miten eroat kumppanisi aiemmista kumppaneista?
kerro se
Kommentit (67)
Olen luonteeltani tasapainoisempi ja rauhallisempi. Ex oli aika räväkkä tyyppi.
Olen nuorempi, vähemmän koulutettu ja tavallinen. Laitan parempaa ruokaa kuin ex, pesen miehen vaatteet ja hoidan kodin paremmin. Ex on kaunis ja koulutettu.
Miehen sanojen mukaan mulla on kuulemma korvien välissä paljonkin semmoiata mitä eksällään ei ollut. En tiedä, koska en ole koskaan hänen eksiään tavannut ja parempi niin.
Ainakin se yksi ainoa kontakti facebookin kautta häneen kertoi liikaa likan ajatuksista. Ensinnäkin jo sen, ettei hän itse uskaltanut laittaa viestiä vaan laittoi kaverinsa asialle. Ja ne viestien sisällöt oli, noh, melkoisen noloja aikuiselta ihmiseltä. Vaan se on mennyttä ja mieheni kaikests huolimatta valitsi minut hänen sijaan, niin en valita.
Eri kansalaisuus ja sitä myötä aivan erilainen kulttuuriperimä, joista selkeimmin erottuu eri uskontokunta (olen ateisti, en fundamentalisti). Muuten olen joskus aivan yllättynyt, kuinka samanlaisia minä ja ex olemme. Taiteilijasieluja, haihattelijoita, samat harrastukset, yksinäinen luonne jne..
Olen "normaalihko". Miehen eksät on jotenkin tosi erikoisia ollu ja en tiiä onko positiivisella tavalla. Tuntuu et kaikilla ollu/on jotain mielenterveysongelmia. Ehkä mieheni halus pois noista piireistä ku tapas minut mut oon aika "tylsä" tavis ja arvostan normaalia työssäkäymistä ja perhe-elämää. Oon aina mettiny et mitä miehestäni ois tullu jolleihän ois hypänny mun kelkkaan ja "tavallisen" arjen pariin.
Olen vanhempi, käyn töissä, osaan käyttää rahaa, tulen toimeen ihmisten kanssa, en varasta työpaikalta, haluan lapsille hyvää, juon vähän, olen avoin ja iloinen. Osaan tehdä ruokaa, siivota ja pidän tavarat kunnossa. Pidän valtavasti seksistä ja keskustelen asioista. Arvostan ja kunnioitan miestä ja hänen tekemisiään paljon, pidän kunnostani huolta.
Arvatkaa onko mies sitä mieltä että vaihtamalla paranee :)
Eroan sillä tapaa, että olen olemassa :) Olen poikaystäväni ensimmäinen tyttöystävä ja niin on hänkin minun ensimmäinen poikaystävä. Seurustelua takana 5v.
N18
Suloinen tuo 11. :)
Ehkä eroan sillä tapaa, että olen ainoa, joka on näin pitkään kestänyt miehen introverttiyttä ja tietynlaista tavoitteettomuutta... Eksänsä ovat olleet sosiaalisia, patistaneet miestä aina yhteisiin rientoihin ja sukulaisiin sekä vaatineet mieheltä kunnianhimoa. No itsekin olen aika epäsosiaalinen eikä kumpikaan jakseta oikein muita ihmisiä, pakolliset sukuloinnit ja kekkerit hoidetaan (sen verran harvoin, että nämä ihan mielellään) mutta muuten möllötellään mieluiten keskenään. Ollaan vaan eniten samanlaisia keskenämme, kuin minä entisteni tai hän omiensa kanssa.
Ei ole vertailupohjaa, olen ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen. Yhdessä olemme kulkeneet jo yli 20 vuotta.
