"Ei kukaan enää tee noin", mitä vanhan ajan tapoja sinulla on?
Kehräätkö villaa itse? Teetkö makkaraa suolesta? Kirjoitatko nauhakirjoituskoneella?
Itse ostin lattiaharjan ja olipa hyvä ostos. Imuroin toki myös, mutta harjalla aina isot roskat, jos jotain tippuu lattialle. Luuttuan myös lattioita kontaten. Paljon paremmin tulee nurkat puhtaaksi.
Kommentit (871)
Tämä varmaan on ollutkin, mutta tykkään kirjoittaa ostoslistat paperille.
Otan hatun päästä syödessä, kaikkialla. M51.
Käytän johdollisia kuulokkeita ja muita laitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kirjoitan kaunoa. Ja tosoaan, monet lapset ja nuoret ei tunnu sitä osaavan lukea. Mutta se on heidän ongelmansa, minä en kirjoitustyyliäni ala muuttamaan sen takia, ettei lapsille opeteta perustaitoja.
Ei kauno ole perustaito. Sitä ei opeteta lapsille siksi, että sen opettaminen vie oikeasti aikaa, ja koska nykyään ei enää kirjoiteta kovin paljon käsin, se on vähän turha opetussuunnitelmassa, kun kaikenlaista muutakin pitää sinne mahtua.
Ainahan kaunokirjoituksen oppimiseen on aika riittänyt, miksei enää nykyään riittäisi?
Koska sitä ei enää tarvita. Ei konekirjoitustakaan enää opetella. (Osaan kyllä molempia)
Minusta on aika jännää, että tietokoneella naputellaan koko ajan, mutta silloin kun käytettiin vain kirjoituskoneita, opeteltiin kymmensormijärjestelmä. Moni tietokoneen käyttäjä on opetellut omanlaisensa nopean kirjoitustavan, mutta joskus diginatiivi lapseni katsoi, kun kirjoitin koneella ja oli ihan hämmästynyt, voinko minä fossiili kirjoittaa niin nopeasti :) Minulla oli kaupalliset aineet valinnaisaineena yläasteella ja siellä opeteltiin kymmensormijärjestelmä ja toisen kerran sitten kauppaoppilaitoksessa. On helpottanut elämääni tosi paljon.
Muuten tulee kyynisesti mieleen, että kaunokirjoitusta ei ehditä opetella (tekisi ehkä terää monen hienomotoriikalle), kun ei enää ehditä opettelemaan lukemistakaan. Onhan nyt ilmiöitä ja digiä ja esiintymistä ja tunnetaitoja...
Kymmensormijärjestelmä onkin hyvä juttu ja se asia, minkä vanhasta konekirjoitustaidosta voi nykyaikaan siirtää. Mutta sivun asettelutaidolla ja korjausnauhan käytöllä ei mitään tee.
Ehkä niistäkin on vähän hyötyä. Silmä harjaantui näkemään sommittelua ja asettelua. Nykyisin jonkun työhakemuksen voi tehdä valmiiseen pohjaan, mutta sommittelukyvystä ja esteettisetä silmästä ei ole koskaan haittaa, päinvastoin.
Minusta taas nykymaailma on niin visuaalinen, että nuoret tekee vaikka miten upeita sommitelmia ihan luonnostaan ja opettamatta. Meillä vanhemmilla se sommittelu on paljon kaavoihin jämähtänermpää. T. Graafikko
Hyvä jos olet tätä mieltä, ehkä olen itse liian kriittinen. Mun silmiin on tarttunut vain ne "kaikki vinksallaan ja liikaa" tai sitten selkeät, tylsähköt kopiot. Kopiointi on ehkä se mikä itseä ärsyttää, ja tässä olen varmaan vanhanaikainen. Kun kaikkien kuvissa ja asetelmissa ovat kliseisesti ne samat elementit, sievästi, mutta aina samalla tavalla.
Toisaalta, sitähän se asettelu ja sommittelu on. Taide on sitten asia erikseen.
Olipa piristävä kommentti, vinksautit vähän asenteitani!
Vierailija kirjoitti:
Avaan oven naiselle ja otan päähineen pois sisätiloissa.
M
Siis tämä on totta. Näitä lippalakkimiehiä ilmestyy aina enemmän ja enemmän. Joku tiesi että ovat niitä ulkomaan natolobbareita. Aina ovat sisällä esim kahvella tai jopa syömässä lippalakki päässä ja supattavat.
