"Ei kukaan enää tee noin", mitä vanhan ajan tapoja sinulla on?

Leipäkeskusteluun: 

Eikö se ole mukavaa, kun vielä ihmiset noudattavat muitakin "vanhoja/kohteliaita" tapoja, kuten miehet eivät pidä hattua päässä sisätiloissa, puhumattakaan pöydässä. Voivat pitää ovea auki seuraavalle lähitulijalle - eikä vain naisille. Osaavat tarvittaessa kiittää ja katsoa puhuessaan silmiin jne.  Eräs hyvä tapa on se, että teatterissa tms. katsomoissa, kun olet paikallasi ja sinut sivuutetaan, niin nouset ylös ja vastaavasti ohittaja menee ohi rintamasuunta sinuun päin ja myös kiittää. Yksi kiva tapa on jo tullut: jalankulkijat yleensä kiittävät kättä heilauttamalla, kun annat autolla tietä. Eikö ole mukava tunne? 

Käytän perinteistä kännykkää ja digikameraa enkä mitään älylaitteita. Luen perinteisiä kirjoja ja katson DV, VHS elokuvia ja CD leyjä.

tamperelainen kirjoitti:

Leipäkeskusteluun: 

Eikö se ole mukavaa, kun vielä ihmiset noudattavat muitakin "vanhoja/kohteliaita" tapoja, kuten miehet eivät pidä hattua päässä sisätiloissa, puhumattakaan pöydässä. Voivat pitää ovea auki seuraavalle lähitulijalle - eikä vain naisille. Osaavat tarvittaessa kiittää ja katsoa puhuessaan silmiin jne.  Eräs hyvä tapa on se, että teatterissa tms. katsomoissa, kun olet paikallasi ja sinut sivuutetaan, niin nouset ylös ja vastaavasti ohittaja menee ohi rintamasuunta sinuun päin ja myös kiittää. Yksi kiva tapa on jo tullut: jalankulkijat yleensä kiittävät kättä heilauttamalla, kun annat autolla tietä. Eikö ole mukava tunne? 

Mikseivät autoilijat kiitä rikkoessaan suojatiesääntöjä kävelijää? Miksi sääntöjen mukaan toimijan tulisi kiittää?

Laitan mäkin lusikkani tuohon leipä "soppaan".

Mä törmäsin tuohon uskomukseen ekan kerran tässä vasta muutama kuukausi sitten. Olen töissä paikassa, jossa jaetaan avutuskasseja.

Kasattiin niitä kasseja. Nostelin lahjotusleipää laatikoista kullekin pussittajalle ja sain kolmelta naiselta huudot, että ei noin. En siis yhtään asetellut niitä leipiä, kunhan vaan nostin ja laitoin pöydälle kullekin eteen.

Kaksi heistä oli aivan järkyttyneitä, kun olen noin "uusavuton", etten yksinkertaisesta asiasta ole koskaan kuullutkaan. Kolmas vaan naureskeli, että tämmöisiä uskomuksia, ei niin vakavaa, vaikka ottihan se silmään itselleenkin.

Ollaan kaikki n. viisikymppisiä naisia. Heistä kiukkusemmat Porista ja Tampereelta lähtösin, tuo iisein keravalainen ja mä helsingistä.

tamperelainen kirjoitti:

Leipäkeskusteluun: 

Eikö se ole mukavaa, kun vielä ihmiset noudattavat muitakin "vanhoja/kohteliaita" tapoja, kuten miehet eivät pidä hattua päässä sisätiloissa, puhumattakaan pöydässä. Voivat pitää ovea auki seuraavalle lähitulijalle - eikä vain naisille. Osaavat tarvittaessa kiittää ja katsoa puhuessaan silmiin jne.  Eräs hyvä tapa on se, että teatterissa tms. katsomoissa, kun olet paikallasi ja sinut sivuutetaan, niin nouset ylös ja vastaavasti ohittaja menee ohi rintamasuunta sinuun päin ja myös kiittää. Yksi kiva tapa on jo tullut: jalankulkijat yleensä kiittävät kättä heilauttamalla, kun annat autolla tietä. Eikö ole mukava tunne? 

Mun mielestä tuo hattuasia on aivan joutava jäänne jostain kirkkokulttuurin ja paholaisten maailmasta. En näe siinä mitään kohteliasta, kun mies ottaa hatun päästä.

