Millainen sairaus on kaksisuuntainen mielialahäiriö?

Jos yhtään mietityttää itse diagnoosin saanutta tai läheisiä, että onko diagnoosi oikea, niin perehtykää autismin kirjoon ja varsinkin autismin ja adhd:n yhdistelmään. 

Noissa piireissä on todella paljon kertomuksia siitä, miten ovat saaneet bipo-dignoosin ja myöhemmin se on osoittautunut vääräksi, kun oikea diagnoosi olikin autismi tai autismi+adhd. Jos näitä hoidetaan kuten bipoa, niin tilanne usein vain pahenee, koska hoito on aivan väärä. 

Neurotyypeistä on tiedetty todella vähän ja se alue kehittyy koko ajan huimaa vauhtia. Eniten hyötyä on, kun tutkii, miten nämä ihmiset itse kuvailevat oireitaan. Itse olen sitä mieltä, että aihetta pitääkin tutkia, mutta pidän vähän kyseenalaisena sitä, että neuroepätyypillisiä pidetään poikkeavina tai että heillä on diagnoosi. Erilaisuus ei ole sairaus eikä se ole näiden ihmisten syytä, ettei kaikki heistä pärjää nyky-yhteiskunnassa. Ei täällä kyllä välttämättä pärjää neurotyypillisetkään enää, mutta esim. autisteille elämä vaikeutuu koko ajan ja nykymeno ruokkii ja pahentaa adhd-oireita, niitä kehittyy jopa neurotyypillisille. Joskin on netistä ollut hyötyäkin. 

Juuri näin. Erityisen tärkeä nosto tuo, että nykymeno kehittää ihmisille adhd-oireita. Mutta ei se mitään, onneksi digijutut ovat tulossa pakolliseksi osaksi vasusuunnitelmaa myös päiväkodeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Masennus jaetaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan. En tiedä, kuinka paljon on eroa eri masennuksen laadulla, jos elämä on ahdistavaa. 

On vielä psykoottinen masennus

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä tuota, että sanotaan aina, että kaksisuuntainen on raskaampaa kuin pelkkä masennus. Olen sairastanut masennusta. Rankkaa sekin on. 

Miten se olisi erityisen rankkaa, kun maniasta tippuu masennukseen? Ainakin on niitä hyviä ja toimeliaita kausia. 

Huomaa, ettet ole kokenut maniaa ja sitä surullisen kuuluista pudotusta ääripäästä toiseen. Manian jälkipyykki on henkisesti ja fyysisesti raskasta, saati kun sitä pitää sietää siellä masennuksen kuopasta. Bipon masennukseen ei tehoa normaalit masennuslääkkeet. Masennuksesta voi myös parantua, biposta ei.

Pian kaksisuuntaisen dg:n saamisen jälkeen suututti, kun pienet ja isot hyvät ja huonot asiat eivät mukamas enää olleet normaaleja asioita elämässä, vaan kaksuuntaisen oireita:

Huonosti nukuttu yö ei enää ollut vain huonosti nukuttu yö, vaan viite masennuksesta. Kun aloin katsella isompaa asuntoa, osoitin merkkejä maniasta. Kahden lapsen, kahden vanhemman ja kahden makuuhuoneen arjessa ei voi olla aitoa tarvetta isommalle kodille, vaan lähipiirin mukaan kyse oli minun maniastani. 

Totta kai ennen oikeaa diagnoosia sattui muutama huomattavakin ylilyönti, mutta diagnoosin jälkeen tiety keittiölääkäriystävät alkoivat katsella elämänvalintojani bipolasien läpi. Nyt sairaus hyvässä hoitotasapainossa.

Vierailija kirjoitti:

Pian kaksisuuntaisen dg:n saamisen jälkeen suututti, kun pienet ja isot hyvät ja huonot asiat eivät mukamas enää olleet normaaleja asioita elämässä, vaan kaksuuntaisen oireita:

Huonosti nukuttu yö ei enää ollut vain huonosti nukuttu yö, vaan viite masennuksesta. Kun aloin katsella isompaa asuntoa, osoitin merkkejä maniasta. Kahden lapsen, kahden vanhemman ja kahden makuuhuoneen arjessa ei voi olla aitoa tarvetta isommalle kodille, vaan lähipiirin mukaan kyse oli minun maniastani. 

Totta kai ennen oikeaa diagnoosia sattui muutama huomattavakin ylilyönti, mutta diagnoosin jälkeen tiety keittiölääkäriystävät alkoivat katsella elämänvalintojani bipolasien läpi. Nyt sairaus hyvässä hoitotasapainossa.

Minulla samanlaista kokemusta kun maniani äityi psykoosiksi. Vahdittiin kahta kauheammin "oireilujani". Tästä jäi vuosiksi paha maku suuhun, ja nyt onkin ympärillä ihmisiä jotka luottavat kykyyni arvioida itse tilannettani. Se, että kerran menetin kuukausiksi kyvyn toimia omilla aivoillani sairauteni takia ei tee minusta tyhmää ja avutonta. Syön lääkkeeni ja pidän parhaani mukaan huolta tasapainoisesta elämästä (sen verran kuin se diagnooseillani on mahdollista).

Vaimolla diagnosoitu bipo jo 40 vuotta sitten. Välillä meni kymmeniä vuosia ilman hoitojaksoja, mutta sitten stressitilanne laukaisi useita viikkojen hoitojaksoja muutaman vuoden sisällä. Hoitoon mentiin aina maniavaiheen pahentuessa, mutta usein tilanteen huononeminen oli niin nopeaa, että maniaa seurasi psykoosi.

