Lue keskustelun säännöt.
Voiko alle 1v-3vuotiaalle sattua jotakin hengenvaarallista sillä välim kun aamutorkkuu aikuinen?
09.01.2022 |
Mulla on itellä vaivannut tää asia iha kauheesti mutta asutaan siis mun vanhempien naapurissa mun 11.1 3vuotta täyttävän tytön kaa ja vanha ongelma alkanu toistua(nyt asiaa korjannut taas) mut vanhat virheet tulee myös pintaan.
Kun tyttäreni oli alle 1v ja vähä yli 1v niin mulla oli väsyneenä tapana kun olin katellut videoita puhelimella ja chattaillut yöhön asti eli lapsi ei hereil pitänyt. Nii kun herätään tytön kas nii ottaa sohvalla ns aamuköllöttelyy yms kun mulla oli sillon isompi sohva kun odotin äidiltä viestiä naapuriin et ne on herännyt äiti ja iskä kun sillo siä syötii enemmän nii mun tyttö ryömisis iässkin touhuili lattialla ja makoilin sohvalla ja ehkä välil torkahtelin.
Olin kyllä sillee et havahduin vähä välii kurkkii mitä se tekee ja si monesti avasin silmät pelkästään siitä kun se nousi sohvaa vasten ja tuijotti mua.
Löysi välillä rikkinäisii pikku esineitä ja jotakin neuloja ja nastoja mikä si mua hirvittääkin mut hän ei ikinä laittanu kauheemmin suuhu mitää ja jos laittoi nii sylkäs tosi nopeesti pois kun tajus et ei kuulu suuhun.
Mut usein havahduin tähänkin jos sil joku nastakin kädes.
Siin olin tarkka kun alko liikkuu et jatkojohtoo ei laittais suuhun ja sen omas kämpäs otinkin ylös siltä ettei sitä laita mut nyt siis tää sama mut vaa makkaris on alkanu tulla kun tyttö isompi niin sillon aikasemmin mun porukat aamupäiväl hyökkäs tänne ja havahtu asiaan ja nyt myöhemmin vaa kerran nii et olin sängyl nii kaikkina näinä kertoina käyty läpi et niistä tää ei oo yhtää hyvä juttu.
Mustakaan tää ei oo yhtää hyvä juttu ja tuntuu et inhoon itteeni et se vaa toistunu varsinkin sillon kun tyttö pienempi vaik havahduinkin mitä tekee vaikken iha kaikkea laatikon availuja yms kuullutkaan.
Äiti tuonu esille että voi sattua jotakin ja oon sen kaa käyny monta kertaa myöhemmin läpi asiaa nii jälkäteen sanonut et ei se oo kauheen todennäköistä mut mahollista et kaukaa haettu et tapahtuis mut se ei ikinä itse laittanu mun hereil olles makuulle sekunnikskaan ettei nukaha vaik ei ole sikeeuninen.
Vaik asiaa ny oon korjannut nii varsinkin kun tyttö oli pienempi nii möröt kummittelee et jos se olis kuollut mun takia nii oonko ainoo joka näin tehny ja mitä muut on mieltä?
Huomaan ongelmaa tosiaankin ja siks muuttanut asiaa mut pelottaa jos mun rakkain olis kuollut mun takia🥺🥺
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset terapiaa näiden ajatusten käsittelyyn sekä tukea ja ohjausta vanhemmuuteen.
Sinulla on mahdollisuus olla tästä lähtien parempi äiti kuin mitä tähän asti olet ollut, mutta se vaatii sinulta paljon työtä ja sitoutumista. Lapsi on ansainnut vastuullisen, huolehtivan, turvallisen ja läsnäolevan vanhemman. Sinun täytyy ryhdistäytyä ja hankkia apua lapsesi vuoksi. Kuvauksesi perusteella omat henkiset ongelmasi estävät sinua olemasta tasapainoinen vanhempi ja todennäköisesti esimerkiksi lapsesi turvallisen kiintymyssuhteen muodostuminen häiriintyy.
Sinä joudut asettamaan lapsesi hyvinvoinnin kaiken muun edelle. Esimerkiksi juuri tuollainen ”surffailen yöt ja torkun päivät” -tyyppinen toiminta on sellaista johon pienen lapsen vanhemmalla ei yksinkertaisesti ole varaa kuin korkeintaan satunnaisesti silloin kun lasta hoitaa joku toinen.
Mulla on tosi hyvä terapeutti ja ollaan sovitti että soitan kun tarvitsen ajan taas ja nyt kieltämättä alkaisi taas olla sen aika.
Omaa äitiänikään en voi samoilla kysymyksillä mihi vastannut kuormittaa mut sit taas en ole vielä soittanut aikaa koska eihän terapeutti osaa sillee vastata vaa käy asiaa läpi että etehdyin ajattelemaan et tälläsistä
Se vertaistuki löytyisi mutta muutama vertaistuki tyyppinen onkin mut ei ihmiset tälläsistä mokistaa puhu julkisesti.
