Lue keskustelun säännöt.
"Ei kukaan enää tee noin", mitä vanhan ajan tapoja sinulla on?
Kehräätkö villaa itse? Teetkö makkaraa suolesta? Kirjoitatko nauhakirjoituskoneella?
Itse ostin lattiaharjan ja olipa hyvä ostos. Imuroin toki myös, mutta harjalla aina isot roskat, jos jotain tippuu lattialle. Luuttuan myös lattioita kontaten. Paljon paremmin tulee nurkat puhtaaksi.
Kommentit (871)
Kahvin ryystäminen kirjoitti:
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaan oven naiselle ja otan päähineen pois sisätiloissa.
M
Siis tämä on totta. Näitä lippalakkimiehiä ilmestyy aina enemmän ja enemmän. Joku tiesi että ovat niitä ulkomaan natolobbareita. Aina ovat sisällä esim kahvella tai jopa syömässä lippalakki päässä ja supattavat.
Itse olen elvyttänyt vanhan ja kunniakkaan kahvin juonnin lautaselta. Kahvia siis kaadetaan kupista lautaselle, reinalle laitetaan sokeripalanen ja kahvi imetään sen palan läpi. On hyvää. Huomaa että lautasta pidetään sormenpäillä kuten tarjotinta. Sokeripalan pitää olla jotain kovaa että kestää koko kupillisen.
Ennen vanhemmat mummut kykenivät imemään kahvin jopa useamman sentin päässä sokeripalaa.
Lapsena nauratti katsoa kun kahvi lensi ilmassa sokeripalan läpi.
Toinen minun edesmenneistä mummoistani joi pannukahvia juuri tuolla tavoin ryystämällä sitä kahvikupin asetetilta ja laittamalla sokeripalan hampaiden väliin. Minä juon suodatinkahvia mieluiten sopivan kokoisesta mukista ilman asettia ja ilman sokeria mutta kevytkerman kera.
Todella nopeasti ovat kahviperinteet muuttuneet mun elämän aikana. Muistan vielä ollessani pikkulapsi, kun mummi keitteli pannukahvia. Siinä käytettiin sellaista kahvinselvikettä, että tuli kirkasta kaffetta. Minäkin muistan vielä kuinka mummi ryysti kaffetta asetilta :D
Nyt kun on mokkamasterit jokaisella ei tarvita enää pannumyssyjä. Niitä mummot varsinkin virkkasivat monenlaisia mun lapsuudessa vielä. Mun mummolla oli usein kanaa esittäviä pannumyssyjä. Ehkä siksi, kun vanhanaikainen nokallinen kahvipannu muistuttaa kanaa.
Enää ei myöskään juoda kahvia hienoista pienistä posiilinikupeista ja aseteilta ruusulusikoineen. Viimeksi kun laitoin perimäni englantilaiset Victoriana Rose -kahvikupit pöytään kuten paraskin Hyacinth Bukee, niin kaverini saivat siltä istumalta kahvikuppineuroosin ja jouduin hakemaan mukit pöytään :D
Mummilla oli yhdet kupit kahville toiset teelle arkeen, ja sitten tietysti juhlaserviisit siihen päälle. Erikseen oli kermakko (eikä todellakaan mitään kevytkermaa!) ja sokerikko, jossa oli sellaiset kivat ottimet, kuin eläimen käpälät, tykkäsin leikkiä niillä lapsena.
