Koira vaikka puoliso ei haluaisi koiraa
Ottaisitteko koiran jps itse olisitte aina toivonut, mitta puoliso ei haluaisi koiraa?
Jos olette ottanut, miten kävi?
Kommentit (91)
Ei varmasti tule koiraa ja sen olen naiselle jo suhteen alussa sanonut. Mieluummin eroan. Ei paljon kiinnosta hienoon autoon haisevaa koiraa lastata joka karvottaa ja kuolaa sinne. Sekä käyttää monta kertaa päivässä kelissä kun kelissä kusipaskalla ulkona. Kiva sieltä noukkia ja nuuhkia niitä paskaläjiä pussiin. Jotkus vissiin kuitenkin tykkää.
Olen kaksi kertaa ottanut, kun mies ei halunnut koiraa, tai jahkaili ikuisuudet että "sitten joskus, sitten joskus". Molemmat on minun nimissä ja minä niitä hoidan, minä ostan ruuat ja vien lääkäriin ja harrastan ja hoidan maksut. Ja mies niitä myös rakastaa, leikittää, vie halutessaan ulos ja syöttää pöydästä herkkuja. Tokalle koiralle mies olikin allerginen, se oli ikävä yllätys. Mutta onneksi ei liian pahasti allerginen ja on jo siedättynyt yli pahimmasta.
Nyt se itse puhuu kolmannesta koirasta, mutta minä en halua. Saa se ottaa jos itse haluaa, mutta minä en ota nyt kolmatta itse hoidettavakseni.
Ei tietenkään, jos asutte samassa taloudessa.
No, ei yhteiseen kotiin voi vastoin toisen tahtoa minusta hankkia eläintä.
Meillä kuitenkin asiassa on tehty kompromissi.
Mies ja vanhin tytär halusivat koiran.
Minä olin koiraa vastaan, sillä olen allergikko ja tietyt rodut saavat iho-oireet todella pahoiksi yhdessä vaikean ihosairauteni kanssa. Minulla on joskus myös ennen allergisoitumistani ollut koira, enkä halunnut siksikään enää uutta, onhan siinä työtä.
Näinpä kuitenkin lähdettiin keakusteluissa liikkeelle siitä, mitkä rodut sairautenu puolesta olisivat mahdollisia ja mitkä sen listauksen roduista olisivat ominaisuuksiltaan sopivia heille, mitkä taas yleisesti ottaen sopisivat perheeseemme.
Tästä päästiin keskusteluun siitä, minkä osa-alueen minä voisin halutessani hoitaa ja velvoitin liki totaalista vastuuvapautusta sillä itse en meidän silloiseen elämäntilanteeseen olisi koiraa halunnut (pienet lapset).
Meille tuli pitkän harkinnan jälkeen tarkoin valittu pentu taloon ja nyt se pentu on vajaa 7.
Tulen koiran kanssa kivasti toimeen, hoidan tiettyjä osa-alueita (niitä ei minulta kuitenkaan velvoiteta) ja olen ihan iloinen, että se meillä on.. Mutta en usko, että mies ja tytär ensimmäisen 5 vuoden aikana edes ymmärsivät, että olin sen vastuuvapautuksen kanssa tosissani.
Nyt elämäntilanteemme on toisenlainen, mutten vieläkään ottaisi itse itselleni koiraa.
Sen sijaan nuorimmalla lapsellani ja minulla on hamsteri. 😁
Vierailija kirjoitti:
Minun vaimoni rutisi koiraa vuosikaudet ja esitteli kaikenmaailman jenkkikoiravideoita missä on mies joka aluksi vastusti koiraa ja sitten alkoikin sen koiran parhaaksi kaveriksi kun koira hankittiin. No niinhän siinä sitten vähän kävikin mutta aika outoa että minä sitä koiraa nykyisin hoidan yksin ja vaimo sanoo sitä toisinaan ärsyttäväksi rakiksi. Toimiiko naiset tuulen voimalla?
Minkä rotuinen teillä on?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei mitään elävää kotiin jos toinen sanoo ei. Poislukien huonekasvit, koska ne ei liiku tai sotke.
