Lue keskustelun säännöt.
Kolmi- tai nelikielinen lapsi - onko liikaa?
10.01.2022 |
Me siis kumppanin kanssa puhutaan eri kieliä, ja toisillemme englantia. Nyt vihdoin odotamme vauvaa ja ollaan tietysti puhuttu, mitä kieltä opetamme lapselle.
Ongelma on se, että kieliä tulee väkisin liikaa. Meidän molempien äidinkielet, englanti jota puhutaan toisillemme ja vielä lisäksi tämän maan kieli, missä asutaan.
Onko kellään kokemusta aiheesta?
Kommentit (57)
Mulla on tuttavaperhe, jossa laspet ovat kolmikielisiä. On äiti ja isä puhuvat lapsilleen omaa kieltään ja perheen yhteinen kieli on sitten kolmas, ei englanti. Ihan hyvin lapset ovat kielet oppineet, eivätkä englanti ja ruotsikaan ole koulussa tuottaneet ongelmia. Eikä nyt ole kysymys mistään älykköperheestä, vaan ihan "tavallisesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin yritysten mikrotukihenkilöinä on englantia intialaisittain murtavia bittivelhoja, työelämässä riittää rallienglanti.
Kaikki siitä eteenpäin on turhaa snobbailua, mutta sitähän nähtävästi haluatte, jotta voitte lesota sukujuhlissa muille kuinka kosmopoliittisen edistynyttä.
Voi, kun osaisin edes sen rallienglannin. Olen koko ikäni ollut kateellinen heille, jotka ovat omaksuneet englannin ennen kouluikää, ja näin ollen puhuvat sitä sujuvasti.
Olen kuullut, että juuri neljä kieltä pystyy vielä omaksumaan. Onko totta, en tiedä. Se on teidän tapauksessanne huono, että lapsi kuulee vanhempiensa suusta myös englantia. Rikkoo yksi henkilö per kieli -periaatteen. Toisaalta ei tuohon oikein ole muuta ratkaisua kuin että vanhemmat eivät puhuisi lapsen kuullen lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikki ruotsia äidinkielenään puhuvat on vähintään kolmikielisiä. Ruotsi äidinkielenä ja suomi toisena kotimaisena. Siihen sitten lisäksi englanti koulussa opittuna vieraana kielenä.
Merkillistä että ruotsin pakko opetuksesta riidellään. Ei ruotsi ole vaikea oppia suomalaisille. Eikä se paina repussa osata ruotsia.
Itseä kiinnosti ruotsin kieli jo lapsena vaikka asuimme lapissa
Ruotsin kielen opetus on pois siitä, että voisi sen asemasta halutessaa opiskella esimerkiksi ranskaa, espanjaa tai venäjää. Miksi tätä valinnanvapautta ei haluta antaa?
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin yritysten mikrotukihenkilöinä on englantia intialaisittain murtavia bittivelhoja, työelämässä riittää rallienglanti.
Kaikki siitä eteenpäin on turhaa snobbailua, mutta sitähän nähtävästi haluatte, jotta voitte lesota sukujuhlissa muille kuinka kosmopoliittisen edistynyttä.
Intiassa suurin osa puhuu toisena äidinkielenään englantia. Ei ole siis rallienglantia vaan heidän aksentti, vrt brittiaksentti, amerikkalainen aksentti, Afrikan englannin aksentti.
Ei siis sama kuin suomalaisten rallienglanti joka ei ole kieliopillisesti tai lausunnallisesti kovinkaan lähellä englantia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä kieltä riittää. Enenpi on liian moni mutkaista.
T: basisti
Jättäisin englannin pois aluksi. Ei voi tietää miten hyvä lapsi on omaksumaan kieliä, joten liika sekamelska voi tehdä lapsesta puolikielisen kaikissa kielissä. Vaikka teillä ei olisikaan perheen yhteistä kieltä niin ei se lapsi siitä piittaa kun ei tiedä paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää missään nimessä ainakaan alkako opettaa lapsellenne ykköskielenä sitä englantia, joka ei ole kummankaan teidän äidinkieli. Tärkeää on että lapsi kuulee johdonmukaisesti vanhemman puhuvan omaa äidinkieltään, jolla vanhempi parhaiten hallitsee sanavaraston, äännejärjestelmän, kielioppirakenteet, sanojen merkitysvivahteiden erot, kielikuvat, kielen käytön. Tällöin lapsi kuulee parasta mahdollista mallia ja kielelliset taidot (ml kaikki edellä mainitut osa-alueet) voivat kehittyä optimaalisesti. Jos lapsella on hyvät edellytykset oppia kieltä, hän oppii kyllä sitten sen kolmannenkin (ehkä neljännenkin) kielen vähän kuin itsestään. Tärkeintä kuitenkin on että ainakin yksi kieli olisi opittu niin vahvasti kuin mahdollista, ja se vaatii mallia äidinkielenään kieltä puhuvalta vanhemmalta. Oman äidinkielen käyttö oman lapsen kanssa tukee myös vuorovaikutussuhdetta, kun voi viestiä oman vahvimman kielen avulla, käyttää omaa "tunnekieltä".
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että juuri neljä kieltä pystyy vielä omaksumaan. Onko totta, en tiedä. Se on teidän tapauksessanne huono, että lapsi kuulee vanhempiensa suusta myös englantia. Rikkoo yksi henkilö per kieli -periaatteen. Toisaalta ei tuohon oikein ole muuta ratkaisua kuin että vanhemmat eivät puhuisi lapsen kuullen lainkaan.
