Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Haastattelun jälkeen sain puhelun, että minut olisi valittu, jos olisin ollut mies.

Hain kesätöihin leirintäalueelle. Haastattelu kesti 3,5 tuntia. Sain paikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HaRa kirjoitti:

Joskus vuosia sitten hain tuotantopäällikön paikkaa lahtelaisesta huonekalufirmasta. Minulla oli jo työelämästä muutaman vuoden kokemus. Olen naisinsinööri. Toimitusjohtaja sitten soitti, että paikka oli mennyt vastavalmistuneelle miehelle ja syynä oli se, että firman hallitus oli vanhoja äijiä täynnä ja he halusivat miehen. Johtaja sanoi tämän ja olisi halunnut minut työhön. Että silleen.

Surullista, mutta hienoa rehellisyyttä.

Taitaa edelleen monella insinöörialalla olla ajattelu, että pitää valita pätevän tai naisen väliltä.

Oma kokemukseni IT alalta on, että naiset usein ovat tosi särmiä, mutta heitähän on hyvin harva joukko. Ehkäpä se selittääkin sen, että ei kukaan nainen päädy alalle vain sluibailemaan vaan heillä on motivaatio kunnossa.

Kyllä naistenkin seassa on sluibalilijoita. Mutta he saavat kokemukseni mukaan helpommin apuja (miespuolisilta) työkavereilta. Miehen on vaikeampi saada apuja, vaan joutuu useimmiten selviämään yksin ongelmissaan.

Ihan varmasti on, mutta tätä voisi verrata naisten vapaaehtoiseen inttiin. Harva sinne lähtee lähtökohtaisesti movettamaan kun "oli pakko tulla tänne".

Vierailija kirjoitti:

Menin haastatteluun. Kertoivat, että (kokopäivätyön) palkan päälle voi sitten hakea toimeentulotukea. Tulin valituksi, mutta en mennyt. En ole ronkeli työstä, mutta pitää siitä järkevää palkkaa maksaa.

Toiseen paikkaan haastattelussa selvisi, että haastattelivat minut vain koska minulla oli niin paljon kokemusta, etteivät voineet jättää haastattelemattakaan. Olin heille liian vanha. Soitin haastattelun jälkeen vanhalle työnantajalleni ja heille kelpasi vanhuskin.

Tuohon toimeentulotukikommenttiin vastaisin, että toimeentulotuki on ruokakuntakohtainen etuus, eikä meidän perheellä ole siihen oikeutta vaikka olisin kokonaan työtön.

Vierailija kirjoitti:

Teams-aikana korona-rajoitusten voimassa ollessa outo haastattelu. Ensinnäkin alkoi 10 minuuttia myöhässä ja heti alussa haastattelijat esittäytyivät ja heti sen jälkeen toinen sanoi, että hän laitta mikin ja kuvan kiinni, kun syö samalla, ei ollut ehtinyt pitää ruokataukoa. Uskomattoman huonoa käytöstä, jos olisi saman tehnyt livenä. Mennyt sermin taakse syömään eikä puhuisi mitään.

Toinen erikoisuus samassa haastattelussa, että kysymyksiä lateleva haastattelija sanoi kolmesti väärän nimen, vaikka olin korjannut sen jo ekalla kerralla. Siis esimerkkinä (nimi vaihdettu) kun nimeni olisi Nina, haastattelija kutsui minua heti aluksi Marjaksi, jonka korjasin. Silti kaksi kertaa ja vielä lopussakin, että kiitos sinulle Marja, kunpääsit haastatteluun. Ja taas mainitsin, että anteeksi, mutta olen Nina. Haastattelija sanoi, että miten hänelle nyt jäi mieleen se Marja. No enpä tiedä.

En saanut työpaikkaa. Luullakseni valituksi tuli henkilö, joka jo työskenteli heillä.

Oliko valitun nimi Marja? (Tai siis se, millä nimellä sinua haastattelussa puhuteltiin?)

