Lue keskustelun säännöt.
Tyttö yliopistossa eikä jaksaisi tätä etäilyä enää
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä alkoi arvoinnit parantumaan etäkoulun mukana kun ei ollut jatkuvaa häiriötä ympärillä. Minkä siinä että etäopiskelussa saa nuoret naiset niin ahdistumaan ja masentumaan? Onko se juuri se että kun ei itse pärjää ja ei viitsi opetella niin ratsastetaan muiden taidoilla ja kopioidaan niiltä jotka on viitsinyt opiskella? Ystävien kanssa pystyy puhumaan koko ajan puhelimen ja netin välityksellä
Siis mitä ihmettä selität? Nimenomaan tää etäopiskelu rapauttaa oppimisen mielekkyyden, kaikkiin tentteihin voi vaan googlata vastaukset eikä tarvitse yrittääkään lukea tentteihin.
Etäopiskelussa jää pois kaikki ne pienet hetket joista opiskelussa on kyse, lounaat ja luentojen väliset hetket kun vaihetaan ajatuksia luennon aiheesta, reflektoidaan opittua ja väitelläänkin välillä. Jos yliopisto-opiskelussa olisi kyse pelkästään pänttäämisestä, niin se olisi jo aikaa sitten muuttunut kirjekurssiksi netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt pitää vain jaksaa. Tämä tulee jatkumaan vielä vuosia, mahdollisesti kymmeniä vuosia.
Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, joten totaalisen lajityypilliselle päinvastaista tilaa on ymmärrettävästi vaikea jaksaa.
Kyllä on sitten nuorissa vikaa jos koulu on ainoa paikka, missä tavata muita ihmisiä.
Idiootti joka ei ymmärrä?
Nuori saanut yliopistopaikan toiselta paikkakunnalta - aukeaako sinulle yhtään. Jos ei aikea, sinun on parasta olla ottamatta osaa keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt pitää vain jaksaa. Tämä tulee jatkumaan vielä vuosia, mahdollisesti kymmeniä vuosia.
Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, joten totaalisen lajityypilliselle päinvastaista tilaa on ymmärrettävästi vaikea jaksaa.
Kyllä on sitten nuorissa vikaa jos koulu on ainoa paikka, missä tavata muita ihmisiä.
Idiootti joka ei ymmärrä?
Nuori saanut yliopistopaikan toiselta paikkakunnalta - aukeaako sinulle yhtään. Jos ei aikea, sinun on parasta olla ottamatta osaa keskusteluun.
No kai sitä voi netin kautta hakea kaveriseuraa. Luulisi nuorten tuon osaavan ja tietävän kun muutenkin ovat luuri kädessä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on, että nuoret tarvitsevat toisiaan. Nuoruus on erityinen elämänvaihe, jossa rakennetaan muiden kautta omaa identiteettiä ja kasvetaan aikuisuuteen sosiaalisissa suhteissa. Missäs niihin hiihtolenkkikavereihin on kukaan tutustunut, jos on vaikkapa muuttanut vieraalle paikkakunnalle, jossa ei entuudestaan tunne ketään? Kun mitään ryhmätapaamisia ei ole ollut? Luennot ovat olleet etänä ja yksin vain pitäisi tehdä kopperossaan ruutua tuijottaa, tehdä tehtäviä ja niitä palauttaa?
Jo kauan on ollut uutisia siitä, että nuorten ahdistushäiriöt ja masentuneisuus ovat hälyttävästi lisääntyneet. Minusta on siihen nähden aivan ala-arvoista heitellä tänne joitain "lumihiutale" -kommentteja.
Etätöitä tekeviin tilanne rinnastuu lähinnä niin, että menisi uuteen työpaikkaan niin, että jo se eka päivä olisi etänä ja koskaan ei tapaisi niitä uusia työkavereita. Miltähän se maistuisi? Itsekin siis teen etätöitä, mutta se on aivan eri asia, kun kuitenkin on olemassa se työpaikka ja ne työkaverit, vaikkakin virtuaalisesti.
Miksi loppujen lopuksi pitäisi tuntea opiskelu- tai työkavereita? Mutta jos haluaa tutustua, näin korona-aikaankin voi turvallisesti ehdottaa vaikka yhteistä hölkkä- tai hiihtolenkkiä tms. Pikkasen aloitteellisuutta tarvitaan.
introverttinä sinulla on kovin vähän sanottavaa tässä keskustelussa. pysy kaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt pitää vain jaksaa. Tämä tulee jatkumaan vielä vuosia, mahdollisesti kymmeniä vuosia.
Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, joten totaalisen lajityypilliselle päinvastaista tilaa on ymmärrettävästi vaikea jaksaa.
Ehkä pandemia toteuttaa evoluutiota ja karsii ylisosiaaliset. Ja miten sosiaalista on muka se, että halutaan toiset ympärille riskeistä piittaamatta? Egosentrisyyttä räikeimmillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt pitää vain jaksaa. Tämä tulee jatkumaan vielä vuosia, mahdollisesti kymmeniä vuosia.
Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, joten totaalisen lajityypilliselle päinvastaista tilaa on ymmärrettävästi vaikea jaksaa.
Kyllä on sitten nuorissa vikaa jos koulu on ainoa paikka, missä tavata muita ihmisiä.
Idiootti joka ei ymmärrä?
Nuori saanut yliopistopaikan toiselta paikkakunnalta - aukeaako sinulle yhtään. Jos ei aikea, sinun on parasta olla ottamatta osaa keskusteluun.
No kai sitä voi netin kautta hakea kaveriseuraa. Luulisi nuorten tuon osaavan ja tietävän kun muutenkin ovat luuri kädessä 24/7.
noin vastaa oikein ammatillisen verkostumisen asiantuntija - eli et vaan ymmärrä
Katkeran oloista porukkaa täällä.
Menee ihmeesti joillain tunteisiin tää aihe?
Siis näillä, joiden mielestä nuorten pitäisi olla vaan kiitollisena hiljaa jossain maakuopassa yksinään pyörimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen koronaa ainakin omassa korkeakoulussa opiskelijat vinkuivat etäopiskelun perään ja valittivat jatkuvasti siitä, miksi kursseja ei voida tarjota etänä. Ja nyt kun sitten tähän on mahdollisuus, vingutaan sitä, miksi ei voida tarjota lähikursseja.
Ihan samanlaiset kokemukset ja fiilikset! Mutta tyytymättömiä ja oireilijoita piisaa aina, oli pandemiaa tai ei. Aina löytyy opiskeluvaikeuksille jokin syy, useimmiten oman itsen ulkopuolelta.
Kyllä. Selituksiä löytyy. Ne samat oireilevat nytkin, jotka oireilisivat olisi opetusmuoto mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on, että nuoret tarvitsevat toisiaan. Nuoruus on erityinen elämänvaihe, jossa rakennetaan muiden kautta omaa identiteettiä ja kasvetaan aikuisuuteen sosiaalisissa suhteissa. Missäs niihin hiihtolenkkikavereihin on kukaan tutustunut, jos on vaikkapa muuttanut vieraalle paikkakunnalle, jossa ei entuudestaan tunne ketään? Kun mitään ryhmätapaamisia ei ole ollut? Luennot ovat olleet etänä ja yksin vain pitäisi tehdä kopperossaan ruutua tuijottaa, tehdä tehtäviä ja niitä palauttaa?
Jo kauan on ollut uutisia siitä, että nuorten ahdistushäiriöt ja masentuneisuus ovat hälyttävästi lisääntyneet. Minusta on siihen nähden aivan ala-arvoista heitellä tänne joitain "lumihiutale" -kommentteja.
Etätöitä tekeviin tilanne rinnastuu lähinnä niin, että menisi uuteen työpaikkaan niin, että jo se eka päivä olisi etänä ja koskaan ei tapaisi niitä uusia työkavereita. Miltähän se maistuisi? Itsekin siis teen etätöitä, mutta se on aivan eri asia, kun kuitenkin on olemassa se työpaikka ja ne työkaverit, vaikkakin virtuaalisesti.
Miksi loppujen lopuksi pitäisi tuntea opiskelu- tai työkavereita? Mutta jos haluaa tutustua, näin korona-aikaankin voi turvallisesti ehdottaa vaikka yhteistä hölkkä- tai hiihtolenkkiä tms. Pikkasen aloitteellisuutta tarvitaan.
introverttinä sinulla on kovin vähän sanottavaa tässä keskustelussa. pysy kaapissa.
