Tyttö yliopistossa eikä jaksaisi tätä etäilyä enää
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Itse olisin varmaan aikanaan jättänyt opinnot kesken jos alusta asti olisi kaikki ollut etänä. Nimenomaan uudet kaverit, sosiaaliset kuviot ja yhdessä tekeminen olivat niitä mukaansa imeviä voimia.
Toivottavasti tämä pian loppuu. Itsellä ei ole niin väliä kun työt jatkuvat edelleen ei-etänä kuten aina, ja opinnot ovat siinä vaiheessa ettei läsnäoloa olisi enää muutenkaan. Mutta juuri esimerkiksi tuoreita opiskelijoita käy sääliksi, samoin kuin koululaisia.
Sinkin haet siis opiskelulta ihan kaikkea muuta kuin sitä oppimista minkä takia koulussa ollaan
Näin se ääni kellossa muuttuu. Vielä pari vuotta sitten ryhmätöitä pidettiin elintärkeinä, että voi tehdä töissä tiimityötä.
Tiimityötä tehdään paljon myös etänä. Ei ole pakko olla kimpassa samassa tilassa. Yhteyttä pidetään tarpeen mukaan eri viestintävälineillä. Lähikokouksia tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.
Ihan samanlaiset kokemukset ja fiilikset! Mutta tyytymättömiä ja oireilijoita piisaa aina, oli pandemiaa tai ei. Aina löytyy opiskeluvaikeuksille jokin syy, useimmiten oman itsen ulkopuolelta.
Kyllä. Selituksiä löytyy. Ne samat oireilevat nytkin, jotka oireilisivat olisi opetusmuoto mikä tahansa.
Joo, kenties oireilisivat, mutta saisivat ainakin vietyä opintonsa loppuun.
Tuskin. Kermapepuille löytyy aina lusmuiluun ”syy” ja ”syyllinen”, kuten joku tuolla aiemmin jo esimerkkinä ilmaisikin: hänen olemassaoleva luuseriolemuksensa on vanhempien vika 🤷🏻♀️
Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle selviytymistaidot.
Minusta Suomen pitäisi ottaa enemmän vastuuta tämän pandemian voittamisesta. Suomi on pieni maa, mutta sillä on kokoonosa nähden valtavan suuri talous ja osaamispääomaa löytyy. On raivostuttavaa, että pandemian torjuntaan liittyviin keksintöihin saa kinua ja kinua rahaa, mutta esimerkiksi pikavippifirmojen tai eteläeurooppalaisen korruption tukemiseen on avoin piikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.
Ihan samanlaiset kokemukset ja fiilikset! Mutta tyytymättömiä ja oireilijoita piisaa aina, oli pandemiaa tai ei. Aina löytyy opiskeluvaikeuksille jokin syy, useimmiten oman itsen ulkopuolelta.
Kyllä. Selituksiä löytyy. Ne samat oireilevat nytkin, jotka oireilisivat olisi opetusmuoto mikä tahansa.
Luentotallenteet auttoivat aiemmin niitä, joilla oli esim töitä samaan aikaan kun opiskeli. Nyt pelkkä etäopiskelu kuormittaa niitä, joilla ei ole muuta kuin opiskelu, kuten esim minua. Ei, minulla ei ole duunia ja sitä en voi yhtäkkiä itselleni taikoa, ei ole kumppania, on kavereita mutta heillä on omat menonsa. Istun yksin kämpässäni 24/7, koska harrastukset on suljettu. Jostain kumman syystä kotona harrastettavat asiat alkavat puuduttaa, olivat meinaan mun harrastuksia jo ennen koronaa (käsityöt, lukeminen, leivonta...). Kerran päivässä ulkona lenkkeily on aika nopeasti ohi. Kaipaan ihmisiä, ja sitä ei mikään sijaistoiminta voi korvata. En ole niin itseriittoinen ihminen, että viihtyisin vuosia omassa seurassani, vaan rakastan ihmisten seuraa.
Kävin normaaliaikana jokaisella luennolla. Jos luento alkoi 8:15, olin siellä tasalta odottamassa kahvini kanssa. Kampuksella oli ihan omanlaisensa tunnelma ja oli kiva tavata luennoitsijat ihan paikan päällä. Siellä oli jotenkin niin taianomaista, tieto ja uteliaisuus tiivistyneenä ilmassa. Ja oppimisen ilo.
Jaksa vielä jonkin aikaa. Kyllä ne paremmat ajat vielä palaavat. Kannattaa yrittää muistaa, että nyt ei ole muuta vaihtoehtoa. Tai tietysti se, että aletaan elää keskellä pandemiaa niin kuin ennen, ja entistä useammat sairastuvat ja kuolevat ennenaikaisesti. Harva varmaan haluaisi elää sellaisen todellisuuden keskellä.