21 vuotta sitten menin työhaastatteluun kirjapainoon, joka haki ammattitaitoista painopinnanvalmistajaa. Haastattelun lopuksi johtaja vei tutustumiskierrokselle yritykseensä, ja kun siellä oli viimeisintä tekniikkaa olevat laitteet, niin hän esitti että voisin näyttää mitä osaan. Sain eteeni materiaalia, josta pitää tehdä paikallisen ruokakaupan ilmoitus. Tietysti aloitin sitä tekemään ja tein sen valmiiksi. Siinä vaiheessa johtaja sanoi, että tule meille töihin ja voit aloittaa vaikka siltä istumalta. 

Pitkästä aikaa haastattelussa ja en tajunnut, että testaavat kielitaitoa. Siinä takeltelin yhden lauseen toisella kotimaisella vaikeasti. Menin ihan lukkoon sen takia. Haastattelu oli teamsissa ja haastattelijat sulkivat kameransa välillä mikä oli minusta outoa. Onko tällainen käytäntö nykyään? Haastattelu oli ok mutta juu paikkaa en saanut.

Tänään kävin haastattelussa ja jäi haastattelijan masentunut mikro ilme mieleen, kun kysyi palkka toivetta ja sanoin, että viitosella alkaa.

Neito oli vaikeana ja sanoi, että yritys ajatellut 3500€ sanoin, että tuohan on työnjohtajan palkka, että ette kyllä tuolla löydä tekijää, noin vaativaan tehtävään.

Kävin Sote alan työhaastattelussa. Haastattelija jätti tarkoituksella kertomatta, että työssä oli suuri vaihtuvuus ja työ oli tarkoitettu vain muutamaksi vuodeksi kehitys teamiin. Onneksi en halunnut seuraaville haastattelu kierroksille vakituisen työpaikkani takia. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään kävin haastattelussa ja jäi haastattelijan masentunut mikro ilme mieleen, kun kysyi palkka toivetta ja sanoin, että viitosella alkaa.

Neito oli vaikeana ja sanoi, että yritys ajatellut 3500€ sanoin, että tuohan on työnjohtajan palkka, että ette kyllä tuolla löydä tekijää, noin vaativaan tehtävään.

Mulla ala ja palkka aivan eri, mut vähän vastaava kokemus.

Työhaastattelussa olivat ihan että jes, sut me otetaan ja tulosteli jo työsopparia. Noh sit tuli puhe palkasta vain koska minä sitä itse kysyin, tarjosivat 1816e ja sanoin et juu ei, alle 2040e en suostu. Perustelin, että minulla on ammattitaitoa jo sen verran enemmän mitä edes tähän paikkaan vaaditaan ja sekin on jo vähemmän mitä muut vastaavalla työkokemuksella pyytävät.

Ei sit työsopparia vielä kirjoitettu, mut kuukauden päästä kuitenkin ja sain tuon minkä alle en suostunut tulemaan. Myin itseni ~200e halvemmalla kuin vastaava minunlaisella työkokemuksella olisi suostunut, mutta laskin voittavani ajan kanssa mm. tulospalkkiolla, rajattomilla etenemismahdollisuuksilla ja sitä kautta palkannousulla ja lisillä ja sillä, että pääsin virkaan, jota ei pysty ns. lopettamaan tai josta joutuisi lomautetuksikaan, kun on ns. pakollinen työ ja pienellä paikkakunnalla ei tekijöitä ole, kuten ovat vuosikymmenet saaneet huomata (ja juuri siksi heillä kuulema kiinnostus heräsi heti, koska saisivat kauan kaivatun ammattilaisen).

Ajanhaaskaaja tehtävään johon oli etukäteen valittu tekijä mutta näön vuoksi piti pitää haastattelu. Molempien varsinkin haastateltavan aikaa tuhlaantui kun joutui 200 km päähän "työhaastatteluun".

