Lue keskustelun säännöt.
Nainen ei omista yhtään kirjaa - kiinnostukseni loppui :(
30.04.2015 |
Vaikutti amk-taustasta huolimatta lupaavalta tapaukselta, mutta vierailu hänen kotonaan oli pettymys: EI YHTÄÄN KIRJAA. Ei edes kirjahyllyä. Pari naistenlehteä sentään lojui pöydällä. Itse en akateemisena sivistyskodin kasvattina arvosta ihmisiä, jotka eivät lue ikinä kirjoja.
Kommentit (238)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 17:14"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:07"]Vielä 182 täällä, minua kiinnostasi kysyä teiltä, jotka ette omista tai halua omistaa kirjoja, luetteko lapsillenne?. Meillä ainakin jotkin lastenkirjat ovat niin rakkaita, että hyllyssä pysyvät :) Tosin osa on lähtenyt vanhimmat tyttären matkaan... Lapselle lukeminen oli itsestäänselvyys, itsekin nautin siitä kovasti. Peppi Pitkätossu, Peukaloisen retket, Pikku Prinssi, Sukellusveneellä mapallon ympäri ja niin monet muut. Ja murrosiässä vanhimmalle piti ostaa Potterit heti kun ilmestyivät. Nuorempi rakasti runo- ja aforismikirjoja yläasteella. Kaikki rakkaat kirjat ovat tallella, ei niitä voi hävittää! On niin suloista ostaa edelleenkin lapsille lahjaksi kirja, johon kirjoitan sitten päivämäärän ja "Rakkaudellä äiti". Kirja jää henkilökohtaiseksi ja rakkaaksi. Kuulostipas lässytykseltä :) Mutta näin tunnen. [/quote] En omista kirjoja, mutta luetaan lapsille paljon. Kirjastosta voi lainata.
[/quote]
Lasten lempikirjoiksi ovat jääneet kotona olevat kirjat. Peppi Pitkätossukin (se paksu keltainen), otettiin aina silloin tällöin uudestaan "käsittelyyn". Minun lapset tykkäsivät, että joitakin kirjoja luettiin monta kertaa uudestaan. Ja minusta se on järkevää, eri-ikäisenä lapsi voi ymmärtää ja tarkastella kirjan tarinaa aivan uudesta näkökulmasta. Ja kirja jää varmasti mieleen, sen muistaa aikuisenakin.
Tuo Peppi esimerkiksi. Se luettiin läpi monia kertoja vuosien varrella, ja jossain vaiheessa lapsella heräsikin jopa filosofisia tai melkein feministisiä :) ajatuksia ja kysymyksiä, joista voitiin sitten jutella. Tyyliin "miten se Peppi voi olla noin voimakas, ei tyttö voi olla". Nyt kun lapset ovat isoja, vieläkin keskusteluihin silloin tällöin pumsahtaa tuo Peppi. Nyt sitä voi tarkastella lähes aikuisen näkökulmasta.
Kirjastosta lainattiin ns. kertakäyttökirjoja. Ei niihin ehdi kiintyä, huomasin sen omien lasteni kohdalla. Ne luettiin ja palautettiin. Se siinä. Rakkaiksi koko elämän kestäväksi muistoksi niiden tarinat eivät ehtineet tulla.
