Kultainen 60-luku: viikko 38
Eikös kukaan ollut vielä pinoa aukaissut? Tai sitten en vain löytänyt...
Punktio oli eilen. Jännitin ihan kamalasti taas alussa, ja puudutuspiikit sattui tosi paljon. Itse keräily ei sitten tuntunut missään. Saalis oli pieni pettymys, kahdeksasta rakkulasta löytyi sitten vai neljä munasolua. No, se on toisaalta paras saalis tähän asti. Nyt vaan sormet ja varpaat pystyyn että hedelmöittyisivät ja alkaisivat jakaantumaan kaikki hyvin. Lääkärin kanssa oli puhe viime viikolla että siirretään kaksi (mikäli kaksi siirrettäväksi asti), huomioiden hoitohistorian. Kun yhdellä ei onnistuttu ja pakastusta eivät kestäneet. ja se ainoa plussa tuli siitä eka hoidosta jolloin siirrettiin kaksi alkioita. Hieman parantaa mahdollisuuksia ja toisaalta kaksoisraskauden todennäköisyys on kuitenkin niin pieni. Ja me ollaan valmiita ottamaan se riski kuitenkin.
Kaipa sinne klinikalle voisi soittaakin miten on hedelmöittyneet ja onko lähteneet jakautumaan. Mutta toisaalta kaipa nuo soittavat jos ei ole yksikään neljästä onnistunut eikä siirtoa huomenna voida tehdä. Ja toisaalta jos vain yksi sattuisi hedelmöittymään ja alkamaan jakautumaan niin pelkäisin varmaan huomiseen asti päästäisiinkö siirtoon asti. Parempi vain olla tietämätön ja luottaa siihen että jos soittoa ei kuulu niin saadaan huomenna ainakin yksi alkio kyytiin.
Särkylääkettä jouduin eilen ottamaan, yöllä heräsin kovaan vatsakipuun mutta burana auttoi. Oli varmaan kaikki särkylääkkeet ja puudutukset silloin lopettaneet vaikutuksensa. Nyt pitää lepäillä ja juoda paljon vettä. Mahtaa olla kovia kipuja ja turvotusta niillä joilla tulee kymmeniä rakkuloita kun jo näillä määrillä on sen verran tuntemuksia ja turvotustakin.
Mitäs muiden viikon alkuun kuuluu, minä olen nyt ihan tämän oman napani kanssa täällä vauhdissa ;)
Kommentit (42)
Joo, taisin joskus jonkin kommentin heittää suurperhkuumeilijoissakin, mutta kun kirjoitan aktiivisesti myös haahuissa, niin ei pystynyt kolmeen pinoon jakautumaan. Iltaisin kotona kiirettä ja töissä pitäisi joskus tehdä töitäkin.
Nytkin vaan pikainen visiitti, koska nukkumaanmeno lapsilla lähestyy. Esikko just lukee tuolla pienemmille iltasatua. Suloista...
Illan jatkoja kaikille!!
Aivan, tänään olimme mieheni kera Kätilöopistolla ensimmäisessä np-ultrassa. Jännityksellä odotimme pitä siellä on .. Ja olihan siellä :-) Oikein vilkas vauva, kovasti heilutteli käsiä ja jalkoja ja pistipä jopa kädetkin kasvojen eteen, ja kaikista suloisinta oli, kun heitteli napanuoraa mennen tullen, heh .. Ja olipa vauvalla jo ihan selvä profiilikin olemassa, ja ihan vauvan oloinen-ja näköinen muutenkin oli. Maailman ihanin asia oli nähdä oma lapsi, mikään asia ei ole elämässäni tuntunut näin hienolta, kuin nähdä se pikkuinen siellä polskimassa, MUTTA asioillahan tuppaa olemaan huonotkin puolensa, ainakin meidän kohdalla mikään asia ei voi mennä nappiin, ainakaan nämä vauva-asiat.
