++++Marraskuisten tiistai++++

MOMENTTI: Pura ja valita aivan rauhassa! Sitä vartenhan täällä keikutaan =) Ei kelleen tosiaan ole tilanteenne konkreettinen kuin sinulle ja miehellesi (ja lapsillenne). En yhtään ihmettele, että olet jo täysin kypsä odotukseen. OLET PÄRJÄNNYT HIENOSTI!!! Kuten jo täällä sanottiin, ole ylpeä itsestäsi! Lääkärit varmaan vain haluavat lisäpäiviä vauvalle kohdussasi, mutta ikävää, etteivät jaksa huomioida henkistä jaksamistasi. Minäkään en voi kuin lähettää *ISON VOIMAHALIN*!!! Uskomatonta, miten elämä koettelee joitakin niin kovin raskaalla kädellä ja toiset pääsevät kuin *tanssien* =O Mutta toisaalta, jos elämä aina menisi kuten odotti, olisi se elämän helminauha varsin tasapaksu eikä siihen saisi pujoittaa niitä yksilöllisen kauniita ja erilaisia helmiä =)



VOIMIA KAIKILLE MUILLEKIN!!!



VAAVAA: Olet joutunut kokemaan varsin rankan kohtalon. Tuskaasi ja pelkojasi ei voi kukaan kuvitella. Hienoa, että jaksat iloita ja nauttia tästä odotuksesta ja vauvasta =) En tiedä, mitä muuta sanoa...



TUNTEENPURKAUKSET: Kuuluvat raskauteen, ikävä kyllä. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ei vain ole aina hauskaa, kun oma mieli toimii ihan itsekseen ja sitä tosiaan raivostuu kummallisista asioista ja hetken perästä itkee ja nauraa =O Meillä mies olisi jo hermoraunio, jos itkisin jatkuvasti; ei jotenkin kestä sitä. Siispä meillä vain napsahdetaan miten sattuu =P



OMA (.) Kelluisinkohan jo hyvin... Ei sillä, että vain masu on iso. Tämä raskaus on todellakin saanut minut lihomaan ja muodot pursuamaan. Miestä se lähinnä huvittaa ja kuulemma pitää *uhkeista* muodoistani. PAH! En ole koskaan ollut mikään pulkannaru, että kyllä niitä muotoja on ollut jo entuudestaan. Mahtaako tuo kuitenkaan nauttia, jos jäisin tällaiseksi... Kohta en todellakaan mahdu edes näihin mammavaatteisiin =(



Pitäisi tosiaankin keskittyä edes jumppaamaan tuota alakalustoa, ettei ihan tipahda. Sitä ei vaan muka *ehdi*! EI MUISTA =( Karvas on tällä mammalla kohtalo, jos ei muisti ala toimia ja jumppa luistaa...



TalviSalama + Tiitiäinen 33+5

Juuri ja juuri sormet taipuu vielä kirjoittamaan. Tää turvotus on jotain ihan järkyttävää!!! Onko kukaan muu vielä joutunut samaan jamaaan? Käsiä ja jalkateriä kihelmöi ihan koko ajan, sormet tosiaan on älyttömän kipeät ja jalatkin välillä niin kosketusarat, että hyvä kun voi kävellä. Tympeää. Yöllä nukkumisestakaan ei meinaa tulla käsien takia mitään.



Momentille jaksamista. Tuo on niin rankka tilanne henkisesti, että ei ihme jos pinna menee välillä.



Pinnistin aamupäivällä ja tein pullataikinan, vaivaaminen oli kyllä aika työlästä näillä käsillä. Korvapuustit tuoksuu nyt tuolla keittiössä ja laitoin sitten perään lihapadan uuniin. Jos nyt miehet arvostais mua edes vähän kotiin tullessaa ;)



Onko kenelläkään, etenkin jo jonkin aikaa saikulla olleilla sellaista tunnetta, että apua miten kauan joutuu olla töistä pois?! Itselläni aina välillä tulee sellainen olo, että osaakohan sitä sitten enää mitään, kun töihin joskus palaa... Ja että ketkä kaikki on menneet " ohi" , siis kuka on saanut paremman viran ja palkan sillä aikaa ja miten pohjalta sitä itse sitten taas joutuu ponnistaa.... Tämä toki johtuu siitä, että ehdin olla töissä vain 1,5 vuotta, siis valmistuin esikoisen mammalomalla ja sain töitä hänen ollessaan n. 1,5v. ja tämä siis oli mun eka oikea työpaikka. Viran sain tammikuussa, josta lähtien opettelin uutta hommaa. Ja nyt jo siis tulee tauko. No, kai se sitten jotenkin taas lähtee rullaamaan aikanaan.



