Koira vaikka puoliso ei haluaisi koiraa

Minullekin on tullut koirakuume kun koronan vuoksi mikään muu kuin ulkoilu ei onnistu. Olen kyllä ulkoillut paljon jo ennen koronaa. Mutta mietityttää sen työläys. Pojan koira on välillä viikonloppuisin meillä hoidossa ja se on ihana paijata, hoitaa ja ulkoilla sen kanssa. On mukavaa seuraa. Se nukkuu yöt hiljaa ja osaa rauhoittua sisällä ja sen voi jättää yksin. Mutta moni asiakas on kertonut miten nukkuu huonosti kun koira herättelee. Kun viimein saa nukkua rauhassa, niin tuo mietityttää... ja myös se, että miten arkena jaksaisi panostaa koiraan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei mitään elävää kotiin jos toinen sanoo ei. Poislukien huonekasvit, koska ne ei liiku tai sotke.

Meillä oli tilanne että mies halusi koiran. Mäkin olin ensin ihan intona ja ilmottauduttiin pentujonoonkin. Sitten realiteetit iski päin näköä. Totesin että koirasta on niin paljon vaivaa etten kyllä millään jaksa. Peruttiin pentu (oli corgi, niin sai varmasti kodin silti). Mies ymmärsi ihan hyvin mun pointit ja totesi että on ihan tosi juttu, ettei meillä ole koiralle aikaa riittävästi. Välillä haikailee edelleen. Mä olen vain tyytyväinen ettei ole koiraa. Marsua tai pupua olen luvannut harkita.

Kani on vaativampi lemmikki kuin koira! Sairastuu herkästi, eläinlääkärit yhtä kalliita, ei saa pitää häkissä mutta vapaana ollessaan tuhoaa tavara, ei välttämättä opi sisäsiistiksi, merkkaa niin että hyppää ja pissaa kaaressa seinälle, pakko leikkauttaa koska muuten ovat hormonihirviöitä...

Leppoisa koira ei ole mitään kanin kipakkuuteen verrattuna 😅.

Vierailija kirjoitti:

Minullekin on tullut koirakuume kun koronan vuoksi mikään muu kuin ulkoilu ei onnistu. Olen kyllä ulkoillut paljon jo ennen koronaa. Mutta mietityttää sen työläys. Pojan koira on välillä viikonloppuisin meillä hoidossa ja se on ihana paijata, hoitaa ja ulkoilla sen kanssa. On mukavaa seuraa. Se nukkuu yöt hiljaa ja osaa rauhoittua sisällä ja sen voi jättää yksin. Mutta moni asiakas on kertonut miten nukkuu huonosti kun koira herättelee. Kun viimein saa nukkua rauhassa, niin tuo mietityttää... ja myös se, että miten arkena jaksaisi panostaa koiraan.

Nämä herättelevät koirat ovat omistajan omaa tuotosta. Terve koira oppii nukkumaan läpi yön kunhan omistaja pitää selkeän linjan. Itse opetin oman koirani aamu-uniseksi, koska minähän en ennen yhdeksää herää :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin on tullut koirakuume kun koronan vuoksi mikään muu kuin ulkoilu ei onnistu. Olen kyllä ulkoillut paljon jo ennen koronaa. Mutta mietityttää sen työläys. Pojan koira on välillä viikonloppuisin meillä hoidossa ja se on ihana paijata, hoitaa ja ulkoilla sen kanssa. On mukavaa seuraa. Se nukkuu yöt hiljaa ja osaa rauhoittua sisällä ja sen voi jättää yksin. Mutta moni asiakas on kertonut miten nukkuu huonosti kun koira herättelee. Kun viimein saa nukkua rauhassa, niin tuo mietityttää... ja myös se, että miten arkena jaksaisi panostaa koiraan.

Nämä herättelevät koirat ovat omistajan omaa tuotosta. Terve koira oppii nukkumaan läpi yön kunhan omistaja pitää selkeän linjan. Itse opetin oman koirani aamu-uniseksi, koska minähän en ennen yhdeksää herää :D.

Asiakkaiden koirat on olleet vanhoja tai sairaita tai molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin aina koiraa ja miehelle totesin, että joko saan koiran tai tulee ero. Sain koiran.

Kiristys, se kaunein parisuhteen ilmentymä…

Ei ollut kiristys vaan fakta. Joko puoliso suostuu koiraan tai sitten ei suostu, oma oli päätöksensä. Lapsuudesta asti oma koira oli ollut suurin unelmani eikä unelmista luovuta minkään miehen takia.

Ja mies tiesi tämän päivästä 1? Kun kerran se oli sun ”suurin unelmasi”? Sitten se ei varmaankaan olisi myöskään vaatinut tuollaista sanoitusta?

