Miten ihmisestä tulee yksinäinen?

Mikä yksinäinen sinä olet, kun sulla on perhe?

Ei ole ystäviä. -ap

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:26"]

Mikä yksinäinen sinä olet, kun sulla on perhe?

[/quote]

Ihminen voi olla yksinäinen vaikka olisi perhe ja kavereita ja tuttaviakin. Henkinen yksinäisyys on pahinta.

Et pääse opiskelemaan vaikka muut pääsevät

Et pääse töihin muuta kuin vuokralle hanttihommiin

Et löydä em. syistä puolisoa etkä saa omaa perhettä

Käyttäytymällä itsekeskeisesti, ahneesti ja välinpitämättömästi läheisiään kohtaan. Vanhana huomaa olevansa yksinäinen ja ihan syystä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:29"]

Henkinen yksinäisyys on pahinta.

[/quote]Uskallan olla vahvasti eri mieltä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:26"]

Mikä yksinäinen sinä olet, kun sulla on perhe?

[/quote]

Ihminen voi olla yksinäinen vaikka olisi perhe ja kavereita ja tuttaviakin. Henkinen yksinäisyys on pahinta.

[/quote]

Ei ole. Pahempaa on se kun ei ole puhunut kenellekään mitään niin alkaa puhumaan itsekseen.

Yksinäisyyttä on monen sorttista: pahinta mulle on ystävien menetyksen pelko, kun niin harvoin pidetään yhteyttä ja eivät ota kontaktia :(

Olen itse muuttanut paikkakuntaa monta kertaa, siis eri puolille Suomea ja ulkomaillakin olen asunut. "Ystäväni" ovat ajatelleet, että yhteyttä ei pidetä enää sen jälkeen, kun on paikkakunnalta muuttanut pois. Tämä siis jo pääosin ajalta juuri ennen internetin ja sähköpostin tuloa. No, nykyäänhän se yhteydenpito olisi niin helppoa näiden sähköisten kanavien kautta... Varmaan vaikuttaa myös se, että "ystävyys" kuului tiettyyn elämänvaiheeseen ja kun siitä on menty eteenpäin, niin yhteydenpito ei ole enää kelvannut.

Jos eroaa ns. liian paljon ns. viitekehyksestä, eli on ns. omien polkujensa camel bootsi. Silloin voi huomata jossain vaiheessa että sosiaalinen elämä meni menojaan, kaverit pariutuvat ja saavat sukua, uudet sukupolvet tulevat, ja menevät ohitse oikealta ja vasemmalta. Silloin voi ainoastaan olla ns. iloinen siitä että ainakin piti oman päänsä eikä lähtenyt mukaan joihinkin kotkotuksiin.

Niistä voi tulla yksinäisiä jotka eivät ole sosiaalisia. 

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:36"]

Yksinäisyyttä on monen sorttista: pahinta mulle on ystävien menetyksen pelko, kun niin harvoin pidetään yhteyttä ja eivät ota kontaktia :(

[/quote]

Parasta mistä minä tykkään on hankkia uusia kavereita. Ystävyyssuhteet yleensä kulahtaa ja uusia tarvitaan 

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:37"]

Olen itse muuttanut paikkakuntaa monta kertaa, siis eri puolille Suomea ja ulkomaillakin olen asunut. "Ystäväni" ovat ajatelleet, että yhteyttä ei pidetä enää sen jälkeen, kun on paikkakunnalta muuttanut pois. Tämä siis jo pääosin ajalta juuri ennen internetin ja sähköpostin tuloa. No, nykyäänhän se yhteydenpito olisi niin helppoa näiden sähköisten kanavien kautta... Varmaan vaikuttaa myös se, että "ystävyys" kuului tiettyyn elämänvaiheeseen ja kun siitä on menty eteenpäin, niin yhteydenpito ei ole enää kelvannut.

[/quote]

Tai yhteydenpito on vaan jäänyt, koska arjessa on niin paljon muuta tekemistä. On työ, kotityöt, puoliso, lapset, harrastukset, lasten harrastukset, erilaiset kissanristiäiset, sukulaiset sekä ne uudet ystävät, jotka ovat tulleet tilallesi. Nukkuakin pitäisi ja olla myös aikaa, jolloin on ihan vaan tekemättä mitään. Yhteydenpito vain jää.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:39"]

Jos eroaa ns. liian paljon ns. viitekehyksestä, eli on ns. omien polkujensa camel bootsi. Silloin voi huomata jossain vaiheessa että sosiaalinen elämä meni menojaan, kaverit pariutuvat ja saavat sukua, uudet sukupolvet tulevat, ja menevät ohitse oikealta ja vasemmalta. Silloin voi ainoastaan olla ns. iloinen siitä että ainakin piti oman päänsä eikä lähtenyt mukaan joihinkin kotkotuksiin.

[/quote]

Ei tämä ole katastrofi jos sulla on "karismaa" eli mm. rahaa ja valtaa. Totta kai jos rahkeet eivät riitä tuohon rooliin, eli et ole työnantaja vaan keskinkertainen -tekijä, niin olet pulassa.

