Lue keskustelun säännöt.
Jo toista kertaa tilanteessa ettei mies halua lasta
Olen 33v. Aiemmassa suhteessa 4v jälkeen.mies ei halunnut lasta. Ero tuli lopulta yhtäkkiä monista syistä. Nyt olen suhteessa ja asun yhdessä miehen kanssa, jolla 10v lapsi entuudestaan. Olemme olleet yhdessä 3,5v ja alkuvuodet mies puhui koko ajan vauvan teosta. Nyt mieli om muuttunut ja nyt sanoo lopulta ettei ehkä halua lasta. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? En halua erota mutten voi luopua omasta lisälapsitoiveestanikaan.
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäämpiä naisia kuin lasta haluava ei ole olemassa, mies kun ei halua niin ei.
Ei mutku miun pittää saaha...viis muiden haluista...naapurin Mirkullakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nykyinen mies ei halua kanssasi lasta etsi mies joka haluaa perheen . Seuraavalle teet selväksi että ehkäisy ei ole vaihtoehto ja haluat vauvan .
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako miehet enää naisten vedättää teitä! Meillä miehillä ei tunnu olevan näköjään oikeutta päättää omasta kehostamme enää. Älkää antako siementånne naisille jotka tuollain ovat heti eroamassa jos eivät saa tahtoaan lävitse!
Ymmärsin, että alun perin ap:n mies oli mukana ajatuksessa perheen kasvattamisesta. Rakastuneilla on hyvin usein yhteinen toive saada myös yhteinen lapsi.
Saat ihan rauhassa päättää kehostasi, mutta älä houkuttele toista ihmistä suhteeseen katteettomilla lupauksilla, joita et aio pitää. Silloinhan sinä riistät naiselta mahdollisuuden päättää omasta kehostaan.
Kuten niin usein on todettu, naisen hedelmällisyydellä on aikaraja. Mies voi rauhassa antaa aikaa "henkiselle" kasvulleen, mitä tulee lisääntymiseen.
Tekstisi perusteella on kyllä parempi, että säästät siemenesi. K-päitä on jo maailmassa riittävästi.
Sinua on huijattu. Olet hoitanut miehesi lasta useamman vuoden ja haaveillut omasta lapsesta. Nyt miehesi lapsi tarvitsee vähemmän ns hoitoa ja miehesikin jaksaa viettää aikaa lapsen kanssa. Nyt mies ajattelee että pärjää lapsen kanssa ilman sinuakin. Jos nyt eroat, katso että erossa rahallista hyvitystä työstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TaaviJ kirjoitti:
Miksi kukaan mies haluaisi elää naisen kanssa, joka käyttää häntä ainoastaan työkaluna lisääntymiseen?
Ei voi ymmärtää niiden betacuckien järjenjuoksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita vaihtoehtoja sinulla on kuin hyväksyä lapsettomuus tai erota? Lasta ei pide tehdä ellei sitä kumpikin haluaa.
No sellanen mahdollisuus, että ottaa "mies" kunnon puhutteluun ja sanoa että nyt loppuu tuo vätystely ja lapsien tekoon NYT! Ottaa päähän nämä nykyajan vellihousut. Näin on kuule monessa perheessä lapsi asia ratkennut onnellisesti. Toki erokin voi tulla, mutta So What jos se muutenkin olisi edessä.
Ei tuo ole oikein. Mies on muutenkin perheen pää.
Millä vuosisadalla oikein elät?
2022:han se näyttäis vuosi olevan. Uskovaiset ajattelee vähän eri tavalla =) Mies ei meillä ole tossun alla, ei tosin nainenkaan. Valitettavasti aika mones
Aika harvassa miehessä on aihetta kunnioitukseen. Siihen ei ihan riitä pohjaksi munat ja hihhuliaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele lapsen tekoa kenellekään miehelle. Ero tulee kuitenkin kaikkine ikävine seurauksineen.
Jos elämän ainoa päämäärä on lapsen tekeminen niin onpa aika yksitoikkoinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ystävälläni on sama tilanne. Hän tapasi miehen, jolla oli ennestään 2 lasta, isoja jo. Ensin mies oli itse puhunut, että yhteinen lapsi olisi hieno juttu. Nyt hän onkin täysin eri mieltä, että ei pikkulapsiarkea halua enää. Otetaan koira, hän on kuulemma ehdottanut. Ihan kuin koira korvaisi lapsen. Ei korvaa. Eikä niistä miehen isoista lapsista ole vauvan korvaajaksi, toinen kirjoittaa keväällä yo-kirjoituksissa ja aikuistuu, tai itse asiassa on jo täysi-ikäinen. Miten niin isot lapset voisi korvata oman vauvan. Minä ymmärrän hyvin oman lapsen kaipuun, kun olen itsekin äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tarina. Mä tein niin, että tein miehelle vuosien vatuloinnin jälkeen selväksi, että ehkä joskus ei enää kelpaa vastaukseksi. Sai sitten lopulta kakistettua ei. Siihen loppui meidän 10 v parisuhteemme. 2 kk myöhemmin löysin nykyisen mieheni ja 2 v myöhemmin tulin äidiksi. Nyt ainoa katumiseni aihe on se, että miksi odotin liian pitkään, olisi pitänyt pitää kiinni omista toiveistani jo paljon aikaisemmin, sitten olisin ehkä ehtinyt saada toisenkin lapsen. Joo, nykymies ei siinä tapauksessa olisi välttis kuvioissa, mutta lapsia voisi olla (vaikka hedelmöityshoidoilla hankittuna) useampi.
