Koira vaikka puoliso ei haluaisi koiraa

Ei olisi tullut suhdetta, jos ei koira olisi ollut miehelle ok. Sukulaisen koira käy paljon hoidossa ja jossain välissä siirtyy mahdollisesti perintönä minulle.

Eläimet kuuluvat elämään ja vaikken mitään eläintarhaa olekaan kerännyt, niin mies joka ei pidä eläimistä on totaalinen turn off.

Avokki hommasi koiran ja on kohta sinkku. Koira on kuin pikkulapsi seuraavat 10 vuotta...eristää muusta harrastamisesta ja reissaamisesta. Kaikki pyörii pelkästään koiran ympärillä.

Jos olet nainen, niin hommaa se muksu vaan heti. Lapset ovat varsin omatoimisia jo 3 vuotiaana jos vanhemmat on tehneet muutakin kuin pelkästään tuijottaneet kännykkää.

Vierailija kirjoitti:

Halusin aina koiraa ja miehelle totesin, että joko saan koiran tai tulee ero. Sain koiran.

Onneksi olkoon että olet saanut mieheksesi tuollaisen tohvelisankarin. Minun kotoani sinä olisit saanut lähteä samantien.

Vierailija kirjoitti:

Ai perusteluja miksi EI KOIRAA?? Niitähän löytyy esim:

- ne sotkevat, kuratassuillaan, paskanteluillaan, karvoillaan jne.

- kallista, hankintahinta 1000e, ylläpitokulut 500e-3000e per vuosi

- vievät aikaa, joka päivä tarvitsee käyttää kusella n+ kertaa. Leikittää, silitellä, hoitaa turkkia, katkoa kynnet. Eikä voi jättää päiväksikään yksin. On kuin olisi naimisissa koiran kanssa.

- Aiheuttavat sosiaalisen sidoksen koiraan. Ei muita puhern aiheita enään. Ihminen alkaa rakastamaan koiraa enemmän kuin ihmisiä. Pitkä miinus----

- lapsen korvike. Viittaus edelliseen, jolloin koirasta tulee lapsen ja/tai miehen korvike.

- ne ovat tiellä. Kotonaan tarvii jatkuvasti huolehtia ja huomioida koira ja koiran tarpeet. Yksi risti lisää kaiken vaivan lisäksi

Ja joku varmaan keksii lisää. Mutta aina silloin tällöin täällä pitää naisillekin yrittää puhua järkeä päähän.

Ja tässä sen huomaa miten järkevä mies on. Eipä oo yleensä miehen hellyyden kohde nämä koirat ja koirien hankinta, vaan naisista lähtöisin. Ja kun naiset lukisivat nämä perustelut huolella läpi ja käyttäisivät järkeä kerrankin, niin olisi parempi elämä useillakin pariskunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä meillä koira hiertää suhdetta, ja pahasti. Toki tykkään söpöstä koirasta, mutta se sitoo menojamme melkein enemmän kuin vauva. Ja juuri kun lapset kasvoi ikään, jossa eivät herätä öisin ja käyvät itse vessassa, niin tuli koira.

Koira ollut meillä 2 kk, ja mies ei halua jättää sitä edes pariksi tunniksi yksin. Ei enää ravintola-aterioita, museoita, shoppailua yhdessä, hotellilomia tai matkoja. Kunnon lenkillekään emme yhdessä pääse, koska koira palelee, eikä jaksa vielä nopeatempoista lenkkiä. Vapaa-aika menee sohvalla koiran kanssa. Yöllä koira nukkuu välissä ja järsii tukkaani. Seksin aikana se ulvoo. On sanalla sanoen ihana kahden aikuisen suhde muuttunut panttivankitilanteeksi.

Onni on, että emme virallisesti asu yhdessä, joten saan välillä vapautta - toki silloin olen ilman miestä.

Harkitkaa ihmiset tarkkaan. Pidän koirista ja tämäkin on ihana. Mutta elämäntilanteeseeni koira ei sovi sitten millään. Olin vuosia huonossa avioliitossa, jossa tunsin olevani yksin. Sitten löysin miehen, jonka kanssa suhde on molemminpuolista rakkautta. Oli kiihkeää seksiä ja mukavaa yhdessäeloa lapsettomilla viikoilla. Tosiaan - oli.