No, tyttö lähtikin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Olen se tarjoilijan tytär , olinkohan 182. Kirjojen omistaminen ja lukeminen ei ole koulutuksesta kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 20:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 17:14"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:07"]Vielä 182 täällä, minua kiinnostasi kysyä teiltä, jotka ette omista tai halua omistaa kirjoja, luetteko lapsillenne?. Meillä ainakin jotkin lastenkirjat ovat niin rakkaita, että hyllyssä pysyvät :) Tosin osa on lähtenyt vanhimmat tyttären matkaan... Lapselle lukeminen oli itsestäänselvyys, itsekin nautin siitä kovasti. Peppi Pitkätossu, Peukaloisen retket, Pikku Prinssi, Sukellusveneellä mapallon ympäri ja niin monet muut. Ja murrosiässä vanhimmalle piti ostaa Potterit heti kun ilmestyivät. Nuorempi rakasti runo- ja aforismikirjoja yläasteella. Kaikki rakkaat kirjat ovat tallella, ei niitä voi hävittää! On niin suloista ostaa edelleenkin lapsille lahjaksi kirja, johon kirjoitan sitten päivämäärän ja "Rakkaudellä äiti". Kirja jää henkilökohtaiseksi ja rakkaaksi. Kuulostipas lässytykseltä :) Mutta näin tunnen. [/quote] En omista kirjoja, mutta luetaan lapsille paljon. Kirjastosta voi lainata.
[/quote]
Lasten lempikirjoiksi ovat jääneet kotona olevat kirjat. Peppi Pitkätossukin (se paksu keltainen), otettiin aina silloin tällöin uudestaan "käsittelyyn". Minun lapset tykkäsivät, että joitakin kirjoja luettiin monta kertaa uudestaan. Ja minusta se on järkevää, eri-ikäisenä lapsi voi ymmärtää ja tarkastella kirjan tarinaa aivan uudesta näkökulmasta. Ja kirja jää varmasti mieleen, sen muistaa aikuisenakin.
Tuo Peppi esimerkiksi. Se luettiin läpi monia kertoja vuosien varrella, ja jossain vaiheessa lapsella heräsikin jopa filosofisia tai melkein feministisiä :) ajatuksia ja kysymyksiä, joista voitiin sitten jutella. Tyyliin "miten se Peppi voi olla noin voimakas, ei tyttö voi olla". Nyt kun lapset ovat isoja, vieläkin keskusteluihin silloin tällöin pumsahtaa tuo Peppi. Nyt sitä voi tarkastella lähes aikuisen näkökulmasta.
Kirjastosta lainattiin ns. kertakäyttökirjoja. Ei niihin ehdi kiintyä, huomasin sen omien lasteni kohdalla. Ne luettiin ja palautettiin. Se siinä. Rakkaiksi koko elämän kestäväksi muistoksi niiden tarinat eivät ehtineet tulla.
No, tyttö lähtikin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Olen se tarjoilijan tytär , olinkohan 182. Kirjojen omistaminen ja lukeminen ei ole koulutuksesta kiinni!
[/quote]
Niin, vielä pakko kertoa: vieläkin muutama vuosi sitten tytöt pyysivät ihan huumorilla: "äiti lue meille". Ja mentiin pötköttelemään sänglle, ja äiti luki. Oli hauskaa. Ja joskus mökillä pötköttelimme ehkä viime kesänäkin vierekkäin ja jokainen luki omaa kirjaansa. Ja sitten luettiin ääneen toisillemme kirjoistamme "parhaita paloja", joille sitten naurettiin tai niitä kauhisteltiin, juteltiin. Ihanaa ja hauskaa yhdessäoloa, kirjan ja lukemisen kautta voi lähentyä. Kirjoista keskusteleminen on ihan huippua!
Jos talossa ei ole kirjoja niin ei se niitä varmaan lainannutkaan ole
Cave ab homine unius libri. Suomalaisnainen, joka pitää kirjoja modernin ajan vastaisena on hämmentävä.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 19:01"]
Mä luen todella paljon mutta olen luovuttanut jo vuosia sitten kirjojen ostamisen. Lähellä on suuri kaupunginkirjasto josta kyllä saa kirjan kuin kirjan, lisäksi lainaan välillä yliopiston kirjastosta kirjoja. Huvittavaa että joku edelleen kuvittelee että pitäisi olla iso kirjasto näyttääkseen kaikille kuinka "sivistynyt" on :D
[/quote]
Teillä mahtaa olla hyvinvarusteltu kirjasto tai kirjamakusi aikalailla valtavirran kuohuja myötäilevä.