Mummin kanssa aina juotiin päiväkahvit kaikkine herkkuinen ja tykötarpeineen kaikessa rauhassa, tämä 1970-luvulla. Sitten tuli suodatinkahvikulttuuri ja mukit käyttöön, mutta myöhemmin alettiin myös juoda espressoa ja pressokahviakin. Äitini siirryttyä työkyvyttömyyseläkkeelle 2000-luvun alussa meillä oli joskus aikaa juoda päiväkahvit, silloin vaan laitettiin espressoa ja juotiin äidin ulkomaanmatkalta tuoduista käsintehdyistä pikkukupeista. Yhden kupin korvassa oli koristeena rantapallo, toisessa purjelaiva, kummallakin oli oma suosikkinsa. Enää ei ahmittu tuulihattuja ja pikkuleipiä kuten mummin kanssa, vaan ostimme usein tummaa suklaata. Ne ovat hetkiä, jotka haluaisin saada takaisin, mutta nyt on jo mummista ja äidistäkin aika jättänyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytän herätyskelloa. (Kännykkä on yön äänettömällä laukussa, ei taatusti unohdu kotiin, kun lähden töihin.)
Meillä on toimiva herätyskello. Ennen muinoin sen muisti vetää kerran päivässä. Välillä aina innostun vetämään sen kodikkaasti tikittämään, mutta unohtuu jo seuraavana päivänä.
Pidän kotitarvekanoja munien takia. Teurastan ylimääräiset kukot ruuaksi.
Kasvatan muutenkin ruokani, sikäli kun se suht vähällä vaivalla onnistuu: perunat, kurkut, tomaatit, hedelmät, marjat.
Ostan nykystandardeilla tosi vähän, korjaan/korjautan vanhaa, uusiokäytän ja kierrätän. Tämä joskus mielletään uudeksi jutuksi ja vihreäksi trendiksi. Omalla kohdallani on kyse siitä, että en vain hitaana ja mielikuvituksettomana ehtinyt oppia siihen kulutusvimmaan, mikä monia ikäisiäni ja nuorempia riivaa.
Veisaan virsiä kotihartaudenharjoituksena vanhasta (vuoden 1701) virsikirjasta.
En katso mikroaaltouuniin kun se on päällä. Lapsena 80-luvulla sanottiin että säteilyä silmille. Kaveri tuhahti että ei vuosikausiin tuollaista enää ollut. No tapa jäi.
No olen naimisissa korkeamman elintason vuoksi eli "nain rahaa" saadakseni itse paremman elämän.
Kulissi avioliitto.
Kerron ylpeäni tuttaville omistavani sitä sun tätä, vaikka kaikki on ostettu miehen rahoilla mut kun naimissa ollaan niin tottahan toki kaikkin on minun myös.
Minulla on ammattikoulututkinto.
Passaan miestäni meillä on naisten ja miesten työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiön kaapeissa on hyllypaperit, jotka vaihdan uusiin, kunnes ne ovat kulahtaneet.
Olen nähnyt ja kuullut hyvin monelta keittiön huollosta vastaavilta, etteivät he käytä hyllypapereita. En minäkään jokaiseen keittiön kaappiin laita paperista hyllypaperia, vaan myöskin kerniliinan palasia suojaamaan hyllyjen maalattua pintaa.
Olen perinnyt hyllypaperien käytön omalta äidiltäni, hän nimittäin käytti keittiön kaapeissa niitä. Osti aina erilaista kuvioitua hyllypaperia ja vuorasi hyllyn tason sillä jokaikiseen keittiön kaappiin, jossa oli hyllytasot. Kuivien elintarvikkeiden säilöntäkaappien hyllyihin etenkin.
Meidän kerrostalossa on sellainen vanhanaikainen kylmäkellari. Näin kerran ovenraosta, että naapurin komerossa oli hyllypaperit ja mietin, olisiko niistä siellä hyötyä. Kuitenkin, kylmäkellari on vanhanaikainen juttu! Minulla on siellä mehupulloja, hillopurkkeja, perunoita, omenoita, sipulia..