Ei ole tullut mieleen, että ne yhteiset shoppailureissut ja museokäynnit ei ehkä todellisuudessa ole sellaista ajanvietettä, josta mies oikeasti nauttii…

Hyvin mahdollista. Mutta minä en taas nauti siitä, että vapaa-aika on kutistunut telkkarin katsomiseen sohvalla. Miehellä on vielä hyvin pieni, epäviihtyisä ja paskainen kämppä, jossa nyt jumitetaan. Minun luonani koira ei viihdy.

Mä lähinnä ilmoitin, että koira tulee. Tunnen kyllä puolisoni, joten tiesin että tykkää kyllä. 😀

En ottaisi. Meillä molemmat todella halusivat koiraa, ja niistä on aiempaa kokemustakin, mutta silti koiranpennun aiheuttama stressi suhteelle oli melkein liikaa. Samanlaiset kasvatus- ja kotityökiistat siitä saa aikaan kuin lapsestakin.

Koira on nyt aikuinen, mutta elää vielä min. 5 max. 10 vuotta, jos ei ihmeitä satu. Tällä hetkellä se tuntuu todella pitkältä ajalta, vaikka tähän ihan tosissani sitouduinkin. Koira ei koskaan opi ottamaan itse välipalaa ja käyttämään itsensä ulkona, sitoumus on hyvin pitkäkestoinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä lähinnä ilmoitin, että koira tulee. Tunnen kyllä puolisoni, joten tiesin että tykkää kyllä. 😀

Mikäs siinä jos meinaatte koiran ehdoilla elää koko elämänne, sillä sitähän se tulee olemaan ja mitään muuta ette voi tehdä. Et ole ehkä ajatellut tarpeeksi vapaa-ajan uhraustasi, mutta ehkä viihdytkin enemmän kotona kuin matkoilla.

Ei vaan kävis minun luonnolle olla missään hurtassa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Voiko hankkia lapsen jos toinen ei halua? Eikö? Miksi koiran voisi?

sadattuhannet suomimammat ovat tehneet reiän kondomiin tai valehdelleet syövänsä pillereitä. ei sitä lapsentekemistä mieheltä kysytä. se mies kyllä maksaa elatusmaksuja kun laki pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvät perustelut hänellä pitäisi olla, että miksi ei koiraa. Mutta jos hän olisi ehdottomasti sitä mieltä että ei, niin en ottaisi. Kyllä sen pitää olla koko perheen juttu.

Ei siihen mitään perusteluja tarvita. Riittää että toinen ei halua koiraa ja sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvät perustelut hänellä pitäisi olla, että miksi ei koiraa. Mutta jos hän olisi ehdottomasti sitä mieltä että ei, niin en ottaisi. Kyllä sen pitää olla koko perheen juttu.

Ei siihen tarvita mitään erityisiä perusteluja.

Useimmille naisille koira on "perheenjäsen".

Ei se mene munkaan perheenjäsenten lisäyksen kanssa niin että miehellä on velvollisuus esittää hyvät perustelut ja vedenpitävät todisteet tai muuten otetaan.

Koira otetaan jos molemmat sitä haluavat. Jos ei, sitten ei.

Koira sitoo aivan helvetisti.

No, riippuu vähän koirastakin. Mutta parhaassakin tapauksessa koira teettää töitä ja vie aikaa.

Huonoimmassa tapauksessa koira ulvoo kuin lasten vinkulelu kun harrastetaan seksiä, haukkuu kaikkea mikä liikkuu, järsii huonekaluja, jättää karvoja kaikkialle, ei tule toimeen yksin, vaatii jatkuvaa lenkittämistä, ja mikä pahinta - muuttuu naisen huomion keskipisteeksi ohi elämänkumppanin.

Itselleni jos naisella on koira, ei tulla muuttamaan yhteen koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko hankkia lapsen jos toinen ei halua? Eikö? Miksi koiran voisi?

sadattuhannet suomimammat ovat tehneet reiän kondomiin tai valehdelleet syövänsä pillereitä. ei sitä lapsentekemistä mieheltä kysytä. se mies kyllä maksaa elatusmaksuja kun laki pakottaa.