Kätilöitä oli 2, opiskelija ja varsinainen kätilö. Tutkivat tarkkaan ja mittailivat vauvaa. Pituutta oli 8.5cm ja painoa 50gr ja B-mitta oli 22. Kaikki rakenteet olivat hyviä, ei poikkeamia, mutta itse np-arvo olikin yläkantissa 3.2, kun normaali on alle 2.6 :-/ ja vauvalla oli plexus vasemmalla puolella kaulaa. En ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut plexus choroideus-kystasta. Saattaa olla harmiton, eli kaikilla sikiöillä on niitä, mutta, kun mulla sattui olemaan tuo np-arvokin korkea niin eikös huomenna jouduta NKL:lle sikiötutkimuksiin. Huomenna sitten edessä veriseulat, 3D-ultra ja istukkabiopsia :-( Ollaan oltu kuin maamme myynneitä, mutta ehkä meille ei vain ole tarkoitettu lapsia, kai kaikella on jokin merkitys, MUTTA saattaahan kaikki olla hyvinkin. Soitin heti illalla kätilö kaverilleni ja hän käski rauhoittumaan ja odottamaan muutaman viikon ajan vastauksia .. On henkisesti rankat viikot tulossa.
Sonjaemmalle paljon lykkyä matkaan, ja kuin myös ymmärrän miltä tuntuu, kun asiat eivät mene niin kuin olisi toivonut niiden menevän, varsinkin kun ei itse voi vaikuttaa tähän vauvailuun.
Kaikille muillekin terkkuja ja palailen huomenissa taas kertomaan, uusia uutisia ..
LA: pysyi samana eli 25.3.07 ja muutenkin vauva vastasi viikkoja.
t. emmi rv-13+3
Emmi; sekä onnittelut että pahoittelut. Eräällä tuttavallani oli juuri np-ultra ja niskaturvotusta löytyi reilusti. Yli viikonlopun joutui odottamaan seuraavaa käynti ja oli lopulta mielissään siitä; sokkivaihe meni ohi ja hän sai pohtia, mitä tutkimuksia haluaa. Hän etsi asiallista tietoa ja sekä ennen että jälkeen uuden käynnin keskusteli nevolassa ja lääkärin/lääkäreiden kanssa. Päätyi siihen, että ei istukkabiopsiaa, ei lapsivesipunktiota. Tässä tapauksessa terveeltä vaikuttava sydän ja ultrassa havaittu nenäluu ja muutama muu seikka vaikuttivat siihen, ettei lähtenyt jatkotutkimuksiin. Epäily oli siis hänen tapauksessaan (minun ymmärryksen mukaan) down. Tuo teidän lapsen löydös ei sano minulle mitään ja en siis tiedä, epäilläänkö teillä mahdollisuutta downiin tai johonkin muuhun.
Vaikka eihän se lohduta, että tuttavan tuttava on kokenut jotain, jos itse on keskellä isoa kokemusta.
Itse luin asiasta netistä, ja saatin Kättäriltä infoa mukaan, ja siinä mainittiin kromosomi 16 ja kromosomi 18 poikkeavuudet .. Ei sano oikeastaan mitään :-/
Tätä olen nyt illan miettinyt, pitäisikö huominen aika perua, kun edelleen olen shokissa, vai mennä sinne reippaana ? Muutenkin inhottaa koko NKL:lle meno. Mietin menenkö kokeisiin vaiko vain 3D-ultraan ja veriseulaan, istukkabiopsiassahan on se pieni km riski olemassa .. On tämä hankalaa .. Ja jotenkin tuntuu, kuin joutuisi liian suureen vastuuseen, päättämään jonkun toisen ' OMA LAPSEN' elämästä. Tulee olemaan elämäni vaikein torstai. Siis kokeiden vastaukset tulevat vasta 2-3 viikon kuluttua, mutta elää se aika epätietoisuudessa, miten vauva voi, tuntuu kauhealta, en tiedä miten jaksan.
