Lue keskustelun säännöt.
Kolmi- tai nelikielinen lapsi - onko liikaa?
10.01.2022 |
Me siis kumppanin kanssa puhutaan eri kieliä, ja toisillemme englantia. Nyt vihdoin odotamme vauvaa ja ollaan tietysti puhuttu, mitä kieltä opetamme lapselle.
Ongelma on se, että kieliä tulee väkisin liikaa. Meidän molempien äidinkielet, englanti jota puhutaan toisillemme ja vielä lisäksi tämän maan kieli, missä asutaan.
Onko kellään kokemusta aiheesta?
Kommentit (57)
Aiotteko jäädä maahan asumaan lapsen aikuisuuteen asti? Jos aiotte jäädä sinne kauaksi aikaa, niin kyllä lapsen täytyy maan kieltä osata. Sitä tosin kuulee varmaan päiväkodissa ja muualla eli siitä varmaan tulee lapsen yksi kielistä. Sen lisäksi kotona puhuttaisiin kolmea kieltä, menee varmaan lapsella pää sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikki ruotsia äidinkielenään puhuvat on vähintään kolmikielisiä. Ruotsi äidinkielenä ja suomi toisena kotimaisena. Siihen sitten lisäksi englanti koulussa opittuna vieraana kielenä.
Koulussa opittu kieli on täysin eri asia. Muutenhan suomenkielisetkin olisivat automaattisesti kolmikielisiä: Kotona opittu suomi, koulussa opittu englanti (tai mikä tahansa muu) ja pakkoruotsi.
No jos osaavat niitä kaikki englantia, ruotsia ja suomea puhua sujuvasti, niin ovat silloin kolmikielisiä. Sitä pakkoruotsia ei kuitenkaan yleensä opita sujuvasti puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Älkää missään nimessä ainakaan alkako opettaa lapsellenne ykköskielenä sitä englantia, joka ei ole kummankaan teidän äidinkieli. Tärkeää on että lapsi kuulee johdonmukaisesti vanhemman puhuvan omaa äidinkieltään, jolla vanhempi parhaiten hallitsee sanavaraston, äännejärjestelmän, kielioppirakenteet, sanojen merkitysvivahteiden erot, kielikuvat, kielen käytön. Tällöin lapsi kuulee parasta mahdollista mallia ja kielelliset taidot (ml kaikki edellä mainitut osa-alueet) voivat kehittyä optimaalisesti. Jos lapsella on hyvät edellytykset oppia kieltä, hän oppii kyllä sitten sen kolmannenkin (ehkä neljännenkin) kielen vähän kuin itsestään. Tärkeintä kuitenkin on että ainakin yksi kieli olisi opittu niin vahvasti kuin mahdollista, ja se vaatii mallia äidinkielenään kieltä puhuvalta vanhemmalta. Oman äidinkielen käyttö oman lapsen kanssa tukee myös vuorovaikutussuhdetta, kun voi viestiä oman vahvimman kielen avulla, käyttää omaa "tunnekieltä".
juuri näin, mutta lisäisin että välttämättä ei riitä jos on vieraalla kielialueella ja ainoa äidinkielen puhuja on äiti. Sitten ainakin etsikää suomenkielisiä kerhoja tai järjestäkää niitä muiden expatien kanssa. sellaisia tilaisuuksia joissa lapset pääsevät käyttämään suomea. Lapselle täytyy lukea paljon suomeksi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin yritysten mikrotukihenkilöinä on englantia intialaisittain murtavia bittivelhoja, työelämässä riittää rallienglanti.
Kaikki siitä eteenpäin on turhaa snobbailua, mutta sitähän nähtävästi haluatte, jotta voitte lesota sukujuhlissa muille kuinka kosmopoliittisen edistynyttä.
Voi, kun osaisin edes sen rallienglannin. Olen koko ikäni ollut kateellinen heille, jotka ovat omaksuneet englannin ennen kouluikää, ja näin ollen puhuvat sitä sujuvasti.
Ei tarvitse omaksua ennen kouluikää oppiakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheesä äidillä ja isällä eri kieli, molemmat puhuu omaa kieltään lapselle. Toisilleen englantia.