Lopettamalla alkoholinkäytön. Näin ainakin kävi itselleni. Ennen puhelin soi jatkuvasti, varsinkin viikonloppuisin. Kun kieltäytyy tarpeeksi monesti tarjotuista juomista niin ei enää kutsuta minnekkään. Joten vietän vappu illankin salilla.. Yksin olen 247, jos töissä käymistä ei lasketa

Jaa. Taas tätä että perheellinen ei voi olla yksinäinen. Minä en tuntenut itseäni koskaan näin yksinäiseksi sinkkuna, vaikka ei ollut edes ystäviä. Lapsi on jo teini, hänellä omat jutut, sen ymmärränkin. Mies saattaa muutoman sanan murahtaa kiukkuisesti viikon aikana. Se juuri tekee yksinäisyyden tunteesta vielä pahempaa, että paikalla on ihmisiä, mutta ketään ei kiinnosta, kukaan ei halua olla läsnä. Kyllä minäkin ihmettelin aiemmin, miksi perheelliset ihmiset valittivat yksinäisyyttä. Nyt ymmärrän.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:32"]

Käyttäytymällä itsekeskeisesti, ahneesti ja välinpitämättömästi läheisiään kohtaan. Vanhana huomaa olevansa yksinäinen ja ihan syystä.

[/quote]

Mitä alapeukutatte? Äitini toimi juuri näin ja nyt makaa laitoksessa kusisissa vaipoissaan YKSIN. Ei ole mitään asiaa hänelle kuten ei muillakaan läheisillä. Näin se mamma osasi asiat junailla omaksi perikadokseen. Kirjeitä ja kortteja (ilmeisesti hoitajien kirjoittamia) joskus tulee, mutta ei kiinnosta.

Se on se kun normaalit (lampaat) eivät ymmärrä erilaisuutta. Se joka on erillainen jää helposti yksin kun ei kulje massan mukana.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:43"][quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:36"]

Yksinäisyyttä on monen sorttista: pahinta mulle on ystävien menetyksen pelko, kun niin harvoin pidetään yhteyttä ja eivät ota kontaktia :(

[/quote]

Parasta mistä minä tykkään on hankkia uusia kavereita. Ystävyyssuhteet yleensä kulahtaa ja uusia tarvitaan 
[/quote]
Mä en voi edes ajatella noin. Ystävät on mulle rakkaita ihmisiä, vaikka harvoin nähdään.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:47"]

Jaa. Taas tätä että perheellinen ei voi olla yksinäinen. Minä en tuntenut itseäni koskaan näin yksinäiseksi sinkkuna, vaikka ei ollut edes ystäviä. Lapsi on jo teini, hänellä omat jutut, sen ymmärränkin. Mies saattaa muutoman sanan murahtaa kiukkuisesti viikon aikana. Se juuri tekee yksinäisyyden tunteesta vielä pahempaa, että paikalla on ihmisiä, mutta ketään ei kiinnosta, kukaan ei halua olla läsnä. Kyllä minäkin ihmettelin aiemmin, miksi perheelliset ihmiset valittivat yksinäisyyttä. Nyt ymmärrän.

[/quote]

Mäkin olen sinkkuna huomannut tämän, joillain perheellisillä on ihan sukupuolesta riippumatta vaan vaikka tarve avautua asioistaan ja tulla kuulluksi. Tuo musta liittyy yksinäisyyden kokemukseen, ei voi jakaa asioita, ei tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Itsellä taas vielä on jotain ystäviä, joiden kanssa vaan nykyään tavataan paljon harvemmin ja tietysti heidän seurassaan koen, että tulen kuulluksi ja ymmärretyksi. Mutta se ei välttämättä auta arjessani, kun vaikka herään sunnuntaiaamuna yksin, eikä kukaan kaipaa, kellekään ei ole väliä, missä olen.

Olen vähitellen ajautunut vaan siihen, että ei ole arjessa kavereita, joiden kanssa käydään kahvilla jne. Kaverisuhteet ovat vähitellen myös karsiutuneet noiden tuollaisten kaverien kanssa, se on voinut johtua myös suhteen syvenemisestä, siitä, että on suuremmat odotukset toiselle. Tietyt ristiriidat voivat vaan tulla jossain vaiheessa esiin.

Muuten taas olen männävuosina ollut eri työpaikoissa mutta työkaverit on sitten tulleet ja menneet, ei olla tutustuttu paremmin eikä jääty pitämään yhteyttä paitsi facebookissa. Yksinäisyys myös tekee musta jörömmän, kun olen aikaisemminkin ollut sellainen ihminen, jolla on niitä läheisiä hyviä kavereita pari, niin siitä lähtökohdasta on vaikeampi pitää yllä kevyempiä kaverisuhteita. Pitemmän päälle yksinäisyys alkaa siis haitata kykyä tutustua ihmisiin.