Kyllä tiesi ihan tutustumisesta asti, miten paljon halusin koiran. Silti puoliso koitti pistää hanttiin, kun koiran hommaamisen aika tuli. Sai ihan itse silti valita jatkaako minun ja koiran kans vaiko jatketaanko eri teille. Ei mies olis ollut muutenkaan minua varten, jos olisi seissyt unelmani tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Halusin aina koiraa ja miehelle totesin, että joko saan koiran tai tulee ero. Sain koiran.

Minun vastatarjous tuohon olisi ollut se, että tämän katon alla asuu joko minä tai koira, mutta ei todellakaan molemmat. Valitsisin mennen tullen ennemmin sen eron kuin koiran. 

En ottaisi 

Vierailija kirjoitti:

Halusin aina koiraa ja miehelle totesin, että joko saan koiran tai tulee ero. Sain koiran.

Hyi helvetti mikä kiristäjä. Ihan oksettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole kokemusta mutta tuttavani halusi koiran, mies ei. Sopivat että jos miehen ei tarvitse tehdä koiran eteen mitään, niin voi sen hankkia. Tuttavallani oli mm. murtuman takia käsi paketissa ja katkerana joutui isoa koiraa siitä huolimatta käyttämään lenkillä, koska kuten oli sovittu mies ei siihen koiraan koske.

Onhan siinä m*lkku ukko. Saisi painella periaatteineen ihan johonkin muualle, kuin minun ja koirani elämään.

Hädässä autetaan toisia. Sillä sipuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole kokemusta mutta tuttavani halusi koiran, mies ei. Sopivat että jos miehen ei tarvitse tehdä koiran eteen mitään, niin voi sen hankkia. Tuttavallani oli mm. murtuman takia käsi paketissa ja katkerana joutui isoa koiraa siitä huolimatta käyttämään lenkillä, koska kuten oli sovittu mies ei siihen koiraan koske.

Onhan siinä m*lkku ukko. Saisi painella periaatteineen ihan johonkin muualle, kuin minun ja koirani elämään.

Hädässä autetaan toisia. Sillä sipuli.

"Sopivat että jos miehen ei tarvitse tehdä koiran eteen mitään, niin voi sen hankkia."

Aivan kuten sanoin. Naisen kanssa ei kannata sopia mitään.

1. Mistään sopimuksesta ei pidetä kiinni, vaan nainen muuttaa sitä tilanteen mukaan

2. Nainen voi sanoa olevansa ok asian kanssa, mutta sitten ei olekaan

Mitä muuta voi ottaa kotiin kysymättä ja sopimatta toisen osapuolen mielipidettä?

Ei oteta mitään isompaa eläintä jos molemmat aikuiset eivät ole samaa mieltä ja halua hoitaa myös. Siksi ei koiraa tahi kissaa ole vaikka mieli tekisi.

Puolisoni haluaisi koiran minä en.

Perusteltuani kantani on toinenkin onneksi samaa mieltä, että meille ei koira sovi.

Epäsäännöllinen työ, reissu hommia sekä kerrostaloasunto. Koiran hoito jäisi siis minun kontolleni suurimmaksi osaksi. Olisi myös väärin koiralle joutua asumaan näin pienessä asunnossa sekä olemaan välillä todella pitkiä päiviä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin aina koiraa ja miehelle totesin, että joko saan koiran tai tulee ero. Sain koiran.

Minun vastatarjous tuohon olisi ollut se, että tämän katon alla asuu joko minä tai koira, mutta ei todellakaan molemmat. Valitsisin mennen tullen ennemmin sen eron kuin koiran. 

Se olisi sinun valintasi ja sitä pitää kunnioittaa.

Meillä on aikaisemmin ollut koiria ja kissa, edellisten poismenojen jälkeen ei ollut eläimiä.  Koira tuli monen vuoden haaveilun jälkeen, ollaan molemmat eläinrakkaita, mutta aikaisemmin oli tilanne, että miehellä epäsäännöllinen vuorotyö ja mulla 10-12 tunnin päivät ja lapset harrastuskuskauksineen päälle. Aikani ei olisi yksinkertaisesti riittänyt koiralle, varsinkaan ulkoiluttamiseen kuluva aika. Miehelläni on lisäksi nivelkipuongelmia vanhan vamman vuoksi.

Aloin tosissani puhua koiran otosta 2016, kun muksut kasvoi siihen ikään että pääsivät itse harrastuksiin ja minun työssäni lisääntyi etätyön määrä. 

2018 sain puhuttua miehen ympäri kun oma työ oli pääsääntöisesti etätyötä ja miehellä yötyö, koiran ei tarvinnut olla päivisin yksin. Sovittiin että mies/teinit ulkoiluttaa koiran klo 16, jos olen toimistolla. Koira tuli 2019 kierrätyskoirana eli eläinsuojelutapaus.

Nythän tilanne muuttunut niin että minulla 90 % etätyö ja harvoin toimistolla. Koiran ulkoilutus minun vastuullani, mies/teini käyttää kyllä, jos olen kipeä tai kyläreissulla. 