Lapsi alkoi 2v puhumaan itse englantia muiden kielten lisäksi ja on nyt 4v "sopivasti" kolmikielinen. Suomi vahvin ku.n on suomenkielisessä päiväkodissa
Ei ole kolmikielinen sillä, että on oppinut teiltä englantia, joka ei ole kummankaan äidinkieli.
No kyllä on. Kolmikielinen tarkoittaa, että osaa puhua kolmea kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä ketjuissa aina ihmeen huolettomasti ajatellaan, että hyvä äidinkielen taito tulee tuosta noin. Itse olen ihan suomalaisena tavismammana tehnyt kauhean työn lasteni äidinkielen taidon eteen. Olen lukenut, lorutellut, pelannut kaikenlaisia selitys- ja piirustuspelejä ja niin edelleen. En voi kuvitellakaan, kuinka saman voisi tehdä kahdella tai kolmella kielellä.
Samoin ihmetyttää, kuinka huolettomasti monet toteavat, että koulu kyllä opettaa sen kotimaan kielen. Sitten jos kyseessä onkin suomalainen koulu, ne lapset, joiden vanhemmat ajattelevat näin, ovatkin pahinta pohjasakkaa ja estävät muidenkin oppimisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheesä äidillä ja isällä eri kieli, molemmat puhuu omaa kieltään lapselle. Toisilleen englantia.
Lapsi alkoi 2v puhumaan itse englantia muiden kielten lisäksi ja on nyt 4v "sopivasti" kolmikielinen. Suomi vahvin ku.n on suomenkielisessä päiväkodissa
Ei ole kolmikielinen sillä, että on oppinut teiltä englantia, joka ei ole kummankaan äidinkieli.
No kyllä on. Kolmikielinen tarkoittaa, että osaa puhua kolmea kieltä.
Mä olen viisikielinen, vaikka osasin 9-vuotiaaksi pelkkää suomea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin yritysten mikrotukihenkilöinä on englantia intialaisittain murtavia bittivelhoja, työelämässä riittää rallienglanti.
Kaikki siitä eteenpäin on turhaa snobbailua, mutta sitähän nähtävästi haluatte, jotta voitte lesota sukujuhlissa muille kuinka kosmopoliittisen edistynyttä.
Intiassa suurin osa puhuu toisena äidinkielenään englantia. Ei ole siis rallienglantia vaan heidän aksentti, vrt brittiaksentti, amerikkalainen aksentti, Afrikan englannin aksentti.
Ei siis sama kuin suomalaisten rallienglanti joka ei ole kieliopillisesti tai lausunnallisesti kovinkaan lähellä englantia
Voi hyvä jumala sentään. Enhän minä niin väittänytkään. Pointtini oli yksinomaan se että suomalaiset pärjäävät työelämässä ns. rallienglannilla, niin kauan kuin se puhekumppanikaan ei puhu täydellistä Lontoon Piccadillyn teenjuojien, ladyjen ja ties minkä amiraliteettilordien käyttämää aksenttia. Vaikka se englanninopettaja ala-asteella olisikin muuta väittänyt.
Meillä on ollut hieman vastaava tilanne. Kotona puhumme suomea ja vaimoni omaa äidinkieltään, puhumme keskenämme englantia ja lapsi on ranskankielisessä päiväkodissa. Lapsi on vielä aika nuori (2 v), mutta puhuu mainiosti meidän molempien vanhempien äidinkieliä, puhuu kuulemma päiväkodissa ranskaa ja jos yhtään merkit paikkansa pitävät hän ymmärtää myös oivallisesti englantia. Varmasti siis toimii ja lapsi oppii ainakin jollain tasolla kaikki kielet.
Ongelma, jos sellaisen nyt tilanteessa haluaa nähdä, on varmaankin siinä, miten hyvin näitä kaikkia kieliä voi oppia ilman varsinaista opetusta. Helposti ainakin tuo vanhempien kesken puhuttu kieli (meillä siis englanti) jäänee aika passiiviseksi kielitaidoksi ja jollei koulussa jatketa tuon neljännen kielen parissa niin sen kohtalo lienee sama. Toki tutkimusten mukaan varhainen altistus kielelle helpottaa myöhempää kielen oppimista, joten tokko siitä suoranaista haittaakaan on.