Psykoosivaiheesta toipumiseen menee aina kuukausia. Usein lähes vuosi. Silloin kun hoitoon onnistuttiin pääsemään ajoissa, olivat hoitojaksot lyhyempiä ja toipuminenkin nopeampaa.

Nyt kymmenen vuoden tasaisen kauden jälkeen kierrokset ovat taas korkealla, sairasloma päällä ja tilanne näyttää pahalta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, jäävät lääkkeet parin päivän päästä pois, sairauden tunne häviää ja sekoilu alkaa. Siinä vaiheessa pitää äkkiä takavarikoida luottokortit, kännykkä ja tietokone. 

Seuraavaksi yritetään sitten koko perheen voimin taivutella sairaudentunnotonta ihmistä hoitoon. Samalla pitää vakuutella osaston henkilökuntaa hoidon tarpeesta. Jos hoitoon joutuu pakkohoitopäätöksellä, on tilanne ehtinyt pahentua liikaa.

Kokemusperäinen ennusteeni on, että nytkin edessä on ehkä kuukauden osastojakso, hidas toipuminen ja työhön paluu ehkä alkusyksystä. Toivottavasti olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vaimolla diagnosoitu bipo jo 40 vuotta sitten. Välillä meni kymmeniä vuosia ilman hoitojaksoja, mutta sitten stressitilanne laukaisi useita viikkojen hoitojaksoja muutaman vuoden sisällä. Hoitoon mentiin aina maniavaiheen pahentuessa, mutta usein tilanteen huononeminen oli niin nopeaa, että maniaa seurasi psykoosi.

Psykoosivaiheesta toipumiseen menee aina kuukausia. Usein lähes vuosi. Silloin kun hoitoon onnistuttiin pääsemään ajoissa, olivat hoitojaksot lyhyempiä ja toipuminenkin nopeampaa.

Nyt kymmenen vuoden tasaisen kauden jälkeen kierrokset ovat taas korkealla, sairasloma päällä ja tilanne näyttää pahalta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, jäävät lääkkeet parin päivän päästä pois, sairauden tunne häviää ja sekoilu alkaa. Siinä vaiheessa pitää äkkiä takavarikoida luottokortit, kännykkä ja tietokone. 

Seuraavaksi yritetään sitten koko perheen voimin taivutella sairaudentunnotonta ihmistä hoitoon. Sa

Miksi et jätä sairasta vaimoasi? Nyt on vuosi 2025!!!!

Ei kai ihanaa ja rakasta ihmistä jätetä sairauden takia. Kyllä niistä huonoistakin ajoista on yli päästy.

Aika yksilöllistä on oireilu. Kaikki hyötyy kuitenkin tasaisesta arjesta, yövuorot siis veks. Alkoholi ym pois. Lääkkeet syö ja huolehtii että nukkuu. 

Monella julkkiksella on mutta eipä niistä huomaa päälle päin että mikään vaivaisi

Sukulaisella on. Hurjaa menoa, ottaa lainoja, ostelee kiinteistöjä, perustelee ja lopettaa yrityksiä, vaihtaa alaa ja paikkakuntaa... Lapsia useamman ihmisen kanssa, mutta lapset asuvat pääosin muualla. Silloin kuin heitä tapaa, raivoaa pienimmästäkin asiasta ja syyllistää lapsia miten ovat pilanneet hänen elämänsä. Eipä olla paljoa tekemisissä. Sääliksi käy hänen lähipiiriään, jota riistää myös taloudellisesti.

Nosto

Minulla on sekamuotoinen bipo, jolloin samaan aikaan voi ilmetä maniaa, hypomaniaa ja masennusta. Tämä on todella raskasta, mutta nyt oikean lääkityksen kanssa maniaoireet on saatu kuriin. Harmillisesti mikään masennuslääke ei ole tehonnut minulla ja masennusjaksot voivat kestää vuosiakin.

Bipo puhkesi kunnolla teininä trauman yhteydessä, mutta oireilua oli jo aiemminkin, jotka tosin voisi kuitata persoonallisuushäiriöllä mitä myös diagnosoitu.

Inhottavan kuuloinen paketti tosiaan, mutta olen todella rauhallinen näitä vauhtipiikkejä lukuunottamatta.

Itsem*rhaa olen yrittänyt kerran. Vaikeimmat ajat juuri sekamuotoisessa jaksossa, kun on manian vauhti ja masennuksen tuska.

Muistakaa syödä bipot lääkkeenne, ja tsemppiä jokaiselle oikean hoitotasapainon löytämisessä.

Minulla on 2. tyypin kaksisuuntainen mikelialahäiriö ja sitten lääkityksen aloituksen noin 10 vuotta sitten olen voinut todella hyvin. Yhä edelleen kasvaminen ja toipuminen jatkuu. Lääkitys on tarjonnut hyvän pohjan sille että kaikki muukin asettuu toimii ja elämä tuntuu hyvältä.

Erosin juuri ja löysin uuden rakkauden, tätäkin mietin yli 10 vuotta, mutta nyt vasta uskalsin. En siis hätiköi mitään.

2. Tyypin häiriö onkin usein lähinnä masennusta ja siitä kärsin paljon ihan teinistä asti.

Muuten elämä on ihan normaalia töitä ja arkea, ihmisenä olen rauhallinen, eikä kaksisuuntainen tätä persoonallisuutta muuta, koska se ei ole persoonallisuushäiriö.

Up up up