Minä ainakin olen jo luopunut toivosta, että tämä pandemia loppuisi minun elinaikanani. Olen harkinnut hakea yliopistoon, mutta tuskin haen, sillä etäopetus ja laadultaan rapautuva koulutus ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.
Ihan samanlaiset kokemukset ja fiilikset! Mutta tyytymättömiä ja oireilijoita piisaa aina, oli pandemiaa tai ei. Aina löytyy opiskeluvaikeuksille jokin syy, useimmiten oman itsen ulkopuolelta.
Kyllä. Selituksiä löytyy. Ne samat oireilevat nytkin, jotka oireilisivat olisi opetusmuoto mikä tahansa.
Luentotallenteet auttoivat aiemmin niitä, joilla oli esim töitä samaan aikaan kun opiskeli. Nyt pelkkä etäopiskelu kuormittaa niitä, joilla ei ole muuta kuin opiskelu, kuten esim minua. Ei, minulla ei ole duunia ja sitä en voi yhtäkkiä itselleni taikoa, ei ole kumppania, on kavereita mutta heillä on omat menonsa. Istun yksin kämpässäni 24/7, koska harrastukset on suljettu. Jostain kumman syystä kotona harrastettavat asiat alkavat puuduttaa, olivat meinaan mun harrastuksia jo ennen koronaa (käsityöt, lukeminen, leivonta...). Kerran päivässä ulkona lenkkeily on aika nopeasti ohi. Kaipaan ihmisiä, ja sitä ei mikään sijaistoiminta voi korvata. En ole niin itseriittoinen ihminen, että viihtyisin vuosia omassa seurassani, vaan rakastan ihmisten seuraa.
Kävin normaaliaikana jokaisella luennolla. Jos luento alkoi 8:15, olin siellä tasalta odottamassa kahvini kanssa. Kampuksella oli ihan omanlaisensa tunnelma ja oli kiva tavata luennoitsijat ihan paikan päällä. Siellä oli jotenkin niin taianomaista, tieto ja uteliaisuus tiivistyneenä ilmassa. Ja oppimisen ilo.
Jaksa vielä jonkin aikaa. Kyllä ne paremmat ajat vielä palaavat. Kannattaa yrittää muistaa, että nyt ei ole muuta vaihtoehtoa. Tai tietysti se, että aletaan elää keskellä pandemiaa niin kuin ennen, ja entistä useammat sairastuvat ja kuolevat ennenaikaisesti. Harva varmaan haluaisi elää sellaisen todellisuuden keskellä.
Mä luulen, että yhä suurempi osa meistä olisi valmis elämään tuon todellisuuden keskellä. Kaikilla on jo mahdollisuus ottaa rokotteet, minkä jälkeen vakavan taudin riski on "perusterveellä" varsin pieni.
Ikuista elämää ei ole, eikö sen tulisi olla tavoitekaan. Mutta riskiryhmien on syytä pitää huolta itsestään. On kohtuutonta vaatia, että esim 15-25v luopuisivat elämänkumppanin löytämisestä ja perheen perustamisesta, jotta jokainen riski-mummeli saisi elellä rauhassa.
Itse olen reilusti lähempänä riskiryhmää kuin 'opiskelijoita', mutta lähden siitä, että osaan pitää huolen itsestäni ja tiedostan, minkä tason riskin otan aina kun lähden liikenteeseen. Se ei ole opiskelijoiden vastuulla.
Jotenkin empatiakyvyttömiä kommentteja osa. Ikäänkuin monta vuotta etäopetuksessa roikkuminen olisi jokin kansalaisvelvollisuus opiskelijalle ja lähiopetus jonkinlaista huvittelua. Ei ole ollut todellakaan mikään välttämättömyys ja luonnonlaki pitää kaikki opetus etänä viime vuosina myös paremmissa koronatilanteissa. Niinkuin sanottu esim. lukioissa on pystytty opettamaan miltei samanikäisiä ja pidetty yo-kirjoitukset yms. Yliopistoissa on myös perusteltu, että paluu lähiopetukseen vaatii aikaa jne. Ihme, että lukioissa on useamman kerran pystytty tulemaan takaisin lähiopetukseen muutaman päivän varoitusajalla
Aina vaan yliopisto-opiskelijat huolen kohteena. Miettiikö kukaan, millaista on opiskella autonasentajaksi etänä? Kuka haluaa etäkoulutetun lähihoitajan? Tai parturi-kampaajan?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin empatiakyvyttömiä kommentteja osa. Ikäänkuin monta vuotta etäopetuksessa roikkuminen olisi jokin kansalaisvelvollisuus opiskelijalle ja lähiopetus jonkinlaista huvittelua. Ei ole ollut todellakaan mikään välttämättömyys ja luonnonlaki pitää kaikki opetus etänä viime vuosina myös paremmissa koronatilanteissa. Niinkuin sanottu esim. lukioissa on pystytty opettamaan miltei samanikäisiä ja pidetty yo-kirjoitukset yms. Yliopistoissa on myös perusteltu, että paluu lähiopetukseen vaatii aikaa jne. Ihme, että lukioissa on useamman kerran pystytty tulemaan takaisin lähiopetukseen muutaman päivän varoitusajalla
Toisaalta long covid on ongelma nuorillekin. Pian ollaan viisaampia sen suhteen, onko se kuinka iso onglema omikron-variantin kanssa.