Kiitos lokeroinnista. Mutta yritä muistaa, että kaikilla ei ole samanlaista pakottavaa tarvetta olla lähikontaktissa toisten kanssa aikana, jolloin vaarallinen kulkutauti riehuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, että viimeiset viisi kuusi vuotta on toitotettu nuorten ahdistuksesta ja masennukesta ja kuinka rankkaa heillä on... niin alkavat nyt sitten jo uskomaan sitä.
Korona vielä pahemmin. Laittoi aikuiset paapomaan nuoriaan, paljon tehdään valmiiksi eteen, ei luoteta nuoren omaan itsenäisyyteen. Valtakunnan mediat huutaa ahdistuksesta, niin tokihan siihen myös on alettu jo uskomaankin.
Sitä ennen oli trendikästä huudella syrjäytyneistä nuorista. Tokihan osa lensi siihenkin vipuun, koska se voi olla myös mahdollisuus tai paikka josta ei ikinä enää nousta.
Näin vaan yläasteen kuraattorina havainnointeja tehneenä.
Silloin kun on saanut niin tyttö on ollut kampuksella aamusta iltaan, niin myöhään kuin voi, niinkuin moni muukin. Ap..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on, että nuoret tarvitsevat toisiaan. Nuoruus on erityinen elämänvaihe, jossa rakennetaan muiden kautta omaa identiteettiä ja kasvetaan aikuisuuteen sosiaalisissa suhteissa. Missäs niihin hiihtolenkkikavereihin on kukaan tutustunut, jos on vaikkapa muuttanut vieraalle paikkakunnalle, jossa ei entuudestaan tunne ketään? Kun mitään ryhmätapaamisia ei ole ollut? Luennot ovat olleet etänä ja yksin vain pitäisi tehdä kopperossaan ruutua tuijottaa, tehdä tehtäviä ja niitä palauttaa?
Jo kauan on ollut uutisia siitä, että nuorten ahdistushäiriöt ja masentuneisuus ovat hälyttävästi lisääntyneet. Minusta on siihen nähden aivan ala-arvoista heitellä tänne joitain "lumihiutale" -kommentteja.
Etätöitä tekeviin tilanne rinnastuu lähinnä niin, että menisi uuteen työpaikkaan niin, että jo se eka päivä olisi etänä ja koskaan ei tapaisi niitä uusia työkavereita. Miltähän se maistuisi? Itsekin siis teen etätöitä, mutta se on aivan eri asia, kun kuitenkin on olemassa se työpaikka ja ne työkaverit, vaikkakin virtuaalisesti.
Miksi loppujen lopuksi pitäisi tuntea opiskelu- tai työkavereita? Mutta jos haluaa tutustua, näin korona-aikaankin voi turvallisesti ehdottaa vaikka yhteistä hölkkä- tai hiihtolenkkiä tms. Pikkasen aloitteellisuutta tarvitaan.
Kenelle?
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvii toisiaan.
Riippuu nuoresta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut työpaikalla viime vuonna kaksi kertaa, ja sitä edellisenä vuonna ainoastaan tammikuussa. Opiskelen työn ohessa, ja yliopistolla en ole käynyt fyysisesti sitten korona-ajan alun. Onhan tämä tylsää välillä, mutta ihmettelen kyllä, miten opiskelijoilla muka on niin kamalan paljon vaikeampaa kuin työssä käyvillä etäilijöillä. Kyseessä ovat kuitenkin nuoret aikuiset, ei keskenkasvuiset teinit. Tietysti jatkuva etänä teko käy pitkän päälle vähän tylsäksi, mutta siihen pitää vaan etsiä selviytymiskeinoja. Sellaista se aikuisuus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä alkoi arvoinnit parantumaan etäkoulun mukana kun ei ollut jatkuvaa häiriötä ympärillä. Minkä siinä että etäopiskelussa saa nuoret naiset niin ahdistumaan ja masentumaan? Onko se juuri se että kun ei itse pärjää ja ei viitsi opetella niin ratsastetaan muiden taidoilla ja kopioidaan niiltä jotka on viitsinyt opiskella? Ystävien kanssa pystyy puhumaan koko ajan puhelimen ja netin välityksellä
Siis mitä ihmettä selität? Nimenomaan tää etäopiskelu rapauttaa oppimisen mielekkyyden, kaikkiin tentteihin voi vaan googlata vastaukset eikä tarvitse yrittääkään lukea tentteihin.