Ymmärrän, että kirkon sisätiloissa ollaan ilman hattua. Siellä se kuuluu etikettiin.

Ovea voivat pitää kaikki auki, eikä vain miehet. Kiitokset aina kuuluu asiaan, ei siitä tule mitenkään erityisen mukava tunne.

Vierailija kirjoitti:

Olemme reilu nelikymppinen pariskunta ja teemme itse kaikki ruoat (lounas+päivällinen), emme lämmittele eineksiä. Ulkona syöminen tai takeawayn tilaaminen on harvinaista herkkua, ja liittyy yleensä johonkin spesiaalitilanteeseen kuten synttäreihin ja vuosipäivään.

Tälle on ihan käytännön syykin, sillä noudatamme tiettyä ruokavaliota. Säästämme myös rutkasti rahaa tällä tavalla ja saamme sellaista ruokaa kuin haluamme. Teemme isoja määriä kerrallaan, joista sitten syömme useampana päivänä ja jos jää yli, pakastamme loput. Osaamme käsitellä kokonaista kalaa ja graavata lohen. Teemme ruokaa hieman erikoisemmistakin ruhon osista kuten lavasta ja maksasta. Teemme itse joululaatikot. Lasagne on yksi bravuureistani. Ystäväpiirimme arvostaa kokkaustaitojamme; moni sanoo että onpa tosi hyvää kun teette kaiken itse, moni sanoo ettei osaisi. Odotankin, milloin taas voi kutsua ystäviä vapaammin syömään pitkän kaavan mukaan.

Ihan perusjuttuja, joita tavalliset ihmiset tekee. Eikä tee itsestään numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perusjuttuja, joita tavalliset ihmiset tekee. Eikä tee itsestään numeroa.

No mitä ihmeen numeron tekemistä tuossa nyt sitten oli? En minä ainakaan tunne kovinkaan montaa nuorta, joka osaisi käsitellä kalaa ja pyöräyttäisi itse ruoat pöytään, jos vieraita on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vien kyläilyllä tuliaisia. Siis jos menen kaverille kahville, voin viedä mukanani kahvipaketin, herkkukeksejä, itsetehtyä pullaa, litran jäätelöä... Ei ole yleinen tapa varsinkaan nuorilla ja nuoriso naureskelee. Kun lapset olivat pieniä ja menivät kaverille yökylään, laitoin mukaan sipsipussin, kesällä mansikoita tai herneitä, hyvää mehua tai limua.

Kun itse olin lapsi, niin kylään mennessä aina vietiin joku pikku tuliainen.

Olen viisikymppinen nainen.

Voi että mua ärsyttää tää kun lapset tulee yökyläilemään tuomisien kanssa. Minä kyllä huolehdin lapsille ruoat ja herkut, ei tarvi tuoda omia.

Sinä olet sietämätön narisija. Voi voi kun on vaikeaa, jos joku on ollut huomaavainen. Ihan kuin joku nyt kuvittelisi, että teillä ei muuten saa ruokaa ja herkkuja. 

Argh mikä ääl iö

Kämpässäni ei ole suihkua, pelkkä kylpyamme pienillä hanoilla. Käyn aina kylvyssä kun pitää peseytyä. Monen vieraan mielestä se on tosi outoa ja vanhanaikaista.

Vierailija kirjoitti:

Laitan mäkin lusikkani tuohon leipä "soppaan".

Mä törmäsin tuohon uskomukseen ekan kerran tässä vasta muutama kuukausi sitten. Olen töissä paikassa, jossa jaetaan avutuskasseja.

Kasattiin niitä kasseja. Nostelin lahjotusleipää laatikoista kullekin pussittajalle ja sain kolmelta naiselta huudot, että ei noin. En siis yhtään asetellut niitä leipiä, kunhan vaan nostin ja laitoin pöydälle kullekin eteen.

Kaksi heistä oli aivan järkyttyneitä, kun olen noin "uusavuton", etten yksinkertaisesta asiasta ole koskaan kuullutkaan. Kolmas vaan naureskeli, että tämmöisiä uskomuksia, ei niin vakavaa, vaikka ottihan se silmään itselleenkin.