:Dhah, Juu, äitinikin kerrostalossa viimeiset vuotensa asuessaan vuorasi myös kellarin kopperonsa hyllyt hyllypaperilla, ja kun itse muutin aikoinaan mieheni kanssa kerrostaloon, jossa oli kellarikoppero yhteisessä taloyhtiön tiloissa, niin eikös äitini joskus lastemme väliaikaishoitajana ollessaan ollut sinnekin käynyt laittamassa hyllypaperit. Tavallaan onhan ne kellarikopperon hyllyt puiset ja olihan se siistin näköistä kun niissäkin on paperit, vaikka minä itse olen oman perheeni puitteissa hyvin harvoin enää kellariin säilönyt mitään omavalmisteisia hilloja lasipurkeissa tms. Pakastimeen tulee laitettua marjatkin, kuten varmaankin hyvin moni pakastaa marjasatonsakin nykyaikana. Pakastinarkku oli äitinikin käytössä jo 70-luvun puolivälistä saakka. Hän vain hankki pienemmän arkkupakastimen sittemin, kun me kaikki lapset muutimme kotonta pois omillemme. Omassa perheessäni ei ole ollut kuin tuonlainen pieni ns. pystypakastin, jonne ei tietysti niin paljon mahdukkaan pakastettavia tuotteita kuin arkkumalliseen pakastimeen riippuen tietysti senkin koosta.
Ei niitä hyllypapereita laitettu siksi että ne on "nätit" vaan siksi että hillot sun muut eivät sotke sitä hyllyä ja jätä jälkiä, plus on helpompi siivota. Ennen vanhaan nääs ajateltiin sitäkin, että talosta muuttaessa on jätettävä käytetyt tilat - myös se kylmäkellari - siistinä seuraavalle asukkaalle!
Vanhanaikaista ajatella muuta kuin itseään, tiedän. Nythän eletään minä-minä-maailmassa, jossa ei välitetä muista.
Juu, olen tuon edellisen viestin kirjoittaja, johon kommentoit, mutta juu sitä tarkoitinkin, että äitini laittoi kellarin hyllyille ne hyllypaperit sen takiakin, että oli helpompi pitää ne itse hyllyt siisteinä, koska kaiken maailman roiskeet ja roskat jäivät sen hyllypaperin päälle. Siis sama periaatehan on keittiönkin kaappien hyllypaperien tarkoituksena kuin myöskin suojata hyllyjä itseään, jos en ovat maalatut, niin eivät raamuunnukaan niin helposti purkkien pohjista.
Vierailija kirjoitti:
Kahvin ryystäminen kirjoitti:
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaan oven naiselle ja otan päähineen pois sisätiloissa.
M
Siis tämä on totta. Näitä lippalakkimiehiä ilmestyy aina enemmän ja enemmän. Joku tiesi että ovat niitä ulkomaan natolobbareita. Aina ovat sisällä esim kahvella tai jopa syömässä lippalakki päässä ja supattavat.
Itse olen elvyttänyt vanhan ja kunniakkaan kahvin juonnin lautaselta. Kahvia siis kaadetaan kupista lautaselle, reinalle laitetaan sokeripalanen ja kahvi imetään sen palan läpi. On hyvää. Huomaa että lautasta pidetään sormenpäillä kuten tarjotinta. Sokeripalan pitää olla jotain kovaa että kestää koko kupillisen.
Ennen vanhemmat mummut kykenivät imemään kahvin jopa useamman sentin päässä sokeripalaa.
Lapsena nauratti katsoa kun kahvi lensi ilmassa sokeripalan läpi.
Toinen minun edesmenneistä mummoistani joi pannukahvia juuri tuolla tavoin ryystämällä sitä kahvikupin asetetilta ja laittamalla sokeripalan hampaiden väliin. Minä juon suodatinkahvia mieluiten sopivan kokoisesta mukista ilman asettia ja ilman sokeria mutta kevytkerman kera.