Lasten ja koiran yksinhuoltajia on Suomi pullollaan. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin aina koiraa ja miehelle totesin, että joko saan koiran tai tulee ero. Sain koiran.

Kiristys, se kaunein parisuhteen ilmentymä…

Ei ollut kiristys vaan fakta. Joko puoliso suostuu koiraan tai sitten ei suostu, oma oli päätöksensä. Lapsuudesta asti oma koira oli ollut suurin unelmani eikä unelmista luovuta minkään miehen takia.

Ongelma on siinä että koirasta huolehtiminen kaatuu myös sille joka ei koiraa haluaisi. Varsinkin naisten kanssa joka haluaa koiran mutta mies ei. Ulkona on huono keli tai naisella on pää kipeä tai vain väsyttää niin miehen on käytettävä koira ulkona ja lenkillä vaikka sitä ei koskaan edes halunnut tuo tilanne on niin nähty.

Itse olen useampien ystävien koiria kouluttanut kun mies on kostanut sille koiralle kun nainen on luvannut että ei tarvitse tehdä sen eteen mitään mutta kuitenkin miehen on täytynyt lenkittää ja huolehtia siittä naisen näin vaatiessa

Älkääkä ymmärtäkö väärin itse olen mies haluaisin koiran kyllä mutta ei ole mahdollista sitä ottaa tähän elämäntilanteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin aina koiraa ja miehelle totesin, että joko saan koiran tai tulee ero. Sain koiran.

Kiristys, se kaunein parisuhteen ilmentymä…

Ei ollut kiristys vaan fakta. Joko puoliso suostuu koiraan tai sitten ei suostu, oma oli päätöksensä. Lapsuudesta asti oma koira oli ollut suurin unelmani eikä unelmista luovuta minkään miehen takia.

Ja mies tiesi tämän päivästä 1? Kun kerran se oli sun ”suurin unelmasi”? Sitten se ei varmaankaan olisi myöskään vaatinut tuollaista sanoitusta?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että koirasta huolehtiminen kaatuu myös sille joka ei koiraa haluaisi. Varsinkin naisten kanssa joka haluaa koiran mutta mies ei. Ulkona on huono keli tai naisella on pää kipeä tai vain väsyttää niin miehen on käytettävä koira ulkona ja lenkillä vaikka sitä ei koskaan edes halunnut tuo tilanne on niin nähty.

Itse olen useampien ystävien koiria kouluttanut kun mies on kostanut sille koiralle kun nainen on luvannut että ei tarvitse tehdä sen eteen mitään mutta kuitenkin miehen on täytynyt lenkittää ja huolehtia siittä naisen näin vaatiessa

Älkääkä ymmärtäkö väärin itse olen mies haluaisin koiran kyllä mutta ei ole mahdollista sitä ottaa tähän elämäntilanteeseen

Tämähän se.

"Minähän se koiran haluan ja pidän siitä kyllä huolen, sinun ei tarvitse"

= ei koskaan, missään, tule pitämään paikkaansa.

100% varmuudella pian ollaan tilanteessa jossa mies joko osallistuu tai on k*sipää. Ja sitä on edeltänyt aika kun nainen hössöttää koiran kanssa ja miestä v-tuttaa, ja pian naista v-tuttaa kun mies ei huomioi tämän kultapuspusmussukkaa mitenkään.

Ikinä ei kannata kuunnella mitä naiset sanovat ja uskoa sitä.

En ottaisi. Se olisi törkeää kumppaniani kohtaan.

Ei ikinä. Pallo jalassa vähintään 15 v. Ja se haju.

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni rutisi koiraa vuosikaudet ja esitteli kaikenmaailman jenkkikoiravideoita missä on mies joka aluksi vastusti koiraa ja sitten alkoikin sen koiran parhaaksi kaveriksi kun koira hankittiin. No niinhän siinä sitten vähän kävikin mutta aika outoa että minä sitä koiraa nykyisin hoidan yksin ja vaimo sanoo sitä toisinaan ärsyttäväksi rakiksi. Toimiiko naiset tuulen voimalla?

Minkä rotuinen teillä on?