Parasta varmaan olisi, että löydettäisiin joku keino tukahduttaa pandemia ilman toistuvia, äärimmäisiä rajoituksia. Se palohälyttimen kaltainen koronahälytin saattaisi auttaa siinä, jos se osoittautuu toimivaksi.
Vierailija kirjoitti:
Aina vaan yliopisto-opiskelijat huolen kohteena. Miettiikö kukaan, millaista on opiskella autonasentajaksi etänä? Kuka haluaa etäkoulutetun lähihoitajan? Tai parturi-kampaajan?
Niinpä. Missään nimessä ei saisi antaa käydä niin, että teknologia ja osaaminen taantuu koronatoimien takia. Sitten koronasta voi tulla vuosisatoja kestävä riesa, jos sen taltuttamiseen ei enää osata kehittää uusia keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat sosiaalisia kontakteja. Puolitoista vuotta etäyliopistossa on romuttanut oppimisen. kaikki pitäisi vaan löytää netistä, vaivannäkö opiskeluun osalla nuorista lähes nolla. Maisteriopiskelija aiemmassa viestissä kehui etäopiskelua. Voi sopia vanhemmalle opiskelijalle jolla on jo opiskelutaidot hallussa, nuorilla 1-2v opiskelijoilla ei ole.
Tämä on surullista katsottavaa kun oppimistaidot ja -motivaatio ovat romahtaneet. Itse olen onnistunut opettamaan pitämällä luentoja hybridimallilla, jossa yhdistyy kontakti- ja etäopetus. Ihan helppoa sekään ei ole ollut.
/yliopisto-ope
Yliopistossa ei ole opettajia ja opiskelijoita. Hyvä yritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat sosiaalisia kontakteja. Puolitoista vuotta etäyliopistossa on romuttanut oppimisen. kaikki pitäisi vaan löytää netistä, vaivannäkö opiskeluun osalla nuorista lähes nolla. Maisteriopiskelija aiemmassa viestissä kehui etäopiskelua. Voi sopia vanhemmalle opiskelijalle jolla on jo opiskelutaidot hallussa, nuorilla 1-2v opiskelijoilla ei ole.
Tämä on surullista katsottavaa kun oppimistaidot ja -motivaatio ovat romahtaneet. Itse olen onnistunut opettamaan pitämällä luentoja hybridimallilla, jossa yhdistyy kontakti- ja etäopetus. Ihan helppoa sekään ei ole ollut.
/yliopisto-ope
Yliopistossa ei ole opettajia ja opiskelijoita. Hyvä yritys.
Mitä helvettiä? :D
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Itse olisin varmaan aikanaan jättänyt opinnot kesken jos alusta asti olisi kaikki ollut etänä. Nimenomaan uudet kaverit, sosiaaliset kuviot ja yhdessä tekeminen olivat niitä mukaansa imeviä voimia.
Toivottavasti tämä pian loppuu. Itsellä ei ole niin väliä kun työt jatkuvat edelleen ei-etänä kuten aina, ja opinnot ovat siinä vaiheessa ettei läsnäoloa olisi enää muutenkaan. Mutta juuri esimerkiksi tuoreita opiskelijoita käy sääliksi, samoin kuin koululaisia.
Sinkin haet siis opiskelulta ihan kaikkea muuta kuin sitä oppimista minkä takia koulussa ollaan
Näin se ääni kellossa muuttuu. Vielä pari vuotta sitten ryhmätöitä pidettiin elintärkeinä, että voi tehdä töissä tiimityötä.
Tiimityötä tehdään paljon myös etänä. Ei ole pakko olla kimpassa samassa tilassa. Yhteyttä pidetään tarpeen mukaan eri viestintävälineillä. Lähikokouksia tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.
