Tyttö yliopistossa eikä jaksaisi tätä etäilyä enää

Vierailija kirjoitti:

Se nyt pitää vain jaksaa. Tämä tulee jatkumaan vielä vuosia, mahdollisesti kymmeniä vuosia.

Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, joten totaalisen lajityypilliselle päinvastaista tilaa on ymmärrettävästi vaikea jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on kovin sosiaalinen ja tykkää olla porukassa. Nyt masentaa oikeasti. Ap.

Ehkä hänen pitäisi kokeilla olla hengityskoneessa teholla? Joihinkin kun ei tehoa kuin kantapää!

Itsellä alkoi arvoinnit parantumaan etäkoulun mukana kun ei ollut jatkuvaa häiriötä ympärillä. Minkä siinä että etäopiskelussa saa nuoret naiset niin ahdistumaan ja masentumaan? Onko se juuri se että kun ei itse pärjää ja ei viitsi opetella niin ratsastetaan muiden taidoilla ja kopioidaan niiltä jotka on viitsinyt opiskella? Ystävien kanssa pystyy puhumaan koko ajan puhelimen ja netin välityksellä

Vierailija kirjoitti:

Nuoret tarvii toisiaan.

Eivät tarvitse. Puhelintaan ne kuitenkin tuijottaa vain vaikka ovat jossakin muka "yhdessä". Sitten kun luopuvat puhelimistaan vaikka edes päiväksi ja menevät kavereiden kanssa jonnekin ilman niitä niin uskon. Siihen asti tavatkoon netin välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret tarvii toisiaan.

Poikkeusaikana on eri kuviot, jos haluaa pysyä terveenä ja elossa. Kuinka vaikeaa se on tajuta? Ja kuka kieltää vaikka tekemästä yhteisiä hiihtolenkkejä tai muuten tapaamasta kavereita ulkona? 

Nykypäivän turhistakin turhin kermapersesukupolvi ei tätä tajua. Ja siksi sen sopii tuhoutua oman säälittävyytensä seurauksena.

Itsepä te edellinen sukupolvi meidät olette kasvattaneet, syy on siis teissä, ei meissä 😂

Oletko tosissasi? Sinun olemisesi ja käytöksesi on _muiden_ vastuulla? Tämä juuri kertoo kermaperseistä kaiken.

Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.

Lyhyttä pätkää yksin ja etäopetuksessa, jos ei kestä niin eipä tule kestämään hetkeäkään työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kuule kyllä tässä on monet tuhat kertaa vaikeammassa tilanteessa kuin joku yliopisto-opiskelija. Vähän suhteellisuudentajua sinne.

Älä väitä asiasta kun et mitään ymmärrä. Älä munaa itseäsi enempää.

Todennäköisesti olet kade kun et päässyt yliopistoon/korkeakouluun. No harmittaahan tuo.

Vierailija kirjoitti:

Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.

Historian itsekkäin sukupolvi kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Multa jää ehkä opinnot kesken etäilyn takia. Ongelmia oli jo ennen koronaa, ja etä, eristäytyminen ja rutiinien loppuminen oli se viimeinen pisara. Mutta ei siitä sen enempää, kun kuitenkin aletaan heti ivaamaan.

Rutiinien loppuminen? Jos opetusta on tarjolla etänä, varmaankin se tapahtuu aikataulutetusti. Et kai kuulu niihin nuoriin aikuisiin, joita opettajien pitäisi taluttaa kädestä pitäen? Opiskelu edellyttää myös itsenäistä panosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret tarvii toisiaan.

Poikkeusaikana on eri kuviot, jos haluaa pysyä terveenä ja elossa. Kuinka vaikeaa se on tajuta? Ja kuka kieltää vaikka tekemästä yhteisiä hiihtolenkkejä tai muuten tapaamasta kavereita ulkona? 

Nykypäivän turhistakin turhin kermapersesukupolvi ei tätä tajua. Ja siksi sen sopii tuhoutua oman säälittävyytensä seurauksena.

Itsepä te edellinen sukupolvi meidät olette kasvattaneet, syy on siis teissä, ei meissä 😂

"Kaikissa muissa on vikaa paitsi minussa"

Jaa. Sosiaalinen tyttäreni opiskelut ovat parantuneet huomattavasti nyt etänä. On viihtynyt hyvin. On harrastukset, työt valmentajana ja kavereita tapailee kuitenkin.

Lähiopiskeluissa oli myös ne bileet järjestettävä ja edustettava.

Niin se on, että nuoret tarvitsevat toisiaan.  Nuoruus on erityinen elämänvaihe, jossa rakennetaan muiden kautta omaa identiteettiä ja kasvetaan aikuisuuteen sosiaalisissa suhteissa. Missäs niihin hiihtolenkkikavereihin on kukaan  tutustunut, jos on vaikkapa muuttanut vieraalle paikkakunnalle, jossa ei entuudestaan tunne ketään? Kun mitään ryhmätapaamisia ei ole ollut? Luennot ovat olleet etänä ja yksin vain pitäisi tehdä kopperossaan ruutua tuijottaa, tehdä tehtäviä ja niitä palauttaa?