Etäopiskelussa jää pois kaikki ne pienet hetket joista opiskelussa on kyse, lounaat ja luentojen väliset hetket kun vaihetaan ajatuksia luennon aiheesta, reflektoidaan opittua ja väitelläänkin välillä. Jos yliopisto-opiskelussa olisi kyse pelkästään pänttäämisestä, niin se olisi jo aikaa sitten muuttunut kirjekurssiksi netissä.
Mikä estää keskustelemasta netin välityksellä? Hyvin se onnistuu vapaa-ajalla puhelimen kautta. Onko se nyt sitten etäopiskelun vika kun haluaa itse päästä helpolla ja hakee Googlesta suorat vastaukset?
Meillä ainakin jaettiin materiaalia mistä voi opiskella asiat. Koulussa ollaan opiskelemassa eikä ylläpitämässä sosiaalisia kontakteja sen voi tehdä vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Kuule kyllä tässä on monet tuhat kertaa vaikeammassa tilanteessa kuin joku yliopisto-opiskelija. Vähän suhteellisuudentajua sinne.
Ja joku toinen on vieläkin vaikeammassa tilanteessa kuin sinä, ketju on loputon.
Itse ymmärrän. En itse luultavasti samassa tilanteessa kaipaisi niinkään kavereita, mutta aikonani kun tein lopputyötäni, koululla sain vaan enemmän aikaan.
Onhan työnantajat jo vuosia sanoneet, että vanhan ajan koulussa istuneet ihmiset ovat olleet osaavampia kuin nämä, jotka tekevät projektitöitä itsenäisesti. Ennen koronaakin.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että viimeiset viisi kuusi vuotta on toitotettu nuorten ahdistuksesta ja masennukesta ja kuinka rankkaa heillä on... niin alkavat nyt sitten jo uskomaan sitä.
Korona vielä pahemmin. Laittoi aikuiset paapomaan nuoriaan, paljon tehdään valmiiksi eteen, ei luoteta nuoren omaan itsenäisyyteen. Valtakunnan mediat huutaa ahdistuksesta, niin tokihan siihen myös on alettu jo uskomaankin.
Sitä ennen oli trendikästä huudella syrjäytyneistä nuorista. Tokihan osa lensi siihenkin vipuun, koska se voi olla myös mahdollisuus tai paikka josta ei ikinä enää nousta.
Näin vaan yläasteen kuraattorina havainnointeja tehneenä.
Voi apua. Jos oikeasti olet kuraattori, niin tuntuu aivan sanomattoman pahalta lukea tuollaista tekstiä, josta ei todellakaan välity nuorista välittäminen vaan kyyninen työhön kyllästyminen. Suosittelen alan vaihtamista.
Vierailija kirjoitti:
Katkeran oloista porukkaa täällä.
Menee ihmeesti joillain tunteisiin tää aihe?
Siis näillä, joiden mielestä nuorten pitäisi olla vaan kiitollisena hiljaa jossain maakuopassa yksinään pyörimässä.
Suhteellisuudentaju ja terve järki olisi hyvä säilyttää. Suomessa on monet asiat nytkin oikein hyvin, ja etäopetus on välttämätön paha tällä hetkellä. Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä ja sisua. Tilanne helpottaa todennäköisesti jo keväällä. Vanhemmat voisivat tukea lapsiaan, jos heillä on nyt vaikeaa - myös sellaisia nuoria aikuisia, jotka ovat muuttaneet kotoa.
Minä opiskelin melkein koko yliopisto-opinnot etänä, kävin tekemässä vain tentit livenä. Asuin töiden takia 200km päässä opiskelupaikkakunnalta. Rankkaahan se oli mutta enpä silloin keksinyt valittaa asiasta. Motivaatio oli usein hukassa mutta niin vaan sain tutkinnon pakettiin tentti tentiltä.
Jos tytär opiskelee luokanopettajaksi tms jossa lähiopetus oikeasti tarpeellista mutta sitä ei järjestetä, suosittelen välivuotta.
Jos ala sen sijaan sellainen, että opinnot koostuvat myös ilman etäilyä lähinnä kirjatenteistä ja turhista luennoista, joissa opettaja vain toistaa saman mikä lukee jo kirjoissa, laskisin vain odotuksia yliopiston suhteen.
Jos kärsii yksinäisyydestä, ei kannata laskea sen varaan, että pelkkä lähiopetus ja tapahtumat ratkaisevat asian. Yksinäisyys yliopistossa on ollut yleistä jo ennen koronaa.