Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Asteikolla nollasta kymmeneen, kuinka noloa tämä on?
04.05.2015 |
APUA mitä mulle kävi! :( Olin kaupassa ja siellä oli jo vähän outo olo (sairastan paniikkihäiriötä) mutta ajattelin että se ei ole mitään vakavaa. Lappasin normaalisti ostoksia koriin ja lähdin kassalle. Siinä kassajonossa seisoessa alkoi ahdistaa jonkin verran, tunsin kuinka hiki vain valuu otsaa pitkin. Jonoa oli paljon ja kassatäti vilkuili minua jostain syystä jatkuvasti. Siinä sitten tuli minun vuoro ja kun piti maksaa kortilla niin en muistanutkaan tunnuslukua! Päässä löi täysin tyhjää, koitin näppäillä sitä pari kertaa mutta tuli vain, että tapahtuma hylätty. Kassa katsoi tosi kiukkuisesti, ja sanoi että ostokset pitäisi maksaa. Takana oli kauheasti jonoa ja toiselle kassalle hälytettiin asiakaspalvelija kun minun takia jono ei liikkunut. Menin ihan paniikkiin, sanoin etten millään muista tunnuslukua. :( Änkytin että käyn tuolta automaatilta nostamassa rahaa, ja tulen takaisin maksamaan. Kassa edelleen katsoi hyvin epäilevästi kun lähdin naama punaisena automaatille vähän matkan päähän.
Tietenkään automaatillakaan en sitä pahuksen lukua muistanut. Ajattelin sitten että ajelen hetken vain ympäriinsä, jos se sitten muistuisi mieleen. Turha toivo. Kävin kahdella eri automaatilla ja yritin näppäillä oikeaa lukua, kunnes kortti meni lukkoon. No sitten ei muuta kuin soitto pankin numeroon josta sanottiin, että voivat ainoastaan sulkea kortin. Eivät avata eivätkä antaa uutta tunnuslukua. Vasta huomenna saa pankista rahaa nostettua. Niinpä ne ostokset jäivät sinne kauppaan, enkä enää mennyt sinne uudestaan.
Nolottaa ihan hirveästi, ja pelottaa että oliko tämä tällainen muistamattomuuskohtaus jotain vaarallistakin. =(
En tiedä kehtaanko enää ikinä näyttää naamaani siellä kaupassa... Kyseessä pieni paikkakunta ja kauppojen kassoilla on aina ne samat myyjät, jotka varmasti muistavat tällaisen välikohtauksen ja minut. :( Alkavat varmaan pitää jonain epäilyttävänä jos sinne menen. Tai antavat porttikiellon... Äh, että pitikin käydä näin.
Kuinka noloa tämä teidän mielestä on asteikolla 0-10? =(
Kommentit (32)
Ehkä 1. Kassoille hyvin tavallista arkipäivää. Laita puhelimeen jollekin tavalliselle nimelle tunnuslukusi niin, että se on puh.numeron 4 viimeistä numero, niin vältät jatkossa tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:34"]0-2, eli on kyllä noloa. Eihän kukaan usko että unohdit tunnuksen, vaan että kortilta on rahat loppu.
[/quote]
Tämä siis asteikolla 10 ei noloa ja 0 extreme nolaus
Ei se mitään haittaa, vaikka unohtaa, tai ei tiedä tunnusta, voit aina allekirjoittaa kuitin.
En tiedä noloudesta, mutta tuo on käynyt itsellenikin. Mulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Ihanan ymmärtäväinen asiakaspalvelija oli eräässä huonekaluliikkeessä, joka antoi ostokseni mulle sitä vastaan, että maksan ne kotona verkkopankissa. Voi, kun ois joku "ahdistuneiden kortti", jolla saisi tuon palvelun aina kaupassa! Normaaleista ihmisistä voi tuntua hassulta, että tunnusluvun unohtaa, kun tarpeeksi ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkin aina ihmetellyt, miten ihmiset aina muistaa ne tunnuslukunsa. Olen ainakin kerran unohtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään noloa.
Ei se toinen kassa auennut sinun takiasi. Siellähän oli jonoa jo ennen sinun vuoroa!
Minä olisin luultavasti vaan sanonut tädille suoraan että en muista numeroa! Itselläni on numero kirjoitettu kotona erääseen paikkaan joten muistan se paremmin kun voin muistella miten olen sen kirjoittanut -tai sanoisin kassalle että käyn kotona, palaan hakemaan ostokset jonkun ajan päästä!
Saattaa tuntua nololta tuossa tilanteessa, mutta on ihan normaalia kuitenkin unohtaa tunnusluku joskus. Ei ole mitään vakavaa. Itselläni kerran unohtui lompakko kotiin, huomasin sen vasta kassalla. Inhimillisiä mokia. Mene vaan pokkana uudestaan kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle kävi sama cittarissa ja oli väkeä mutta ilmotin kassalle ,että voi olla etten muista tunnusta.elä häpeile vaan sano mikä vaivaa!
Mulla ei ole koskaan ollut paniikkihäiriötä tai mitään sen tyylistäkään. Kerran vauvan ollessa pieni ja minun ollessa todella väsynyt unohdin numeron samalla tavalla. Muistan, että hävetti vietävästi. Olen kuitenkin päässyt asiasta yli :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0 noloa ja superhölmöä.
Kännykkään on helppo tallettaa kaiken maailman koodit.
Asioita kannattaisi ajatella etukäteen.
Voi hyvänen aika sentään.