Mukavaa tiistain jatkoa kaikille murusille!



Marrastoive rv 34+2

Kävin siellä NKL:ssä sitten tänään.

Ensin tehtiin sisätutkimus jossa todettiin että supistelut eivät ole vaikuttaneet alas mitenkään (iso helpotus). Sitten ultrattiin ja vauvan painoarvioksi saatiin 1,7kg :) Lääkärin mielestä vauva oli ikäisekseen jonkin verran liian pieni, alakäyrää meni mutta vauva oli aika vilkkaalla päällä joten en usko että sai oikein mitatuksi. Rakenneultrassa vauva kasvoi yläkäyrillä siten että vastasi viikolla 19+2 viikkoja 20+1...

Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu. Siksi onkin aika vaikea uskoa etteikö nyt vastaisi kooltaan nykyisiä viikkoja, lääkärikin sanoi että ihan normaalin kokoinen on mutta alakäyrillä on...Hmm, ota nyt sitten selvää. Kaikki on kuitenkin ihan hyvin. Kahden viikon päästä uusintaultra! Seurataan hieman vauvan kasvua ja sitten sovitaan sektiopäivä yms.

Ultran jälkeen sitten mut lähetettiin hoitajan luo, joka otti virtsanäytteen tutkittavaksi (normaali)...Ja verenpaine mitattiin multa (normaali) ja sitten minut sidottiin vöihin kiinni ja otettiin lapselta sydänkäyrää+äänet. Niissäkään ei ollut poikkeuksia. Paitsi että kuten aikaisemmin sanoin vauva oli vilkkaalla päällä, erittäin vilkkaalla. Ei meinannut antaa laittaa ollenkaan sitä vyötä ja antureita päälle, vaan potki niitä pois ja sitten heh, kääntyili masussa miten kerkesi niin että koitettiin etsiä anturille paikkaa n. 15 min. Kun vihdoin ja viimein saatiin sydänäänet kuuluviin ja anturille paikka, oli aikaa jutella hoitajan kanssa puolisen tuntia mukavia ja sitten pääsin kotiin. Aika tuonne mulla oli klo. 10 mutta tutkimuksiin pääsin vasta klo. 11. Olinpa nukahtaa odotushuoneeseen :D

Istukka oli tosiaan takaseinämässä, mikä on leikkauksen kannalta katsottuna erittäin hyvä paikka.

Verenpaine oli 121/72.



Nyt pitäisi malttaa odottaa vielä kaksi viikkoa niin saisin lisää juttuja tietooni.



Tässä kaikki tällä kertaa...



Swehina rv 32+2

Unta on tullut vedeltyä tänään 12:30 asti. Tosin siinä välissä valvoin yöllä 2h kun esikko könysi sänkyyn ja uni karkasi ja puoli 8 vein esikon tarhaan eli jatkoin unia kun pääsin kotiin. Tämä väsymys on kyllä ihan hurjaa, onneksi torstaina neuvola ja jos hb alhainen niin haen kyllä rautaa apteekista.



Olen täällä kovalla kiukulla yrittänyt tehdä lopputyötäni (tradenomi) mutta nyt on jotenkin jumitus olo. Tekstiä kyllä on paljonkin naputeltuna mutta jotenkin punainen lanka ei ole ihan näkyvillä. Onneksi kurssit ovat suoritettu mutta tämä tuntuu olevan akilleen kantapää! Äh, alkaa tämä kotona makoilu ottaa selvästi aivokapasiteetinkin puolelle laskevassa suunnassa....



