Miksi olla ilkeä, kun voi olla mukava?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:26"]Miksi olla mukava ilkeälle?
[/quote]

Koska ilkeily takaisin tekee sustakin ilkeän?

-Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:27"]Veikkaan että moni oppii sen kotoaan ja pitää sitä siksi normaalina. Esim mun mies. Anoppi ja appi vittuilee toisilleen koko ajan ja sama tyyli meidän parisuhteessa. Hyväksyin sen nuorena koska mulla oli huono itsetunto mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksais kuunnella.
[/quote]

Tunnen sisarukset jotka ovat täysin toistensa vastakohdat. Toinen on erittäin mukava ja on välillä työttömänäkin koska ei saa alansa töitä. Toinen on korkeasti koulutettu ja tuntuu olevansa parempi kun me "vain" ammattikoulun käyneet. Joten ei ehkägeeneissä kuitenkaan,aina ainakaan

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:14"]On mukavampaa olla ilkeä.
[/quote]

Miksi?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:20"]Olen huomannut kaveriporukastani samaa. Jotkut haluavat aina haastaa riitaa ja kun tajuaa vastata niin että ei mene mukaan heidän peliinsä suuttuvat myös siitä. Varsinkin nyt tuon whats upin myötä on saanut tehtyä ryhmiä missä keskustellaan monen kanssa yhtä aikaa ja sattuu vastaamaan sitten Tälläisen riidan haastajan kysymykseen joka esittää siinä ryhmässä vaikka Leenalle kysymyksen,ni takuu varmasti saa huutomerkein varustetuin viestin että etkö osaa lukea ei kysymys ei ollut sulle.. Miksi kummassa pitää kysyä ryhmässä vain esim. Tuolta Leenalta,miksei voi sitten laittaa juuri Leenalle viestiä.
[/quote]

Itse olen saanut osakseni myös syrjivää käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä, kun en suostunut lähtemään mukaan juoruiluun ja kiusaamiseen aikuisopiskelijaryhmässä.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:18"]Ilkeily tuntuu niin hyvältä silloin kun on itsellä paha olo. Vaikka ystävällisyydellä voisi saada aikaan pitkäkestoisempia tuloksia. Ristiriitaista, mutta menee näin.
[/quote]
Minä ainakin allekirjoitan tämän. On helppoa olla ystävällinen silloin, kun itsellä on asiat kunnossa. Mutta se vanha klisee, että ilkimys purkaa muihin omaa pahaa oloaan, on usein niin totta, vaikkei ilkeily millään tavalla fiksua tai rakentavaa olekaan.

Mä oon aina aatellu sen niin, että itä-suomalaiset on pessimistei ja ne suomenruotsalaiset on peruspositiivisii ja sit se loppu porukka on vaan ilkeitä. Huippuu olla suomalainen ;) Mut siis ehkä se ympäristö ja ne juuretki vaikuttaa. 

Tais tulla ihan turha kommentti.

Mulla on ystäväpiirissä pari tämmöstä. Ilkeilevät, piilovittuilevat, piruilevat, haastavat riitaa. En jaksa enää. Olen päättänyt feidata ne elämästäni. Energiasyöpöt. Itsellekin tulee paha mieli vaikken menekään siihen mukaan. 

Tästä lähtien haluan vain kilttejä ihmisiä elämääni. 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:42"]Mä oon aina aatellu sen niin, että itä-suomalaiset on pessimistei ja ne suomenruotsalaiset on peruspositiivisii ja sit se loppu porukka on vaan ilkeitä. Huippuu olla suomalainen ;) Mut siis ehkä se ympäristö ja ne juuretki vaikuttaa. 

Tais tulla ihan turha kommentti.
[/quote]

Mä olen Keski-Suomesta, mutta en ole ilkeä enkä pessimisti (tai suomenruotsalainen). Oletko itse pääkaupunkiseudulta vai mistä päin?

-Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:47"]Mulla on ystäväpiirissä pari tämmöstä. Ilkeilevät, piilovittuilevat, piruilevat, haastavat riitaa. En jaksa enää. Olen päättänyt feidata ne elämästäni. Energiasyöpöt. Itsellekin tulee paha mieli vaikken menekään siihen mukaan. 

Tästä lähtien haluan vain kilttejä ihmisiä elämääni. 
[/quote]

Tiedän tunteen. Olen kertonut oman lähipiirini vastaavalle sakille tunteistani. Ei auttanut, joten mieluummin olen ilman seuraansa :/.

Oma havaintoni on, että joissakin perheissä on sellainen keljuilukulttuuri. Keljuillaan omalle väelle ja vieraille. Se on niin peruskäyttäytymiseen kuuluvaa, etteivät he osaa edes ajatella, että siinä on jotain outoa.

Tapasin erään kaverini muutaman vuoden tauon jälkeen, oli mennyt naimisiin ja muuttanut miehensä kanssa uudelle paikkakunnalle, saanut lapsia. Olin tiennytkin että hän on juuri tuollainen keljuilija, mutta hän oli kehittänyt sen muutamassa vuodessa huippuunsa. Naljailua riitti miehelleen ja minulle. Tuollaisen käyttäytymisen voisi ehkä läheinen ihminen saada loppumaan, mutta tässäkin tapauksessa nainen oli liitossa hieman niskan päällä, joten miesparka ei varmaan paljon uskaltanut sanoa vastaan. Samoin oma sukulaisnainen, todellinen toisten halveksija ja arvostelija, mitään hyvää ei oikein näe muuta kuin aivan muutamassa ihmisessä. Loput kuraa. Mutta kotonaan sai ilmeisesti käyttäytyä huonosti ja puhua "tuhmia" kenenkään puuttumatta. 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:24"]Oma havaintoni on, että joissakin perheissä on sellainen keljuilukulttuuri. Keljuillaan omalle väelle ja vieraille. Se on niin peruskäyttäytymiseen kuuluvaa, etteivät he osaa edes ajatella, että siinä on jotain outoa.