Ihanaa, että olette olemassa !!! Huomenna palaan taas uusien tietojen kera, jos menemme sinne. Ja pinkerton kiitos, että olit linjoilla heti ja kerroit ystävästäsi, kyllä se helpottaa, kun tietää, että on muitakin saman asian kanssa painivia.
Pietu koita jaksella, ja toivotaan, että pikkuinen voi hyvin.
Muuten .. On se vaan kumma, miten omaan lapseen voi rakastua ' kertaheitolla' itse kun näin sen pienen möngertäjän siellä, olin aivan myyty. Kaikki jotenkin tuli paljon kongreettisemmaksi ..
Nyt hyvää yötä ! t. emmi ja masu
Täällä yksi kesäkuussa vauvan saanut kultainen 6-kymppinen vierailee ja huomasin tuon sinun pohdintasi. Halusin vain sanoa, että yhdellä ystävälläni sikiön (muistaakseni) päästä löytyi vastaavia kystia, mutta lapsi oli kuitenkin täysin terve. Jos tämä yhtään lohduttaa. Kaiken kaikkiaan noissa mittauksissakin tulee tietääkseni paljon vääriä hälytyksiä.
Ja kuten itsekin pohdit: vaikka haluavat lähettää kaikkiin noihin tutkimuksiin niin valinta on kuitenkin teidän, mihin haluatte mennä ja mihin ette.
Kovasti voimia huomiseen joka tapauksessa, päädyitte mihin tahansa!!
äitimiia
Luin juuri näin aamunalkajaisiksi emmin uutisia, ja itku meinasi tulla. Ollaan tässä tultu niin " tutuikisi" kaikki, etta tuo tekstisi veti mietteliääksi. Vaikka kaikkihan voi olla ihan hyvinkin.
Vaikeita asioita, liian vaikeita...
Nää asiat on niin ikäviä, kun itse ei voi mitenkään vaikuttaa, vaikka olisi valmis tekemään mitä vaan, jotta vauva olisi kunnossa ja syntyisi terveenä. Lähetän teille roppakaupalla positiivista energiaa ja voimia kohdata tuleva, oli se sitten mitä tahansa. Halauksia!!!!
Ihan tuli itku silmään kun luin emmi sinun viestin. Kyllä maailma taas seisahtui hetkeksi. Toivotaan ettei mitään poikkevaa ole vaan kystat olisi niitä mitä lähes kaikilla onkin jossakin vaiheessa. Se on kyllä jo ihanaa että vauva on virkeä ja liikkui paljon. Mitä sitten päättättekin tänään, voimia teille ratkaisuihin. Mikä se onkin se on varmasti oikea.
Nämä on juuri niitä asioita joita jo itse pelkään ja murehdin etukäteen, ei tästä raskaudesta osaa nauttia enää niin kuin aiemmista,kait se tämä ikä tekee tepposet ja keväinen km. Mutta ei auta, päivä kerrallaan ja otetaan vastaan mitä annetaan ja katsotaan sitten ratkaisut. Paljon haleja emmi.
Nyt ei pysty enempää kirjoittamaan, silmäkulma on ihan märkä....
-pietu-
ihan ensin että olette kyllä ihania naiset ja kiitos tuesta ja siitä että saa purkaa täällä tuntojaan.
Ja täällähän saa mielellään kirjoittaa ihan kaikki, tuo 60-luku syntymävuosikymmenenä taitaa olla se ainoa " rajoite" (ja saahan tänne muutkin kirjoittaa). Nimenomaan kun on " kypsempää" ja montaa eri elämäntilannetta, monenlaisia kokemuksia tuo sitä mielenkiintoa ja näkemystä juttuihin. Itse vaikka kamppailee tässä lapsettomuushoitojen kanssa niin ei yhtään haittaa kuulla suurperheellistenkin vauvakuumeiluja ja arkea. Kovasti toivottu ja kaivattu se vauva on varmasti kaikille palstailijoille, oli ensimmäinen tai kymmenes.