Mulla on noin 300 kirjaa käsittävä ostolista ja yllättyisin jos omasta kirjastostani löytyisi viittäkään prosenttia listan kirjoista.
[/quote] Haha, ootpas uniikki :D Mistä näitä pellejä sikiää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina pitänyt lukemisesta ja luen paljon kirjoja. Ennen minulla oli myös paljon kirjoja omana, mutta olen viime vuosina vähentänyt niitä hyvin radikaalisti. Luultavasti tulen vähentämään myös loppuja vähiä kirjoja vielä. Haaveilen päivästä jolloin voin heittää kirjahyllyn kokonaan pois.
Kirjani mitä luen nykyisin lainaan kirjastosta ja jostain syystä pidän aina kirjaston kirjat piilossa kaapissa. Kesken olevan kirjan löytää yleensä laukusta, koska luen eniten työmatkoilla.
Hämmentävä keskustelu. En olisi uskonut, että lukeminen/lukemattomuus jakaa ihmiset näin selvästi kahteen leiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 10:01"] No eihän se sitä tarkoita että hakee luontoelämyksen kirjasta jos omistaa luontokirjan :D Aika erikoinen näkemys. Eikö sua koskaan siellä luonnossa retkeilyllä ihmetytä mikään mistä haluaisit lisätietoa? Tai halua tutusta eri maailman kolkkien luontoon kirjasta, jotta tietäisit minne haluat seuraavaksi matkustaa? Kaikkia näitä voi tietysti lainata kirjastosta, mutta jos jotakin oikein intohimoisesti harrastaa, niin takuulla omistaa aiheesta muutaman kirjankin. Vähintään lahjana saadun.
[/quote]
Ei kyllä yleensä ihmetytä mikään. Luontokirjoja on yksi "ehkä" ostoslistallani jossa on lähinnä keittokirjoja. Kalastuskirjan sain joskus joululahjaksi, mutta en jaksanut lukea sitä. Roskiin olen sen viskannut. Jos olisi ollut sellainen hetki että olisin lukenut sitä niin olisin luultavasti pakannut tavarat reppuun ja lähtenyt oikeasti kalaan. Enkä lueskellut kalastuksesta kirjasta.
Nuorena tulikin sitten katsottua kaikki luontodokkarit mitä telkkarista tuli, että en usko että niiden suhteen kauheasti olisi enää uutta löydettävää. Tosin muistin juuri että onhan "minulla" yksi luontokirja joka on enemmänkin muisto. Luin sitä kirjaa lapsena aina mummolassa ja mummo testamenttasi sen minulle. Ikivanha kirja jonka sivutkin on oikein hienon ohuita. Se vain on pölyttymässä vanhempieni jossakin laatikossa.
Hirventappopaikka oli loistava luontokirja .. luin muistaakseni ne kaikki mitä kys. salametsästäjä oli kirjoittanut tai ainakin mitä kirjastosta löysin. Elämänkertaa siis. Voisikin ne joku kerta taas lainata.
Matkustusvinkkejä tulee kyllä nykyisin katseltua lähinnä netistä kun netistä löytyy niin hyvä tarjonta. Ja ihan paikanpäälle pääsee tutkailemaan Google Earthillä. Nojatuolimatkoja tuleekin tehtyä joka vuosi. Voisikin tänään vaikka "heittää reissun" taas jonnekkin. Parasta niissä on vielä se ettei maksa penniäkään.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 08:38"] Miksi helvetissä kerran luettu kirja pitäisi olla hyllyllä loppuelämä pölyttymässä?? Minä ainakin muistan mitä luen /katson. En todellakaan katso elokuviakaan kahdesti. Vai onko ap:lla niin pitkät piuhat, että tarvitsee toistoa, toistoa, toistoa. Ja rumia pölynkerääjiä hyllyille? [/quote] Se varmaan riippuu minkäänlaisia kirjoja lukee. Tuskin monikaan jaksaa useaan kertaan jankata harlekiineja. Hyvän kirjallisuuden merkki on se, että se avauttuu uudella tavalla joka kerta.