Itse olen elvyttänyt vanhan ja kunniakkaan kahvin juonnin lautaselta. Kahvia siis kaadetaan kupista lautaselle, reinalle laitetaan sokeripalanen ja kahvi imetään sen palan läpi. On hyvää. Huomaa että lautasta pidetään sormenpäillä kuten tarjotinta. Sokeripalan pitää olla jotain kovaa että kestää koko kupillisen.
Ennen vanhemmat mummut kykenivät imemään kahvin jopa useamman sentin päässä sokeripalaa.
Lapsena nauratti katsoa kun kahvi lensi ilmassa sokeripalan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole varmaan mitään vanhanaikaista tapaa?
Ehkä ruoka jota syömme on usein ns vanhanaikaista. Näitä 80-90-luvun perusruokia.
Syön myös Marianneja, Kettukarkkeja ja Fazerin parhaat karkkeja. On lemppareita.Mieheni on enemmän vanhanaikainen. Hän ei suostu esim käyttämään mobiilipankkia vaan maksaa laskut tietokoneella. Kymmenisen vuotta sitten kävi vielä pankissa maksamassa laskut mutta sain suostuteltua hankkimaan verkkopankkitunnukset.
Mobilepayta ei suostu lataamaan.
Sähköpostin katsoo myös tietokoneelta, ei puhelimesta.
Hän kuuntelee vinyyleitä ja käy levykaupassa ostamassa musiikin cd-levyinä. Ostaa toki myös vinyyleitä mutta uudemman musiikin ostaa cd:nä.No okei, ehkä somemaailma on minulle vieraampi ja en tykkää asioida sähköpostilla. Podcastit ja äänikirjat löysin vasta vähän aikaa sitten.
Tykkään myös vaalia vanhoja sanontoja ja harmittaa ettei nykynuoriso ymmärrä vanhaa suomenkieltä.
No kyllähän nyt pankkiasiat ja sähköpostit on näppärämpi hoitaa tietokoneella kuin puhelimella.
Paitsi laskun maksaminen. Olin vakaasti sitä mieltä, että hoidan koneella nämä hommat ja ihmettelin kun yhtä keski-ikäinen mieheni hehkutti mobiilia. Kokeilin maksamista ja .. se. on. niin. helppoa. Voi olla, että teen tässä muutoksen!
Keittiön kaapeissa on hyllypaperit, jotka vaihdan uusiin, kunnes ne ovat kulahtaneet.
Olen nähnyt ja kuullut hyvin monelta keittiön huollosta vastaavilta, etteivät he käytä hyllypapereita. En minäkään jokaiseen keittiön kaappiin laita paperista hyllypaperia, vaan myöskin kerniliinan palasia suojaamaan hyllyjen maalattua pintaa.
Olen perinnyt hyllypaperien käytön omalta äidiltäni, hän nimittäin käytti keittiön kaapeissa niitä. Osti aina erilaista kuvioitua hyllypaperia ja vuorasi hyllyn tason sillä jokaikiseen keittiön kaappiin, jossa oli hyllytasot. Kuivien elintarvikkeiden säilöntäkaappien hyllyihin etenkin.
Meillä on miesten ja naisten työt :) Keittiö on minun, naisen, valtakuntaa, teen lähes kaikki ruuat, leivon ja säilön. Mies hoitaa pihan, pyörät, auton, kaikki pienet ja isot korjaukset sisällä ja ulkona, lämmittää takan ja saunan. Pyykinpesun hoidan, pienet ompeluhommat, siivouksestakin suurimman osan (mikä johtuu kyllä siitäkin, että mies tekee enemmän töitä kuin minä. Jos tekisimme yhtä pitkää työaikaa, pitäisi jakaa nämä tasaisemmin).
Miehelle myös kuuluu kaikenlainen ”taistelu” ja ”perheen puolustaminen”, kuten hiiren häätäminen talosta ja hankalien asioiden hoitaminen isojen instanssien kanssa :D
Tietysti kumpikin tarvittaessa auttaa toista toisen töissä, mutta kyllä niin ennen vanhaankin voitiin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Keittiön kaapeissa on hyllypaperit, jotka vaihdan uusiin, kunnes ne ovat kulahtaneet.
Olen nähnyt ja kuullut hyvin monelta keittiön huollosta vastaavilta, etteivät he käytä hyllypapereita. En minäkään jokaiseen keittiön kaappiin laita paperista hyllypaperia, vaan myöskin kerniliinan palasia suojaamaan hyllyjen maalattua pintaa.