Emmille kovasti lohdutuksia mutta toivotaan että kaikki nyt menee hyvin. Silloin raskaana ollessa kun itsekin joutui asioita miettimään kun tiesin että on iso mahdollisuus että jää veritesteissä kiinni iän vuoksi. No, np-ultraa pidemmällehän ei sitten päästykään (eikä sitäkään sitten mitattu). Hain silloin aika paljon keskusteluja ja jäin siihen käsitykseen että aika useinkin np-ultrassa saattaa näkyä turvotusta ja sitten kaikki onkin hyvin. Myös nuo kystat on kai aika yleisiä.
Mutta kovasti pidetään peukkuja että kaikki olisi hyvin ja kyseessä vain väärä hälytys.
Minä päätin tässä itse pitää kaikki määrätyt 5 päivää saikkua, eli käytännössä teen etänä töitä ja lepäilen välillä. Muuten kasaantuu liikaa työt.
ja emmille paljon halauksia. toivottavasti tämä päivä on jo hieman selkiyttänyt ajatuksia. ja kuten moni totesikin, että moni hälytys on väärä, eli toivotaan parasta.
samoin sonjaemmalle, ja kuten sanottu kyllähän se yksikin alkio riittää mainiosti, joten peukutetaan sille!
oli taas niin pitkä ketju etten kaikkea muistakaan mitä piti kommentoida, plussanneille onnittelut ainakin.
omaa napaa sen verran että ovistikkuun tuli eilen selkeät kaksi viivaa. ja kauhia pohdinta että pitäiskö sänkyhommiin eilen vai odottaa tänään, edellinen kun oli tiistaina, eli että onko jtp parempi vai jp. päädyttiin sitten jälkimmäiseen.
jokos vm on saanut viivoja, eikös me menty suurinpiirtein samoissa, mulla taitaa olla vähän lyhyempi kierto ylipäätänsä.
hyvää loppuviikon alkua!
trattis, sain samanvahvuiset viivat joskus alkuviikosta, en edes muista mikä päivä se oli... ihme sinänsä. Mutta ollaan sitten puuhasteltu noin jtp. Nyt taitaa olla kp16/28 joten piinapäivät lähestyy pikkuhiljaa... pitäisi olla ihan jalat maassa, miksi se muka nyt onnistuisi kun ei aikaisemminkaan.
En halua olla pessimisti, mutta kun odotukset on korkealla, on pettymyskin sitten suurempi...
Kaikille kiitos lohduttavista sanoista !!!
Tänään oli aika NKL:lla klo.10 ja oltiin siellä jo hyvissä ajoissa, ja istuttiin ulkosalla ja rauhoiteltiin ajatuksia. Menimme 6. kerrokseen istukkatutkimus yksikköön odottelemaan vuoroamme, ja siellä olikin ruuhkaa, huh, meitä pariskuntia oli aika monta, ja olipa odottavia äitejä yksinkin. Istuimme ja odottelimme. Kello tuli 10, mutta ei mitään, klo tuli 10.30 ei mitään, kello tuli 11, mutta ei mitään, ja minä jouduin pidättelemään sitä pissaani niin arvatkaapa oliko tukalat paikat. Kello, kun tuli 12 niin enään en jaksanut istua siellä odotushuoneessa vaan marssin toimistoon ja sanoin, että vuoroni oli jo klo. 10, mutta nyt siitä on jo 2 tuntia, että milloinkas sitä oikein pääsee vastaanotolle. Ennen meitä oli vielä 2 parsikuntaa, ja meidän aikamme oli klo. 13. Sanoin, etten kykene pidättämään pissaa enään ollenkaan vaan täytyy käydä wc:ssä, sain luvan pissata 2dl, annettiin sellainen kuppi mukaan ' mitaksi' :-)
Meidän vuoro tuli lopultakin. Lääkäri oli iäkkäämpi mies, mutta todella mukavan tuntuinen ja asiallinen. Keskusteltiin muutama sana eilisestä, ja mukavasti lähti ' pelko' harteilta pois, tai ainakin väheni. Kyllä on hienoa, että on näitä osaavia lääkäreitä olemassa !!!