Jo kauan on ollut uutisia siitä, että nuorten ahdistushäiriöt ja masentuneisuus ovat hälyttävästi lisääntyneet. Minusta on siihen nähden aivan ala-arvoista heitellä tänne joitain "lumihiutale" -kommentteja. 

Etätöitä tekeviin tilanne rinnastuu lähinnä niin, että menisi uuteen työpaikkaan niin, että  jo se eka päivä olisi etänä ja koskaan ei tapaisi niitä uusia työkavereita. Miltähän se maistuisi? Itsekin siis teen etätöitä, mutta se on aivan eri asia, kun kuitenkin on olemassa se työpaikka ja ne työkaverit, vaikkakin virtuaalisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.

Ihan samanlaiset kokemukset ja fiilikset! Mutta tyytymättömiä ja oireilijoita piisaa aina, oli pandemiaa tai ei. Aina löytyy opiskeluvaikeuksille jokin syy, useimmiten oman itsen ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt pitää vain jaksaa. Tämä tulee jatkumaan vielä vuosia, mahdollisesti kymmeniä vuosia.

Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, joten totaalisen lajityypilliselle päinvastaista tilaa on ymmärrettävästi vaikea jaksaa.

Kyllä on sitten nuorissa vikaa jos koulu on ainoa paikka, missä tavata muita ihmisiä.

Opiskelevat mitä? Kun kerta etänä niin paljon/kaikki??

Vierailija kirjoitti:

Lyhyttä pätkää yksin ja etäopetuksessa, jos ei kestä niin eipä tule kestämään hetkeäkään työelämässä.

Yliopistossa nyt kuukautta vaille kaksi vuotta, lyhyt pätkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret tarvii toisiaan.

Poikkeusaikana on eri kuviot, jos haluaa pysyä terveenä ja elossa. Kuinka vaikeaa se on tajuta? Ja kuka kieltää vaikka tekemästä yhteisiä hiihtolenkkejä tai muuten tapaamasta kavereita ulkona? 

Nykypäivän turhistakin turhin kermapersesukupolvi ei tätä tajua. Ja siksi sen sopii tuhoutua oman säälittävyytensä seurauksena.

Ei välttämättä kannattaisi boomereiden uhota noin kauheasti. Ei ole etunne mukaista kärjistää tilannetta ainakaan mihinkään aseelliseen selkkaukseen asti. Katsos kun hysteerinen kuolemanpelko on äärimmäisen huono ominaisuus sotilaalla.

Ainakin itselleni oli tosi tärkeää yliopistossa esim. hauskat opiskelukavereiden kanssa vietetyt hyppytunnit, ja itse tykkään lähiopiskelusta niin paljon että kun myöhemmin opiskelin AMK-tutkinnon niin valitsin tietoisesti päiväopetuslinjan. Onneksi ehdin käydä suurimman osan siitäkin ennen koronaa, en taatusti olisi muuten tullut tutustuneeksi opiskelukavereihini lainkaan ja taas olisi jäänyt niin paljon hauskoja hetkiä kokematta.

Etätyö ei haittaa minua yhtään, työkaverit ovat siellä taas kun tämä korona loppuu. Mutta opiskeluvuosia on rajallinen määrä ja on tosi sääli, että monilta viedään nyt yksi korkeakouluopiskelun tärkeä ulottuvuus, eli sellainen ihmisten välinen vuorovaikutus jota syntyy vain livenä.

Vierailija kirjoitti:

Niin se on, että nuoret tarvitsevat toisiaan.  Nuoruus on erityinen elämänvaihe, jossa rakennetaan muiden kautta omaa identiteettiä ja kasvetaan aikuisuuteen sosiaalisissa suhteissa. Missäs niihin hiihtolenkkikavereihin on kukaan  tutustunut, jos on vaikkapa muuttanut vieraalle paikkakunnalle, jossa ei entuudestaan tunne ketään? Kun mitään ryhmätapaamisia ei ole ollut? Luennot ovat olleet etänä ja yksin vain pitäisi tehdä kopperossaan ruutua tuijottaa, tehdä tehtäviä ja niitä palauttaa?

Jo kauan on ollut uutisia siitä, että nuorten ahdistushäiriöt ja masentuneisuus ovat hälyttävästi lisääntyneet. Minusta on siihen nähden aivan ala-arvoista heitellä tänne joitain "lumihiutale" -kommentteja. 

Etätöitä tekeviin tilanne rinnastuu lähinnä niin, että menisi uuteen työpaikkaan niin, että  jo se eka päivä olisi etänä ja koskaan ei tapaisi niitä uusia työkavereita. Miltähän se maistuisi? Itsekin siis teen etätöitä, mutta se on aivan eri asia, kun kuitenkin on olemassa se työpaikka ja ne työkaverit, vaikkakin virtuaalisesti. 

Miksi loppujen lopuksi pitäisi tuntea opiskelu- tai työkavereita? Mutta jos haluaa tutustua, näin korona-aikaankin voi turvallisesti ehdottaa vaikka yhteistä hölkkä- tai hiihtolenkkiä tms. Pikkasen aloitteellisuutta tarvitaan.