Koira vaikka puoliso ei haluaisi koiraa

Vierailija kirjoitti:

Kaverin avovaimo otti koiran salaa mieheltä. Mieshän ei sitten koiraan ole kajonnut. Nyt avovaimo muuttaa pois.

Hyvä, että asia tuli selväksi. Kuka nyt haluaisi olla naisen arvostuksessa koirankin takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole kokemusta mutta tuttavani halusi koiran, mies ei. Sopivat että jos miehen ei tarvitse tehdä koiran eteen mitään, niin voi sen hankkia. Tuttavallani oli mm. murtuman takia käsi paketissa ja katkerana joutui isoa koiraa siitä huolimatta käyttämään lenkillä, koska kuten oli sovittu mies ei siihen koiraan koske.

So? Sopimushan oli, ettei miehen tarvitse koirasta huolehtia. 

Kirjoitinkin lähinnä varoittavana esimerkkinä, että jos vain yksi sen koiran haluaa ja hankkii ei voi jälkeenpäin valittaa.

Koira on varmin eron syy, jos se ei ole molempien tahto. Vaimo halusi koiran, minkä hyväksyin, sitten toisen kolmannen ja neljännen.....lopulta kennel ja minä häivyin. Kenneliltä loppui samalla rahat ja sekin loppui

Jätin miehen ja otin 2 koiraa. Hyvä ratkaisu.

No kyllä meillä koira hiertää suhdetta, ja pahasti. Toki tykkään söpöstä koirasta, mutta se sitoo menojamme melkein enemmän kuin vauva. Ja juuri kun lapset kasvoi ikään, jossa eivät herätä öisin ja käyvät itse vessassa, niin tuli koira.

Koira ollut meillä 2 kk, ja mies ei halua jättää sitä edes pariksi tunniksi yksin. Ei enää ravintola-aterioita, museoita, shoppailua yhdessä, hotellilomia tai matkoja. Kunnon lenkillekään emme yhdessä pääse, koska koira palelee, eikä jaksa vielä nopeatempoista lenkkiä. Vapaa-aika menee sohvalla koiran kanssa. Yöllä koira nukkuu välissä ja järsii tukkaani. Seksin aikana se ulvoo. On sanalla sanoen ihana kahden aikuisen suhde muuttunut panttivankitilanteeksi.

Onni on, että emme virallisesti asu yhdessä, joten saan välillä vapautta - toki silloin olen ilman miestä.

Harkitkaa ihmiset tarkkaan. Pidän koirista ja tämäkin on ihana. Mutta elämäntilanteeseeni koira ei sovi sitten millään. Olin vuosia huonossa avioliitossa, jossa tunsin olevani yksin. Sitten löysin miehen, jonka kanssa suhde on molemminpuolista rakkautta. Oli kiihkeää seksiä ja mukavaa yhdessäeloa lapsettomilla viikoilla. Tosiaan - oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin avovaimo otti koiran salaa mieheltä. Mieshän ei sitten koiraan ole kajonnut. Nyt avovaimo muuttaa pois.

Hyvä, että asia tuli selväksi. Kuka nyt haluaisi olla naisen arvostuksessa koirankin takana?

Ei ole syytäkään arvostaa ihmistä joka vihaa eläimiä.

Minun vaimoni rutisi koiraa vuosikaudet ja esitteli kaikenmaailman jenkkikoiravideoita missä on mies joka aluksi vastusti koiraa ja sitten alkoikin sen koiran parhaaksi kaveriksi kun koira hankittiin. No niinhän siinä sitten vähän kävikin mutta aika outoa että minä sitä koiraa nykyisin hoidan yksin ja vaimo sanoo sitä toisinaan ärsyttäväksi rakiksi. Toimiiko naiset tuulen voimalla?

Ottaisin kissan. Kissat on parhaita.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin kissan. Kissat on parhaita.

Näin tekisin minäkin. Lemmikin läheisyys ja seura, mutta ei ole panttivankina. Eikä hauku yksin kerrostalossa ja aiheuta häätöä. Tai ulvo seksin aikana.

T. 25

Minä ja puoliso ollaan molemmat koiraihmisiä, mutta pidetään erilaisista koirista. Minä pidän työkoirista, hän pienistä seurakoirista. No, minä hankin oman koiran ja hän voi hankkia oman. Nyt näyttää siltä ettei hän ole koiraa hommaamassa, koska minun harrastekoiraa saa hoitaa halutessaan ja se myös pitää seuraa.

Meille tämä on helppo päätös kun molemmat kuitenkin pitävät koirista, mutta en varmaan olisi alkanut edes parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei voi sietää koiria.

Minun mielestä on hyvä jos koiralla on yksi selkeä omistaja ja se on perheessä entinen jonkun koira, ja tämä helpottaisi montaa pariskuntaa erossa niin ei tarvitse olla kultainennoutajan yhteishuoltaja. Tiedän yhden entisen pariskunnan joka oli eronnut lapsettomuuden takia ja vieläkin hoitivat yhteistä koiraa. En tiedä loppuiko tuo kun toinen sai lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole kokemusta mutta tuttavani halusi koiran, mies ei. Sopivat että jos miehen ei tarvitse tehdä koiran eteen mitään, niin voi sen hankkia. Tuttavallani oli mm. murtuman takia käsi paketissa ja katkerana joutui isoa koiraa siitä huolimatta käyttämään lenkillä, koska kuten oli sovittu mies ei siihen koiraan koske.

Turhaan oli katkerana, itsepähän sen piskin halusi. Sovittu mitä sovittu.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä meillä koira hiertää suhdetta, ja pahasti. Toki tykkään söpöstä koirasta, mutta se sitoo menojamme melkein enemmän kuin vauva. Ja juuri kun lapset kasvoi ikään, jossa eivät herätä öisin ja käyvät itse vessassa, niin tuli koira.