Olen paljon koulutetumpi, "kunnollisempi", ja rumempi. Exän entiset oli viinaan ja osa huumeisiinkin meneviä kovia pimuja, sellaisia elämänkoululaisia ja saattaisipa joku white trashiksikin sanoa. Mutta otti sitten vaimokseen tällaisen tylsän tavallisen akateemisesti koulutetun hissukan. Ulkonäöltään ne sen entiset naiset oli tosi kauniita, sellaisella rajulla tyylillä, joten siinä mielessä ei parempaan todellakaan vaihtanut kun minut hiirulaisen otti. Mutta ilmeisesti ei päälle kolmikymppisenä enää ulkonäkö ollut pääasia vaan rauhallinen ja tasainen elämä draaman ja kohelluksen sijaan.
Olen 5 vuotta nuorempi, hän blondi ja minä brunetti, hän hoikka ja minä ylipainoinen, ja luonteet eroavat kuulemma kuin yö ja päivä. Ex oli kontrolloiva, seksiä pihtaava tuittupää ja minä olen miehen mukaan rennompi. Miehen sukulaiset ja ystävät sanoivat alkaessamme seurustelemaan, että mies on nyt vihdoin oma itsensä. Kai se on sitten niin, tuskin mies olisi exäänsä "huonompaa" naista valinnut.
Meissä on paljon samaa mieheni exän kanssa. Erojakin toki on. Luonne, siisteys, uskollisuus. Taito laittaa ruokaa ja pitää koti siistinä. Olen sinut itseni kanssa.
Mieheni exä on yksi parhaimmista kavereistani.
Miehen exät on olleet pitkiä, hoikkia ja pienirintaisia. Luonteeltaan rauhallisia. Minä olen lyhyt, isorintainen ja helposti hermostuva.
Exien kanssa suhteet on kestäneet 1-6kk, me ollaan oltu yhdessä 16 vuotta. Perimmäinen syy meidän suhteen kestämiseen on ollut se että minä alussa jaksoin katsoa miehen jatkuvaa bilettämistä. Exät ois halunneet viettää rauhallisia koti-iltoja, kaupassa ja kavereiden luona olisi pitänyt käydä pariskuntana. Jos mies lähti yksin, ex näytti pitkää naamaa monta päivää mutta mitään ei sanonut. Miehen kertoman mukaan hän ei halunnut siinä iässä (19-20v) olla kuin keski-ikäinen pariskunta. Exät jäivät jälkeen kun mies biletti.
Kun me tavattiin, käytiin yhdessä bilettämässä. Jos en itse päässyt opiskelujen tai harjoittelujen vuoksi, en kieltänyt miestä menemästä. Tottakai nuorena pitää mennä kun ei ole lapsia ja kavereilla sama tilanne. Samalla lailla mies ei mua estänyt menemästä. Muutama vuosi oli melkoista menoa ja sitten päätettin alkaa yrittämään lasta. Mieskin rauhoittui kotiin mahan kasvaessa. On mahtava isä ja mies. Kotona viihtyy nykyään hyvin. Pari kertaa vuodessa käy jossain. Ei oikein innostu vaikka yritän houkutella että mene käymään kavereiden kanssa.
En tiedä. Enkä haluakkaan tietää. Miksi teitä edes kiinnostaa miehen exät?
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:43"]
Olen paljon koulutetumpi, "kunnollisempi", ja rumempi. Exän entiset oli viinaan ja osa huumeisiinkin meneviä kovia pimuja, sellaisia elämänkoululaisia ja saattaisipa joku white trashiksikin sanoa. Mutta otti sitten vaimokseen tällaisen tylsän tavallisen akateemisesti koulutetun hissukan. Ulkonäöltään ne sen entiset naiset oli tosi kauniita, sellaisella rajulla tyylillä, joten siinä mielessä ei parempaan todellakaan vaihtanut kun minut hiirulaisen otti. Mutta ilmeisesti ei päälle kolmikymppisenä enää ulkonäkö ollut pääasia vaan rauhallinen ja tasainen elämä draaman ja kohelluksen sijaan.
[/quote]
Tai sitten miehes ei saanut enää yhtä kaunista naista itselleen kun exät oli.
Olen nainen, kumppanin exät miehiä.