Lue keskustelun säännöt.
"Ei kukaan enää tee noin", mitä vanhan ajan tapoja sinulla on?
Kehräätkö villaa itse? Teetkö makkaraa suolesta? Kirjoitatko nauhakirjoituskoneella?
Itse ostin lattiaharjan ja olipa hyvä ostos. Imuroin toki myös, mutta harjalla aina isot roskat, jos jotain tippuu lattialle. Luuttuan myös lattioita kontaten. Paljon paremmin tulee nurkat puhtaaksi.
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Tässä meidän talossa on myös kylmäkellari. Itse olen käyttänyt sitä parina vappuna kun olen tehnyt simaa ja lahjoittanut seurakunnan myyjäisiin ja mies on pari kertaa isomman kaljalaakin sinne laittanut. Olen huomannut että alle puolet kylmiöistä on käytössä ja ne mitkä on, niissä on pääasiassa juuri jotain olusia ja viinejä. Utelias olen ollut, myönnetään. Edellisessä asuinpaikassamme se päätettiin purkaa pois vähäisen käytön takia, mutta en tiedä mitä tuli tilalle, se jäi vähän kesken kun muutimme juuri siinä päätösvaiheessa pois.
Kellarikomerossa voi talvettaa myös monivuotisia parvekekasveja, ja laittaa vaikka kukkasipulit kasvamaan kevättä varten ruukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerään itselleni marjat ja sienet, mikä lienee jo hieman vanhanaikainen (mutta hyvä) tapa. Tietää ainakin, mistä on kerätty ja saa ulkoilla raikkaassa ilmassa.
Pyysinin joskus työkaverini mukaan, muttei halunnut tulla hyttysten syötäväksi. Ostaa mieluummin kaupasta tai suoraan kotiin tuojalta.
Minulla ei ole Netflixiä eikä mitään muutakaan maksullista TV-kanavaa.
Syynä,se että niille joutuu luovuttamaan pankkikortin numeron. T
En ymmärrä mikä on mobilebay ja muut semmoiset millä maksetaan älykännykällä.
Niihin kuitenkin myös pitää tallentaa pankkikortin tiedot.
Kun ostan verkkokaupasta niin ainoastaan niin että voin maksaa sen pankkisovelluksen kautta.
Vaihdoin autoon katkojan kärjet ja säädin venttiilit.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään, mutta miesystävä on jättänyt sivistymättä. Hän esim. pesee astiat niin, että huutelee ne altaassa, jonka täyttää siis vedessä. Hyvin pianhan vesi velloo pesuaineessa. Siinä hän sitten nostelee vaahtoisia astioita kuivauskaappiin...... Juurikin noin minun vanhempani pesivät astiat. Samoin näkemäni monet vanhukset. Itse huuhtelin sitten aina jo lapsena astiat ennen kuin söin niistä, ja nämä valittivat, että mitä ihmettä teen, vettä menee hukkaa ja olen luulotautinen jne...
Monessa maassa astioita ei huuhdella ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakanoiden veto. Vedän mieheni kanssa puhtaat lakanat viikaten ne rullalle. Edellä mainittua askaretta ei lakanoitten viikkaamiseksi liinavaatekaappiin enää monikaan nuoremman sukupolven edustajat tee, vaan mankeloivat lakanat ilman että vetäisivät ne ensin.
Lakanoiden vetokin on kantautunut lapsuuteni kodistani omankin perheen tavaksi. Itse ollessani alle kouluikäinen pikkulapsi muistan, kun tykkäsin aina lakanavedon aikaan mennä vedettävän lakanan alle, kun siinähän alkuun mukavasti tukka hulmusi lakanoiden vedon alkutoimen aikana, kun äiti ja joku perheenjäsen toisessa päässä lakanaa vetäessään niitä lakanoita ensin levittivät ja humpsauttivat sen lakanan levälleen, ja kiva tuulahdus kävi kasvoilleni, kun istuin lakanoiden vedon aikaan niitten alla lattialla.