Hupaisaa tässä on se, että tää mun exäni tuli lopulta 48 v isäksi. On suoraan myöntänyt, että uskalsi isäksi vasta kun näki mun kauttani, miten paljon iloa lapsi voi tuoda. (Ollaan yhä hyviä kavereita ja tekemisissä keskenämme). Mutta ei se mitään, juuri näin tämän piti mennäkin. Sain paits
Olet onnekas! Moni ei löydä eron jälkeen sopivaa kumppania, etenkään perheen perustamiseen. Itselleni kävi näin. Eksälläni oli yksi lapsi edellisestä liitosta ja kova kiire olisi ollut tehdä lapsia lisääkin. Kuitenkin hänen vanhemman taitojaan tarpeeksi seurattuani, totesin, että en halua häntä oman lapseni isäksi. Oli vaikea myös eksälleen, koska oli erosta edelleen katkera. Kirjoitteli lasta koskeviin laskuihin "maksa h**ralle" tyyppisiä juttuja ennen paperinkeräykseen heittämistä. Mielestäni eksä oli mukava tyyppi ja hyvä äiti heidän lapselleen. Näitä juttuja kun alkoi yhteiselon myötä paljastua enemmänkin, niin otin jalat alleni.
Olen sitä tyyppiä, että en ihastu herkästi, mutta etsin kuitenkin sellaista yhteyttä kumppaniin. En ole onnistunut löytämään elämääni ihmistä, jonka kanssa kumppanuus olisi tasaveroista, toimisimme tiiminä parisuhteessa ja joka haluaisi perheen. Olen 37 ja lapsihaaveesta on kohta pakko luopua, ellen sitten ryhdy itselliseksi vanhemmaksi. Nykyinen työni ei sovellu siihen, joten pitäisi miettiä tuökuviot ja myös asuminen uusiksi. Pelottaa myös ottaa yksin hoidettavakseen se kaikki vastuu. Mitä jos vaikka sairastun vakavasti, kuka sitten lasta hoitaa?
Te jotka olette onnistuneet löytämään kumppanin, joka on tukena ylä- ja alamäissä, jakaa ilonne ja surunne, olette onnekkaita! Nauttikaa joka hetkestä.
Jos lasta haluat, niin järjestä elämäsi niin että itsellinen äitiys on mahdollista. Parempi hankkia lapsi yksin kuin huonon miehen kanssa. Vastuun jaksat kyllä, kunhan laitat tukiverkot kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on siis pettänyt lupauksensa sinulle.
Tee Sinä samoin. Kerro, että et käytä ehkäisyä tästä eteenpäin ja
jos seksiä haluaa niin se käy, kunhan muistaa, että seurauksena saattaa olla se molempien toivoma lapsi,
se sama lupaus, jolla sinut saatiin suhteeseen sitoutumaan.
Katso millaiseksi naama muuttuu.
Kuinka monet naiset vaan jättää ehkäisyn pois kertomatta miehelleen mitään ja "oh hoh" kuinkas tässä nyt näin kävikään, varmaan on kierukka pettänyt tai pillerit jäi 1 päivän ottamatta, ja äijä on nalkissa. Tämähän on oikein klassinen kikka ollut iän kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka näitä vanhoja lapsihaaveketjuja nostelee?
Meillä meinasi käydä toisin päin. Alusta saakka oli selvää (yhteen mentiin 19-vuotiaina), ettei kumpikaan halua lapsia. Sitten mies noin kolmevitosena keksi, että mitä jos sittenkin. Totesin, että ei käy, jos hän lapsen haluaa, hänen pitää sitten etsiä joku toinen nainen sen lapsen äidiksi. Ei etsinyt, ja nyt on taas ihan hirveän onnellinen siitä ettei ole lapsia. Joku hetkellinen biologisen kellon tikitys siinä miehelle iski. Ja voihan se iskeä uudestaankin vielä, ja sitten erotaan. Minä en lapsia halua enkä voi enää saadakaan, siitä olen pitänyt huolen.
Ei ole sitoutunut.
Ei rakasta sinua tarpeeksi. Rakastaa ehkä jollain ystävätasolla. Olet "ihan kiva", mutta kun hänelke se oikea kohdalleen ilmestyy, se on tsadam.
Kun mies rakastaa, haluaa.
Onko sinulla lasta tai lapsia? Ja bonuslapsia?
Jos on, kertoisitko, millä tavoin äitihenkilönä oleminen esimurrosikäiselle mielestäsi vastaa kokemusta omasta vauvasta?