Todella nopeasti ovat kahviperinteet muuttuneet mun elämän aikana. Muistan vielä ollessani pikkulapsi, kun mummi keitteli pannukahvia. Siinä käytettiin sellaista kahvinselvikettä, että tuli kirkasta kaffetta. Minäkin muistan vielä kuinka mummi ryysti kaffetta asetilta :D
Nyt kun on mokkamasterit jokaisella ei tarvita enää pannumyssyjä. Niitä mummot varsinkin virkkasivat monenlaisia mun lapsuudessa vielä. Mun mummolla oli usein kanaa esittäviä pannumyssyjä. Ehkä siksi, kun vanhanaikainen nokallinen kahvipannu muistuttaa kanaa.
Enää ei myöskään juoda kahvia hienoista pienistä posiilinikupeista ja aseteilta ruusulusikoineen. Viimeksi kun laitoin perimäni englantilaiset Victoriana Rose -kahvikupit pöytään kuten paraskin Hyacinth Bukee, niin kaverini saivat siltä istumalta kahvikuppineuroosin ja jouduin hakemaan mukit pöytään :D
Mummilla oli yhdet kupit kahville toiset teelle arkeen, ja sitten tietysti juhlaserviisit siihen päälle. Erikseen oli kermakko (eikä todellakaan mitään kevytkermaa!) ja sokerikko, jossa oli sellaiset kivat ottimet, kuin eläimen käpälät, tykkäsin leikkiä niillä lapsena.
Mummin kanssa aina juotiin päiväkahvit kaikkine herkkuinen ja tykötarpeineen kaikessa rauhassa, tämä 1970-luvulla. Sitten tuli suodatinkahvikulttuuri ja mukit käyttöön, mutta myöhemmin alettiin myös juoda espressoa ja pressokahviakin. Äitini siirryttyä työkyvyttömyyseläkkeelle 2000-luvun alussa meillä oli joskus aikaa juoda päiväkahvit, silloin vaan laitettiin espressoa ja juotiin äidin ulkomaanmatkalta tuoduista käsintehdyistä pikkukupeista. Yhden kupin korvassa oli koristeena rantapallo, toisessa purjelaiva, kummallakin oli oma suosikkinsa. Enää ei ahmittu tuulihattuja ja pikkuleipiä kuten mummin kanssa, vaan ostimme usein tummaa suklaata. Ne ovat hetkiä, jotka haluaisin saada takaisin, mutta nyt on jo mummista ja äidistäkin aika jättänyt...
Perinteisen suomalaisen kahvittelun voisi elvyttää ihan matkailupalveluksi, kuten kello viiden tee Britanniassa tai japanilainen teeseremonia. Koska sehän on seremonia astioineen ja eri vaiheineen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilaan syksyllä puolikkaan luomu / viljasikaa paloiteltuna. Kinkku= , joulua ajatellen. Suolaan kinkkumme itse , saan sopivan makuisen.Siinä on sitten kyljykset , jauheliha , paistit, ym pitkäksi aikaa. Samoin tilaan peura tai poroa, valmiiksi vakumoituina annospaloina.Kauppa reissut on helpot , kun jo osa tarvikkeista on pakastimessa.Hedelmät - ja vihannekset täydentävät ruokiamme.
Edellisen kerran kylässä käydessä sain kahvipöydässä eteeni kauniit kupit lautasilla ja olin aivan otettu. Se on niin harvinaista nykyään, kaikilla on mukit. Missä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta on kaunis kuppi silti aina kaunis kuppi.
Taitaa olla vanhanaikaista ihastella sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisen kerran kylässä käydessä sain kahvipöydässä eteeni kauniit kupit lautasilla ja olin aivan otettu. Se on niin harvinaista nykyään, kaikilla on mukit. Missä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta on kaunis kuppi silti aina kaunis kuppi.
Taitaa olla vanhanaikaista ihastella sellaista.
Katan aina oikeat pienet kahvikupit lautasineen. Kerran tuli sitten sellainen keski-ikäinen mies kylään, joka pyysi että saisko hän mieluummin mukin :O
Meinas mennä kyllä pasmat sekaisin tältä keski-ikäiseltä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesäisin käytän pihan hoidossa sirppiä. Jos nyt yleensä kukaan tietää mikä se on.