Lieneekö monessakaan nykylapsiperheessä enää vedetään ylipäätänsä lakanoitakaan??? Äiti tai isä vaan kääräisee ne viikaten rullalle ja/tai mankeloivat ne lisäksi tai toiset vielä silittävätkin, kuten äitini silitti vedetyt ja viikatut lakanat. Tiedän, että lakanoiden materiaalejakin on nykyisin paljon sellaisia ns. itsesiliäviä puuvillasatiinisia, kuten on itsellänikin on, joita ei välttämättä tarvitse silittää, vaikka ne vetääkin ja viikkaa siten rullalle ja laittaa ne liinavaatekaappiin.
Minäkin istuin tuulessa lapsena vedettävien lakanoiden alla. Meillä ei lakanoita vedetä, ei mankeloida vaan kämpätään...
Siis viikataan. Puoliso taitavampi tässä
Kodin tekstiilien hoito on mielenkiintoista kulttuuriperintöä, joka on siirtynyt etenkin naissukupolvelta toiselle.
Ennen vanhaan lakanat ja pyyhkeet yms. olivat arvotavaraa, ja niiden peseminen ja hoito olivat tärkeää osaamista. Useinhan naimisiin mennessä morsiamella oli kapioarkussa ommeltuina lakanat ja pyyhkeet pariskunnalle, nimikoituina. Tämä oli usein morsiamen tärkein taloudellinen osallistuminen uuden perheen kotiin.
Nämä kapiolakanat olivat ennen niin hyvänlaatuisia, että oikein hoidettuin saattoivat kestää morsiamen elämän loppuun saakka. Minullakin on kaapissa vain hieman hitunut keittiöpyyhe, jossa on isoäitini äidin nimikirjaimet.
Lakanoiden vetäminen on sekin harviainen perinne, jota on ollut kuulema vain luterilaisilla Pohjois-Euroopassa lähinnä vain Suomessa ja Saksassa. Jotain muita perinteitä sekin on välittänyt, eikä tehty vain käytännön syistä. Vanhan kansan lakanat olivat kestävää kangasta, puuvillaa- tai pellavaa. Pesun jälkeen lakanat vedettiin ja mankeloitiin, jotta pinta saatiin sileäksi, koska se hylkii likaa eli niitä ei tarvinnut pestä niin usein. Lakanoiden pesu kiehuvassa vedessä ja huuhtelu käsipelillä oli iso urakka muinoin. Vetäminen ja mankelointi tietysti helpotti myös lakanoiden viikkaamista tiiviisti, joten ne saatiin nätisti kaappiin sopimaan. Kestivät hyvänä pitkään! Mummon vanhoja lakanoita (mummin tekemillä pitsireunuksilla!) on kaapissa meilläkin vielä muutama.
Opin jo lapsena vetämään lakanat ja mankeloimaan äidin ja mummin kanssa. Olin teini-ikäisenä myös töissä vähän aikaa isossa pesulassa juuri lakanoita mankeloimassa - se oli kovaa ja kuumaa hommaa! Meidän kerrostalon pesutuvassa on vielä mankeli, ja olen siellä mankeloinut joskus kymmenen vuotta sitten, mutta nykyiset pussilakanat ovat useimmiten niin heikkolaatuista puuvillaa, ettei niitä oikein uskalla vetää ja mankeloida. Kestävät muutaman vuoden ja sitten joutuu heittämään pois. Kätevämpiä tietysti ovat nämä pussilakanat kuin vanhanaikaiset alus- ja päällyslakanat. Mutta kyllähän meiltä pala kulttuuriperintöä häviää kun vetäminen lopetetaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakanoiden veto. Vedän mieheni kanssa puhtaat lakanat viikaten ne rullalle. Edellä mainittua askaretta ei lakanoitten viikkaamiseksi liinavaatekaappiin enää monikaan nuoremman sukupolven edustajat tee, vaan mankeloivat lakanat ilman että vetäisivät ne ensin.
Lakanoiden vetokin on kantautunut lapsuuteni kodistani omankin perheen tavaksi. Itse ollessani alle kouluikäinen pikkulapsi muistan, kun tykkäsin aina lakanavedon aikaan mennä vedettävän lakanan alle, kun siinähän alkuun mukavasti tukka hulmusi lakanoiden vedon alkutoimen aikana, kun äiti ja joku perheenjäsen toisessa päässä lakanaa vetäessään niitä lakanoita ensin levittivät ja humpsauttivat sen lakanan levälleen, ja kiva tuulahdus kävi kasvoilleni, kun istuin lakanoiden vedon aikaan niitten alla lattialla.