Jos toinen ei halua, en ottaisi. Varsinkin, jos jäät sen kanssa sitten pulaan kun olet kipeä tai estynyt. Ei kannata toiveikkaasti ajatella, että kyllä se sitten sille heltyy.........Pitää ajatella koiran parasta, ei omaa hinkua!

Esim. koiran eläinlääkärilaskut on nykyään kalliita, pelkkä paiseen poisto ja lääkintä maksoi 188 euroa tässä syksyllä, ja me maksetaan ne yhdessä. Hammaskiven poisto ja edellisessä elämässä vaurioituneiden hampaiden  poisto maksoi 1100 euroa. Onneksi ei tarvinnut yksinään maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koiran etu, että se otetaan kotiin, jossa kaikki eivät siitä pidä. Älä siis ota koiraa. Tai eroa ensin miehestä.

Ei se, että ei halua koiraa vaivoikseen tarkoita sitä etteikö koirista voisi pitää.

Meillä keskustelu menee toistuvasti niin, että minä sanon että en halua koiraa. Olen sanonut, että voi sen koiran ottaa, mutta minä en sitä hoida: en vie ulos aamuisin, enkä sovita menojani sen mukaan että koira odottaa kotona kuselle viemistä jne. Tykkään kyllä koirista, mutta nykyisellään se vaan rajoittaa liikaa ellämää ja juuri kun alkaa lapsilta vähän aikaa vapautumaan, niin en halua rytmittää elämääni sen mukaan.

Toki oikeasti voisin sitä koiraa hoitaa satunnaisesti omilla ehdoillani, mutta kun tiedän että sekin valuu pian siihen, että  puhelin soi iltapäivällä "ehtisitkö viedä sen koiran ulos kun kävisin kaupassa ennen kotiin tuloa"...

Minä ilmoitin, että otan toisen koiran. Ellei se sovi, voin muuttaa koirineni muualle. 

Asumme yhdessä edelleen, mies ei hoida koiriani. Se on ihan OK. Jos mulla on meno, johon en voi koiria ottaa, vien ne hoitolaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole kokemusta mutta tuttavani halusi koiran, mies ei. Sopivat että jos miehen ei tarvitse tehdä koiran eteen mitään, niin voi sen hankkia. Tuttavallani oli mm. murtuman takia käsi paketissa ja katkerana joutui isoa koiraa siitä huolimatta käyttämään lenkillä, koska kuten oli sovittu mies ei siihen koiraan koske.

Kusipäinen mies. Kyseessä oli hätätilanne. Jos minun ukkoni olisi tehnyt noin, olisin heti käden parannuttua kantokuntoon kärrännyt kamani ja koirani toiseen osoitteeseen.

Meillä mies sanoi ettei yhtäkään koiraa. Nyt meillä on neljä ja viides tulossa jossain vaiheessa. Meillä ei tosin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Avokki hommasi koiran ja on kohta sinkku. Koira on kuin pikkulapsi seuraavat 10 vuotta...eristää muusta harrastamisesta ja reissaamisesta. Kaikki pyörii pelkästään koiran ympärillä.

Jos olet nainen, niin hommaa se muksu vaan heti. Lapset ovat varsin omatoimisia jo 3 vuotiaana jos vanhemmat on tehneet muutakin kuin pelkästään tuijottaneet kännykkää.

Omatoiminen 3-vuotias ihmislapsi on olemassa ehkä jossain utopiassa tai sitten k*hitysmaassa.

Varmaan ymmärrät, että 3-vuotiasta lasta ei voi jättää yksin kotiin edes vartiksi, kun taas koira pärjää oikein mainiosti työpäivän ajan ilman ihmisen seuraa. Vielä paremmin, jos sillä on toinen koira kaverina.

Lasta ei voi jättää yksin myöskään sali-, ravintola- tai museokäynnin ajaksi, toisin kuin koiran. Lapsen kanssa harrastaminenkin on niin ja näin, jollei satu tykkäämään muskarista ja satupiireistä (se aikuinen siis). Koiran kanssa sen sijaan voi harrastaa vaikka ja mitä, ja koiran voi ottaa myös mukaan moniin lajeihin. Lähtisitkö vaellukselle kolmivuotiaan taaperon kanssa? Tai suppailemaan? Tuskin. Koira menee mukana molemmissa esimerkkilajeissa (ja monessa muussa), ja vieläpä nauttii niistä itsekin.

Kaikki ei todellakaan pyöri pelkästään koiran ympärillä. Lapsen ympärillä kyllä. Minnekään et voi mennä, jollei lapselle ole hoitajaa, koira taas pärjää muutaman tunnin oikein hyvin yksin. Koira ei myöskään roiku koko ajan puntissa kitisemässä, että on tylsää, kun yrität tehdä omia hommia, ei yritä vahingoittaa itseään tai kotia heti kun selkäsi käännät ym. ym. Kaikkea tätä ei voi toki tietää ihminen, jolla ei ole ikinä ollut kumpaakaan, lasta, eikä koiraa.