Muut, joita ei kiinnosta fiktio yhtään?
Kommentit (40)
Punaviheällä blokilla on hämmästyttävän suuri kannatus mikä kertoo puhtaan fantasian tavattoman korkeasta suosiosta.
Kaikki "harrypotterit" on silkkaa paskaa!
Täällä yksi. Pitkin hampain suomennan työkseni kaunokirjallisuutta mutta kirjoitan itse tiukkaa asiaa.
Minä. En oikein pysty enää lukemaan romaaneja joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Dekkareista olen saanut tarpeekseni myös.
Minä. Luen vain muistelmia ja tositapahtumiin perustuvia kirjoja.
Normaalitarinat menee, mutta kaikki yliluonnollinen ei tunnu missään, kun on kohdannut tosielämässä narsistin pahuuden.
Luin joskus dekkareita, ehkä vuoden ajan. Muuten en ole lukenut fiktiota kuin pakotettuna (koulussa).
Fiktion vastakohta lienee faktio. Täh?
Tosielämässä ei ole noitia ja lohikäärmeitä ja silti kaikenmaailman satusedät jaksaa satuilla niistä ja sekoitta valheilla lasten päät.
Hyvää kirjallisuutta on kiva lukea vaikka sadepäivänä mökillä. Klassikot, vaikka Tsehovin novellit näyttää ihmismielen syvimmät kohdat.
Monilla dekkareillakin on yhteiskunnallinen aspekti mukana. Esim. Henning Mankell kuvaa ruotsalaisen yhteiskunnan murenemista sisältäpäin.
Tyhjänpäiväisiä lovestooreja ja väkivallalla mässäileviä jännäreitä ei kannata lukea.
Vierailija kirjoitti:
Punaviheällä blokilla on hämmästyttävän suuri kannatus mikä kertoo puhtaan fantasian tavattoman korkeasta suosiosta.
Puhtaan vai likaisen?
Jätän suosiolla kaikki fiktiiviset rikossarjat katsomatta oli kyse sitten jostain Sorjosesta tai Maria Kalliosta tms.
Fiktio käsittelee monesti tunteita ja ihmisyyttä.
Jos se jostain syystä pelottaa aikuisena, otan osaa.
Scifi (tulevaisuudesta) kiinnostaa, mutta fantasia (menneisyydestä) inhottaa.
Fiktiokaan ei ole kokonaan fiktiota, koska se sisältää aina joitakin aineksia todellisuudesta. Eihän tyhjästä voi keksiä mitään. Monissa romaaneissa on paljonkin omaelämäkerrallista sisältöä.
Totuus on aina valetta. Juuri siksi luen hyvää kaunokirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Fiktiokaan ei ole kokonaan fiktiota, koska se sisältää aina joitakin aineksia todellisuudesta. Eihän tyhjästä voi keksiä mitään. Monissa romaaneissa on paljonkin omaelämäkerrallista sisältöä.
Ja vastaavasti tietokirjallisuus ei ole mitään jumalan sanaa.
Ei ainakaan näin aikuisena kiinnosta muu kuin tietokirjallisuus.