Siirryin tutkimuspöydälle ja ultrattiin vatsapeitteiden kautta, ja siellähän se pieni köllötteli, taisi olla unilla ensin, kun oli niin liikkumaton, mutta heräsi sitten lääkärin ultraamiseen. Kädet heilui ja sydän pomppi. Sitten lääkäri vain töksäytti, otetaanko istukkabiopsia samantien, saisi hyvin. Ensin olin sitä mieltä, että tämä tuli aikasessa vaiheessa, ja hän kysyi haluanko miettiä viikon ajan asiaa vai riittääkö jo päästää meidät hetkeksi miettimään asiaa, MUTTA siinä hetken mietittyäni, päätin, että näyte otetaan. Tiedän, että olemme kaksi vuotta toivoneet ja odottaneet vauvaa, ja meidän pitäisi ottaa vastaan avosylin se mitä annetaan, mutta ei asiat ole niin yksiselitteisiä ja onhan meillä vastuu tämän lapsenkin hyvinvoinnistakin, eikö terveys kuulu suurena osana siihen. Tuntuu aivan kamalalle, että tähän ratkaisuun tultiin, koska aikaisemmin olen vastustanut omalla kohdallani näitä kokeita, mutta kokemus muuttaa monta rautaista mielipidettä. Mutta onko meillä oikeus päättää ja valita, ketä on oikeutettu syntymään tänne, kaivertelee mielessäni nyt. Enkö rakasta lastani ihan yhtä paljon, vaikka hän olisikin vammainen. Totta kai rakastaisin, voihan hän vammautua muutenkin elämänsä aikana .. Täällä siis rankkaakin rankempi pohdinta käynnissä. Nyt odottelemme n. 2 viikkoa tuloksia.
Anteeksi, että höyrysin vain omaa, mutta kaikille kiitos tuestanne ja hyviä vointeja !!! Palataan taas asiaan huomenissa, kun ajatukset ovat astetta kirkkaammat. t. emmi rv-13+4
Ihan turhaan pyytelet anteeksi, sitä että omaa asiaasi kerrot. Tuossa tilanteessa tuskin muuta jaksaa ajatellakaan.
Kaikkea hyvää!!!!
Emmis, stiä vartenhan täällä ollaan että saa purkaa sydäntä, vai mitä.
On varmasti nyt kaksi viikkoa syndän sykkyrällä kun joutuu odottamaan päätöstä, mutta ehkä oli hyväkin että tuli yllättäen ettei joutunut vatvomaan vielä kauemmin mitä tehdä istukkabiopsian kanssa? Varmasti jokainen joka joutuu samaan tilanteeseen joutuu miettimään samoja asioita. Ja hyvä kuulla että oli hyvä lääkäri joka osasi antaa tietoa ja ehkä vähän lieventää pelkojakin. Tuollaisessa tilanteessa kun lääkärin vähänkin väärät sanat voi aiheuttaa lisää huolta tai paniikkia.
Omaa napaa täälläkin, ihan hyvä ollut vointi, paitsi hieman ollut välillä ei nyt kipuja mutta epämiellyttäviä tuntemuksia mahassa. Vatsa on turvoksissa ja rinnat kipeät mutta ne on niitä pergnyl-piikin ja lugesteronin sivuvaikutuksia, tuttuja kun ovat (valitettavasti). Saikulla olen siis edelleen mutta töitä teen kotoa käsin. Eipä voi muuta kun puhelinkin soi välillä. Tässä olen taas aamulla tehnyt jo 1,5 tuntia töitä. Kohta täytyy mennä sohvalle köllöttelemään hesarin kanssa, ihan hyvä makoilla välillä.
kyllä tässä tippa tuli linssiin lueskellessa. Emmille kaikki mahdollinen tuki, toivottavasti kaikki menee hyvin ja vauva on terve.