Lieneekö monessakaan nykylapsiperheessä enää vedetään ylipäätänsä lakanoitakaan??? Äiti tai isä vaan kääräisee ne viikaten rullalle ja/tai mankeloivat ne lisäksi tai toiset vielä silittävätkin, kuten äitini silitti vedetyt ja viikatut lakanat. Tiedän, että lakanoiden materiaalejakin on nykyisin paljon sellaisia ns. itsesiliäviä puuvillasatiinisia, kuten on itsellänikin on, joita ei välttämättä tarvitse silittää, vaikka ne vetääkin ja viikkaa siten rullalle ja laittaa ne liinavaatekaappiin.
Minäkin istuin tuulessa lapsena vedettävien lakanoiden alla. Meillä ei lakanoita vedetä, ei mankeloida vaan kämpätään...
Siis viikataan. Puoliso taitavampi tässäKodin tekstiilien hoito on mielenkiintoista kulttuuriperintöä, joka on siirtynyt etenkin naissukupolvelta toiselle.
Ennen vanhaan lakanat ja pyyhkeet yms. olivat arvotavaraa, ja niiden peseminen ja hoito olivat tärkeää osaamista. Useinhan naimisiin mennessä morsiamella oli kapioarkussa ommeltuina lakanat ja pyyhkeet pariskunnalle, nimikoituina. Tämä oli usein morsiamen tärkein taloudellinen osallistuminen uuden perheen kotiin.
Nämä kapiolakanat olivat ennen niin hyvänlaatuisia, että oikein hoidettuin saattoivat kestää morsiamen elämän loppuun saakka. Minullakin on kaapissa vain hieman hitunut keittiöpyyhe, jossa on isoäitini äidin nimikirjaimet.
Lakanoiden vetäminen on sekin harviainen perinne, jota on ollut kuulema vain luterilaisilla Pohjois-Euroopassa lähinnä vain Suomessa ja Saksassa. Jotain muita perinteitä sekin on välittänyt, eikä tehty vain käytännön syistä. Vanhan kansan lakanat olivat kestävää kangasta, puuvillaa- tai pellavaa. Pesun jälkeen lakanat vedettiin ja mankeloitiin, jotta pinta saatiin sileäksi, koska se hylkii likaa eli niitä ei tarvinnut pestä niin usein. Lakanoiden pesu kiehuvassa vedessä ja huuhtelu käsipelillä oli iso urakka muinoin. Vetäminen ja mankelointi tietysti helpotti myös lakanoiden viikkaamista tiiviisti, joten ne saatiin nätisti kaappiin sopimaan. Kestivät hyvänä pitkään! Mummon vanhoja lakanoita (mummin tekemillä pitsireunuksilla!) on kaapissa meilläkin vielä muutama.
Opin jo lapsena vetämään lakanat ja mankeloimaan äidin ja mummin kanssa. Olin teini-ikäisenä myös töissä vähän aikaa isossa pesulassa juuri lakanoita mankeloimassa - se oli kovaa ja kuumaa hommaa! Meidän kerrostalon pesutuvassa on vielä mankeli, ja olen siellä mankeloinut joskus kymmenen vuotta sitten, mutta nykyiset pussilakanat ovat useimmiten niin heikkolaatuista puuvillaa, ettei niitä oikein uskalla vetää ja mankeloida. Kestävät muutaman vuoden ja sitten joutuu heittämään pois. Kätevämpiä tietysti ovat nämä pussilakanat kuin vanhanaikaiset alus- ja päällyslakanat. Mutta kyllähän meiltä pala kulttuuriperintöä häviää kun vetäminen lopetetaan...
Mankeloin ja silitän lakanat ja pyyhkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkkaan tapaamiset, suunnitelmat ja laskutettavat työsuoritukset almanakkaan. Pidän aina kotona ja kukkarossa käteistä.
