Tyttö yliopistossa eikä jaksaisi tätä etäilyä enää

Ymmärrän täysin. Itse olisin varmaan aikanaan jättänyt opinnot kesken jos alusta asti olisi kaikki ollut etänä. Nimenomaan uudet kaverit, sosiaaliset kuviot ja yhdessä tekeminen olivat niitä mukaansa imeviä voimia.

Toivottavasti tämä pian loppuu. Itsellä ei ole niin väliä kun työt jatkuvat edelleen ei-etänä kuten aina, ja opinnot ovat siinä vaiheessa ettei läsnäoloa olisi enää muutenkaan. Mutta juuri esimerkiksi tuoreita opiskelijoita käy sääliksi, samoin kuin koululaisia.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että viimeiset viisi kuusi vuotta on toitotettu nuorten ahdistuksesta ja masennukesta ja kuinka rankkaa heillä on... niin alkavat nyt sitten jo uskomaan sitä.

Korona vielä pahemmin. Laittoi aikuiset paapomaan nuoriaan, paljon tehdään valmiiksi eteen, ei luoteta nuoren omaan itsenäisyyteen. Valtakunnan mediat huutaa ahdistuksesta, niin tokihan siihen myös on alettu jo uskomaankin.

Sitä ennen oli trendikästä huudella syrjäytyneistä nuorista. Tokihan osa lensi siihenkin vipuun, koska se voi olla myös mahdollisuus tai paikka josta ei ikinä enää nousta.

Näin vaan yläasteen kuraattorina havainnointeja tehneenä.

Aivan varmasti masentuneet ja valittajat ovat yliedusttuina medioissa. Harvemmin kukaan tekee uutisjuttua tyytyväisistä ja onnellisista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Itse olisin varmaan aikanaan jättänyt opinnot kesken jos alusta asti olisi kaikki ollut etänä. Nimenomaan uudet kaverit, sosiaaliset kuviot ja yhdessä tekeminen olivat niitä mukaansa imeviä voimia.

Toivottavasti tämä pian loppuu. Itsellä ei ole niin väliä kun työt jatkuvat edelleen ei-etänä kuten aina, ja opinnot ovat siinä vaiheessa ettei läsnäoloa olisi enää muutenkaan. Mutta juuri esimerkiksi tuoreita opiskelijoita käy sääliksi, samoin kuin koululaisia.

Sinkin haet siis opiskelulta ihan kaikkea muuta kuin sitä oppimista minkä takia koulussa ollaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.

Ihan samanlaiset kokemukset ja fiilikset! Mutta tyytymättömiä ja oireilijoita piisaa aina, oli pandemiaa tai ei. Aina löytyy opiskeluvaikeuksille jokin syy, useimmiten oman itsen ulkopuolelta.

Kyllä. Selituksiä löytyy. Ne samat oireilevat nytkin, jotka oireilisivat olisi opetusmuoto mikä tahansa.

Joo, kenties oireilisivat, mutta saisivat ainakin vietyä opintonsa loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä alkoi arvoinnit parantumaan etäkoulun mukana kun ei ollut jatkuvaa häiriötä ympärillä. Minkä siinä että etäopiskelussa saa nuoret naiset niin ahdistumaan ja masentumaan? Onko se juuri se että kun ei itse pärjää ja ei viitsi opetella niin ratsastetaan muiden taidoilla ja kopioidaan niiltä jotka on viitsinyt opiskella? Ystävien kanssa pystyy puhumaan koko ajan puhelimen ja netin välityksellä

Siis mitä ihmettä selität? Nimenomaan tää etäopiskelu rapauttaa oppimisen mielekkyyden, kaikkiin tentteihin voi vaan googlata vastaukset eikä tarvitse yrittääkään lukea tentteihin.

Etäopiskelussa jää pois kaikki ne pienet hetket joista opiskelussa on kyse, lounaat ja luentojen väliset hetket kun vaihetaan ajatuksia luennon aiheesta, reflektoidaan opittua ja väitelläänkin välillä. Jos yliopisto-opiskelussa olisi kyse pelkästään pänttäämisestä, niin se olisi jo aikaa sitten muuttunut kirjekurssiksi netissä.

Kyllähän etäopiskellessa saa pitää etäyhteyttä opiskelukavereihinkin ja käydä keskusteluja ja väittelyitä.