[/quote]
Sen kirjan voi lainata uudelleen. Itse vältän kaikkea materian ostamista - kirjat ovat vain yksi kohderyhmä jota en osta. Olisi kiva tietää kuvitteletko itse lukevasi laatukirjallisuutta, en usko.
[/quote]
Sinänsä jännää kun minä vähemmän lukevana mielummin ostan kirjan. Lainakirjojen palautus myöhästyy minulla suunnilleen noin joka kerta. Välillä hukkuu. Toisinaan olen maksellut niistä kun ne on hajonneet ;)
Koulusta lainaamani kirjan palautin 15 vuotta myöhemmin kouluun kun se löytyi ;)
Lisäksi se että on vapaa palautus, hajoamis tai hukkaamis huolista kirjaa voi lukea silloin kun itselleen parhaiten sopii. Joskus saatan jättää kirjan jatkaa lukemista vasta viikkojen tai jopa kuukausien päästä, koska en ole mikään himolukija. Välillä tulee vastaan sitten joko niin hyvä kirja että olen sitä lukenut aamuun saakka kun ei pysty lopettamaan tai sitten sellainen kirja missä on hyvä juoni niin että se on pakko lukea kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä 182 täällä,
minua kiinnostasi kysyä teiltä, jotka ette omista tai halua omistaa kirjoja, luetteko lapsillenne?. Meillä ainakin jotkin lastenkirjat ovat niin rakkaita, että hyllyssä pysyvät :) Tosin osa on lähtenyt vanhimmat tyttären matkaan... Lapselle lukeminen oli itsestäänselvyys, itsekin nautin siitä kovasti.
Peppi Pitkätossu, Peukaloisen retket, Pikku Prinssi, Sukellusveneellä mapallon ympäri ja niin monet muut. Ja murrosiässä vanhimmalle piti ostaa Potterit heti kun ilmestyivät. Nuorempi rakasti runo- ja aforismikirjoja yläasteella. Kaikki rakkaat kirjat ovat tallella, ei niitä voi hävittää!
On niin suloista ostaa edelleenkin lapsille lahjaksi kirja, johon kirjoitan sitten päivämäärän ja "Rakkaudellä äiti". Kirja jää henkilökohtaiseksi ja rakkaaksi.
Kuulostipas lässytykseltä :) Mutta näin tunnen.
Kaverini tilasi kirjan -miten tehdä rahaa. Oli pettynyt kun kuvassa "kirja" oli näyttänyt isommalta. Postissa tuli muutaman hassun sivun kokoinen läpäre. Nauroin kaverille, että nyt tiedät miten rahaa tehdään .. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:07"]
Vielä 182 täällä,
minua kiinnostasi kysyä teiltä, jotka ette omista tai halua omistaa kirjoja, luetteko lapsillenne?. Meillä ainakin jotkin lastenkirjat ovat niin rakkaita, että hyllyssä pysyvät :) Tosin osa on lähtenyt vanhimmat tyttären matkaan... Lapselle lukeminen oli itsestäänselvyys, itsekin nautin siitä kovasti.
Peppi Pitkätossu, Peukaloisen retket, Pikku Prinssi, Sukellusveneellä mapallon ympäri ja niin monet muut. Ja murrosiässä vanhimmalle piti ostaa Potterit heti kun ilmestyivät. Nuorempi rakasti runo- ja aforismikirjoja yläasteella. Kaikki rakkaat kirjat ovat tallella, ei niitä voi hävittää!
On niin suloista ostaa edelleenkin lapsille lahjaksi kirja, johon kirjoitan sitten päivämäärän ja "Rakkaudellä äiti". Kirja jää henkilökohtaiseksi ja rakkaaksi.
Kuulostipas lässytykseltä :) Mutta näin tunnen.
[/quote]
Lapsena/nuorena jos tuli kirja lahjaksi se oli suuri pettymys. Yksi lahja siis oletettua vähemmän.