Olen perinnyt hyllypaperien käytön omalta äidiltäni, hän nimittäin käytti keittiön kaapeissa niitä. Osti aina erilaista kuvioitua hyllypaperia ja vuorasi hyllyn tason sillä jokaikiseen keittiön kaappiin, jossa oli hyllytasot. Kuivien elintarvikkeiden säilöntäkaappien hyllyihin etenkin.
Meidän kerrostalossa on sellainen vanhanaikainen kylmäkellari. Näin kerran ovenraosta, että naapurin komerossa oli hyllypaperit ja mietin, olisiko niistä siellä hyötyä. Kuitenkin, kylmäkellari on vanhanaikainen juttu! Minulla on siellä mehupulloja, hillopurkkeja, perunoita, omenoita, sipulia..
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesten ja naisten työt :) Keittiö on minun, naisen, valtakuntaa, teen lähes kaikki ruuat, leivon ja säilön. Mies hoitaa pihan, pyörät, auton, kaikki pienet ja isot korjaukset sisällä ja ulkona, lämmittää takan ja saunan. Pyykinpesun hoidan, pienet ompeluhommat, siivouksestakin suurimman osan (mikä johtuu kyllä siitäkin, että mies tekee enemmän töitä kuin minä. Jos tekisimme yhtä pitkää työaikaa, pitäisi jakaa nämä tasaisemmin).
Miehelle myös kuuluu kaikenlainen ”taistelu” ja ”perheen puolustaminen”, kuten hiiren häätäminen talosta ja hankalien asioiden hoitaminen isojen instanssien kanssa :D
Tietysti kumpikin tarvittaessa auttaa toista toisen töissä, mutta kyllä niin ennen vanhaankin voitiin tehdä.
Meillä on yksi "miesten työ" myös. Jos talosta löytyy hämähäkki, mies ottaa sen hellästi kouraansa ja vie ulos.
Jos minä olen yksin ja hämähäkki uhkaa, tapan sen välittömästi. Ja huudan samalla kauhusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HSL-kortti, ei sovellusta
Muutin Helsingistä pois 6 vuotta sitten ja pakko nyt kysyä, että ihan oikeastiko matkakortti olisi jotenkin mennyttä aikaa? Pystyykö sovelluksella maksaessa hyödyntämään työnantajan tarjoamaa työmatkaetua? Ja voiko sen työmatkaedun ladata sovellukselle arvoksi, jota voi käyttää myöhemmin?
Meno on kehttymässä HSL-alueella koko ajan siihen suuntaan että matkakorttien kausien lataus siirtyy yhä etenevissä määrin HSL:n sovellukseen älypuhelimeen. Viimeisin tempaus on opiskelija-alennuksen vuosittaisen uusimisen siirtäminen HSL-sovellukseen syksystä 2022 lähtien. Samaan aikaan lippuautomaatit ajetaan alas eri asemilla. Tää HSL:n nykyinen sähläys on ihan järjetöntä.
T: yliopisto-opiskelija
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaan oven naiselle ja otan päähineen pois sisätiloissa.
M
Siis tämä on totta. Näitä lippalakkimiehiä ilmestyy aina enemmän ja enemmän. Joku tiesi että ovat niitä ulkomaan natolobbareita. Aina ovat sisällä esim kahvella tai jopa syömässä lippalakki päässä ja supattavat.
Itse olen elvyttänyt vanhan ja kunniakkaan kahvin juonnin lautaselta. Kahvia siis kaadetaan kupista lautaselle, reinalle laitetaan sokeripalanen ja kahvi imetään sen palan läpi. On hyvää. Huomaa että lautasta pidetään sormenpäillä kuten tarjotinta. Sokeripalan pitää olla jotain kovaa että kestää koko kupillisen.
Ennen vanhemmat mummut kykenivät imemään kahvin jopa useamman sentin päässä sokeripalaa.
Lapsena nauratti katsoa kun kahvi lensi ilmassa sokeripalan läpi.
😄
Olen suihkussa vain kynttilänvalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesten ja naisten työt :) Keittiö on minun, naisen, valtakuntaa, teen lähes kaikki ruuat, leivon ja säilön. Mies hoitaa pihan, pyörät, auton, kaikki pienet ja isot korjaukset sisällä ja ulkona, lämmittää takan ja saunan. Pyykinpesun hoidan, pienet ompeluhommat, siivouksestakin suurimman osan (mikä johtuu kyllä siitäkin, että mies tekee enemmän töitä kuin minä. Jos tekisimme yhtä pitkää työaikaa, pitäisi jakaa nämä tasaisemmin).