Sirppejä myydään ihan tavallisissa rautakaupoissa, ettet varmastikaan ole ainoa, joka sellaista käyttää. Meilläkin on sirppi.
Löytyykö viereen vielä vasarakin? Jos löytyy sekä sirppe että vasara, niin selvempää merkkiä suomettumisesta saa hakea. Olette siis sanan varsinaisessa merkityksessä vanhojen tapojen orjia! Tai näin se doku Tervo dokumentissään Ylellä tolkuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan hatun päästä syödessä, kaikkialla. M51.
Miesten hattumuoti on ollut jo pidemmän aikaan alamäessä ja Suomessa se taitaa rajoittua kylmällä säällä pidettäviin pipoihin ja lippalakkeihin, joita osa käyttää väärinpäin. Usein vanhoissa valokuvissa ja filmeissä lähes kaikilla pikkupojista vanhoihin naisiin on jonkinlainen päähine päässä ulkona ollessa ja niistä voi päätellä onko kyseessä silinteriä käyttävä herrasmies vaiko lätsää käyttävä työläinen.
Ennen Suomessa myös valmistettiin hattuja. Nyt kun etsin uutta hyväksikoettua Fredrikssonin lippalakkia, niin tajusin että eihän niitä enää valmisteta :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan hatun päästä syödessä, kaikkialla. M51.
Miesten hattumuoti on ollut jo pidemmän aikaan alamäessä ja Suomessa se taitaa rajoittua kylmällä säällä pidettäviin pipoihin ja lippalakkeihin, joita osa käyttää väärinpäin. Usein vanhoissa valokuvissa ja filmeissä lähes kaikilla pikkupojista vanhoihin naisiin on jonkinlainen päähine päässä ulkona ollessa ja niistä voi päätellä onko kyseessä silinteriä käyttävä herrasmies vaiko lätsää käyttävä työläinen.
Ennen Suomessa myös valmistettiin hattuja. Nyt kun etsin uutta hyväksikoettua Fredrikssonin lippalakkia, niin tajusin että eihän niitä enää valmisteta :(
Taitaa olla vain yksittäisiä käsityöläisiä, jotka osaavat nämä hommat.
Oi, voittaisinpa lotossa. Pitäisin ainakin pari käsityöläistä leivässä kiinni kun tilaisin vaatteita, kenkiä, hattuja ja hansikkaita itselle ja lähisuvulle loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvin ryystäminen kirjoitti:
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaan oven naiselle ja otan päähineen pois sisätiloissa.
M
Siis tämä on totta. Näitä lippalakkimiehiä ilmestyy aina enemmän ja enemmän. Joku tiesi että ovat niitä ulkomaan natolobbareita. Aina ovat sisällä esim kahvella tai jopa syömässä lippalakki päässä ja supattavat.
Itse olen elvyttänyt vanhan ja kunniakkaan kahvin juonnin lautaselta. Kahvia siis kaadetaan kupista lautaselle, reinalle laitetaan sokeripalanen ja kahvi imetään sen palan läpi. On hyvää. Huomaa että lautasta pidetään sormenpäillä kuten tarjotinta. Sokeripalan pitää olla jotain kovaa että kestää koko kupillisen.
Ennen vanhemmat mummut kykenivät imemään kahvin jopa useamman sentin päässä sokeripalaa.
Lapsena nauratti katsoa kun kahvi lensi ilmassa sokeripalan läpi.
Toinen minun edesmenneistä mummoistani joi pannukahvia juuri tuolla tavoin ryystämällä sitä kahvikupin asetetilta ja laittamalla sokeripalan hampaiden väliin. Minä juon suodatinkahvia mieluiten sopivan kokoisesta mukista ilman asettia ja ilman sokeria mutta kevytkerman kera.