Aina ja joka paikassa toitotetaan, että kortin tunnuslukua ei ikinä ja missään tapauksessa saisi tallentaa puhelimeen. Kun kävin pankista hakemassa kortin niin siinä virkailija sanoi minulle oikein erikseen, että älä sitten vain kirjoita lukua mihinkään vaan koita painaa se mieleen. Niitä neuvoja oon sitten kuunellut, mutta nyt tulee tähän muutos. Varmasti laitan seuraavan numeron puhelimen muistiin silläkin riskillä että joku sen saa käsiinsä. Ihan kauheata tällainen. :( traumat varmaan jäi nyt kassatilanteisiin. :(
Ja olispa ollut edes joku ystävällisempi myyjä, mutta tää oli tosi kiukkuisen oloinen ja katsoi mua koko ajan päästä varpaisiin, kuin halpaa makkaraa eikä suostunut edes puhumaan kunnolla vaan murahteli vain vihaisesti. :(
Mutta kai tästä jotenkin pitäisi yli päästä, ja koittaa mennä vaan sinne kauppaan vähän ajan päästä kuin ei mitään ois tapahtunut. Vaikka onkin aina ne samat myyjät. :( Voiko tollaisesesta saada kauppaan porttikiellon?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa tai ei niin tuo on ihan inhimillistä ja ihmisiä me kaikki ollaan. Nyt kävi näin ja move on.
Et voi saada porttikieltoa tuollaisesta. Turhaan muutenkin murehdit, ymmärrän kyllä että sinulle tilanne oli aivan kamala, jota mietit puna poskilla vielä viikkojenkin päästä, mutta usko pois, kassaämmä ei moista kauaa muista.
Ja numeron voit murheitta tallentaa puhelimen muistiin..
keksit nimen, vaikka Irmeli 050 1230980
koodi alkuun tai loppuun, esim tuossa koodi voisi olla 1230, eikä kukaan epäilisi..
Minusta toi ei ole yhtään noloa jälkeenpäin. Siihen siis 0. Siinä hetkessä ehkä 3. Mutta itse unohtaisin asian heti kun tilanne on ohi tavalla tai toisella.
Eri asia on jos olisit tarkoituksella koittanut varastaa ja olisit jäänyt kiinni.
Samoin minusta se oli noloa kun olin pieni ja isäni osti viiliä. Tämä siis 70-luvulla. Joskus viilipurkki meni kumoon kun kassa pisti sen hihnalla eteenpäin. Kun isä pakkasi ostoksia ja huomasi kumoutuneen viilin, hän sanoi myyjälle kaikkien kuullen: "hei, tämä viili on mennyt nurin. Sen kermapinta on siis mennyt lyttyyn ja pilalle. En halua ostaa viiliä, joka on pilalla. Vaadin saada uuden." Jos myyjä yritti jotain sanoa isä sanoi: "en ole syypää siihen, että kauppa kaatoi viilin, enkä maksa sitä, vaan haluan kunnollisen."
Isä sai aina uuden viilin pilalle menneen(!) tilalle. Eikä isän ilme värähtänytkään. Ja asioi uudestaankin samassa kaupassa, jossa oli kuulemma luokattoman nyrpeät kassat. Että sellaista!
Vastaisuuden varalle vinkiksi, sen koodin voi kassa ohittaa, ja mennään vanhalla mallilla eli allekirjoitus ja henkkareiden vilautus
Eli oikeastaan olen hämmästynyt, että tuollainen asia on joillekin näinkin noloa, että käytetään sanoja kamala tilanne, tai annetaan arvosanaksi 6. Vaikka isäni oli typerä ja nolo, niin kassat ovat kaupassa palvelemassa ihmisiä ja heille tuo asia ei ole sellainen tilanne, että syyttäisivät sinua ap tai sitten jos on niin kyseinen henkilö ei ole oikea hoitamaan kassan tehtävää.
Jos jotain opin isäni asenteesta niin se on se, että en ajattele asiakkaana että minusta ei pidetä, koska olen nähnyt oikeasti asiakkaan, josta ei varmaan kauheasti pidetty mutta isääni tämä ei haitannut pätkääkään. Koska et tehnyt mitään väärää tai mokannut tahallasi, joten mitä se myyjän edes kannattaa jäädä kelaamaan sun mokaasi ap, saisi kelata aamusta iltaan, että mitäs kukakin asiakas tänään taas touhusi...
18
Kiitos viesteistä, tuli ehkä hieman parempi fiilis nyt ja rauhoituin hieman. :)
Tämä elämä paniikkihäiriön kanssa on välillä todella vaikeaa, kun niinkin yksinkertainen tilanne kuin kaupassakäynti tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Joskus saattaa sujua kaikki ongelmitta mutta on tilanteita jolloin alkaa kaupassa hiki valua, kädet tärisemään jne. ja myyjät katsovat kuin jotain narkkaria, kun hikisenä tärisenä ja pudottelen kolikoita... pelkään aina että epäillään varkaaksi. :/ ennen oli myös se että kauppaan tullessa saattoi iskeä totaalinen blackout, eikä muistanut että mitä piti edes ostaa. Sitten kierteli ja kaarteli kaupassa tosi kauan ihan hukassa ja palasi monta kertaa samalle hyllylle jne. mikä sekin herätti epäilystä henkilökunnasasa. :( Tuon ongelman sain helposti ratkaistua ostoslistalla.
Kiitos hyvistä vinkeistä tuon pin-koodin tallentamiseen. Se on varmaa että tallennan sen heti ensitöikseni puhelimeen ja kirjoitan vaikka muuallekin vielä muistiin ettei varmasti ikinä enää näin käy... huhhuh..
-ap
Alue: Aihe vapaa
0-2, eli on kyllä noloa. Eihän kukaan usko että unohdit tunnuksen, vaan että kortilta on rahat loppu.