Näin meillä nuoret tekee. Lounaatkin välillä syövät netin yli ja käyvät keskustelua. Toki eihän se sama ole kuin naamatusten pipertäisivät, mutta nyt on maailmassa pandemia. On erityistila ja outoa, jos ei vieläkään tätä tajuta.

VAi onko nuo meidän nuoret aikuiset ja heidän kaverinsa sitten jotenkin outoja tässä yhtälössä? Ovat sisäistäneet maailman tilanteen ja tekevät asioita sen pohjalta. Olen ihmetellyt tuota yksin jäämistä ja masentumista, mutta jep, jos ei tuon verta viitti, niin masentukoot sitten. Ihan itsestähän nämä asiat ovat kiinni ja omasta aikaansaannista ja mielenkiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Itse olisin varmaan aikanaan jättänyt opinnot kesken jos alusta asti olisi kaikki ollut etänä. Nimenomaan uudet kaverit, sosiaaliset kuviot ja yhdessä tekeminen olivat niitä mukaansa imeviä voimia.

Toivottavasti tämä pian loppuu. Itsellä ei ole niin väliä kun työt jatkuvat edelleen ei-etänä kuten aina, ja opinnot ovat siinä vaiheessa ettei läsnäoloa olisi enää muutenkaan. Mutta juuri esimerkiksi tuoreita opiskelijoita käy sääliksi, samoin kuin koululaisia.

Sinkin haet siis opiskelulta ihan kaikkea muuta kuin sitä oppimista minkä takia koulussa ollaan

Näin se ääni kellossa muuttuu. Vielä pari vuotta sitten ryhmätöitä pidettiin elintärkeinä, että voi tehdä töissä tiimityötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.

Ihan samanlaiset kokemukset ja fiilikset! Mutta tyytymättömiä ja oireilijoita piisaa aina, oli pandemiaa tai ei. Aina löytyy opiskeluvaikeuksille jokin syy, useimmiten oman itsen ulkopuolelta.

Kyllä. Selituksiä löytyy. Ne samat oireilevat nytkin, jotka oireilisivat olisi opetusmuoto mikä tahansa.

Joo, kenties oireilisivat, mutta saisivat ainakin vietyä opintonsa loppuun.

Tuskin. Kermapepuille löytyy aina lusmuiluun ”syy” ja ”syyllinen”, kuten joku tuolla aiemmin jo esimerkkinä ilmaisikin: hänen olemassaoleva luuseriolemuksensa on vanhempien vika 🤷🏻‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.

Ihan samanlaiset kokemukset ja fiilikset! Mutta tyytymättömiä ja oireilijoita piisaa aina, oli pandemiaa tai ei. Aina löytyy opiskeluvaikeuksille jokin syy, useimmiten oman itsen ulkopuolelta.

Kyllä. Selituksiä löytyy. Ne samat oireilevat nytkin, jotka oireilisivat olisi opetusmuoto mikä tahansa.

Luentotallenteet auttoivat aiemmin niitä, joilla oli esim töitä samaan aikaan kun opiskeli. Nyt pelkkä etäopiskelu kuormittaa niitä, joilla ei ole muuta kuin opiskelu, kuten esim minua. Ei, minulla ei ole duunia ja sitä en voi yhtäkkiä itselleni taikoa, ei ole kumppania, on kavereita mutta heillä on omat menonsa. Istun yksin kämpässäni 24/7, koska harrastukset on suljettu. Jostain kumman syystä kotona harrastettavat asiat alkavat puuduttaa, olivat meinaan mun harrastuksia jo ennen koronaa (käsityöt, lukeminen, leivonta...). Kerran päivässä ulkona lenkkeily on aika nopeasti ohi. Kaipaan ihmisiä, ja sitä ei mikään sijaistoiminta voi korvata. En ole niin itseriittoinen ihminen, että viihtyisin vuosia omassa seurassani, vaan rakastan ihmisten seuraa.