Todella nopeasti ovat kahviperinteet muuttuneet mun elämän aikana. Muistan vielä ollessani pikkulapsi, kun mummi keitteli pannukahvia. Siinä käytettiin sellaista kahvinselvikettä, että tuli kirkasta kaffetta. Minäkin muistan vielä kuinka mummi ryysti kaffetta asetilta :D
Nyt kun on mokkamasterit jokaisella ei tarvita enää pannumyssyjä. Niitä mummot varsinkin virkkasivat monenlaisia mun lapsuudessa vielä. Mun mummolla oli usein kanaa esittäviä pannumyssyjä. Ehkä siksi, kun vanhanaikainen nokallinen kahvipannu muistuttaa kanaa.
Enää ei myöskään juoda kahvia hienoista pienistä posiilinikupeista ja aseteilta ruusulusikoineen. Viimeksi kun laitoin perimäni englantilaiset Victoriana Rose -kahvikupit pöytään kuten paraskin Hyacinth Bukee, niin kaverini saivat siltä istumalta kahvikuppineuroosin ja jouduin hakemaan mukit pöytään :D
Mummilla oli yhdet kupit kahville toiset teelle arkeen, ja sitten tietysti juhlaserviisit siihen päälle. Erikseen oli kermakko (eikä todellakaan mitään kevytkermaa!) ja sokerikko, jossa oli sellaiset kivat ottimet, kuin eläimen käpälät, tykkäsin leikkiä niillä lapsena.
Mummin kanssa aina juotiin päiväkahvit kaikkine herkkuinen ja tykötarpeineen kaikessa rauhassa, tämä 1970-luvulla. Sitten tuli suodatinkahvikulttuuri ja mukit käyttöön, mutta myöhemmin alettiin myös juoda espressoa ja pressokahviakin. Äitini siirryttyä työkyvyttömyyseläkkeelle 2000-luvun alussa meillä oli joskus aikaa juoda päiväkahvit, silloin vaan laitettiin espressoa ja juotiin äidin ulkomaanmatkalta tuoduista käsintehdyistä pikkukupeista. Yhden kupin korvassa oli koristeena rantapallo, toisessa purjelaiva, kummallakin oli oma suosikkinsa. Enää ei ahmittu tuulihattuja ja pikkuleipiä kuten mummin kanssa, vaan ostimme usein tummaa suklaata. Ne ovat hetkiä, jotka haluaisin saada takaisin, mutta nyt on jo mummista ja äidistäkin aika jättänyt...
Perinteisen suomalaisen kahvittelun voisi elvyttää ihan matkailupalveluksi, kuten kello viiden tee Britanniassa tai japanilainen teeseremonia. Koska sehän on seremonia astioineen ja eri vaiheineen :)
No niin! Kyllähän Lapissa osaavat keitellä pannukahvia nuotiolla turisteille. Mutta täällä etelässä voitaisiin järjestää päiväkahveja kahviloihin, ja sinne voisi palkata mummoja kertomaan turisteille ja nuorisolle minkälaista ennen oli kahvitella. Mummo voisi myös opettaa miten sokerin läpi ryystettiin. Ja ehdottomasti kanannäköinen pannumyssy mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Kimi Räikkönen sai maailmalla kiitosta, kun riisui vaistomaisesti lippalakin ja pisti kainaloonsa, kun kenraali tuli jakamaan palkintoja. Oli armeijassa oppinut. Muut tönötti lakkipäässä palkintopallilla.
Tämähän taitaa olla vanha tapa, että naiset peittävät päänsä mutta miehet riisuvat päähineensä kun on juhlallinen tilaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvin ryystäminen kirjoitti:
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaan oven naiselle ja otan päähineen pois sisätiloissa.
M
Siis tämä on totta. Näitä lippalakkimiehiä ilmestyy aina enemmän ja enemmän. Joku tiesi että ovat niitä ulkomaan natolobbareita. Aina ovat sisällä esim kahvella tai jopa syömässä lippalakki päässä ja supattavat.
