Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmisestä tulee yksinäinen?
30.04.2015 |
Varmaan monien asioiden summa mutta kun olen tottunut yksinäisyyteen(olen perheellinen jolla on myös rakas avopuoliso) niin en osaa enää edes kyläillä kun stressaan sitä jostain syystä paljon.
Kommentit (48)
Ihminen on lopulta aina yksin. Oli elämäntilanne mikä tahansa, niin kenenkään toisen harteille et itseäsi voi todella luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No muutama ehkä taustaa hahmottava syy on se, että olen "koulukiusattu", ts. kyseinen kiusaaminen ehti mennä ihan fyysiselle tasolle kunnes loppui - siihen, että itse muutin täysin toiselle puolelle suomea. Yksikään opettaja, vanhempi, "kaveri", viranomainen tms. ei tähän puuttunut. Lähinnä pohtivat, mikä omassa käytöksessäni olisi mahdollisesti voinut aiheuttaa sellaista, että kuvittelen tällaisia asioita. Vain muutama ihminen oli puolellani siksi, koska oli oikeasti nähnytkin kyseiset tilanteet. Sekään ei auttanut. Onneksi sentään nykyään kamera kulkee kaikilla mukana.
Aikuisiässäkin isoimmat selkäänpuukottamiset ovat tulleet ihmisiltä, jotka olen olettanut luotettaviksi ja läheisiksi.
En siis enää aikuisiällä ole luonut ystävyyssuhteita tai itse ylläpitänyt vanhoja, en vain yksinkertaisesti luota muihin ihmisiin tippaakaan. Se ei tarkoita että olisin "uhriutunut" siis suhtautuisin lähtökohtaisesti jotenkin vihamielisesti uusiin ihmisiin (tai kaikkiin ihmisiin), mutta realiteetit: 99% ihmisistä jotka lähestyvät sinua eivät halua niinkään ihmissuhdetta vaan jotain itsekeskeistä hyötyä, ja mieluusti lyövät sinut naama edellä maahan mikäli kykenevät siitä hyötymään vähän lisää. En siis itsekään ole mielellään tekemisissä muiden kanssa kuin puhtaasti työsuhteiden ts. taloudellisen hyödyn takia. En kaipaa ystäviä, parisuhteita tai muuta, koska en pysty näkemään milloin tällainen lähestyminen on vilpitöntä ja milloin ei.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 19:51"][quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 19:49"]
En tiedä muista, mutta itse olen yksinäinen koska
-tuntuu, että ihmisiä, joiden kanssa ns. klikkaa on oikeasti tosi vaikea löytää
-väsyn helposti sosiaalisissa tilanteissa, vaikka seura oliskin muuten mukavaa
-olen muuttanut eri kaupunkien ja maiden välillä useita kertoja, eikä kaverisuhteita ole välttämättä edes ehtinyt muodostua
-olen luonteeltani introvertti ja viihdyn pitkiäkin aikoja yksin.
Tästä huolimatta ajoittain tunnen itseni yksinäiseksi. Haluaisin lähteä jonkun kanssa ravintolaan tai drinkille istumaan iltaa, mutta aina ei ole kenelle soittaa.
[/quote]
Ollaan samanlaisia. Soita mulle, käydään drinksuilla.
[/quote]
Sama! Voin tulla mukaan, mutta kunhan ei liian usein. En jaksa välttämättä joka viikkokaan seuraa.
Muutettiin hevonkuuseen kun oli ~12-vuotias. Isäni kuoli kun olin 14-vuotias. Jäin koulussa jälkeen ikätovereista ja vähät kaverit oli muuton jäljiltä jääneet unholaan. Ei ollut muuta tekemistä kuin pelata erästä nettipeliä.
Aloittaja ainakaan ei tiedä yksinäisyydestä mitään. Vähän sama kuin miljonääri valittaisi köyhyyttään koska jostain löytyy miljardöörejäkin. Olen 29-vuotias enkä ikinä ole seurustellut.