Momentti - tiedän suunnilleen mistä puhut... Vielä muutama viikko täälläkin pitäisi " hissutella" mutta yksikin päivä tuntuu kahdelta. Minulla ei onneksi totaalista liikkumiskieltoa, joten voin vain aavistella sinun fiiliksiä.



Paljon kremppaa tuntuu meillä marrasmammoilla olevan, siitä huolimatta jaksamisia kaikille. Onneksi näihin vaivoihin on se yksi takuuvarma lääke - synnytys.



Lokamasuilla on kiva arvausgallup omasta synnytyksestä. Oma veikkaukseni h-päivälle on 9.11.



Masuapina 32+2

siis Swehina..

Kun mulla on myös sektio tulossa ja mulle on sanottu että aikaisintaan rv 36 tulee kutsu synnytystapa arvioon ja silloin päätetään sektiopäivä. Silloin on myös kokoarvio. Olen yrittänyt kysyä että saisiko synnytystapa-arvion/ vauvan koko arvion aiemmin, niin mulle on vaan sanottu että aikaisintaan rv 36. ja että suunnitellut sektiot tehdään rv 38-40.



Onko sulle annettu muullaista tietoa? Vaihteleekohan nämä asiat sairaaloista riippuen? Ite menen Kotkaan.

Te joilla sektioita takana, saitteko valita syntymäpäivän, vai annettiinko vain aika?



Itellä kun eka meni pariviikkoa yli LA:n ja kolmen päivän käynnistyksen jälkeen todettiin ettei vauva mahdu syntymään.. toinen lapsi kääntyi perätilaan rv38, päivää ennen synnytystapa-arviota, määrättiin sektio seuraavalle päivälle. Siinä ei ehtinyt paljon valmistautua..

Olis niin kiva kun tietäis päivän hyvissä ajoin :)



t.Vaavaa

hei, mulla on välillä vähän sama olo että kun on ollut seksikielto ja liikuntakielto pidemmän aikaa ni ensin puhutaan et ku 34 tulee täyteen ni sit ei supistelu oo enää niin vakavaa. itelläni aiheuttaa vaan tulehdus tulehduksen perään avaavia suppareita. sit kun tulehdus on poissa ni kävelylenkillä oon aina käynyt koska sillo ei tuu avaavia suppareita. ja seksistä en uskalla ees lääkäriltä kysyä ku sanoo kuitenkin että ei kannata ollenkaan. alkaa itestä tuntua että 34 viikon jälkeen liikun normaalisti ja 36 synnytystapa arvion jälkeen meillä palataan petipuuhiin, varsinkaan jos mitään tulehdusta ei sillon ole.



kun vain tulehdusten aikaan on paikat kypsyneet menkkamaisista supistuksista. nyt on kohdunkaulaa 3 cm ultralla ja lähtenyt sisältä aukeemaan noin sentin ja vähän pehmeä. mutta ulkoa kuitenkin kiinni.



kun mietityttää vain se, että jos tässä lepäilee viikolle 40 ni sit menee 2 viikkoo yli ihan takuulla, ja ei sekään sit mukavaa ole. niin luulen että jos sitä uskaltaisi alkaa 36 jälkeen elää normaalia elämää.eihän se välttämättä synny heti sittenkään.



mutta niin, ymmärrän olotilasi ja välillä oon itsekin kokenyt itkupäiviä kun tuntuu että ei saa tarpeeksi hellyyttä ja läheisyyttä suhteeseen kun ei voi elää normaalisti. halaaminenkin on niin vaikeaa jo masun kaa. sit välillä taas on ihan ok päiviä ja tuntuu että no kyllä tässä vielä pari viikkoa jaksaa. mutta lääkäreiltä en aio kysellä yhtään mitään enää.luotan enemmän kohtalotovereiden sanaa ja ystäviin.



terv ellu ja masukki rv 32+4

Se miksi minä pääsin nyt rv 32+2 ultraan ja kahden viikon päästä uudestaan, niin johtuu ihan siitä että mulla on sydänvika jonka vuoksi raskautta seurataan muutenkin paljon tiheämmin kuin normaalisti.

Sain tietää jo teininä että kaikki synnytykseni tapahtuvat automaattisesti sektiolla, alatiesynnytystä ei edes harkita.