Itse olen elvyttänyt vanhan ja kunniakkaan kahvin juonnin lautaselta. Kahvia siis kaadetaan kupista lautaselle, reinalle laitetaan sokeripalanen ja kahvi imetään sen palan läpi. On hyvää. Huomaa että lautasta pidetään sormenpäillä kuten tarjotinta. Sokeripalan pitää olla jotain kovaa että kestää koko kupillisen.
Ennen vanhemmat mummut kykenivät imemään kahvin jopa useamman sentin päässä sokeripalaa.
Lapsena nauratti katsoa kun kahvi lensi ilmassa sokeripalan läpi.
Toinen minun edesmenneistä mummoistani joi pannukahvia juuri tuolla tavoin ryystämällä sitä kahvikupin asetetilta ja laittamalla sokeripalan hampaiden väliin. Minä juon suodatinkahvia mieluiten sopivan kokoisesta mukista ilman asettia ja ilman sokeria mutta kevytkerman kera.
Todella nopeasti ovat kahviperinteet muuttuneet mun elämän aikana. Muistan vielä ollessani pikkulapsi, kun mummi keitteli pannukahvia. Siinä käytettiin sellaista kahvinselvikettä, että tuli kirkasta kaffetta. Minäkin muistan vielä kuinka mummi ryysti kaffetta asetilta :D
Nyt kun on mokkamasterit jokaisella ei tarvita enää pannumyssyjä. Niitä mummot varsinkin virkkasivat monenlaisia mun lapsuudessa vielä. Mun mummolla oli usein kanaa esittäviä pannumyssyjä. Ehkä siksi, kun vanhanaikainen nokallinen kahvipannu muistuttaa kanaa.
Enää ei myöskään juoda kahvia hienoista pienistä posiilinikupeista ja aseteilta ruusulusikoineen. Viimeksi kun laitoin perimäni englantilaiset Victoriana Rose -kahvikupit pöytään kuten paraskin Hyacinth Bukee, niin kaverini saivat siltä istumalta kahvikuppineuroosin ja jouduin hakemaan mukit pöytään :D
Mummilla oli yhdet kupit kahville toiset teelle arkeen, ja sitten tietysti juhlaserviisit siihen päälle. Erikseen oli kermakko (eikä todellakaan mitään kevytkermaa!) ja sokerikko, jossa oli sellaiset kivat ottimet, kuin eläimen käpälät, tykkäsin leikkiä niillä lapsena.
Mummin kanssa aina juotiin päiväkahvit kaikkine herkkuinen ja tykötarpeineen kaikessa rauhassa, tämä 1970-luvulla. Sitten tuli suodatinkahvikulttuuri ja mukit käyttöön, mutta myöhemmin alettiin myös juoda espressoa ja pressokahviakin. Äitini siirryttyä työkyvyttömyyseläkkeelle 2000-luvun alussa meillä oli joskus aikaa juoda päiväkahvit, silloin vaan laitettiin espressoa ja juotiin äidin ulkomaanmatkalta tuoduista käsintehdyistä pikkukupeista. Yhden kupin korvassa oli koristeena rantapallo, toisessa purjelaiva, kummallakin oli oma suosikkinsa. Enää ei ahmittu tuulihattuja ja pikkuleipiä kuten mummin kanssa, vaan ostimme usein tummaa suklaata. Ne ovat hetkiä, jotka haluaisin saada takaisin, mutta nyt on jo mummista ja äidistäkin aika jättänyt...
Perinteisen suomalaisen kahvittelun voisi elvyttää ihan matkailupalveluksi, kuten kello viiden tee Britanniassa tai japanilainen teeseremonia. Koska sehän on seremonia astioineen ja eri vaiheineen :)
Alkuun kuuluu tietysti kursailuseremonia!
