Miksi olla ilkeä, kun voi olla mukava?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:35"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:33"]Ei jaksa olla mukava kun on itsellä niin huono olla.
[/quote]

Mikset sitten ole vain omissa oloissasi? Kysyn siksi, että itse olen masentunut mutta en pura sitä pahaa oloa muihin. Miksei sitä ilkeilyenergiaa käytetä itsensä kehittämiseen?
[/quote]

Sama täällä. Olen masentunut ja mulla on siihen lääkkeetkin, mutta en pura pahaa oloa muihin.

Uppsala

Seura tekee elämässä asioita tiedostavankin lopulta jossain määrin kaltaisekseen, joten omia perimmäisiä mieltymyksiään ja arvojaan ei pidä lähteä ainakaan kovin halvasta hinnasta myymään. Kannattaa aina pysähtyä miettimään itsekin omilla aivoillaan, vaikka tuntuisi että on se yksi ja ainoa siinä seurassa, joka niin tekee. Huomasin tämän esimerkiksi vuosia sitten eräässä työpaikassa, jossa tavanomainen taukokeskustelu oli aina järjestäen todella ikävää, suorastaan hämmentävän ilkeää ja pahansuopaa, muita ihmisiä haukkuvaa. Se oli todella kuluttavaa, mutta koska oli "pakko" olla osasena sitä yhteisöä, oli jossain määrin mukauduttavakin, jos ei mistään muusta syystä, niin siksi ettei itse olisi ollut pian se suurin seuraava kohde. Kyllä itse rakentavana ihmisenä kärsin todella paljon tuollaisesta ympäristöstä, joten ne on mulla aina ison ja rajunkin ratkaisun paikkoja ihan millä tahansa elämän osa-alueella, jos huomaan olevani seurassa, jossa ilkeys tihkuu sieltä täältä, ja se alkaa painaa hartioita liikaa, eikä sitä edes hyvien tapojen vuoksi pyritä peittämään ja nielemään ja pureta jossain muualla jotenkin toisin.

Isäni on aina ollut sanavalmis. Nyt vanhempana, yli kahdeksankymppisenä, hänestä on tullut ajoittain ilkeä tai muuten sellainen, että aina käsittää kaiken väärin, tai vääntää ja vänkää selvässä asiassa, karkottaen ihmiset ympäriltään, toisinaan hän on hyvinkin mukava ja huomaavainen. Ensin luulin, että kysymys olisi joko huoli vanhenemisesa tai alkavan dementian oireista, ennen kuin tajusin isän katsovan televisiosta paljon sarjoja, joissa ilkeillään oikein urakalla, ja tuntuu, että se ajattelu- ja puhetapa on tarttunut häneenkin. Isällä on myös yksi kaverin tapainen, joka on myös piiloilkeä, manipuloiva ihminen (onpa jopa saanut potkut töistään tämän takia, kun kukaan ei enää jaksanut tilannetta). Siispä TV tai ihmiset, seura tekee kaltaisekseen!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:10"]Seura tekee elämässä asioita tiedostavankin lopulta jossain määrin kaltaisekseen, joten omia perimmäisiä mieltymyksiään ja arvojaan ei pidä lähteä ainakaan kovin halvasta hinnasta myymään. Kannattaa aina pysähtyä miettimään itsekin omilla aivoillaan, vaikka tuntuisi että on se yksi ja ainoa siinä seurassa, joka niin tekee. Huomasin tämän esimerkiksi vuosia sitten eräässä työpaikassa, jossa tavanomainen taukokeskustelu oli aina järjestäen todella ikävää, suorastaan hämmentävän ilkeää ja pahansuopaa, muita ihmisiä haukkuvaa. Se oli todella kuluttavaa, mutta koska oli "pakko" olla osasena sitä yhteisöä, oli jossain määrin mukauduttavakin, jos ei mistään muusta syystä, niin siksi ettei itse olisi ollut pian se suurin seuraava kohde. Kyllä itse rakentavana ihmisenä kärsin todella paljon tuollaisesta ympäristöstä, joten ne on mulla aina ison ja rajunkin ratkaisun paikkoja ihan millä tahansa elämän osa-alueella, jos huomaan olevani seurassa, jossa ilkeys tihkuu sieltä täältä, ja se alkaa painaa hartioita liikaa, eikä sitä edes hyvien tapojen vuoksi pyritä peittämään ja nielemään ja pureta jossain muualla jotenkin toisin.
[/quote]

Tämä on jotenkin tosi monimutkainen aihe. Itse olen vasta 24-vuotias ja työkokemusta lähinnä opiskelijan pätkätöistä. En ole ilkeilykulttuuriin törmännyt työpaikoillani. Aikuisopiskelijana olen siihen törmännyt ja päätin olla mukautumatta kulttuuriin ja sanoa ääneen, että minä en halua puhua ihmisistä selän takana, enkä edes kuunnella sellaista. Tämä sai aikaan sen, että jouduin itse silmätikuksi. Yleisesti ottaen tulen hyvin erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Onneks en ole enää siellä. Onko tällaisissa tilanteissa ainoat keinot siis mukautua ja toimia vastoin omaa ajatusmaailmaansa tai olla oma itsensä ja joutua mahdollisesti silmätikuksi?

