Olen psykiatrisessa osastohoidossa, kysyttävää
Olen akuutissa psykiatrisessa osastohoidossa, kysyttävää 😊
Kommentit (92)
Kuukkeli kirjoitti:
En tiedä, voiko tästä henkisesti huonommassa kunnossa enää olla.. Mutta en pura pahaa oloani kanssaeläjiin, kuten joskus av:lla siihen törmää.
Ehkä joskus kannattaisi
Ei ihmiset mene rikki vaikka vähän joskus tekiditkin niin
En ole Annika, oon vuosia sitten joskus kirjoittanut palstalle. Yleensä vaan lueskelen tätä ajankuluksi 😁
Muut potilaat on rauhallisia. En jaksa kommukoida heidän kanssaan, olen omassa huoneessa. Muutama meitä nuorempia alle 40-vuotiata ja sitten 5 semmosta iäkkäämpää. Miehiä ja naisia sekaisin.
Miksi olit itsetuhoinen? Kai ymmärrät nyt miten järjetöntä se oli?
Olen ollut teini-iässä suljetulla hetken ja käynyt terapian sen perään.
Nyt 15-vuoden jälkeen olen käynyt kelan kuntoutuspsykoterapiaa 1.5-vuotta. Elämään on mahtunut kaikenlaista ja nyt vaan kävi niin, että kuppi meni lopullisesti nurin. Itsemurha-ajatukset ovat vahvoja, koska tuntuu ettei elämässä ole mitään väliä ja on vaan riesaksi muille.
En usko, että olen sympaattinen lintu. Tällä hetkellä tuntuu, että olen lähinnä joku vihattu haaskalintu
Toivottavasti saat hyvän avun sieltä, sinun ainoa elämäsi on tärkeä ja arvokas <3
Itse palelen kotona, onko sinun huoneesi lämmin? Koetko olosi turvalliseksi siellä?
Kuukkeli kirjoitti:
Hakeuduin itse hoitoon hätäkeskuksen ja päivystyksen kautta, kun oli niin vahvat itsemurha-ajatukset.
Tosi surullista . Toivon sinulle voimia. Elämä on raskasta mutta yritä kestää. Kun olet hypännyt ensimmäisen aidan yli alkaa jo helpottaa.
Miten sinua voisi auttaa ?
Täällä on vähän viileä, mutta se on ihan sama.
Tunnen olevani turvassa, koska kotona olisin yksin eikä ole mitään paikkaa minne mennä 😑 ystävät ovat niin kaukana, etten voi ajaa autolla heidän huomiinsa.
Tunnen olevani turvassa myös siksi, koska hoitohenkilökunta on empaattista ja ymmärtävät kivun, jota koen nyt.
Kuukkeli kirjoitti:
Olen ollut teini-iässä suljetulla hetken ja käynyt terapian sen perään.
Nyt 15-vuoden jälkeen olen käynyt kelan kuntoutuspsykoterapiaa 1.5-vuotta. Elämään on mahtunut kaikenlaista ja nyt vaan kävi niin, että kuppi meni lopullisesti nurin. Itsemurha-ajatukset ovat vahvoja, koska tuntuu ettei elämässä ole mitään väliä ja on vaan riesaksi muille.
En usko, että olen sympaattinen lintu. Tällä hetkellä tuntuu, että olen lähinnä joku vihattu haaskalintu
Et ole pahempi kuin muutkaan. Olet herkempi. Vain tuo että haet apua kertoo sinun vahvuudestasi. Ajattele positiivisesti ja muistutan sinua että eräs läheinen teki samoin.Tänään hänellä on erittäin hyvin asiat.Rakastava perhe ,hyvä työ koska otti härkää sarvista ja luki hyvän ammatin. Tsemppiä! Olen mukanasi ajatuksissa.
Kuukkeli kirjoitti:
En tiedä, voiko tästä henkisesti huonommassa kunnossa enää olla.. Mutta en pura pahaa oloani kanssaeläjiin, kuten joskus av:lla siihen törmää.
Kyllä joskus kannattaa vähän suuttuakin
En tiedä miten minua voi auttaa. On paljon asioita voille ei voi mitään, esim korona vei yritykseni konkurssiin.
Olen skeptinen masennuslääkkeiden suhteen, syönyt niitä joskus kuukauden ja lopettanut. Mutta kai niitä pitää nyt alkaa syömään. Bentsot auttavat hetkellisesti, mutten halua koukkuun.
Mitä haluaisit elämältä seuraavaksi?
Tuntuu että kaikki osastokertomukset ovat kuin kauhuleffasta. Onko siellä oikeasti niin ahdistava tunnelma vai voiko ottaa "rennosti"?
Kuukkeli kirjoitti:
Hakeuduin itse hoitoon hätäkeskuksen ja päivystyksen kautta, kun oli niin vahvat itsemurha-ajatukset.
Tsemppiä!
Pääsitkö helposti?
Itse olen pari kertaa pyytänyt päästä mutta en ole päässyt vaikka oli vakavaa itsetuhoisuutta ja elin jatkuvassa dissosiaatiossa ja paniikkikohtauksessa enkä pystynyt itsestäni huolehtimaan.
Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua 💪
Haluaisin ainoastaan sen, mitä olen kaivannut koko ikäni. Että minua rakastettaisiin ja hyväksyttäisiin. Ja minulla olisi perhe 💖
Perheeni on sirpaleina avioeron myötä.
En päässyt helposti, jo ampparikuski sanoi osastolle pääsyn olevan vaikeaa. Ampparia odotin 2h ja päivystyksessä 6h. Tk:ssa lääkäri otti yöksi sisään ja aamulla sain vakuuteltua, että ihan oikeasti tarvitsen tätä nyt. Alueella oli 1 paikka vapaana ja tämäkin on avohoito.
Kuukkeli, lue Psalmeja, ne lohduttaa.
Onko sulla mikä diagnoosi?
Mitä lääkkeitä syöt?
Ei ole ahdistava tunnelma. Toisaalta rakennus ja tilat ovat uudet. Esim minulla on "Yksiö", jossa on oma wc.
Onhan tämä yritetty tehdä viihtyisäksi, pelejä, kirjoja, sohva, tv, biljardipöytä jne.
Ahdistus on ajoittain kova oman pään sisällä, mutta ympäristö itsessään on aika rauhoittava.
Oletko intersektionaalinen feministi?
Ei kysyttävää, olen ollut itsekin. Toivottavasti saat tarvitsemasi avun.