Kävin normaaliaikana jokaisella luennolla. Jos luento alkoi 8:15, olin siellä tasalta odottamassa kahvini kanssa. Kampuksella oli ihan omanlaisensa tunnelma ja oli kiva tavata luennoitsijat ihan paikan päällä. Siellä oli jotenkin niin taianomaista, tieto ja uteliaisuus tiivistyneenä ilmassa. Ja oppimisen ilo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Itse olisin varmaan aikanaan jättänyt opinnot kesken jos alusta asti olisi kaikki ollut etänä. Nimenomaan uudet kaverit, sosiaaliset kuviot ja yhdessä tekeminen olivat niitä mukaansa imeviä voimia.

Toivottavasti tämä pian loppuu. Itsellä ei ole niin väliä kun työt jatkuvat edelleen ei-etänä kuten aina, ja opinnot ovat siinä vaiheessa ettei läsnäoloa olisi enää muutenkaan. Mutta juuri esimerkiksi tuoreita opiskelijoita käy sääliksi, samoin kuin koululaisia.

Sinkin haet siis opiskelulta ihan kaikkea muuta kuin sitä oppimista minkä takia koulussa ollaan

Ehdottomasti, kuten valtaosa muistakin. Tulihan opinnoista ehkä elämänkestäviä ystävyyssuhteitakin.

Sen lisäksi että koulunkäynti on muutakin kuin oppimista, myös syöminen on muuta kuin vatsan täyttämistä. Ja juoda voi muutakin kuin vettä, vaikka sillä pärjäisi hyvin. Myös työelämässä itselleni on hyvinkin tärkeää muutkin asiat kuin elannon tienaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Itse olisin varmaan aikanaan jättänyt opinnot kesken jos alusta asti olisi kaikki ollut etänä. Nimenomaan uudet kaverit, sosiaaliset kuviot ja yhdessä tekeminen olivat niitä mukaansa imeviä voimia.

Toivottavasti tämä pian loppuu. Itsellä ei ole niin väliä kun työt jatkuvat edelleen ei-etänä kuten aina, ja opinnot ovat siinä vaiheessa ettei läsnäoloa olisi enää muutenkaan. Mutta juuri esimerkiksi tuoreita opiskelijoita käy sääliksi, samoin kuin koululaisia.

Sinkin haet siis opiskelulta ihan kaikkea muuta kuin sitä oppimista minkä takia koulussa ollaan

Näin se ääni kellossa muuttuu. Vielä pari vuotta sitten ryhmätöitä pidettiin elintärkeinä, että voi tehdä töissä tiimityötä. 

Ryhmätöistä on haettu apua arvosteluihin niille ketä ei kiinnosta opiskelu niiltä ketä se kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että viimeiset viisi kuusi vuotta on toitotettu nuorten ahdistuksesta ja masennukesta ja kuinka rankkaa heillä on... niin alkavat nyt sitten jo uskomaan sitä.

Korona vielä pahemmin. Laittoi aikuiset paapomaan nuoriaan, paljon tehdään valmiiksi eteen, ei luoteta nuoren omaan itsenäisyyteen. Valtakunnan mediat huutaa ahdistuksesta, niin tokihan siihen myös on alettu jo uskomaankin.

Sitä ennen oli trendikästä huudella syrjäytyneistä nuorista. Tokihan osa lensi siihenkin vipuun, koska se voi olla myös mahdollisuus tai paikka josta ei ikinä enää nousta.

Näin vaan yläasteen kuraattorina havainnointeja tehneenä.

Aivan varmasti masentuneet ja valittajat ovat yliedusttuina medioissa. Harvemmin kukaan tekee uutisjuttua tyytyväisistä ja onnellisista ihmisistä.

Niinpä. On outoa, että media ei tee tyytyväisistä juttuja. Jostain olen lukenut, että olemme kuulemma maailman onnellisin kansa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta; mitä yliopistossa opiskelevat lapsenne siellä opiskelevat?

Mun mummukin on oman äitinsä lapsi edelleen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.

Ihan samanlaiset kokemukset ja fiilikset! Mutta tyytymättömiä ja oireilijoita piisaa aina, oli pandemiaa tai ei. Aina löytyy opiskeluvaikeuksille jokin syy, useimmiten oman itsen ulkopuolelta.

Kyllä. Selituksiä löytyy. Ne samat oireilevat nytkin, jotka oireilisivat olisi opetusmuoto mikä tahansa.

Joo, kenties oireilisivat, mutta saisivat ainakin vietyä opintonsa loppuun.