Vierailija kirjoitti:
Kerään itselleni marjat ja sienet, mikä lienee jo hieman vanhanaikainen (mutta hyvä) tapa. Tietää ainakin, mistä on kerätty ja saa ulkoilla raikkaassa ilmassa.
Pyysinin joskus työkaverini mukaan, muttei halunnut tulla hyttysten syötäväksi. Ostaa mieluummin kaupasta tai suoraan kotiin tuojalta.
Marjat maistuvat tosi paljon raikkaammilta ja paremmilta, kun itse poimii. Kertaakaan en ole torimyyjältä saanut esim. kunnollisia mustikoita. Vadelmat keräämme itsepoimintatilalla suoraan pakasterasioihin. Laadukasta ruokaa arvostavan tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En omista älypuhelinta ja maksan ostokseni pääosin käteisellä. Minulla ei ole käyttäjätilejä sosiaalisessa mediassa. Luen myös ihan paperille painettuja kirjoja.
Olen parikymppinen mies.
Järkevä nuori mies!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiihdän tervatuilla puusuksilla.
Saisipa tällaiset leveät puiset umpihankisukset. Parhaat pakkaskelillä. (Suojakelillä käyttökelvottomat) Minulla oli, mutta viimein toisen kärki katkesi. En ole saanut yhtä hyviä suksia.
Lumikengät on paremmat. Toimivat niin pakkasella kuin suojasäällä, ei tarvitse tervata ja niillä pääsee niihinkin paikkoihin mihin suksilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä meidän talossa on myös kylmäkellari. Itse olen käyttänyt sitä parina vappuna kun olen tehnyt simaa ja lahjoittanut seurakunnan myyjäisiin ja mies on pari kertaa isomman kaljalaakin sinne laittanut. Olen huomannut että alle puolet kylmiöistä on käytössä ja ne mitkä on, niissä on pääasiassa juuri jotain olusia ja viinejä. Utelias olen ollut, myönnetään. Edellisessä asuinpaikassamme se päätettiin purkaa pois vähäisen käytön takia, mutta en tiedä mitä tuli tilalle, se jäi vähän kesken kun muutimme juuri siinä päätösvaiheessa pois.
Kellarikomerossa voi talvettaa myös monivuotisia parvekekasveja, ja laittaa vaikka kukkasipulit kasvamaan kevättä varten ruukkuun.
Näin teen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kiltti ja ystävällinen.
Miten hieno tapa! Minäkin yritän olla.
Kiitos! Tästä tuli hyvä mieli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiskaan käsin. Tosin se johtuu siitä, että tiskikone sanoi sopimuksensa irti muutama päivä sitten.
Minä olen tiskannut käsin viimeiset 26v, ei ole ollut konetta. Säästynyt se 300-500€ rahaa per kone, tuossa ajassa olisi varmasti pari kolme konetta jo hajonnut. Lisäksi tulee puhdasta nopeammin. Taatusti puhtaita joka veitsi ja haarukka kun jokaisen yksitellen pesee. Käsitiskiaineetkin maksaa murto-osan siitä mitä koneaineet. Eikä voi unohtaa sitäkään että monta konetta jäänyt tekemättä ja eivät ole ongelmajätteenä missään minun jäljiltäni.