-Ap

Kyse on vallankäytöstä. Ilkeät on huolissaan omasta asemastaan. Epävarmoja. Varma ei koe tarvetta ilkeyteen.

Minä olen ystäväni mielestä juuri tällainen ilkeä ihminen ja hän onkin ystäväni lähinnä siitä velvoitteesta, että olemme tunteneet koko ikämme.

Ilkeyteni ilmenee arkipäiväisissä tilanteissa. Esimerkiksi, minä saatan pyytää ystävääni kanssani lenkille. Ystävä ottaa tämän vihjauksena että hän olisi mielestäni läski ja loukkaantuu tietenkin verisesti.

Yleensä asiat sovitaan, mutta ystäväni korostaa kuitenkin sitä, että minun on ymmärrettävä minussakin olevan vikaa. Hän korostaa sitä, että minä osaan olla hyvin ilkeä ja siksi meillä on aina riitoja käsittämättömistä asioista.

En tunnista itseäni ystäväni syytöksistä ja hänen kanssaan ollessa minulla on aina selittämätön pahan olon ja huonommuuden tunne.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:13"]

Mikä ajaa ihmisen ilkeilemään? Mitä siitä saa? Eikö kiinnosta henkinen kasvu ja kehitys?

[/quote]voisi kysyä myös toisinpäin "miksi olla mukava, kun voi olla ilkeä"

mikä ajaa ihmisen olemaan mukava kaikille? miksi olla mukava muille, kun voi olla ilkeä ja pilata niiden päivän!

jos susta aukoo joku päivästä toiseen päätäsi, tuskin sinä vaiheessa enää partiota haetaan (vaika tulisikin), on niitä muitakin tuluksia kitkemään rikkaruohoja pois perästä. Ne on vaan kateellisia kauniista kukista.

jos esim. auot päätäsi jostain kundista leimaten sen tietynlaiseksi julkisesti, jengiläinen olisi pistänyt sinusta ilmat pihalle aikoja sitten.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:13"]

Mikä ajaa ihmisen ilkeilemään? Mitä siitä saa? Eikö kiinnosta henkinen kasvu ja kehitys?

[/quote]voisi kysyä myös toisinpäin "miksi olla mukava, kun voi olla ilkeä"

mikä ajaa ihmisen olemaan mukava kaikille? miksi olla mukava muille, kun voi olla ilkeä ja pilata niiden päivän!
[/quote]

Aloitusviestissä kysyin mitä ihminen saa itselleen ilkeilystä?
Olemalla mukava kaikille nähden jokaisessa jotain hyvää koen saavani itselleni jonkin sortin rauhaa. Ollessani ilkeä koen käyttäneeni toisen energiaa ilman lupaa. Vähän hankala selittää. Koen myös, että jos ihmiset olisivat mukavempia toisiaan kohtaan ja koittaisivat ymmärtää erilaisia näkökantoja, emme olisi niin masentuneita ja kiusaaminen vähenisi. Siksi haluan keskustella aiheesta.

-Ap

Tietyntyyliset kusipäät ovat ilkeilleet minulle koko elämäni. Siksi kostan aina ilkeilyllä, jos huomaan samanlaisen piirteen jossain henkilössä, joka oli myös minulle ilkeilleellä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:42"]Mä oon aina aatellu sen niin, että itä-suomalaiset on pessimistei ja ne suomenruotsalaiset on peruspositiivisii ja sit se loppu porukka on vaan ilkeitä. Huippuu olla suomalainen ;) Mut siis ehkä se ympäristö ja ne juuretki vaikuttaa.    Tais tulla ihan turha kommentti. [/quote] Mä olen Keski-Suomesta, mutta en ole ilkeä enkä pessimisti (tai suomenruotsalainen). Oletko itse pääkaupunkiseudulta vai mistä päin? -Ap

[/quote]

Vähän sieltä ja täältä ja sillä omalla kokemuksella sen mielipiteeni tehnyt. Älkää ny ottako vaan liian vakavasti tätä kommenttia, en tullu riitelee. Ja itä-suomesta lähtösin. 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:23"]Tietyntyyliset kusipäät ovat ilkeilleet minulle koko elämäni. Siksi kostan aina ilkeilyllä, jos huomaan samanlaisen piirteen jossain henkilössä, joka oli myös minulle ilkeilleellä.
[/quote]

Tuntuuko sinusta heidän käytöksensä epäreilulta ja väärältä ja siksi kostat? Eikö jokaisella ihmisellä ole oikeus mielenterveyteen ja onneen? Millä oikeutat sen riistämisen joltain toiselta kun tiedät miltä se tuntuu?

-Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:24"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:42"]Mä oon aina aatellu sen niin, että itä-suomalaiset on pessimistei ja ne suomenruotsalaiset on peruspositiivisii ja sit se loppu porukka on vaan ilkeitä. Huippuu olla suomalainen ;) Mut siis ehkä se ympäristö ja ne juuretki vaikuttaa.    Tais tulla ihan turha kommentti. [/quote] Mä olen Keski-Suomesta, mutta en ole ilkeä enkä pessimisti (tai suomenruotsalainen). Oletko itse pääkaupunkiseudulta vai mistä päin? -Ap

[/quote]

Vähän sieltä ja täältä ja sillä omalla kokemuksella sen mielipiteeni tehnyt. Älkää ny ottako vaan liian vakavasti tätä kommenttia, en tullu riitelee. Ja itä-suomesta lähtösin. 
[/quote]

En mä pahalla ottanut :). Mietin vaan mistä moinen yleistys.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:23"]Tietyntyyliset kusipäät ovat ilkeilleet minulle koko elämäni. Siksi kostan aina ilkeilyllä, jos huomaan samanlaisen piirteen jossain henkilössä, joka oli myös minulle ilkeilleellä.
[/quote]

Tuntuuko sinusta heidän käytöksensä epäreilulta ja väärältä ja siksi kostat? Eikö jokaisella ihmisellä ole oikeus mielenterveyteen ja onneen? Millä oikeutat sen riistämisen joltain toiselta kun tiedät miltä se tuntuu?

-Ap
[/quote]
Jollain tapaa tuntuu. Tiedän, että se on väärin, ja he eivät ole syypäitä, eivätkä ansaitsisi ilkeilyjäni, mutten voi asialle mitään. Jatkan kierrettä, koska se on helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:31"]Vittuilu vaatii vähemmän älyä.
[/quote]

Eikö vittuilu ookkaan älykkäitten ihmisten harrastus?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:23"]Tietyntyyliset kusipäät ovat ilkeilleet minulle koko elämäni. Siksi kostan aina ilkeilyllä, jos huomaan samanlaisen piirteen jossain henkilössä, joka oli myös minulle ilkeilleellä.
[/quote]

Tuntuuko sinusta heidän käytöksensä epäreilulta ja väärältä ja siksi kostat? Eikö jokaisella ihmisellä ole oikeus mielenterveyteen ja onneen? Millä oikeutat sen riistämisen joltain toiselta kun tiedät miltä se tuntuu?

-Ap
[/quote]
Jollain tapaa tuntuu. Tiedän, että se on väärin, ja he eivät ole syypäitä, eivätkä ansaitsisi ilkeilyjäni, mutten voi asialle mitään. Jatkan kierrettä, koska se on helpompaa.
[/quote]

Sä oot vaan ihminen, etkä mikään kone joten älä piiskaa itseäsi :). Aina voi koittaa seuraavan kerran toimia toisin ja kokeilla toisenlaisia lähestymistapoja asioihin. Oman itsensä kohtaaminen on todella raskasta ja jos totta puhutaan niin itsekin pelkään katsoa peiliin. Onneksi puoliso pitää jalat maan pinnalla. Tsemppiä sulle!

-Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:31"]Vittuilu vaatii vähemmän älyä.
[/quote]

Eikö vittuilu ookkaan älykkäitten ihmisten harrastus?
[/quote]

No mun täytyy sit olla aika vajaa, kun en jaksa vittuilla kellekään. Toki olen oman osuuteni aiheuttanut joskus harmia toisille.

-Ap

mulla on tuttava, joka kertoo saavansa melkein orgasmin, kun saa alentaa ja "kertoa totuuden" toisesta, joka tuntuu hänestä oleva liian varma itsestään. Silkkaa kateutta ja huonoa itsetuntoa. Samassa ihmisessä ei ole koskaan vikaa vaan toiset provosoivat hänet solvaamaan ja haukkumaan itseänsä. Muut ovat narsisteja vittumaisia kusipäitä, ja hän yrittää parhaansa.... Keski-ikäinen nainen, jonka kanssa on pakko työn puolesta joskus olla tekemissä. Voi hyvää päivää :

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:41"]mulla on tuttava, joka kertoo saavansa melkein orgasmin, kun saa alentaa ja "kertoa totuuden" toisesta, joka tuntuu hänestä oleva liian varma itsestään. Silkkaa kateutta ja huonoa itsetuntoa. Samassa ihmisessä ei ole koskaan vikaa vaan toiset provosoivat hänet solvaamaan ja haukkumaan itseänsä. Muut ovat narsisteja vittumaisia kusipäitä, ja hän yrittää parhaansa.... Keski-ikäinen nainen, jonka kanssa on pakko työn puolesta joskus olla tekemissä. Voi hyvää päivää :
[/quote]

Tulee vaan mieleen, että onkohan häntä nöyryytetty kovin nuorempana ja antaa takaisin sitä? Tiedän itsekin noin käyttäytyviä ihmisiä ja mieleni tekisi ravistella heitä ja kysyä miksi he tekevät noin.

-Ap