Palaveri alkaa, hyvää viikonloppua kaikille!
Vietän taas perjantaiseen tapaan vapaapäivää, joten koneella ei paljon tule istuttua.
Mukava oli kuulla sonjaemman kuulumisia, täällä vähän kuin eletään mukana sinun odotuksessa ja tulevissa piinahetkissä. Hienoa että jaksat tehdä töitäkin mutta muista kuitenkin levätä.
Emmille jaksuja seuraavaan kahteen viikkoon. Tuolla odotuspuolella olikin pino tuosta niskapoimusta ja se varmasti antaa uskoa että kaikki on myös teillä hyvin. Tuohon istukkabiopsiaan vielä, itse olisin varmasti päätynyt samaan ratkaisuun ilman erillistä mietintää, parempi on mielestäni tietää ja tehdä ratkaisut sitten jos siihen on aihetta. Toivotaan että kaikki on hyvin. Tiedän että tulevat päivät ovat pitkiä mutta toivotaan että ne menisivät nyt juoksujalkaa eteenpäin.
Oliko meillä ketään nyt piinaviikoilla? Jotenkin on taas niin hiljaista sillä saralla... Jospa ensi viikolla sitten.
Oma kroppa on nyt ihan väsyksissä. En ole koskaan ollut näin nukuksissa työpaikalla kun nyt ja sitten vielä vasenpuoli selästä reistaa eli tietyissä asennoissa on kuin olisi neula painamassa. Ihan uutta minulle jolla on aina selkä ollut hyvässä kunnossa. No täälläkin jännitetään ja odotetaan ensi viikon keskiviikkoa jolloin on lääkäri ja sydänäänet pitäisi kuulua. Jännittää ihan hirveästi,tunnustan. Jotenkin maha vain tuntuu pienemmältä kuin edellisessä ja rinnatkaan ei ole kasvaneet yhtään, arat ne painaessa vähän ovat. Tuosta emmin maksamakkaran himosta, minulla on se kanssa. Ja ihan surutta olen sitä voileivän päälle voidellut, samoin eka raskaudessa, toisessa ei edes tehnyt mieli. Näin ne halut vaihtelee.
Nyt vielä loppukiri työssä ja viikonlopun viettoon. Mukavaa ja lämmintä viikonloppua kaikille.
-pietu-10+2
Kaks päivää olen ollut vapaapäivällä enkä mitään ole saanut aikaiseksi, huuhailen vaan edestakaisin..mutta siihen onkin ehkä SYY.
testasin tänään kahdella erimerkkisellä testillä ja molemilla plussan... kp tänään 32/35 joten ehkä en ihan vielä luota noihin tuloksiin.. ens viikolla teen vielä varmistustestejä ja sitten tuuletan jos aihetta on...
Tosin en ole koskaan plussia saanut ellen ole raskaana ollut, negoja on testaillut senkin edestä tämän elämän aikana ihan tarpeeksi...
EMMILLE Tsemppiä, toivotaan että kaikki ok, ja kaks viikkoakin menee aikas nopeesti vaikka ei varmasti siltä nyt tunnukkaan...
TRATTIS ja VM Plussapöllyä täältä kovasti puhaltelen...
SONJAEMMA toivotaan että kaikki menee hyvin..
TUULITII moikkis vanha kamu ; > )
Kaikille muille moikka tasapuolisesti...
Nyt on pakko mennä tekemään jotain järkevää..
Palaillaan...
Isotikru
... näihin kultaisiin 60-lukulaisiin.