Ollaan kaikki n. viisikymppisiä naisia. Heistä kiukkusemmat Porista ja Tampereelta lähtösin, tuo iisein keravalainen ja mä helsingistä.

Jonkinlaisella kokemusperäisellä näppituntumalla tulee mieleen, että sellaiset henkilöt, joiden esi-isät ja sukulaiset ovat aikonaan asuneet maaseudulla ja tehneet konkreettisesti peltotöitä leipäviljan eteen, kärsien mm. sadon kuivumisesta, katovuosista ja sodista ja kertoen näistä asioista nuoremmille polville, saattaisivat arvostaa ja kunnioittaa leipää enemmän tai eri tavalla kuin syntyperäiset kaupunkilaiset, joiden pöytään leipä on tullut jollain tapaa helpommalla, jonkun muun tekemänä, ilman että leivän syntyyn olisi tarvinnut nähdä itse vaivaa. Toki syy voisi olla sekin, että koetaan että on ylipäänsä hyvin epäkohteliasta tarjota ruokaa kenelle tahansa toiselle ihmiselle jollain tapaa "vain puolihuolimattomasti heitettynä", siten sekä ruokaa että ruoanhakijaa arvostamatta.

Mielestäni kyse ei todellakaan ole mistään uskomuksesta, vaan ruoan kunnioittamisesta.

tamperelainen kirjoitti:

Leipäkeskusteluun: 

Eikö se ole mukavaa, kun vielä ihmiset noudattavat muitakin "vanhoja/kohteliaita" tapoja, kuten miehet eivät pidä hattua päässä sisätiloissa, puhumattakaan pöydässä. Voivat pitää ovea auki seuraavalle lähitulijalle - eikä vain naisille. Osaavat tarvittaessa kiittää ja katsoa puhuessaan silmiin jne.  Eräs hyvä tapa on se, että teatterissa tms. katsomoissa, kun olet paikallasi ja sinut sivuutetaan, niin nouset ylös ja vastaavasti ohittaja menee ohi rintamasuunta sinuun päin ja myös kiittää. Yksi kiva tapa on jo tullut: jalankulkijat yleensä kiittävät kättä heilauttamalla, kun annat autolla tietä. Eikö ole mukava tunne? 

Kohteliaisuus on aina mukavaa. Tuohon ohittamiseen katsomoissa kuitenkin kommentoin. Mielestäni istumassa oleva voi hyvin jäädä istumaan, ellei ole erittäin pitkä (ja pitkäjalkainen). Näin ohittaja voi kulkea seisaaltaan siitä eteenpäin, eikä tule kiusallista "olemme tässä vastakkain ihan liian lähellä apua" -tilannetta. Mikä ei ole mukavaa suomalaiselle.

Itse jään aina keskimittaisena naisena istumaan ja käännän vain jalkani sivuun, että edestä pääsee kulkemaan. Olisi kaameaa nousta pönöttämään siihen että oikein tulisi kokovartalokontaktia..

Minäkin käytän paperista seinäkalenteria. Aika paljon niitä on kaupoissa, joten en taida olla ainoa. Eipä ole vielä tullut vastaan sähköistä vaihtoehtoa, mista näkee yhdellä vilkaisulla seitsemänhenkisen perheen kaikki menot ja pysyy kärryillä siitä, mitä viikon aikana tuleman pitää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolehdin että leipä on aina oikein päin pöydällä. Olen tarkka ettei ruokaa mene koskaan roskiin. Käytän esiliinaa ja huivia leipoessa. Teen itse korppujauhot.

Leivänkääntelijä täälläkin 🙋

Lähetän myös joulu- ja onnittelukortteja.

Jatkan vielä

Joulu- ja onnittelukortteja lähetän minäkin. Kirjoitin myös viime vuonna 12 kirjettä

Ap leivän kääntelijä

Saisko kysyä että miksi leipää käännellään? En ole kuullut tällaisesta.

Minulle aikoinaan isomummu opetti että ruokaa pitää kunnioittaa, siksi leivän pitää olla oikeinpäin.

t. yksi leivänkääntelijä lisää

Kiitos💕

Joku tuntuu tajuavan oikein

t. leipäjutun aloittaja (joka ei ymmärtänyt alkaneensa näinkin sekavan ketjun...)

