vaimolleni tästä keskustelusta ja tuli sitten itsekin katsomaan mitä täällä puhutaan. Hetken päästä pyöritteli päätään ja ihmetteli, että mikä suomalaisia naisia vaivaa ja miksi ovat noin ilkeitä. Sanoin, että luultavasti noista naisista yli 95% kärsii mielenterveysongelmista johon vaimo, että siltä vaikuttaa.
Sinä olet jo useaan kertaan vuosien varrella kertonut, miten kerrot palstasta vaimollesi ja miten vaimosi ihmettelee, mikä suomalaisia naisia vaivaa. Eikö se muista edellisiä kertoja vai miksi se edelleen jaksaa ihmetyttää vaimoasi? Luulisi, että vaimosi sanoisi sinulle, että kannattaa pyöriä netissä jollain muulla palstalla.
Onko sulla asiat kunnossa jos kyyläät kuka täällä pyörii?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Sinä sanot että haluat enemmän seksiä, minä sanon että minä en halua. Sinä koet tarvetta terapiaan, minä en. Miksi minun pitäisi tulla terapiaan asiasta joka ei ole minulle ongelma, mutta jonka haluaisit että minä ratkaisen puolestasi, ja puhut siitä koko ajan. Itsevarmuus ja itsetunto ei saa olla kiinni siitä että vaimo haluaa vähemmän seksiä kuin sinä. Ei se vaimo halua sinun maratonkeskustelujesi jälkeenkään sitä seksiä, koska kyse ei ole sinusta, vaan hänestä, ja siitä että HÄN ei HALUA.
Terapia olisi siitä huolimatta ehdottoman tärkeää, jos nainen välittää parisuhteestaan yhtään.
Jos olisin seksittömässä (seksiä enintään kerran kuussa/ei ollenkaan) ja haluaisin terapiaan, mutta vaimo ei, eroaisin välittömästi.
Ymmärrättekö, että jos parisuhteessa toisella osapuolella on ongelma joka koskee parisuhdetta, se on silloin myös sen toisen osapuolen ongelma?
Terapiassa käyminen on muuten oikein hyvä tapa myös päättää suhde.
Jos esimerkiksi vaimoa ei kiinnosta seksi kuin tosiaan enintään kerran kuussa, eikä edes halua haluta enempää, on oikein hyvä, että parisuhde voidaan päättää käymällä terapiassa ja puhumalla kaikki asiat läpi, niin että niistä ei tarvitsisi riidellä eron jälkeen.
Yhteensopimattomat seksitarpeet ovat käytännössä paras ja järkevin syy erota. Muut asiat parisuhteessa ovat vielä ratkaistavissa, mutta tuota tilannetta on täysin mahdoton ratkaista muulla tavalla kuin aidosti avoimella suhteella.
Eli terapian trkoitus sinulle on vain ja ainoastaan se että vaimo alkaa antamaan seksiä enemmän. Tässä näet juuri sen, miksi se vaimo ei sinne terapiaan halua lähteä. Hänen kannaltaan se terapia on turhaa, koska sinulle on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, joko enemmän seksiä niin kuin sinä haluat, tai ero. Tuohon eroon on ihan sama päätyä jo tuossa vaiheessa, koska vaimo tietää ettei tule haluamaan sinua enempää, vaikka mikä terapeutti käskisi.
Kuulostaa normaalilta miehen suhtautumiselta kun nainen haluaa parisuhdeterapiaan.
--- snip ---
Ymmärtääkseni menee siinä pitää hypätä tulodesiilin yli, edes seuraavaan siirtyminen ei riitä.
Jos kiinnostaa tietää niin ota rohkeasti yhteyttä tilastokeskuksen yhteiskuntatilastojen yliaktuaariin.