Koira ollut meillä 2 kk, ja mies ei halua jättää sitä edes pariksi tunniksi yksin. Ei enää ravintola-aterioita, museoita, shoppailua yhdessä, hotellilomia tai matkoja. Kunnon lenkillekään emme yhdessä pääse, koska koira palelee, eikä jaksa vielä nopeatempoista lenkkiä. Vapaa-aika menee sohvalla koiran kanssa. Yöllä koira nukkuu välissä ja järsii tukkaani. Seksin aikana se ulvoo. On sanalla sanoen ihana kahden aikuisen suhde muuttunut panttivankitilanteeksi.

Onni on, että emme virallisesti asu yhdessä, joten saan välillä vapautta - toki silloin olen ilman miestä.

Harkitkaa ihmiset tarkkaan. Pidän koirista ja tämäkin on ihana. Mutta elämäntilanteeseeni koira ei sovi sitten millään. Olin vuosia huonossa avioliitossa, jossa tunsin olevani yksin. Sitten löysin miehen, jonka kanssa suhde on molemminpuolista rakkautta. Oli kiihkeää seksiä ja mukavaa yhdessäeloa lapsettomilla viikoilla. Tosiaan - oli.

Ei ole tullut mieleen, että ne yhteiset shoppailureissut ja museokäynnit ei ehkä todellisuudessa ole sellaista ajanvietettä, josta mies oikeasti nauttii…

Kai te ämmät tajuatte sen että kun sen koiran hankitte niin myös ruokitte ja ulkoilutatte sen? Ei se niin voi mennä että te vaan paijailette sitä koiraa ja korkeintaan annatte herkkupalan sillointällöin kun mies puolestaan sitten oikeasti ruokkii ja lenkittää sen?

Meillä on miehen koira. Vauvan syntymän jälkeen olen alkanut inhoamaan koiraa. Mies ja vanhemmat lapset tykkäävät koirasta. Koira on iso ja sen karvoja on jokapaikassa. Missään ei voida käydä, kun koiraa ei voi jättää yksin, eikä mies halua viedä sitä mihinkään hoitoon. Eli emme matkustele seuraavaan 10 vuoteen. Kokoajan pitää olla vauvan ja koiran välissä vahtimassa. Kun ei tiedä miten koira suhtautuu vauvaan. Odotan koska koira kuolee, mutta siihen menee kai sen 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen koira. Vauvan syntymän jälkeen olen alkanut inhoamaan koiraa. Mies ja vanhemmat lapset tykkäävät koirasta. Koira on iso ja sen karvoja on jokapaikassa. Missään ei voida käydä, kun koiraa ei voi jättää yksin, eikä mies halua viedä sitä mihinkään hoitoon. Eli emme matkustele seuraavaan 10 vuoteen. Kokoajan pitää olla vauvan ja koiran välissä vahtimassa. Kun ei tiedä miten koira suhtautuu vauvaan. Odotan koska koira kuolee, mutta siihen menee kai sen 10 vuotta.

Koira ja mieskin varmasti odottaa koska sinä kuolet.

Juu otin. Nyt noita onkin jo kaksi. Hyvin on mennyt.

Mun miehellä oli koira kun tavattiin. Tuossa se pyörii ja kiva koira se on, mut en tosiaankaan vie lenkille ellei mua itseä huvita. Välillä mies ehdottelee että haluaisitko viedä koiran aamulenkille. En ole koskaan ehdotuksesta vienyt, jos olen halunnut niin olen tehnyt sen jo ennen kuin on ehdotettu.

Jos olisi ollut haukkuva ja sisällä juokseva koira niin en olisi aikanaan jatkanut tapailua. Tuo yksilö kuuluu pakettiin, jos haluaa ottaa jonkun rillumarein niin muuttaa sen kanssa sitten toisaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin avovaimo otti koiran salaa mieheltä. Mieshän ei sitten koiraan ole kajonnut. Nyt avovaimo muuttaa pois.

Hyvä, että asia tuli selväksi. Kuka nyt haluaisi olla naisen arvostuksessa koirankin takana?

Ei ole syytäkään arvostaa ihmistä joka vihaa eläimiä.

Ei eläimiä välttämättä vihaa vaikka ei tahdo niitä saman katon alle huollettavaksi.

Ai perusteluja miksi EI KOIRAA?? Niitähän löytyy esim:

- ne sotkevat, kuratassuillaan, paskanteluillaan, karvoillaan jne.

- kallista, hankintahinta 1000e, ylläpitokulut 500e-3000e per vuosi

- vievät aikaa, joka päivä tarvitsee käyttää kusella n+ kertaa. Leikittää, silitellä, hoitaa turkkia, katkoa kynnet. Eikä voi jättää päiväksikään yksin. On kuin olisi naimisissa koiran kanssa.

- Aiheuttavat sosiaalisen sidoksen koiraan. Ei muita puhern aiheita enään. Ihminen alkaa rakastamaan koiraa enemmän kuin ihmisiä. Pitkä miinus----

- lapsen korvike. Viittaus edelliseen, jolloin koirasta tulee lapsen ja/tai miehen korvike.

- ne ovat tiellä. Kotonaan tarvii jatkuvasti huolehtia ja huomioida koira ja koiran tarpeet. Yksi risti lisää kaiken vaivan lisäksi

Ja joku varmaan keksii lisää. Mutta aina silloin tällöin täällä pitää naisillekin yrittää puhua järkeä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Halusin aina koiraa ja miehelle totesin, että joko saan koiran tai tulee ero. Sain koiran.

Kiristys, se kaunein parisuhteen ilmentymä…