Lyhyesti siis varmaankin niin, että lapselle ei ole haittaa monikielisyydestä. Kielet menevät alkuun sekaisin (oma lapseni lauleli tänä aamuna 'twinkle twinkle tähtönen'), mutta kyllä ne kasvaessa järjestykseen menevät. Vanhemmat lapsemme osaavat jo mainiosti erottaa toisistaan kaikki kielet (heidän tapauksessaan vain kolme) ja ainakin suomen kielen osaaminen on omaan korvaani hyvällä tolalla. Iän karttuessa pitää vain huolehtia siitä, että kielitaitoa kartutetaan myös kieliopin ja kirjoittamisen osalta, vaikka se puhuttu kielitaito olisikin natiivin tasolla, muutoin voi helposti käydä niin, ettei oikein millään kielellä osaa kirjallisesti ilmaista itseään, mikä varmaankaan ei voi olla kenenkään toiveissa.
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa aina ihmeen huolettomasti ajatellaan, että hyvä äidinkielen taito tulee tuosta noin. Itse olen ihan suomalaisena tavismammana tehnyt kauhean työn lasteni äidinkielen taidon eteen. Olen lukenut, lorutellut, pelannut kaikenlaisia selitys- ja piirustuspelejä ja niin edelleen. En voi kuvitellakaan, kuinka saman voisi tehdä kahdella tai kolmella kielellä.
Samoin ihmetyttää, kuinka huolettomasti monet toteavat, että koulu kyllä opettaa sen kotimaan kielen. Sitten jos kyseessä onkin suomalainen koulu, ne lapset, joiden vanhemmat ajattelevat näin, ovatkin pahinta pohjasakkaa ja estävät muidenkin oppimisen.
Kahdella kielellä tämä on ainakin melko helppoa, kun meitä vanhempiakin on kaksi. Teemme sen molemmat omalla äidinkielellämme. Kolmas kieli on tavallisesti Suomessa vanhempien kesken puhuttu kieli, mutta jos esimerkiksi kolmantena kielenä on asuinmaan, koulun ja päivähoidon ja/tai ystävien käyttämä kieli, niin sieltä se altistus tulee myös luonnostaan. Kyllähän hyvän kielitaidon hankkimiseen pitää tehdä paljon töitä, mutta mielestäni hieman sotket asioita, jos kuvittelet, että kaikki suomea äidinkielenään puhuvat olisivat saaneet kielenoppimiseen samanlaista tukea kuin itse annat lapsillesi. Tästä huolimatta he puhuvat äidinkielenään suomea. Aivan samoin monikielisessä perheessä lapset voivat osata eri tavoin äidinkieliään ja siitä huolimatta he ovat monikielisiä juurikin niillä kaikilla kotona puhutuilla kielillä. Kieltä osataan silti paremmin kuin suuri osa ei-äidinkielenään puhuvista voi milloinkaan kieltä oppia.
M41
Tärkeää on paitsi arkitilanteissa, koulussa ja työelämässä pärjääminen, myös ihmisen tunne-elämä. Siis on tärkeää, että lapsi oppii edes yhdellä kielellä puhumaan myös syvimmistä tunnoistaan ja mielenliikkeistään. On vaikeaa muodostaa syviä ihmisuhteita, jos ei pysty näistä asioista puhumaan. Kieli on myös työkalu, jonka avulla ihminen työstää omaa psyykettään - ilman tätä työkalua ihminen voi olla hukassa itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut hieman vastaava tilanne. Kotona puhumme suomea ja vaimoni omaa äidinkieltään, puhumme keskenämme englantia ja lapsi on ranskankielisessä päiväkodissa. Lapsi on vielä aika nuori (2 v), mutta puhuu mainiosti meidän molempien vanhempien äidinkieliä, puhuu kuulemma päiväkodissa ranskaa ja jos yhtään merkit paikkansa pitävät hän ymmärtää myös oivallisesti englantia. Varmasti siis toimii ja lapsi oppii ainakin jollain tasolla kaikki kielet.