Kyse ei ole siis synnytystapa-arviosta (ei ainakaan kokonaan) vaan siitä että he tutkivat minua sen takia tarkemmin ettei vauva vain pääse yllättämään ja " pilaamaan" lääkäreiden suunnitelmia. Onhan siinä tietysti sekin että he haluavat tutkia vauvaa tarkemmin, hänenkin sydäntään koska mulla nyt sellainen vika kanssa on. Heille myös minun vointini yms. ovat tärkeitä. Kaupunki tarjoaa siis minulla 2-3 ylimääräistä ultraa ihan vain siksi kun perussairaus sellaisia vaatii. Tarkempaa syyniä siis.



Esikoisen kohdalla periaatteessa sain valita sektiopäivän, tietystä viikosta. Kellonajan päätti sitten lääkäri :D



Näin helsingissä...



Swehina

Oottepa olleet tänään ahekria kirjoittajia.

Oon samaa mieltä muiden kans et onneks on tällainen paikka jossa voi avoimesti purkaa huoliaan ja valittaa ilman syyllisyyksiä toisten samankaltaisten kanssa.

Itekkin välillä tuntuu kun puhuu omasta tilanteestaan jollekin ihan eri elämäntilanteessa olevalle niin ei ne oikein jaksa tajuta ja ymmärtää mitä tässä valittaa.

Onneks mulla on yks hyvä ystävä raskaana samoilla viikoilla vielä.



Meillä on myös ollut lasten kans heräämisiä n 1-2 h jälkeen nukahtamisesta ja alkoivat siinä kun päiväunet jäivät pois. On ihan normaalia mut tietty aika hurjaakin välillä. Ite sain ohjeeksi et lapsi pitäisi herättää jos on ihan kauhutilassa. Mun mies veikin usein vessaan ja valot päälle, joskus on tarvittu pikkasen pestä kasvoja kylmällä vedellä et on heränny. Sit ovat nukkuneet yleensä takaisin ja aamun asti.Näin meillä.



Saikkuasiaa. Mulla on kaupunki työnantajana ja 60 pv saa olla pois vuoden aikan ja saa vielä normi palkkaa s-lomalla. Nyt mulla meni kans sen yli ja saan 2/3 palkkaa äitiyslomaan asti. äÄtiysloma 72 pv saan taas normipalkkaa. Kelan maksama osuus laskettiin mulla elokuusta 6 kk. taaksepäin etten menetä saikkuloman takia kunnon äitiyslomarahaa.

Mutta voi olla eri käytäntöjä eri työnantajilla. Mulla laskettiin 6kk palkka sen takia et edellisvuoden verotuksessa olin hoitovapaalla ja kotihoidotuella eli sitä ei kannattanu laskettaa.



Omat voinnit on ok. Pissanäyte tuli labrasta ja lääkäri soitti et kaikki arvot ok, ei tulehduksia.Supistukset ovat hieman helpottaneeet, oon oottanu iisimmin kyllä.Perjantaina kuitenkin kontrolli lääkärissä.

Jonkinverran suonenvetoo. Kannattaa hakea tukisukka alan liikkeestä fysioterapeutilta. Olen kokenut sen tosi hyväksi!



Sit itse kyselisin? Syöttekö kuinka paljon siis ihan ruokaa ja herkkuja?

Ootteko huomannu vaikutuksia jos syö liikaa tms?

Itse oon huomannue et mitä terveeellisemmin ja vähemmän pieniä välipaloja syö sitä parempi päivä ja vähemmän turvotusta ym.



Mitä muita hellimiskeinoja teillä kuuluu päivä rutiineihin?

Mulla on pienet päiväunet, pala suklaata, big brother, salkkarit, kotikatu, ym hyviä nauhalta.

Musiikki, tänne kirjoittelu, lämmin suihku.



Pakolliset ei niin kivat: pyykkäys, ruoan valmistus,kauppareissu, tarhaan vienti, harrastuksiin kuskaus.ja Yäk siivous mitä ei meinaa taipua tekeen.

