Miksi olla ilkeä, kun voi olla mukava?

Eniten itse ihmettelen sellaisia ihmisiä, jotka pitävät ilkeilyä ystävyyttä tai muuta hyvää suhdetta tärkeämpänä. Eli proaktiivisesti ajavat ilkeällä käytöksellään ystävyyttään tarjoavan ihmisen pois. Tietenkin silloin eri asia, jos ei toisen seura oikeasti kiinnosta, mutta eipä kyllä silloinkaan tarvitsisi ilkeäksi alkaa.

Ilkeily tuntuu niin hyvältä silloin kun on itsellä paha olo. Vaikka ystävällisyydellä voisi saada aikaan pitkäkestoisempia tuloksia. Ristiriitaista, mutta menee näin.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:18"]Ilkeily tuntuu niin hyvältä silloin kun on itsellä paha olo. Vaikka ystävällisyydellä voisi saada aikaan pitkäkestoisempia tuloksia. Ristiriitaista, mutta menee näin.
[/quote]

Jaa. Jos on paha olo, viihdyn yksikseni,eipä tulisi mieleenikään kaataa paskaa ystävien niskaan.

Mä vaan oon luontaisesti kusipää. Toisille ilkeilen enemmän ja toisille vähemmän. Joillekin en ollenkaan. Osaan mä olla tosi mukavakin, enkä oikein tiedä mikä muhun aina menee kun täytyy ruveta kusipääksi. Myönnän että oon totaalisen mielenvikainen ja ihmettelenkin miksi mulla on silti näin paljon kavereita ja ottajia. Omituista.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:18"]

Ilkeily tuntuu niin hyvältä silloin kun on itsellä paha olo. Vaikka ystävällisyydellä voisi saada aikaan pitkäkestoisempia tuloksia. Ristiriitaista, mutta menee näin.

[/quote]

Tästä käytösmallista tunnistaa helposti pikkusieluisen ihmisen, ei jatkoon, tai mikähän sana sitä parhaiten kuvaisi? Pullamössön, liian helpon elämän eläneen, ei-avaramielisen, ei kehittymään joutuneen, jotain sellaista. En voi itsekään tosiaankaan väittää pitäväni kaikista ihmisistä, joitain jopa inhoan, mutta jätän ilkeilyn silti heidänkin kohdallaan väliin.

Jotkut myös tulkitsee ja jopa ylitulkitsee toisten sanomisia, äänensävyjä ja ilmeitä. 

"Mitähän se tarkoitti?" "Miks se noin sanoi?" "Se aina näyttää niin vihaiselta, kun juttelee mun kanssa"

Vittuilu vaatii vähemmän älyä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:31"]Vittuilu vaatii vähemmän älyä.
[/quote]

Onko ilkeät ihmiset siis mielestäsi tyhmiä vai onko se vittuilu enemmänkin heidän käsityksensä helposta huvista?

Voisiko ilkeilijät avata hieman omia käsityksiään aiheesta? Minua kiinnosta aihe.

-Ap

Minuakin kiinnostaa mikä ajaa ilkeyteen? Miksi vaikkapa parisuhteessa olla ennemmin ilkeä kuin pyrkiä muuttamaan itseä harmittavia asioita?

Huumorintaju ja ystävällisyys vaatii pelisilmää.
Tollot ei sitä opi.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:43"]Minuakin kiinnostaa mikä ajaa ilkeyteen? Miksi vaikkapa parisuhteessa olla ennemmin ilkeä kuin pyrkiä muuttamaan itseä harmittavia asioita?
[/quote]

Tätä mietin itsekin aina kun kuuntelen kavereiden avautumista oudoista riidoistaan parisuhteissa. En ymmärrä sitä tarvetta ilkeillä ja haastaa riitaa pikku asioista puolisolle, kun voisi rakentaa onnellista parisuhdetta hyväksynnän ja itsensä kehittämisen kautta. Toki tämän pitää toteutua molemmissa osapuolissa.

Lisäksi en jaksa enää kuunnella ilkeää juoruilua. Tulee vaan epämukava olo.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:28"]Jotkut myös tulkitsee ja jopa ylitulkitsee toisten sanomisia, äänensävyjä ja ilmeitä. 

"Mitähän se tarkoitti?" "Miks se noin sanoi?" "Se aina näyttää niin vihaiselta, kun juttelee mun kanssa"
[/quote]

Toki täytyy ottaa huomioon, että viestintätilanteessa on molempien vastuulla tuleeko asia ymmärretyksi. Aina voi kysyä selvennystä toisen tarkoitusperistä hyvässä hengessä.

Tässä on kuitenkin ihan eriasiasta kyse ja kiistämätön fakta on se, että ilkeilyä tapahtuu.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:23"]

Mä vaan oon luontaisesti kusipää. Toisille ilkeilen enemmän ja toisille vähemmän. Joillekin en ollenkaan. Osaan mä olla tosi mukavakin, enkä oikein tiedä mikä muhun aina menee kun täytyy ruveta kusipääksi. Myönnän että oon totaalisen mielenvikainen ja ihmettelenkin miksi mulla on silti näin paljon kavereita ja ottajia. Omituista.

[/quote]

:D niin inhoon riitelijöitä, mut tää oli hauska :D

On mukavampaa olla ilkeä.

Olen huomannut kaveriporukastani samaa. Jotkut haluavat aina haastaa riitaa ja kun tajuaa vastata niin että ei mene mukaan heidän peliinsä suuttuvat myös siitä. Varsinkin nyt tuon whats upin myötä on saanut tehtyä ryhmiä missä keskustellaan monen kanssa yhtä aikaa ja sattuu vastaamaan sitten Tälläisen riidan haastajan kysymykseen joka esittää siinä ryhmässä vaikka Leenalle kysymyksen,ni takuu varmasti saa huutomerkein varustetuin viestin että etkö osaa lukea ei kysymys ei ollut sulle.. Miksi kummassa pitää kysyä ryhmässä vain esim. Tuolta Leenalta,miksei voi sitten laittaa juuri Leenalle viestiä.

Se on geeneissä. Toiset ei osaa mitään asiaa selvittää ilman ilkeilyä, kun taas me kiltit emme halua ilkeillä edes silloin, vaikka olisi aihetta. Aina olen kyllä asiani saanut ystävällisesti käyttäytymällä hoidettua. 

Miksi olla mukava ilkeälle?

Veikkaan että moni oppii sen kotoaan ja pitää sitä siksi normaalina. Esim mun mies. Anoppi ja appi vittuilee toisilleen koko ajan ja sama tyyli meidän parisuhteessa. Hyväksyin sen nuorena koska mulla oli huono itsetunto mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksais kuunnella.

Siinänsä karua kun itse olen ollut ilkeä useinkin nuoruudessani, koska olin niin äärettömän vihainen maailmalle. Jossain vaiheessa tulin järkiini ja aloin kehittää itseäni. Ihmetyttää se miten monet eivät vaikuta siltä, että haluaisivat muuttaa käytöstään vaan jopa ylpeilevät sillä kuinka ilkeitä ja v*ttumaisia bitchejä ovat. Itseäni lähinnä hävettää menneisyyden ilkeilyt.

-Ap