Minulta kyllä löytyy lähes seinänmittainen kirjahylly täynnä kirjoja. Kirjastoon on pitänyt päästä viikoittain siitä lähtien kun opin lukemaan nelivuotiaana, Goodreadsissa odottaa 200+ kirjaa 'to read'-hyllyssä.
Mutta olen pelkkä amis, joten en taida sivistyneille kelvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:22"]
Minulta kyllä löytyy lähes seinänmittainen kirjahylly täynnä kirjoja. Kirjastoon on pitänyt päästä viikoittain siitä lähtien kun opin lukemaan nelivuotiaana, Goodreadsissa odottaa 200+ kirjaa 'to read'-hyllyssä.
Mutta olen pelkkä amis, joten en taida sivistyneille kelvata.
[/quote]
Älä väheksy itseäsi, "amis". Sivistyneisyys ei ole koulutuksesta kiinni! Pöhkö ;)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:22"]
Minulta kyllä löytyy lähes seinänmittainen kirjahylly täynnä kirjoja. Kirjastoon on pitänyt päästä viikoittain siitä lähtien kun opin lukemaan nelivuotiaana, Goodreadsissa odottaa 200+ kirjaa 'to read'-hyllyssä.
Mutta olen pelkkä amis, joten en taida sivistyneille kelvata.
[/quote]
Älä väheksy itseäsi, "amis". Sivistyneisyys ei ole koulutuksesta kiinni! Pöhkö ;)
[/quote]
Tiedän sen kyllä. Viittasin lähinnä aloitusviestin "amk-taustasta huolimatta/sivistynyt akateemikko"-alleviivaukseen :D
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 10:56"]
Haha. "Olen minimalisti" on kyllä paras tekosyy lukemattomuudelle. Ja vielä niin naisellinen: esteettisyys menee itsensä sivistämisen edelle.
[/quote]
Tiedätkö voin kertoa sulle aivan uuden asian: Suomessa on kirjastoja, joissa on helvetin hyvät valikoimat! Sieltä voi sitten lainata, kun hankkii sellaisen kirjastokortiksi kutsutun läpyskän :)
Ymmärsitkö jo?
[/quote]
Mutta kai nyt ymmärrät, että se minimalismi on tekosyy. Ei nämä minimalistit käy kirjastoissa, koska oikeasti eivät lue kirjoja. Ja ne lainatkirjat ei yhtään ole sävy sävyyn, näyttävät huonolta keittiön minimalistisella pöydällä!
Seliseli, muka käyttävät koko ajan kirjastoa. Kyllä lukemista harrastavalla on ainakin hyllyllinen klassikoita ja monet antavat myös kirjoja lahjaksi sellaiselle ihmiselle, joka oikeasti lukee. Kirjahyllyttömyys on WT:n merkki. Näillä samoilla tyypeillä on usein jättikokoinen tv ja katselevat formulaa kaljatölkit kädessä.
Minkä ihmeen tähden sivistyneet akateemikot ja muut suuret lukijat seikkailevat vauva palstalla pätemässä?
Terveisi maalainen.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:05"]
Minkä ihmeen tähden sivistyneet akateemikot ja muut suuret lukijat seikkailevat vauva palstalla pätemässä? Terveisi maalainen.
[/quote]
Täällä voi turvallisesti kohdata wt-kansaa. Pääsee ihmettelemään heikomman aineksen järjenjuoksua hajuraon päästä, tulematta itse yhdistetyksi moiseen ihmisryhmään.
t. akateeminen cityvihreä
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 19:10"]
Itse en lue ikinä kirjoja oman alan julkaisuja lukuunottamatta. Olen koulutukseltani lääketieteen lisensiaatti, akateeminen siis.
[/quote]
Olet juntti. Itse olen juristi ja luen kaikkea muuta paitsi alan kirjallisuutta, koska työn ohessa voi tsekata ne ammattikirjat. Kotona sitten viihdytään ja sivistetään itseä.