Miehelle myös kuuluu kaikenlainen ”taistelu” ja ”perheen puolustaminen”, kuten hiiren häätäminen talosta ja hankalien asioiden hoitaminen isojen instanssien kanssa :D
Tietysti kumpikin tarvittaessa auttaa toista toisen töissä, mutta kyllä niin ennen vanhaankin voitiin tehdä.
Meillä on yksi "miesten työ" myös. Jos talosta löytyy hämähäkki, mies ottaa sen hellästi kouraansa ja vie ulos.
Jos minä olen yksin ja hämähäkki uhkaa, tapan sen välittömästi. Ja huudan samalla kauhusta.
Kun nykyään on vähän harvemmassa nälkäisten petoeläinten ja äksyjen pirkkalaisten hyökkäyksiä, on miehille hyvä olla jotain korviketta 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesten ja naisten työt :) Keittiö on minun, naisen, valtakuntaa, teen lähes kaikki ruuat, leivon ja säilön. Mies hoitaa pihan, pyörät, auton, kaikki pienet ja isot korjaukset sisällä ja ulkona, lämmittää takan ja saunan. Pyykinpesun hoidan, pienet ompeluhommat, siivouksestakin suurimman osan (mikä johtuu kyllä siitäkin, että mies tekee enemmän töitä kuin minä. Jos tekisimme yhtä pitkää työaikaa, pitäisi jakaa nämä tasaisemmin).
Miehelle myös kuuluu kaikenlainen ”taistelu” ja ”perheen puolustaminen”, kuten hiiren häätäminen talosta ja hankalien asioiden hoitaminen isojen instanssien kanssa :D
Tietysti kumpikin tarvittaessa auttaa toista toisen töissä, mutta kyllä niin ennen vanhaankin voitiin tehdä.
Meillä on yksi "miesten työ" myös. Jos talosta löytyy hämähäkki, mies ottaa sen hellästi kouraansa ja vie ulos.
Jos minä olen yksin ja hämähäkki uhkaa, tapan sen välittömästi. Ja huudan samalla kauhusta.
Mä oon niin vanhanaikainen, ettei minusta hämähäkkiä saa tappaa. Eikä viedä ulos. Tuovat hyvää onnea kotiin.
Lakanoiden veto. Vedän mieheni kanssa puhtaat lakanat viikaten ne rullalle. Edellä mainittua askaretta ei lakanoitten viikkaamiseksi liinavaatekaappiin enää monikaan nuoremman sukupolven edustajat tee, vaan mankeloivat lakanat ilman että vetäisivät ne ensin.
Lakanoiden vetokin on kantautunut lapsuuteni kodistani omankin perheen tavaksi. Itse ollessani alle kouluikäinen pikkulapsi muistan, kun tykkäsin aina lakanavedon aikaan mennä vedettävän lakanan alle, kun siinähän alkuun mukavasti tukka hulmusi lakanoiden vedon alkutoimen aikana, kun äiti ja joku perheenjäsen toisessa päässä lakanaa vetäessään niitä lakanoita ensin levittivät ja humpsauttivat sen lakanan levälleen, ja kiva tuulahdus kävi kasvoilleni, kun istuin lakanoiden vedon aikaan niitten alla lattialla.
Lieneekö monessakaan nykylapsiperheessä enää vedetään ylipäätänsä lakanoitakaan??? Äiti tai isä vaan kääräisee ne viikaten rullalle ja/tai mankeloivat ne lisäksi tai toiset vielä silittävätkin, kuten äitini silitti vedetyt ja viikatut lakanat. Tiedän, että lakanoiden materiaalejakin on nykyisin paljon sellaisia ns. itsesiliäviä puuvillasatiinisia, kuten on itsellänikin on, joita ei välttämättä tarvitse silittää, vaikka ne vetääkin ja viikkaa siten rullalle ja laittaa ne liinavaatekaappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Katson TV:stä ja kuuntelen radiosta ohjelmia.
Luen paperisia kirjoja.
Tilaan useampaa lehteä.
Keitän perunoita kuorineen.
Olen ollut yhdessä saman naisen(olen mies) kanssa 30v.
Onko perunoiden keittäminen vanhanaikaista vai mitä se tekee listalla? :D
Ihmettelee N27, joka keittää perunat samalla lailla.
Kuorineen keitetyt perunat on kyllä sekä vanhanaikaisia, että todella hankalia syötäviä. Mitään en niin inhoa, kuin kuumien perunoiden kuorimista. Perunat polttaa sormia ja liimamaista töhnää tarttuu sormiin, ( keiteetyä perunaa voi käyttää liimana) peruna hajoaa kesken kuorimisen ja tippuu, minne nyt milloinkin sattuu tippumaan.