1980-luvun alussa. Metlalle avautui tutkijan määräaikainen paikka ja minä himoitsin sitä, vaikka olinkin tutkijana valtiolla toisessa firmassa. Haastattelu oli maanantaina, paperit oli lähetetty aiemmin. Viikonloppuna menin mieheni kanssa hillaan. Yhdestä varvukosta hyökkäsi "miljoona" ampiaista naamalleni. Tunnin päästä näky oli sellainen, että mieheni, äitini ja mökkisukulaiset nauroivat hyväntahtoisesti naamalleni. Maanantaina turvonneilla silmillä ja- poskilla odotin työhaastattelua omien  selitysten kera. Huoneeseen astui jumalaisen komea mies (kuin Monacon Carolinen veneonnettomuudessa menehtynyt miehen kaksoisolento!). Siinähän sitten takeltelit. Unohdit englannin (ei kuulemma niin tärkeää) ja mokasin kaiken aivan hyytelönä. Sain paikan,mutta en sitten viihtynytkään. Myöhempi 27-vuotinen ura muualla. Nautin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa 2 naista haastattelijana. Toinen naisista tuijotteli tympääntyneenä seinää ja välillä heitti jonkun kysymyksen. Tuli oikeastaan heti sellainen olo, että mua ei valita. Tuntuu, että ei tykännyt musta yhtään. Noh viikko sen jälkeen tulikin puhelu, että en tullut valituksi. Palkka olikin kyllä tosi huono, että ehkä se olikin ihan onni, etten päässyt. Löysin sitten paremman työpaikan, jossa vietin seuraavat 10 vuotta.

Olisiko ne jo valinneet jonkun aiemmin? Entisenä esihenkilönä se turhautti, kun lähetettiin 12 kutsua haastatteluun ja sieltä löytyikin jo parin ekan haastattelun jälkeen se meille sopiva ja kokenut, mutta ei saanut perua niitä loppuja haastatteluja, vaan rutiininomaisesti oli pakko kaikki käydä läpi.

"...esihenkilönä"? Tarkoittanet kuitenkin nyt sentää esimiehenä?

Ei kyllä se on esihenkilö, se voitti kuitenkin lopulta tiukasti sen Leikolankin ehdottaman esi-ihmisen, kun etsittiin korvaajaa esimiehelle.

Oishan se ollut makoisaa, itsekin äänestin tota esi-ihmistä, mut se nyt sitten hävis, niin kylläpä sitä sitten tottui tuohon esihenkilöön. Hyvä termi.

Vierailija kirjoitti:

Ajanhaaskaaja tehtävään johon oli etukäteen valittu tekijä mutta näön vuoksi piti pitää haastattelu. Molempien varsinkin haastateltavan aikaa tuhlaantui kun joutui 200 km päähän "työhaastatteluun".

Minua raivostuttaa, että videohaastattelun päätteeksi pyydettiin lähettämään todistukset vaikka varmasti jo tiedettiin, että minua ei palkata.

Vierailija kirjoitti:

Hain pizzeriaan kesäksi töihin lukioikäisenä (17v) ja se pomo joka mua haastatteli, kysyi että onko mulla poikaystävää. Oli vähän hämmentynyt olo, Kun vastasin että joo on mulla poikaystävä, tämä ihminen suuttui mulle, haukkui ja heitti pihalle.

En lukenut kirjoitusta ajatuksella joten en heti todellakaan uskonut, että rekrytoija olisi kysellyt tuollaisia ja vieläpä sen jälkeen suuttunut. Sitten luin uudestaan minne olit hakenut ja epäilykseni hälvenivät heti. Sinun kannaltasi oli todella hyvä ettet saanut paikkaa.

Eräänä vuonna 90-luvulla olin työhaastattelussa 1.11. klo 13. Ajattelin että tuo on enne, saan työpaikan.

Ja niinhän se oli, tosin minuun otettiin vasta kuukausien kuluttua yhteyttä, tarve oli siirtynyt eikä minulle mitään tietoa tullut sitä ennen.