Vähän meistä: minä 41v, mies 46v, minulla kaksi lasta entisestä liitosta 17v ja 14v, yksi yhteinen 7v., lisäksi meillä 2 koiraa, hevonen ja nyt olen juuri plussannut kaksi kertaa apteekin omalla plussaa, kun en kerrasta uskonut =) enkä oikein usko vieläkään.
Vähän kammoksuttaa tämä ikä.... täytän toukokuussa jo 42v., juuri vähän ennen laskettua aikaani, joka on 29.5. Mitenköhän mahtaa ympäristö suhtautua, kun tämän ikäisen ei luulisi enää lisääntyvän vaan odottelevan eläkepäiviä.
Kun kerroin miehelleni, että olisi vielä kiva saada yksi vauveli, niin eipä mies tuosta nyt niin innostunut, muttei kuitenkaan käyttänyt sen jälkeen enää ehkäisyä, joten eipä kai se kovin vastaankaan sitten lopulta ollut =)
Toivottavasti kaikki menee hyvin, vaikkakin kova pelko on, ettei mene...
Olen nelikymppinen, ja minulla on kaksi pientä lasta.
Usein olen ajatellut, että jos elämäni olisi mennyt toisin, minulla olisi ainakin puolentusina lapsia. Tapasin mieheni kuitenkin vasta reilusti yli kolmekymppisenä.
Nyt luulen, (mutta en ole vielä varma) olevani raskaana. Mahdollinen raskaus liikkuu koko ajan mielessä - ja tunnelma vaihtelee innostuksesta säikähdykseen.
Toisaalta, nyt kun nämä pieneni eivät enää ole ihan pieniä (nuorempi 2v6kk) , arki sujuu jo helposti. Uuden vauvan kanssa taas uusi vauva-aika. Maataloustoimintaammekin on laajennettu, eli minunkin työpanokseni tärkeä.
Edellisessä raskaudessani minulla oli maksa-arvot koholla.... entä jos taas, ja vielä aiemmin sama juttu? Entä sitten iän tuomat muut riskit; nuo Emmin kirjoittamat.
Sen tiedän, että jos en olekaan raskaana, olen pettynyt! Miehelleni en ole mitään puhunut, mutta tiedän, että hän olisi onnellinen lapsesta - ehkä samalla huolissaan minusta. Tieto lisää tuskaa....
pietu; en ole vielä käynyt neuvolassa. Pitäisi aika tilata, minulla on ultra joskus kahden viikon päästä ja sen jälkeen menen, jos ultrassa ei ikäviä uutisia tule. Olen lievästi vainoharhainen/taikauskoinen tämän odotuksen kanssa, en uskalla mennä neukkiin ennen ultraa. Niin, nyt mennään viikkoa 6+. Eli ihan alussa.
Sonjaemma; pahoittelut pettymyksestä. Mutta eihän sitä tarvita lapseen kuin yksi alkio ja kaksosiin kaksi ;) Toivottavasti tärppää!
Tuulitii; sinähän se olit se plussannut :) Minun puolesta täällä saa kirjoitella vaikka omaisi lapsilauman :) Minä taidan olla haavetasolla suurperheellinen, mutta tämä elämä antoi nyt tämän miehen kanssa nämä kolme raskautta. Jos siis tämänkin lasken, vaikka paha siitä taatusti perii :P (mekin siis hoitolinjalla lastenhankinnassa)
Ehkä se on a) jo olemassa olevat lapset b) ikä, jotka tuovat sitä sallimusta tai " avarakatseisuutta" ? Ei ole lapsettomuus-tuskaa ja toisaalta on muissa asioissa nähnyt, ettei saa jotain vaikka sydän verta vuotaisi. Avarakatseisuus lainausmerkeissä siksi, ettei elämänkohtaloiden erilaisuuksien sietäminen ja hyväksyminen ole minusta ihan oikeaa avarakatseisuutta; sellaista miksi se on sanakirjassa määritelty.
Noh, saivartelua. :)
Mentävä.