Aikuiset lapseni eivät ole oppineet kuorimaan kuumia perunoita, koska olen viimeiset 40v kuorinut perunat raakoina ja keittänyt vasta sitten. On niin paljon helpompaa ja kätevämpää kuoria vaikka 15 raakaa perunaa, kun 3 keiteetyä, kuumaan, murenevaa perunaa.
Joo ja kyllä olen koko lapsuuteni kuorinut noita kuumia perunoita ja osaan kyllä, mutta en tee sitä enää, koska perunan kuoriminen raakana on niin paljon helpompaa.
Kuorineen keitety peruna saa minun puolestani olla historiaa.
Kuorineen keitetyissä perunoissa pysyy paremmin vitamiinit ja maku on parempi.
Olen tuo joka kirjoitti, että inhoaa kuumien kuoriperunoiden kuorimista. Minä keitän perunat höyrykattilassa ja maku ei kärsi, vaikka kuoria ei olekaan. Perunat ei lillu vedessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HSL-kortti, ei sovellusta
Muutin Helsingistä pois 6 vuotta sitten ja pakko nyt kysyä, että ihan oikeastiko matkakortti olisi jotenkin mennyttä aikaa? Pystyykö sovelluksella maksaessa hyödyntämään työnantajan tarjoamaa työmatkaetua? Ja voiko sen työmatkaedun ladata sovellukselle arvoksi, jota voi käyttää myöhemmin?
Meno on kehttymässä HSL-alueella koko ajan siihen suuntaan että matkakorttien kausien lataus siirtyy yhä etenevissä määrin HSL:n sovellukseen älypuhelimeen. Viimeisin tempaus on opiskelija-alennuksen vuosittaisen uusimisen siirtäminen HSL-sovellukseen syksystä 2022 lähtien. Samaan aikaan lippuautomaatit ajetaan alas eri asemilla. Tää HSL:n nykyinen sähläys on ihan järjetöntä.
T: yliopisto-opiskelija
Edelleenkin on kyllä vanhempaa väkeä julkisten käyttäjissä, joilla ei ole älypuhelinta. Toivottavasti noissa sovelluksissa sitten pystyy myös maksamaan työmatkaedulla, koska sitä käytetään tosi paljon. Se on ihan samanlainen työsuhde-etu kuin liikunta- ja kulttuurietu eli noita tarjoamalla työnantajat kilpailee työntekijöistä. Viime vuoden alusta vielä nousi työmatkaedun verovapausraja 3400 euroon, joten on ihan todellista hyötyä siitä, että työnantaja esim. kustantaa "vuosikortin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesten ja naisten työt :) Keittiö on minun, naisen, valtakuntaa, teen lähes kaikki ruuat, leivon ja säilön. Mies hoitaa pihan, pyörät, auton, kaikki pienet ja isot korjaukset sisällä ja ulkona, lämmittää takan ja saunan. Pyykinpesun hoidan, pienet ompeluhommat, siivouksestakin suurimman osan (mikä johtuu kyllä siitäkin, että mies tekee enemmän töitä kuin minä. Jos tekisimme yhtä pitkää työaikaa, pitäisi jakaa nämä tasaisemmin).
Miehelle myös kuuluu kaikenlainen ”taistelu” ja ”perheen puolustaminen”, kuten hiiren häätäminen talosta ja hankalien asioiden hoitaminen isojen instanssien kanssa :D
Tietysti kumpikin tarvittaessa auttaa toista toisen töissä, mutta kyllä niin ennen vanhaankin voitiin tehdä.
Meillä on yksi "miesten työ" myös. Jos talosta löytyy hämähäkki, mies ottaa sen hellästi kouraansa ja vie ulos.
Jos minä olen yksin ja hämähäkki uhkaa, tapan sen välittömästi. Ja huudan samalla kauhusta.
Mä oon niin vanhanaikainen, ettei minusta hämähäkkiä saa tappaa. Eikä viedä ulos. Tuovat hyvää onnea kotiin.
Minäkin opetin lapsille, ettei hämähäkkiä saa tappaa. Lapset ei tykänneet, jos niitä heidän huoneissaan oli, mutta siirsin ne toiseen huoneeseen ja niin hämähäkki sai jatkaa elämäänsä.
Vaikka olen itse nainen, avaan myös muille ovia aina kuin mahdollista, tai pidän ovea auki. Jos minulle avataan ovi niin nyökkään, hymyilen ja sanon kiitos.
Hymyily on poikkeuksellista, olen sellainen vihaisella naamataululla siunattu. Mutta jokainen kohtelias ovenavaaja on ansainnut hymyni.