Meillä oli ennen kaivovesi ja kun vesi loppui kesäkuumalla, tuotiin kanisterilla vettä kotiin ja mm. tiskasin sillä. Yleensä käytin siis konetta. Oli siis helppo katsoa paljonko vettä meni siihen käsin tiskaamiseen ja yllätys, yllätys, ei mennyt sen enempää kuin konekaan käyttää, vaikka sitä aina toitotetaan, miten kone säästää vettä. Eikä tosiaan ollut vaahtoa astioissa, kun nostelin kuivauskaappiin. Iso tiskikone on kätevä, jos tulee pesuun kattiloita ym. isompaa, mutta jos on sellainen ruoka, ettei tiskiä paljon tule, koneen täyttymiseen menee pidempi aika. Silloin alkaa helposti jotkut aterimet ym. loppua eli iso kone vaatii paljon astioita. Jos tiskaa käsin heti aterian jälkeen, ne astiat ovat saman tien valmiita käyttöön. Omassa lapsuudenkodissani ei ollut tiskikonetta, eikä minulla sellaista opiskeluaikana ollut, mutta miehen kotona sellainen on ollut "aina". Miehelle on jotenkin "kunniakysymys", että se kone löytyy. Itse taas tykkään tiskata. Tosin olen sillä tavalla kaheli, että tykkään myös pyykätä käsin. Totuin tähän opiskeluaikana ja nykyisin nautin matkoilla, jos täytyy pestä pikkupyykkiä :)
Siihen koneelliseen menee sellainen määrä tiskiä, mitä et kerralla kyllä tiskaa vaihtamatta välillä vettä. Tietysti jos tiskaat paskaisella jäähtyneellä vedellä niin asia on eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerään itselleni marjat ja sienet, mikä lienee jo hieman vanhanaikainen (mutta hyvä) tapa. Tietää ainakin, mistä on kerätty ja saa ulkoilla raikkaassa ilmassa.
Pyysinin joskus työkaverini mukaan, muttei halunnut tulla hyttysten syötäväksi. Ostaa mieluummin kaupasta tai suoraan kotiin tuojalta.
Marjat maistuvat tosi paljon raikkaammilta ja paremmilta, kun itse poimii. Kertaakaan en ole torimyyjältä saanut esim. kunnollisia mustikoita. Vadelmat keräämme itsepoimintatilalla suoraan pakasterasioihin. Laadukasta ruokaa arvostavan tapa.
Minäpä ostan mustikat suoraan paikalliselta suomalaiselta myyjältä enkä miltään torimyyjältä, jonka marjat voi olla vaikka monta päivää vanhoja ja thaikkujen keräämiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjoitus on nopeaa ja kaunista. On järkyttävää, et lapset ja nuoret ei sitä opettele, vaan tekstaavat tökerösti jos edes kynää käyttävät. Kaik vaa koneella, tosi persoonatonta. Eivät osaa edes lukea kaunokirjoitusta.
Kun meitä valmisteltiin lukiossa kirjoituksiin, meidän piti opetella uudestaan 'käsialalla' kirjoittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leivon itse karjalanpiirakoita ja mureita ässiä.
Ässät 😋
Minä teen kanssa kun perhepiirissä on jotain juhlaa ja olen tehnyt ennen koronaa johonkin joulumyyjäisiin, ne on mennyt heti! Lusikkaeivät toinen menekkituote sekä kotona että myyjäisissä, työläs vain tehdä.
Paras ässien ohje on sellainen, missä munat ja sokeri vaahdotetaan, mutta en löydä sitä oikeaa ohjetta mistään enää, se oli mummon keittokirjassa ja sen oli joku ei-sukulainen kotoamme pöllinyt tai isä oikeastaan oli antanut minulta kysymättä.
Käytän pöytäkonetta enkä omista älypuhelinta. Läppärin hankkimista olen kyllä välillä harkinnut.
Muistan ihan pienenä tyttönä vetäneeni lakanoita äidin kanssa, mutta minun voimani olivat äitiin verrattuna niin vähäiset, että usein lakana kirposi sormista ja äitiä harmitti. Äidillä on yhä ysikymppisenä käsilihakset hyvässä kuosissa!
Meillä oli myös jonkinlainen "esimankeli" eli lakana rullattiin puupötkön ympärille ja asetettiin pöydälle. Sitten äiti otti sellaisen pitkän puisen mailantapaisen, jolla hän veteli tätä pötköä pitkin pöytää. Sitä en ole ikinä tehnyt itse.
Huomaan kuitenkin, että kun otan pyykit koneesta niin tartun niitä kulmista ja läväytän ne voimalla "suoriksi", varsinkin pyyhkeet ja muut ja jos saan miehen apukäsiksi niin silloin vähän vedetäänkin. Viikkailen lakanat myös äidin tyyliin, vaikka välillä kehittelin omia "rullaan kaikki vaan pötköiksi" tai "mariekondotyyliin" tapoja..
Istun päreen valossa kirnuamassa voita.