Naisilla on kivaa ja helppoa kun nettideiteissä tulee 200 ehdokasta päivän sisällä ilmoituksen jättämisestä. Vähän niin kuin se Ilta-Sanomien Tinder-kokeilu. Ihan sama minkä näköinen akka niin 200 matchia on taattu.
Tavallisen näköinen mies ei kiinnosta yhtäkään naista ellei ole huikeita tuloja tai vähintään yliopistotutkintoa.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 19:51"][quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 19:49"] En tiedä muista, mutta itse olen yksinäinen koska -tuntuu, että ihmisiä, joiden kanssa ns. klikkaa on oikeasti tosi vaikea löytää -väsyn helposti sosiaalisissa tilanteissa, vaikka seura oliskin muuten mukavaa -olen muuttanut eri kaupunkien ja maiden välillä useita kertoja, eikä kaverisuhteita ole välttämättä edes ehtinyt muodostua -olen luonteeltani introvertti ja viihdyn pitkiäkin aikoja yksin. Tästä huolimatta ajoittain tunnen itseni yksinäiseksi. Haluaisin lähteä jonkun kanssa ravintolaan tai drinkille istumaan iltaa, mutta aina ei ole kenelle soittaa. [/quote] Ollaan samanlaisia. Soita mulle, käydään drinksuilla. [/quote] Sama! Voin tulla mukaan, mutta kunhan ei liian usein. En jaksa välttämättä joka viikkokaan seuraa.
[/quote]
Hyvä! Nyt saadaan kokoontuminen ainakin kerran tai kaksi vuodessa kasaan. Mutta missä, miten ja osallistujat? Oi, palsta neuvo meitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 23:52"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 19:51"][quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 19:49"] En tiedä muista, mutta itse olen yksinäinen koska -tuntuu, että ihmisiä, joiden kanssa ns. klikkaa on oikeasti tosi vaikea löytää -väsyn helposti sosiaalisissa tilanteissa, vaikka seura oliskin muuten mukavaa -olen muuttanut eri kaupunkien ja maiden välillä useita kertoja, eikä kaverisuhteita ole välttämättä edes ehtinyt muodostua -olen luonteeltani introvertti ja viihdyn pitkiäkin aikoja yksin. Tästä huolimatta ajoittain tunnen itseni yksinäiseksi. Haluaisin lähteä jonkun kanssa ravintolaan tai drinkille istumaan iltaa, mutta aina ei ole kenelle soittaa. [/quote] Ollaan samanlaisia. Soita mulle, käydään drinksuilla. [/quote] Sama! Voin tulla mukaan, mutta kunhan ei liian usein. En jaksa välttämättä joka viikkokaan seuraa.
[/quote]
Hyvä! Nyt saadaan kokoontuminen ainakin kerran tai kaksi vuodessa kasaan. Mutta missä, miten ja osallistujat? Oi, palsta neuvo meitä!
[/quote]
Täällä olisi yksi yksinäisyyteen kyrpiintynyt av-mamma lisää, pk-seudulta. o/
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 18:26"]
Mikä yksinäinen sinä olet, kun sulla on perhe?
[/quote]
Ihminen voi olla yksinäinen vaikka olisi perhe ja kavereita ja tuttaviakin. Henkinen yksinäisyys on pahinta.
[/quote]
No etkö sitten tunne henkistä läheisyyttä edes miehesi kanssa?
Musta tuli aikuisena tosi yksinäinen. Nuorena oli useampikin kaveriporukka, mutta aikuisuuden kynnyksellä tiet erkani eikä enää pidetty yhteyttä. Ja koska oon vähän erilainen kuin muut ikäiseni, on itselle sopivaa seuraa vaikea löytää. En siis ole koskaan viihtynyt esim. baarissa. Tykkäisin vaikka vaan istua kaverin luona kahvilla, mutta ei ole ketään kenen luo mennä. Lasten kanssa vietän kaiken aikani, mutta osa on jo niin isoja, että juoksevat omissa menoissaan. Kohta on nuo loputkin. Mitähän mä sitten teen?