Olin jo saanut toisen työpaikan, mikä osoittautui pitkässä juoksussa kuitenkin parhaakseni.

Hain 2000-luvun alkupuolella parikymppisenä osa-aikaiseen pankkikonsernin henkilöstöhallinnon assistentin tehtävään. Olisin tehnyt työtä tradenomi-opintojeni ohella. Haastattelussa haastattelevat mies ja nainen vitsailivat, että jos he oikein kaipaavat nauruja, niin he lukevat työnhakijoiden surkeimpia hakemuksia työkavereiden kesken. Olin nuori ja kokematon, enkä osannut reagoida tilanteeseen varmaan mitenkään muuten, kuin näyttämällä hämmentyneeltä. En saanut paikkaa. Jälkikäteen on mietityttänyt, että oliko tämä joku testi, jossa olisi pitänyt ottaa kantaa, ja sanoa, että tuollainen toiminta ei kuulosta olevan oikein. Vai olivatko nämä hr-ihmiset oikeasti vaan m**kvisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsin firmalleni taloushallintoon työntekijää. Sisään vaappui reilusti ylipainoinen nainen. Haastattelu pidettiin ja totesin, että hän ei ole etsimäni henkilö. Nainen yllättäen kysyi suoraan johtuuko tämä siitä, että hän on läski. Sanoin, että kyllähän se osittain siitäkin johtuu koska en pidä järkevänä palkata firman raha-asioita hoitamaan henkilöä joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään. N36

Surullista että nämä nuoret pikkupomot ja rekryt ei osaa huolehtia omista käytöstavoistaan.  Pilkata osataan mutta ei kouluttaa itseään asialliseen käytökseen. Minä olisin sinulle sanonut että hyvä ettet minua valinnut, ikävä olla työpaikassa jossa esimies on vielä kehittymätön teini.

Kyllä 36-vuotias osaa normaalisti käyttäytyä asiallisesti, paitsi johtotehtävissä olevat. Nuoret ja nuorehkot esimiehet ja -naiset ovat poikkeuksetta vähäjärkisiä joiden käytöstavat muistuttavat pahasti dementoitunutta vanhusta. Johtotehtäviin ei pääse kuin kieroilemalla tai suhteilla.

Vierailija kirjoitti:

Kolme haastattelijaa ja niiden pomo sanoi haastattelun aluksi, että emme välttämättä usko tämän työn sopivan sinulle mutta halusimme ennen kaikkea nähdä henkilön, jolla on tuollainen työkokemus taustallaan. Kieltämättä se työkokemus oli melko monipuolinen ja osittain aika eksoottinenkin. Työpaikkoja ympäri maailmaa ja osa paikoista oli aika rauhattomissa maissa. Totesin itsekin haastattelun lopuksi, että ei ole minun paikkani. Erosimme hyvässä yhteisymmärryksessä.

No olisit sanonut heti tuon jälkeen, että minusta oli kanssa kiva nähdä teidät mutta eiköhän tämä ole tässä ja lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä hain kesätöihin. Opiskelin konetekniikkaa ja tämä yritys toimi metallinjalostuksen alalla.

Haastattelu meni ihan peruslinjalla siihen asti, kun vastasin kysymykseen "Mites, onko armeija käyty?". Vastasin että ei ole, kun vastaanotin varapaikan kouluun jota ei voinut panna heti hyllylle asepalveluksen vuoksi tai olisi pitänyt pyrkiä uudelleen vuoden päästä. Päätin siis opiskella ja lykätä sitä armeijaa, mihin olin kyllä menossa.

Haastattelevan päällikkökörmyn ilme muuttui sellaiseksi, kuin olisin juuri ilmoittanut haluavani tuuppaata hänen alaikäistä tytärtään kakkoseen. Haastattelu vedettiin loppuun, mutta tiesin kyllä että sinne lafkaan ei varmasti kutsua tulisi - eikä tullut.

Oliko hänen tyttönsä sitten tuupattavan näköinen?