Aivonystyrämme ovat saaneet harjoitusta leipäasiasta! Aion kysyä tätä leipäjuttua omalta vanhalta äidiltä kun näen seuraavan kerran. Jos löytyy muita ihan uusia vanhoja juttuja, tulen kertomaan.

Tämä on nyt varmaan sitä mummoutumista ja ukkoutumista: käytämme kyllä nettikauppoja, mobile payta ym mutta olemme miehen kanssa alkaneet tehdä vanhanaikaista ruokaa. Esim. keitetään perunat, annetaan jäähtyä. Pilkotaan sipulia ja viipaloidaan perunat, paistetaan pannulla. Paistinperunoita.

Makaronilaatikkoa. Uunipuuroa. Ja mitä vähemmän ruoka-aineita ja mitä yksinkertaisempi resepti, sitä parempi.

En ole koskaan ennen pitänyt perunoista, edes lapsena. Voinko syyttää vaihdevuosia asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolehdin että leipä on aina oikein päin pöydällä. Olen tarkka ettei ruokaa mene koskaan roskiin. Käytän esiliinaa ja huivia leipoessa. Teen itse korppujauhot.

Leivänkääntelijä täälläkin 🙋

Lähetän myös joulu- ja onnittelukortteja.

Jatkan vielä

Joulu- ja onnittelukortteja lähetän minäkin. Kirjoitin myös viime vuonna 12 kirjettä

Ap leivän kääntelijä

Saisko kysyä että miksi leipää käännellään? En ole kuullut tällaisesta.

Minulle aikoinaan isomummu opetti että ruokaa pitää kunnioittaa, siksi leivän pitää olla oikeinpäin.

t. yksi leivänkääntelijä lisää

Kiitos💕

Joku tuntuu tajuavan oikein

t. leipäjutun aloittaja (joka ei ymmärtänyt alkaneensa näinkin sekavan ketjun...)

Aivonystyrämme ovat saaneet harjoitusta leipäasiasta! Aion kysyä tätä leipäjuttua omalta vanhalta äidiltä kun näen seuraavan kerran. Jos löytyy muita ihan uusia vanhoja juttuja, tulen kertomaan.

Kiva. Tule ihmeessä kertomaan. Olen ihan varmasti unohtanut joitain vanhoja hyviä tapoja.

Jäämme odottamaan💕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolehdin että leipä on aina oikein päin pöydällä.

Tämä leipäkeskustelu on niin hämmentävä, että siinä on ainesta av-klassikoksi😃

Itse kuulun niihin, jotka eivät käsitä koko asiaa. Siis latooko joku perheenjäsen pöydälle tai leipäkoriin tms limppuja tai sämpylöitä miten sattuu, kupera puoli alaspäin? Ja joku toinen tulee paikalle ja kääntelee leivät? Kuinka paljon leipiä teillä on kerrallaan esillä ja miksi ihmeessä ne alun perin laitetaan sikinsokin?

Uskonto, taikausko ja pyövelit toivat vielä lisämaustetta keskusteluun 😁

Alkuperäisessä viestissäni oli vain yksi leipä. Kotona automaattisesti pidän leivän oikein päin. Pohjapuoli alaspäin oli se sitten pöydällä, leipäkorissa tai leipälaatikossa. Näin minua on lapsena opetettu arvostamaan ruokaa.

Joskus kylässa käännän leivän, jos se on epäkunnioittavasti väärin päin. En kyllä ketjua alkaessani arvannut, mikä väärinkäsitysten ryöppy seuraa...

Tämä on siis hyvä vanha tapa minulle

(Ilman pyöveleitä tai taikauskoa)

Olen kuusikymppinen enkä ollut ikinä missään törmännyt tällaiseen "rituaaliin". Eli aina oppii jotain uutta. Oikein kaunis vanha ajatus!

Itse olen 47 ja leivän pitäminen oikeikeinpäin on ollut itsestäänselvyys ihan lapsesta saakka.

t. se isomummun (isän äidinäiti, elänyt 1900-1994) opettama, kotoisin Pirkanmaalta

Samoin Pirkanmaalta, se jonka isoäiti oli leipuri, mutta uusi asia minulle. Ruoan kunnioittamista

opetettu kyllä, paljonkin.