Välillää passuutan kyllä vanhempia lapsiani melko lailla kun ei enää mitenkään jaksa taipua illalla. Mukavasti ovat jaksaneet auttakin vanhaa ja väsynyttä äitiä. Eniten oon iloinnu kun jaksavat leikkiä kohta 3-v kanssa.



Hyviä vointeja taas tähän iltaan kaikille!

Mun eiliset vuodot tais olla ihan normaaleja, sitä vaan ihmettelee et kuinka se alapää niin valskaa et ihan housut kastuu. Alavatsan seutu on tosta häpyluun päältä taas tosi kipeä. Nää on kai niitä liitoskipuja, tätä on kestänyt reilun viikon. Tekee tosi ilkeetä nousta sängystä ja kävellä. Kai tätä kestää loppumetreille asti :( Musta tuntuu et masu on ollut vähän eri tavoin kipeä koko raskauden....



Siinä oli mun valivalit ja nyt voinkin vain toivotella jaksamista teille jotka painitte vähän pahempien juttujen kanssa!



Olin synnytysvalmennuksessa ja sen jälkeen en ole saanut tulevaa koitosta pois mielestäni... Minua jännittää kovasti tuo vauvan koko kun se oli viime ultrassa niin yli käyrien. Nyt haluaisin kyllä sektioon jos vauva on todella iso, ellei se sitten päättäisi syntyä jo muutaman viikon päästä. Minulle vaan kaikki on sanonut että tuossa synnytystavassa ei paljon äidin toiveita kuunnella!



Tänään on ollut tylsä päivä, heräsin yöllä neljältä ja siirryin sohvalle katsomaan töllöä. Kotona ei mikään huvita ja liikkeelle ei viitsi kipujen takia lähteä. On vähän sellainen masentunut fiilis...





the-masu ja pikkuakka 33+5

Ei ollut kivaa enää kotiintulomatkalla kun vuoron perään veti suonta molemmista jaloista, mahdoin olla aika hauska näky kun kävelin vuoronperään molemmilla jaloillani niin varpaiden varassa, se oli ainut keino edetä kotiin asti :D

Nyt onneksi rauhoittui kun kotiin pääsi mutta oli tuskaa.

Suvun miehet pääsee viikonloppuna remonttihommiin kun pikkusiskon asunto pitää maalata. Me (minä ja sisko) molemmat karataan muihin hommiin koska ei meitä kiinnosta olla maalinhuuruisessa talossa tässä tilassa (molemmat raskaana).

Koitetaan keksiä jotain kivaa sillä välin kun muut rehkii :D



Nyt loppuillan voisi ottaa rauhallisesti, mä valtaan vaikka sohvan :D



Swehina

Siis hepatoosi on maksan ylirasitus tila jossa nousee sappihapot ja alat arvo sekä pilirubiini arvo ja sitten kun tulokset on varmat niin joudun ilmeisesti taysiin sisälle muutamaksi päiväksi että lääkitys saadaan kohdalleen.

Siis jos se mulla on!

Sitä hoidetaan lääkkeillä ja tuohon kutinaan auttaa siis hepatoosi lääkitys ja joku sen kanssa otettava kutina lääke,mutta en tiedä onko tuo kutina lääke edelleen sallittu koska terveyskeskuksessa siitä ei osattu kertoa mulle tällä kertaa mitään.

Minäkin vielä ehdin muutaman rivin rustata.

Olen vielä tän viikon sairaslomalla poskiontelotulehduksen takia. Ja nyt kun olen jo paremmassa kunnossa alan heti rehkiä kauheesti.

Vein aamupäivällä tytön tarhaan ja tulin kotiin siivoamaan.

Sitten, IHANAA, menin kampaajalle ja otin uuden leikkauksen ja uuden värin hiuksiin. Nyt tuntuu etten tunne itseäni kun katson peilistä. Kun menin hakemaan tyttöä tarhasta, oli hänkin ihan pölmästyneen näkönen että " kuka toi on?"

Kampaajalla tuli aika kipeä supistus ja nyt illalla ihan samanlainen. Nämä muistaakseni kuuluu näihin viikkoihin, mutta huomenna otan kyllä ihan iisisti.

Nyt suihkuun, iltapala ja koisimaan! Huomiseen!

Naksis 30+6