Juuri näinhän sitä tiimityötä työelämässäkin nykyisin tehdään. Etäopiskelussa saavat näin hyvää oppia työelämän työskentelytapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Niin se on, että nuoret tarvitsevat toisiaan. Nuoruus on erityinen elämänvaihe, jossa rakennetaan muiden kautta omaa identiteettiä ja kasvetaan aikuisuuteen sosiaalisissa suhteissa. Missäs niihin hiihtolenkkikavereihin on kukaan tutustunut, jos on vaikkapa muuttanut vieraalle paikkakunnalle, jossa ei entuudestaan tunne ketään? Kun mitään ryhmätapaamisia ei ole ollut? Luennot ovat olleet etänä ja yksin vain pitäisi tehdä kopperossaan ruutua tuijottaa, tehdä tehtäviä ja niitä palauttaa?
Jo kauan on ollut uutisia siitä, että nuorten ahdistushäiriöt ja masentuneisuus ovat hälyttävästi lisääntyneet. Minusta on siihen nähden aivan ala-arvoista heitellä tänne joitain "lumihiutale" -kommentteja.
Etätöitä tekeviin tilanne rinnastuu lähinnä niin, että menisi uuteen työpaikkaan niin, että jo se eka päivä olisi etänä ja koskaan ei tapaisi niitä uusia työkavereita. Miltähän se maistuisi? Itsekin siis teen etätöitä, mutta se on aivan eri asia, kun kuitenkin on olemassa se työpaikka ja ne työkaverit, vaikkakin virtuaalisesti.
Kyllähän opinnoissakin työskennellään moodle-alustoilla, joissa vastataan toisten kysymyksiin ja yhdessä työstetään esseitä. Opiskelijoille myös muodostetaan yhteinen wa/telegram-ryhmä, missä voi höpistä oman alan muiden tyyppien kanssa ja kysyä jopa lenkille tai kahville kahdestaan. Lisäksi on jodelit sun muut keskustelukanavat. Helpostihan tutustuu oman alan opiskelijoihin, jos itse haluaa pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Katkeran oloista porukkaa täällä.
Menee ihmeesti joillain tunteisiin tää aihe?
Siis näillä, joiden mielestä nuorten pitäisi olla vaan kiitollisena hiljaa jossain maakuopassa yksinään pyörimässä.
Aikamiespojat täällä hörhöilemässä ja iloitsemassa opiskelijatyttöjen ahdingosta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat sosiaalisia kontakteja. Puolitoista vuotta etäyliopistossa on romuttanut oppimisen. kaikki pitäisi vaan löytää netistä, vaivannäkö opiskeluun osalla nuorista lähes nolla. Maisteriopiskelija aiemmassa viestissä kehui etäopiskelua. Voi sopia vanhemmalle opiskelijalle jolla on jo opiskelutaidot hallussa, nuorilla 1-2v opiskelijoilla ei ole.
Tämä on surullista katsottavaa kun oppimistaidot ja -motivaatio ovat romahtaneet. Itse olen onnistunut opettamaan pitämällä luentoja hybridimallilla, jossa yhdistyy kontakti- ja etäopetus. Ihan helppoa sekään ei ole ollut.
/yliopisto-ope
Yliopistossa ei ole opettajia ja opiskelijoita. Hyvä yritys.
Mitä helvettiä? :D
Ohis
Niin? Yliopistossa on luennoitsijoita, seminaarin tai kurssin vetäjiä, professoreita (ei kaikki tosin). Heistä ei käytetä termiä opettaja, mikä viittaa alempitasoisiin koulutusasteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeran oloista porukkaa täällä.
Menee ihmeesti joillain tunteisiin tää aihe?
Siis näillä, joiden mielestä nuorten pitäisi olla vaan kiitollisena hiljaa jossain maakuopassa yksinään pyörimässä.Aikamiespojat täällä hörhöilemässä ja iloitsemassa opiskelijatyttöjen ahdingosta..
Ja sieltä soratuhero teki tästäkin sukupuoliasian 😂
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvii toisiaan.
En kyllä tarvitse niin, että pitäisi olla face to face. Älä yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Aina vaan yliopisto-opiskelijat huolen kohteena. Miettiikö kukaan, millaista on opiskella autonasentajaksi etänä? Kuka haluaa etäkoulutetun lähihoitajan? Tai parturi-kampaajan?
Tämä on todellinen huolenaihe.
Älä ihmeessä? Jos haluat oppia, mene kirjastoon. Jos haluat bilettää ja verkostoitua, mene yliopistoon. Näin se on aina ollut ja näin on aina oleva. -eri