Ihan uusi asua minullekin. Olen 47, Savosta. Leivon itsekin leipää hapanjuuresta sekä harrastan ruuanlaittoa. Pöydällä pidän leivät oikeinpäin, koska nätimpiä niin, mutta kaapissa olevaan koriin laittaessa en ole koskaan katsonut miten päin menevät.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt varmaan sitä mummoutumista ja ukkoutumista: käytämme kyllä nettikauppoja, mobile payta ym mutta olemme miehen kanssa alkaneet tehdä vanhanaikaista ruokaa. Esim. keitetään perunat, annetaan jäähtyä. Pilkotaan sipulia ja viipaloidaan perunat, paistetaan pannulla. Paistinperunoita.

Makaronilaatikkoa. Uunipuuroa. Ja mitä vähemmän ruoka-aineita ja mitä yksinkertaisempi resepti, sitä parempi.

En ole koskaan ennen pitänyt perunoista, edes lapsena. Voinko syyttää vaihdevuosia asiasta?

Eikö joku makaronilaatikko tai paistinperunat ole ihan perus. Mun teinitkin tekee niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitan joskus papiljotit kuin hiukset kuivuvat. Lempeä tapa kihartaa, kunhan papiljotit eivät ole sellaiset jotka tarraavat hiuksiin.

Nykyisin näkee harvoin naisia papiljotit päässä.

N. 20 vuotta sitten parikymppisenä minulla oli melko tuoreet permanenttikiharat ja muistan aina kun laitoin yli 90-v. asiakkaalle suihkun jälkeen papijotteja niin ykskaks hän kysyy: "Laitatko sinäkin aina pesun jälkeen papiljotteja?". Totesin siihen että en kyllä laita, kun pysyvät kampaajan laittamana kuosissa ihan ilmankin. Hänen kiharoistaan kun tuli lähes samanlaiset papiljoteilla laitettuna joten siksi hän ihan loogisesti ajatteli minunkin rullaavan hiukseni.

Äidilläni muistan olleen 1970-luvulla kahdenlaisia lämpörullia hiusten laittamiseen, toiset kuumennettiin omassa laitteessaan kuvun alla ja toiset lämmitettiin kattilassa keittämällä. Lisäksi oli piikeillä kiinnitettäviä muovisia piikikkäitä papiljotteja, tarrarullat tulivat sitten niiden jälkeen. Tiedän tänäkin päivänä vielä monia, jotka pesun jälkeen kääntävät itsepäisiä suortuviaan muutamalla papiljotilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitan joskus papiljotit kuin hiukset kuivuvat. Lempeä tapa kihartaa, kunhan papiljotit eivät ole sellaiset jotka tarraavat hiuksiin.

Nykyisin näkee harvoin naisia papiljotit päässä.

N. 20 vuotta sitten parikymppisenä minulla oli melko tuoreet permanenttikiharat ja muistan aina kun laitoin yli 90-v. asiakkaalle suihkun jälkeen papijotteja niin ykskaks hän kysyy: "Laitatko sinäkin aina pesun jälkeen papiljotteja?". Totesin siihen että en kyllä laita, kun pysyvät kampaajan laittamana kuosissa ihan ilmankin. Hänen kiharoistaan kun tuli lähes samanlaiset papiljoteilla laitettuna joten siksi hän ihan loogisesti ajatteli minunkin rullaavan hiukseni.

Äidilläni muistan olleen 1970-luvulla kahdenlaisia lämpörullia hiusten laittamiseen, toiset kuumennettiin omassa laitteessaan kuvun alla ja toiset lämmitettiin kattilassa keittämällä. Lisäksi oli piikeillä kiinnitettäviä muovisia piikikkäitä papiljotteja, tarrarullat tulivat sitten niiden jälkeen. Tiedän tänäkin päivänä vielä monia, jotka pesun jälkeen kääntävät itsepäisiä suortuviaan muutamalla papiljotilla.

18-vuotias tyttäreni kääntää pesun jälkeen itsepäisiä suortuviaan muutamalla papiljotilla. Ei ole tosiaan vain mummojen juttu.

No, minä katson teksti-tv:stä päivän uutisotsikot. Joskus muitankin juttuja. 

Niin ja tykkään tulostaa juna- ym. -liput ettei tarvitse niitä puhelimestä näytellä.