Ei siihen opintojen loppuun viemiseen auta opetusmuoto. Vaikeudet ovat samoja oli toimintamalli mikä tahansa. Olen tätä omassa työssäni nähnyt hyvin läheltä vuosikaudet.

Tämä yliopistojen halukkuus vetää kaikki opetus mahdollisimman nopeasti etään ja hitaus palauttaa lähiopetusta aina kun koronatilanne on parempi, on kyllä hämmästyttävää ja jotenkin raukkamaista. Onko siellä luennoitsijat ja opettajat aivan erityisen pelokkaita, kun lukioissa on pystytty opettamaan kuitenkin esim. koko viime syksy lähiopetuksena pienissä luokkahuoneissa jopa 18-19-vuotiaita mutta yliopistossa ei voida luentosaliin tulla miltei samanikäisten kanssa. Sitäpaitsi luento olisi helppo tuottaa hybridinä samanaikaisesti salissa ja etänä niille, jotka eivät halua tulla paikalle. 

Hämmästyttää myös se, että viime vuonna tartuntaketjuja aiheittaneille vaihto-opiskelijoille oli paikoin järjestetty lähiopetusta (heidän hyvinvointi oli jotenkin niin tärkeää).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Itse olisin varmaan aikanaan jättänyt opinnot kesken jos alusta asti olisi kaikki ollut etänä. Nimenomaan uudet kaverit, sosiaaliset kuviot ja yhdessä tekeminen olivat niitä mukaansa imeviä voimia.

Toivottavasti tämä pian loppuu. Itsellä ei ole niin väliä kun työt jatkuvat edelleen ei-etänä kuten aina, ja opinnot ovat siinä vaiheessa ettei läsnäoloa olisi enää muutenkaan. Mutta juuri esimerkiksi tuoreita opiskelijoita käy sääliksi, samoin kuin koululaisia.

Sinkin haet siis opiskelulta ihan kaikkea muuta kuin sitä oppimista minkä takia koulussa ollaan

Ehdottomasti, kuten valtaosa muistakin. Tulihan opinnoista ehkä elämänkestäviä ystävyyssuhteitakin.

Sen lisäksi että koulunkäynti on muutakin kuin oppimista, myös syöminen on muuta kuin vatsan täyttämistä. Ja juoda voi muutakin kuin vettä, vaikka sillä pärjäisi hyvin. Myös työelämässä itselleni on hyvinkin tärkeää muutkin asiat kuin elannon tienaaminen.

Miksi tehdä asioista monimutkaisia ja vaikeita? Syöminen on syömistä, opiskelu on opiskelua ja työskentely on työskentelyä. Vapaa-ajalla voi hakea elämyksiä

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin melkein koko yliopisto-opinnot etänä, kävin tekemässä vain tentit livenä. Asuin töiden takia 200km päässä opiskelupaikkakunnalta. Rankkaahan se oli mutta enpä silloin keksinyt valittaa asiasta. Motivaatio oli usein hukassa mutta niin vaan sain tutkinnon pakettiin tentti tentiltä.

Sinä olitkin töissä ja sinä olit yhteyksissä muihin ihmisiin sen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen yliopistossa ja nautin etäopiskelusta. Olen jo maisterivaiheessa ja voin kertoa, että etäopiskelua oli paljon jo ennen pandemiaa.

Etäopiskelu on hyvää harjoitusta tulevaa työelämää varten, jossa nyt ja jatkossakin tehdään paljon etänä töitä. Etenkin juuri asiantuntijatöissä. (Olen myös työelämässä samalla, kun opiskelen ja työskentelen etänä).

Etäopiskelu on toki raskaampaa alkuvaiheen opiskelijoille! Suomalaiset ovat uskomattoman empatiakyvyttömiä. Minäminäminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Itse olisin varmaan aikanaan jättänyt opinnot kesken jos alusta asti olisi kaikki ollut etänä. Nimenomaan uudet kaverit, sosiaaliset kuviot ja yhdessä tekeminen olivat niitä mukaansa imeviä voimia.

Toivottavasti tämä pian loppuu. Itsellä ei ole niin väliä kun työt jatkuvat edelleen ei-etänä kuten aina, ja opinnot ovat siinä vaiheessa ettei läsnäoloa olisi enää muutenkaan. Mutta juuri esimerkiksi tuoreita opiskelijoita käy sääliksi, samoin kuin koululaisia.