Lähipiiri ja terapia sitä varten.
Mistä tietty tietäisi vaikka se teraupettikin osaisi jotakin sanoa mut lähinnä veikkan et samaa kun mun äiti et aina voi sattua mitä vaan mutta aika epätodennäköistä että se pahin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä41389 kirjoitti:
Käyttäjä41389 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset terapiaa näiden ajatusten käsittelyyn sekä tukea ja ohjausta vanhemmuuteen.
Sinulla on mahdollisuus olla tästä lähtien parempi äiti kuin mitä tähän asti olet ollut, mutta se vaatii sinulta paljon työtä ja sitoutumista. Lapsi on ansainnut vastuullisen, huolehtivan, turvallisen ja läsnäolevan vanhemman. Sinun täytyy ryhdistäytyä ja hankkia apua lapsesi vuoksi. Kuvauksesi perusteella omat henkiset ongelmasi estävät sinua olemasta tasapainoinen vanhempi ja todennäköisesti esimerkiksi lapsesi turvallisen kiintymyssuhteen muodostuminen häiriintyy.
Sinä joudut asettamaan lapsesi hyvinvoinnin kaiken muun edelle. Esimerkiksi juuri tuollainen ”surffailen yöt ja torkun päivät” -tyyppinen toiminta on sellaista johon pienen lapsen vanhemmalla ei yksinkertaisesti ole varaa kuin korkeintaan satunnaisesti silloin kun lasta hoitaa joku toinen.
No kiintymissuhde on hyvä, haluaa mun kansaa iltaisin tänne meidän asuntoon ja kun olen tanssitreenis yms nii itkee et haluu äidin, äitini saa onneksi nopeasti rauhottuun kun selittää
Hyvä kiintymyssuhde ei tarkoita tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä koti tehdään mahdollisimman turvalliseksi lapselle, juuri siksi että sä voit vaikka ottaa torkut ja tiedät että lapsi ei pääse ulos ovesta tai ikkunasta tai syö jotain myrkyllistä. Vanhemmat tarvitsevat myös unta ja lepoa. Vaarallisempaa ois että sä vaikka nukahdat väsyneenä auton rattiin.
Olipa pitkä ap:n kirjoitus. En olisi uskaltanut 1-vuotiaan kanssa nukahtaa ja ottaa torkkuja niin, että lapsi olisi ollut yksin hereillä.
Varmaan ap voi olla iloinen, ettei mitään sattunut ja myös siitä, että ap:lla on varmaan aika välittävä ja järkevä äiti tukenaan.
No tästä syystä vaikka äitini herkkäuninen niin on sanonut että varmuudeksi ei sekunniskaan mun hereil olles laittanut pitkäkseen ettei nukaha vahingossakaan ja oon kyllä kateellinen hänelle että ajattelee noin.
Tosin on nyt myöhemmin sanonut että varmasti hänkin virheit tehnyt jotakin mutta ei vaa muista tietty kun siihe aika mun biologisen isän kaa oli nii traumatisoitava parisuhde ja äiti sairastu masennukseen ja silti sossujen käynneistä selvisi ja pärjäsi mun kaa.
Sen se muistaa kun shellin parkkiksel käveletikn käsikädes, rekka tuli ja repäsin ja äiti sai mut kiinni.
En yhtää tiedä kuin lähellä se pahin oli mutta varmastu hänkin miettinyt et miks ek pitänyt kovemmin ja mitös jos oisin jääny alle mutta se asia sillon joutu käsittelee ja sit eteenpäin vaan.
Käyttäjä41389 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset terapiaa näiden ajatusten käsittelyyn sekä tukea ja ohjausta vanhemmuuteen.
Sinulla on mahdollisuus olla tästä lähtien parempi äiti kuin mitä tähän asti olet ollut, mutta se vaatii sinulta paljon työtä ja sitoutumista. Lapsi on ansainnut vastuullisen, huolehtivan, turvallisen ja läsnäolevan vanhemman. Sinun täytyy ryhdistäytyä ja hankkia apua lapsesi vuoksi. Kuvauksesi perusteella omat henkiset ongelmasi estävät sinua olemasta tasapainoinen vanhempi ja todennäköisesti esimerkiksi lapsesi turvallisen kiintymyssuhteen muodostuminen häiriintyy.
Sinä joudut asettamaan lapsesi hyvinvoinnin kaiken muun edelle. Esimerkiksi juuri tuollainen ”surffailen yöt ja torkun päivät” -tyyppinen toiminta on sellaista johon pienen lapsen vanhemmalla ei yksinkertaisesti ole varaa kuin korkeintaan satunnaisesti silloin kun lasta hoitaa joku toinen.