Tapasin erään kaverini muutaman vuoden tauon jälkeen, oli mennyt naimisiin ja muuttanut miehensä kanssa uudelle paikkakunnalle, saanut lapsia. Olin tiennytkin että hän on juuri tuollainen keljuilija, mutta hän oli kehittänyt sen muutamassa vuodessa huippuunsa. Naljailua riitti miehelleen ja minulle. Tuollaisen käyttäytymisen voisi ehkä läheinen ihminen saada loppumaan, mutta tässäkin tapauksessa nainen oli liitossa hieman niskan päällä, joten miesparka ei varmaan paljon uskaltanut sanoa vastaan. Samoin oma sukulaisnainen, todellinen toisten halveksija ja arvostelija, mitään hyvää ei oikein näe muuta kuin aivan muutamassa ihmisessä. Loput kuraa. Mutta kotonaan sai ilmeisesti käyttäytyä huonosti ja puhua "tuhmia" kenenkään puuttumatta. 
[/quote]

Niin, jostainhan se ilkeily opitaan. jännä ettei tähän ketjuun ole kovin moni ilkeijä vastannut :D

Uppista.

Perus ilkeitä ihmisiä tunnen kolme. Silmät kiiluen kyttäävät esim sukujuhlilla tilaisuutta, jossa pääsevät "sanomaan".

Tuo tilanne saa ilkeilijän hymyilemään, vaikka muutoin suu on aina alaspäin kuin ahvenella.

Sen jälkeen tuota ilkeää heittoa mehustellaan omalle aviomiehelle koko automatka kotiin. "Näitkö ne ilmeet. Meni perkele siltäkin hymy perseeseen."

T: Ilkeän äidin tytär, joka kuunteli takapenkillä tuota "hehkutusta" jokaisen kyläreissun ja sukujuhlan jälkeen.

Ps: Silloin jo ajattelin, että minusta ei tule ilkeää sitten kun olen aikuinen.

#

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 17:48"]Perus ilkeitä ihmisiä tunnen kolme. Silmät kiiluen kyttäävät esim sukujuhlilla tilaisuutta, jossa pääsevät "sanomaan".

Tuo tilanne saa ilkeilijän hymyilemään, vaikka muutoin suu on aina alaspäin kuin ahvenella.

Sen jälkeen tuota ilkeää heittoa mehustellaan omalle aviomiehelle koko automatka kotiin. "Näitkö ne ilmeet. Meni perkele siltäkin hymy perseeseen."

T: Ilkeän äidin tytär, joka kuunteli takapenkillä tuota "hehkutusta" jokaisen kyläreissun ja sukujuhlan jälkeen.

Ps: Silloin jo ajattelin, että minusta ei tule ilkeää sitten kun olen aikuinen.
[/quote]

Niin mukavia muistoja on isästä, joka ei koskaan puhunut pahaa. :)

Huomasin jo hyvin pienenä sen, että pyrin tulemaan isäni kaltaiseksi.
T:34

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan..

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:47"]

Mulla on ystäväpiirissä pari tämmöstä. Ilkeilevät, piilovittuilevat, piruilevat, haastavat riitaa. En jaksa enää. Olen päättänyt feidata ne elämästäni. Energiasyöpöt. Itsellekin tulee paha mieli vaikken menekään siihen mukaan. 

Tästä lähtien haluan vain kilttejä ihmisiä elämääni. 

[/quote]

Niin minäkin haluan ja olen jo kauan halunnutkin. Olen itsekin tuntenut muutaman liikaa tuommoisia ihmisiä. Ja hyvin nopeasti kyllä huomaan uusista ihmisistä, mikä meininkin heidän seurassa ollessaan oikein on. Ilkeät pitäisi panna edesvastuuseen siitä, mitä muille tuolla käytöksellään tekevät. Harmittaa, kun itselle on jäänyt tuntosarvet aivan liiankin koholle sellaisten ihmisten jäljiltä, ja sehän taas syö sitä omaa rentoutta ja luontaista (kilttiä) huumorintajua, kun ei osaa laskea vapaalle toisten oikein mukavienkaan seurassa enää siten kuin itse vielä toivoisi osaavansa. Tai osaan joidenkin hyvin harvojen kanssa sentään.

Ei jaksa olla mukava kun on itsellä niin huono olla.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 17:59"]Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan..
[/quote]

Tämä ei aina pidä paikkaansa. Minä saan joiltakin ihmisiltä ilkeilyä osakseni, mutta en ilkeile takaisin. Ilkeily on turhaa ja raukkamaista.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:33"]Ei jaksa olla mukava kun on itsellä niin huono olla.
[/quote]

Mikset sitten ole vain omissa oloissasi? Kysyn siksi, että itse olen masentunut mutta en pura sitä pahaa oloa muihin. Miksei sitä ilkeilyenergiaa käytetä itsensä kehittämiseen?