Sinkin haet siis opiskelulta ihan kaikkea muuta kuin sitä oppimista minkä takia koulussa ollaan

Ehdottomasti, kuten valtaosa muistakin. Tulihan opinnoista ehkä elämänkestäviä ystävyyssuhteitakin.

Sen lisäksi että koulunkäynti on muutakin kuin oppimista, myös syöminen on muuta kuin vatsan täyttämistä. Ja juoda voi muutakin kuin vettä, vaikka sillä pärjäisi hyvin. Myös työelämässä itselleni on hyvinkin tärkeää muutkin asiat kuin elannon tienaaminen.

Miksi tehdä asioista monimutkaisia ja vaikeita? Syöminen on syömistä, opiskelu on opiskelua ja työskentely on työskentelyä. Vapaa-ajalla voi hakea elämyksiä

Eivät ne ole lainkaan monimutkaisia itselleni. Nautin ruoasta monin tavoin yksin ja seurassa, en pyri ainoastaan ravitsemaan kehoani. Opiskelussa ja työelämässä nautin haasteiden lisäksi sosiaalisista suhteista ja niiden ylläpitämisestä.

Taitaa olla aika normi settiä suurelle osalle.

Ehdotankin muutamaan lehteen haastattelua normaalista nuoresta, joka motivoituneena suorittaa opinnot etänä sujuvammin kuin koskaan. Aina näitä apukoulutasoisia juttuja - kukaan ei niitä jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä alkoi arvoinnit parantumaan etäkoulun mukana kun ei ollut jatkuvaa häiriötä ympärillä. Minkä siinä että etäopiskelussa saa nuoret naiset niin ahdistumaan ja masentumaan? Onko se juuri se että kun ei itse pärjää ja ei viitsi opetella niin ratsastetaan muiden taidoilla ja kopioidaan niiltä jotka on viitsinyt opiskella? Ystävien kanssa pystyy puhumaan koko ajan puhelimen ja netin välityksellä

Siis mitä ihmettä selität? Nimenomaan tää etäopiskelu rapauttaa oppimisen mielekkyyden, kaikkiin tentteihin voi vaan googlata vastaukset eikä tarvitse yrittääkään lukea tentteihin.

Etäopiskelussa jää pois kaikki ne pienet hetket joista opiskelussa on kyse, lounaat ja luentojen väliset hetket kun vaihetaan ajatuksia luennon aiheesta, reflektoidaan opittua ja väitelläänkin välillä. Jos yliopisto-opiskelussa olisi kyse pelkästään pänttäämisestä, niin se olisi jo aikaa sitten muuttunut kirjekurssiksi netissä.

Kyllähän etäopiskellessa saa pitää etäyhteyttä opiskelukavereihinkin ja käydä keskusteluja ja väittelyitä.

Näin meillä nuoret tekee. Lounaatkin välillä syövät netin yli ja käyvät keskustelua. Toki eihän se sama ole kuin naamatusten pipertäisivät, mutta nyt on maailmassa pandemia. On erityistila ja outoa, jos ei vieläkään tätä tajuta.

VAi onko nuo meidän nuoret aikuiset ja heidän kaverinsa sitten jotenkin outoja tässä yhtälössä? Ovat sisäistäneet maailman tilanteen ja tekevät asioita sen pohjalta. Olen ihmetellyt tuota yksin jäämistä ja masentumista, mutta jep, jos ei tuon verta viitti, niin masentukoot sitten. Ihan itsestähän nämä asiat ovat kiinni ja omasta aikaansaannista ja mielenkiinnosta.

Ai jakaudut kahdeksi ja saat puhekumppanin? Y:ssa opiskeleva sukulaislapsi kertoi, että heillä järjestettiin kaverihaku koronan aikaan. Erilaisiin harrastuksiin, kuten lenkkeilyyn. Ei löytynyt kaveria sitäkään kautta. Ei itse voi vaikuttaa sellaisiin asioihin, joissa tekijöinä ovat toiset ihmiset. Ei todellakaan ole omasta yrittämisen puutteesta kiinni. Eikä riipu vain itsestä.