Mulla on tosi hyvä terapeutti ja ollaan sovitti että soitan kun tarvitsen ajan taas ja nyt kieltämättä alkaisi taas olla sen aika.
Omaa äitiänikään en voi samoilla kysymyksillä mihi vastannut kuormittaa mut sit taas en ole vielä soittanut aikaa koska eihän terapeutti osaa sillee vastata vaa käy asiaa läpi että etehdyin ajattelemaan et tälläsistä
Se vertaistuki löytyisi mutta muutama vertaistuki tyyppinen onkin mut ei ihmiset tälläsistä mokistaa puhu julkisesti.
Lähipiiri ja terapia sitä varten.
Mistä tietty tietäisi vaikka se teraupettikin osaisi jotakin sanoa mut lähinnä veikkan et samaa kun mun äiti et aina voi sattua mitä vaan mutta aika epätodennäköistä että se pahin.
Hyvä tuo terapia. Sinun kannattaisi keskittää nyt voimasi sen 3-vuotiaan kanssa olemiseen. Ne vauva-ajan itsesyytökset saattavat jäädä taakse, kun keskityt leikkimiseen ja mukavaan olemiseen sen pikkusesi kanssa. Halaat, luet kirjoja, teette mukavia juttuja.
Löysin tälläsen keskustelun missä oli puhe siitä että tää keskustelupalsta on mennyt hyvin lyhyen ajan sisällä siihen että ihmisille ollaan ilkeitä ja syytetään aiheesta kun aiheesta.
Puhun näistä asioista somessa avoimesti mutta omalla nimellä en pysty ihan näin avoimesti niin tällänen anona puhuminen oli ns hätähuuto näihin menneisyyden morköihin ja vertaistuen ja kokemusten löytämkseen.
Kyseisellä palstalla käytiin läpi että ennen täällä neuvottiin ja autettiin ja nykyää vaan ilkeilään.
Kuten olen sanonut muistikuvatkin hämärtyy ja saatan joitakin asioita muistaa väärin kun asiasta 2 vuotta.
Täällä moni varmasti on sitäkin että mässäilee sillä toisen ahistuksella ja itsesyytöksillä ja haluaa vaan lisätä vettä myllyyn.
On onneksi tullut niitäkin jotka neuvoo ja kokemuksianin täältä halusin kysyä on hereil tai niin esim toi 5sentin kolikko juttu nii sellasiikin pyysin.
Tää ei nyt koske nyt niitä jotka neuvoo vaan niitä jotka leimaa et mun lapsi ansaitsee parempaa yms yms.
Ilman tälläsiä mä osaan jo valmiiksi itseeni syylistää todella paljon ja tiedän että ansaitsee parempaa ilman et sen sanoo.
MIKÄÄN näistä EI poista sitä tosiasiaa että olen TODELLA VÄÄRIN toiminut ja oma järki sen sanoo et niin ei MISSÄÄN NIMESSÄ saa tehä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyllä aika huono provo tänäänkin. Mene ap nyt nukkumaan!
Vierailija kirjoitti:
Oli kyllä aika huono provo tänäänkin. Mene ap nyt nukkumaan!
Mieluusti mutta kouluakin on pakko käydä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko aiheuttaa päänsärkyä. Lopeta juominen.
Olisko ratkaisuna mummu, joka hakee lapsen aamulla ja tuo iltapäivällä. Jos on oma auto. Näin vanhemmat saavat lepoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko ratkaisuna mummu, joka hakee lapsen aamulla ja tuo iltapäivällä. Jos on oma auto. Näin vanhemmat saavat lepoa.
Asuvat ihan 10metrin pääss eli samassa pihassa
No meillä 1v2kk kiipeilee sohvalle, painelee astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen nappeja ja kiipeilee seisoo millon minkäkin päällä, vaikkapa oman pottansa joten en missään nimessä uskaltaisi nukkua ja antaa lapsen olla valvomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä 1v2kk kiipeilee sohvalle, painelee astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen nappeja ja kiipeilee seisoo millon minkäkin päällä, vaikkapa oman pottansa joten en missään nimessä uskaltaisi nukkua ja antaa lapsen olla valvomatta.
Tässäkin huomaa miten erillaisia lapset on, meillä ei oo kiipeillyt oikeen koskaan ja tyttö on uusiklekkin jutuillekkin tosi arka mut mulla itellä ei oo astianpesukonetta mutta kaikki pesuaineet on nii ylhäällä ettei nyt 3vuotiaanakaan ylety vaikkei siihe kauaa mene kun niin pitkä tyttö jo on.
Naapuri asunnossa mummolas on astianpesukone nii niiden nappuloida painellut mut toki kielletty ja astianpesunapin halus aina laittaa mutta sekin tietty aikuisten valvonnassa.
Samaa ajattelin, on huolestuttava tilanne, jos oikeasti on noin.