”Oi voi vai että ihan kahvit laitoit, ei nyt olisi tarvinnut! (Ihan kuin olisi yllättynyt että nyt on kahvia, vaikka tietysti kaikki huomasivat kahvin laittamisen ja kattamisen.) Jos nyt Anna-täti menee ensin. Enhän minä! Mene sinä Riitta. Tulkaa nyt ennen kuin jäähtyy! Maista Maija kakkua. En minä taida, kyllä minä pärjään kahvilla ja oikeastaan voin jäädä tähän tiskipöydän ääreen seisomaan. Tyrksistä, tässä sulle pala. No jos nyt ihan vähän. Oi tämä on niin ihanaa ja herkullista, kyllä sinä osaat, mutta en minä nyt syö enempää kuin kuutiosentin palan.”
Vääntäkää vielä rautalangasta kerran tuo leipäjuttu.
Mikä on jauhopuoli? Ensin tuli mieleen että voideltu puoli tietenkin aina ylöspäin.
Jos kyse on kokonaisesta leivästä, niin ei kaupan leivässä ole jauhoa. Tarkoitatteko sitä että tasainen puoli leivässä pöytään päin? Minusta se on ihan luontevaa. Ei limppua tekis mieleenkään laittaa keikkumaan kupera puoli alaspäin. 🤔
Isoäitini oli leipuri enkä milloinkaan kuullut asiasta. T. 62v
Tai jos jossain päin Suomea leipä leivotaan tasaiseksi, ja siihen kuuluu jättää jauhoa toiselle puolelle. en tiedä. Itse olen Pirkanmaalta.
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaan oven naiselle ja otan päähineen pois sisätiloissa.
M
Siis tämä on totta. Näitä lippalakkimiehiä ilmestyy aina enemmän ja enemmän. Joku tiesi että ovat niitä ulkomaan natolobbareita. Aina ovat sisällä esim kahvella tai jopa syömässä lippalakki päässä ja supattavat.
Itse olen elvyttänyt vanhan ja kunniakkaan kahvin juonnin lautaselta. Kahvia siis kaadetaan kupista lautaselle, reinalle laitetaan sokeripalanen ja kahvi imetään sen palan läpi. On hyvää. Huomaa että lautasta pidetään sormenpäillä kuten tarjotinta. Sokeripalan pitää olla jotain kovaa että kestää koko kupillisen.
Ennen vanhemmat mummut kykenivät imemään kahvin jopa useamman sentin päässä sokeripalaa.
Lapsena nauratti katsoa kun kahvi lensi ilmassa sokeripalan läpi.
Saa juara tassilta. Tampereen kauppahallissa oli tälläinen kyltti siinä keskikongin kahvilassa.
Vo olla tamperelainen tapa.
Harrastan seksiä sängyssä ilman leluja tai muita apuvälineitä ihan normaaleissa asennoissa.
Minä olen siitä vanhanaikainen, että vieläkin arvostelen erilaisten järjestöjen toimia, olipa kyseessä sotavoimat, hallitus tai vaikkapa mara-niminen järjestö. Jos mara olisi vastuuntuntoinen, se ei lomauttaisi ketään, jos ravintolat suljetaan tautitilanteen takia. Mara voisi huolehtia siitä, että ravintolaväki koulutetaan sairaanhoitoalalle, esim rokotustehtäviin, niin että ravitsemus- ja matkailualalle riittää tulevaisuudessakin riittävästi väkeä, joka on valmis maksamaan liikaa huonosta ruuasta ja huonosta majoituksesta. -toisaalta kysymys voidaan asetella niinkin että kysytään, kuinka monta sairaslomalaista ja kuollutta esim tuhat ei-lomautettua maran toimialalla työskentelevää vastaa. Eli ostetaan työpaikat sairailla ja kuolleilla. Yksi kuollut vastaa tuhatta työpaikkaa, niinkö mara laskee?