Meillä oli tilanne että mies halusi koiran. Mäkin olin ensin ihan intona ja ilmottauduttiin pentujonoonkin. Sitten realiteetit iski päin näköä. Totesin että koirasta on niin paljon vaivaa etten kyllä millään jaksa. Peruttiin pentu (oli corgi, niin sai varmasti kodin silti). Mies ymmärsi ihan hyvin mun pointit ja totesi että on ihan tosi juttu, ettei meillä ole koiralle aikaa riittävästi. Välillä haikailee edelleen. Mä olen vain tyytyväinen ettei ole koiraa. Marsua tai pupua olen luvannut harkita.
Pupussa vasta hommaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä meillä koira hiertää suhdetta, ja pahasti. Toki tykkään söpöstä koirasta, mutta se sitoo menojamme melkein enemmän kuin vauva. Ja juuri kun lapset kasvoi ikään, jossa eivät herätä öisin ja käyvät itse vessassa, niin tuli koira.
Koira ollut meillä 2 kk, ja mies ei halua jättää sitä edes pariksi tunniksi yksin. Ei enää ravintola-aterioita, museoita, shoppailua yhdessä, hotellilomia tai matkoja. Kunnon lenkillekään emme yhdessä pääse, koska koira palelee, eikä jaksa vielä nopeatempoista lenkkiä. Vapaa-aika menee sohvalla koiran kanssa. Yöllä koira nukkuu välissä ja järsii tukkaani. Seksin aikana se ulvoo. On sanalla sanoen ihana kahden aikuisen suhde muuttunut panttivankitilanteeksi.
Onni on, että emme virallisesti asu yhdessä, joten saan välillä vapautta - toki silloin olen ilman miestä.
Harkitkaa ihmiset tarkkaan. Pidän koirista ja tämäkin on ihana. Mutta elämäntilanteeseeni koira ei sovi sitten millään. Olin vuosia huonossa avioliitossa, jossa tunsin olevani yksin. Sitten löysin miehen, jonka kanssa suhde on molemminpuolista rakkautta. Oli kiihkeää seksiä ja mukavaa yhdessäeloa lapsettomilla viikoilla. Tosiaan - oli.
Mies ei osaa selvästikään kouluttaa koiraansa. Yksinoloa pitäisi alkaa heti opetella ja sitä että seksin ajaksi pois tai omalle paikalle. Enkä päästäisi sänkyyn ollenkaan. Minkä rotuinen koira on?
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan ei voi vaatia, et se joka koiraa ei halua, veis sitä lenkille.
Se voi käydä niin, kuten meillä, että koira voisi jäädä lenkittämättä. Olen empaattinen ja hieman lapanen ja tätä vaimo käytti hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on tullut koirakuume kun koronan vuoksi mikään muu kuin ulkoilu ei onnistu. Olen kyllä ulkoillut paljon jo ennen koronaa. Mutta mietityttää sen työläys. Pojan koira on välillä viikonloppuisin meillä hoidossa ja se on ihana paijata, hoitaa ja ulkoilla sen kanssa. On mukavaa seuraa. Se nukkuu yöt hiljaa ja osaa rauhoittua sisällä ja sen voi jättää yksin. Mutta moni asiakas on kertonut miten nukkuu huonosti kun koira herättelee. Kun viimein saa nukkua rauhassa, niin tuo mietityttää... ja myös se, että miten arkena jaksaisi panostaa koiraan.
Nämä herättelevät koirat ovat omistajan omaa tuotosta. Terve koira oppii nukkumaan läpi yön kunhan omistaja pitää selkeän linjan. Itse opetin oman koirani aamu-uniseksi, koska minähän en ennen yhdeksää herää :D.
Asiakkaat ovatkin kertoneet sairaista tai iäkkäistä koirista.
Ihan ok jos puolisolta ei sitten vaadi osallistumista koiranhoitoon millään tavalla.
Kuvitellaan jos vaikka mies hankkisi moottoripyörän teidän vastustelusta huolimatta ja senjälkeen vielä kehtaisi vaatia että sinun on käytävä pesemässä se motskari. Teidän tekisi varmasti silloin mieli hangata sitä kuravedellä ja valella lopuksi bensalla. Samaa mies voi ajatella koirasta.
Mitä koiran hankkiminen puolisolle kuuluu?