Ei riko. Tuossa "menetelmässä" on tarkoitus että lapselle/lapsen kanssa kommunikoidessaan vanhempi käyttää säännönmukaisesti yhtä kieltä. Toki muille ihmisille vanhempi voi puhua muita kieliä, lapsi ei siitä mene sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että juuri neljä kieltä pystyy vielä omaksumaan. Onko totta, en tiedä. Se on teidän tapauksessanne huono, että lapsi kuulee vanhempiensa suusta myös englantia. Rikkoo yksi henkilö per kieli -periaatteen. Toisaalta ei tuohon oikein ole muuta ratkaisua kuin että vanhemmat eivät puhuisi lapsen kuullen lainkaan.
Ei riko. Tuossa "menetelmässä" on tarkoitus että lapselle/lapsen kanssa kommunikoidessaan vanhempi käyttää säännönmukaisesti yhtä kieltä. Toki muille ihmisille vanhempi voi puhua muita kieliä, lapsi ei siitä mene sekaisin.
Kiitos tiedosta.
Meillä perheesä äidillä ja isällä eri kieli, molemmat puhuu omaa kieltään lapselle. Toisilleen englantia.
Lapsi alkoi 2v puhumaan itse englantia muiden kielten lisäksi ja on nyt 4v "sopivasti" kolmikielinen. Suomi vahvin ku.n on suomenkielisessä päiväkodissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kovin helposti lapset eivät sitä kieltä kyllä opi ellei lapselle itselleen puhuta sitä kieltä. Aikuisetkin varmasti oppisivat kieliä ainakin helpommin jos heille opetettaisiin ja puhuttaisiin samoin kuin lapsille. Me olemme puhuneet miehen kanssa englantia salakielenä monta vuotta eivätkä ole montakaan sanaa oppineet, ice cream ja muutaman muun sanan. Ekaluokkalainen otti eri kielen koulun alkuun, joten voimme vielä supista. Pitää varmaan keksiä omia viittomia kun lapsi on isompi, miehen kielitaito on siinä. Itse osaan viittä kieltä vaikka äidinkielenä puhun vain yhtä, olen tykännyt kieltenopiskelusta. En olisi kuitenkaan pistänyt pahakseni vaikka vanhempani olisivat puhuneet useampaa ja olisin oppinut myös maan eri kielen, olisihan se säästänyt vähän aikaa ja rahaakin.
Lapsi oppii teiltä teidän äidinkielet, hoidossa ja koulussa asuinmaan kielen ja englanti tulee kielikylpynä. Aika tavallista nykyaikana. Mutta ehdottomasti puhutte lapselle omaa äidinkieltä.
Monikielisyys on rikkaus!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin englannin pois aluksi. Ei voi tietää miten hyvä lapsi on omaksumaan kieliä, joten liika sekamelska voi tehdä lapsesta puolikielisen kaikissa kielissä. Vaikka teillä ei olisikaan perheen yhteistä kieltä niin ei se lapsi siitä piittaa kun ei tiedä paremmasta.
Etenkin, kun englanti ei edes ole kummankaan vanhemman äidinkieli. Huvittaa aina nämä pariskunnat, jotka puhuvat keskenään kieltä joka ei ole kummankaan äidinkieli, ja kuvittelevat osaavansa sitä sillä tasolla (äidinkieli), että se kannattaisi myös lapsille "opettaa". Se, mitä lapset oppii, on vähän sinnepäin kielimvirheineen kaikkineen, vailla syvempää osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheesä äidillä ja isällä eri kieli, molemmat puhuu omaa kieltään lapselle. Toisilleen englantia.
Lapsi alkoi 2v puhumaan itse englantia muiden kielten lisäksi ja on nyt 4v "sopivasti" kolmikielinen. Suomi vahvin ku.n on suomenkielisessä päiväkodissa
Ei ole kolmikielinen sillä, että on oppinut teiltä englantia, joka ei ole kummankaan äidinkieli.
Vierailija kirjoitti:
Voi käydä niin, ettei lapsi opi mitään kieltä kunnolla.
EI VOI käydä niin jos lapsi on terve eikä mikään n.s. erityislapsi! Tällä peloteltiin monessa maassa vielä 1970-luvulla! Tämä on tuhansia kertoja todettu vääräksi väitteeksi, joten mitä tänne roskaa kirjoitat? Kateus?
Jokaista kieltä mitä puhutaan, pitää puhua tarpeeksi. Eli puhutte lapsillenne aina omaa äidinkieltä. Yhteiskielenä voitte käyttää englantia tai suomea. Oikeastaan suomi on parempi, enkun oppii joka tapauksessa.
Teidän molempien äidinkielet ovat tärkeimmät. Panostakaa niihin. Muut ympäristön kielet tulevat sitten omalla painollaan, niitä ei tarvitse tuputtaa mutta ei vältelläkään. Itse tunnen monia kolmikielisiä perheitä.
Jos on kielellisesti normaali niin ei mitään ongelmaa. Meillä kaikilla lapsilla on isänkieli ja äidinkieli, jota puhuvat sujuvasti molemmille/molempien sukulaisille.
Keskenään puhumme englantia, jota näköjään osaavat myös hyvin, vaikka emme koskaan lapsille sitä puhukaan. Mieheni osaa suomea ja minä ymmärrän hänen kieltään.
Asumme Suomessa, joten suomi on luonnollisesti vahva. Mieheni on alusta alkaen puhunut omaa kieltään ja vaatii edelleen aina kaikki vastaukset lapsilta omalla kielellään.
Lasten kielitaitoa on aina kehuttu monipuoliseksi ja vivahteikkaaksi.
Merkillistä että ruotsin pakko opetuksesta riidellään. Ei ruotsi ole vaikea oppia suomalaisille. Eikä se paina repussa osata ruotsia.
Itseä kiinnosti ruotsin kieli jo lapsena vaikka asuimme lapissa