Ongelma, jos sellaisen nyt tilanteessa haluaa nähdä, on varmaankin siinä, miten hyvin näitä kaikkia kieliä voi oppia ilman varsinaista opetusta. Helposti ainakin tuo vanhempien kesken puhuttu kieli (meillä siis englanti) jäänee aika passiiviseksi kielitaidoksi ja jollei koulussa jatketa tuon neljännen kielen parissa niin sen kohtalo lienee sama. Toki tutkimusten mukaan varhainen altistus kielelle helpottaa myöhempää kielen oppimista, joten tokko siitä suoranaista haittaakaan on.
Lyhyesti siis varmaankin niin, että lapselle ei ole haittaa monikielisyydestä. Kielet menevät alkuun sekaisin (oma lapseni lauleli tänä aamuna 'twinkle twinkle tähtönen'), mutta kyllä ne kasvaessa järjestykseen menevät. Vanhemmat lapsemme osaavat jo mainiosti erottaa toisistaan kaikki kielet (heidän tapauksessaan vain kolme) ja ainakin suomen kielen osaaminen on omaan korvaani hyvällä tolalla. Iän karttuessa pitää vain huolehtia siitä, että kielitaitoa kartutetaan myös kieliopin ja kirjoittamisen osalta, vaikka se puhuttu kielitaito olisikin natiivin tasolla, muutoin voi helposti käydä niin, ettei oikein millään kielellä osaa kirjallisesti ilmaista itseään, mikä varmaankaan ei voi olla kenenkään toiveissa.
M41
Tosi hyvä pointti, että myös kirjallinen ilmaisu (ja luetun ymmärtäminen) ovat tärkeitä elementtejä.
Vierailin kerran perheessä jonka lapset olivat nelikielisiä. Vanhemmilla omat äidinkielet, keskenään puhuivat englantia ja päiväkodissa/koulussa puhuivat asuinmaan kieltä. En tiedä kuinka hyvin käytännössä oppivat neljää kieltä kun olivat niin pieniä kun oltiin tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti oppii kaikki kielet, jos vain muistatte puhua myös omaa äidinkieltänne. Lapset imevät tietoa kuin pesusienet vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheesä äidillä ja isällä eri kieli, molemmat puhuu omaa kieltään lapselle. Toisilleen englantia.
Lapsi alkoi 2v puhumaan itse englantia muiden kielten lisäksi ja on nyt 4v "sopivasti" kolmikielinen. Suomi vahvin ku.n on suomenkielisessä päiväkodissa
Ei ole kolmikielinen sillä, että on oppinut teiltä englantia, joka ei ole kummankaan äidinkieli.
No kaksikielinen joka pystyy kommunikoimaan kolmannellakin kielellä
Ymmärrätkö nyt paremmin?
Esittämäsi perusteella ei maailmassa voi olla kuin 2 kielisiä jos vain äidin ja isän viralliset äidinkielet lasketaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin englannin pois aluksi. Ei voi tietää miten hyvä lapsi on omaksumaan kieliä, joten liika sekamelska voi tehdä lapsesta puolikielisen kaikissa kielissä. Vaikka teillä ei olisikaan perheen yhteistä kieltä niin ei se lapsi siitä piittaa kun ei tiedä paremmasta.
Etenkin, kun englanti ei edes ole kummankaan vanhemman äidinkieli. Huvittaa aina nämä pariskunnat, jotka puhuvat keskenään kieltä joka ei ole kummankaan äidinkieli, ja kuvittelevat osaavansa sitä sillä tasolla (äidinkieli), että se kannattaisi myös lapsille "opettaa". Se, mitä lapset oppii, on vähän sinnepäin kielimvirheineen kaikkineen, vailla syvempää osaamista.
Itse olen esim italian oppinut puhumalla, kompastelemalla, änkyttämällä ja käsillä auttamalla🤣 Kielioppivirheineen kaikkineen. Ja tullut ymmärretyksi
Jos kielitaidon pitää olla täydellinen kukaan ei osaa mitään kieltä
Jos samaan aikaan opetetaan kaikkia kieliä, niin eihän sillä sillon edes ole omaa äidinkieltä.