Pitäisikö jättää opinnot, ura ja yrittää saavuttaa unelma?

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:19"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:14"]

Okei. Ehkä sitten unohdan sen. Elämä tällaisena on vain kovin raskasta ja masentavaa. Ap

[/quote]

Älä unohda! Ei kukaan neuvo sinua unohtamaan. Mutta kukaan järkevä ihminen ei voi myöskään neuvoa sinua hylkäämään opintoja pelkän etäisen unelman tähden. Turvattu tulevaisuus ON tärkeää, vaikkei sitä nuorena vielä osaisi arvostaakaan.

Ja jos valtiotieteet ketuttaa, niin eihän ainoat vaihtoehdot ole valtiotieteet vs. heittäytyminen tyhjän päälle. Maailma on avoin, voit opiskella mitä tahansa. Tai vaikka pitää sen välivuoden ja kokeilla sitä kirjoittamista.

Kerrohan vielä, minkätyyppistä tekstiä olet kirjoittanut? Minkälaisia kirjoja haluat kirjoittaa, mistä genrestä sinulla on kokemusta? Se vaikuttaa uramahdollisuuksiisi aika paljon.
[/quote]

Kiitos kannustavasta viestistä!
Pääaineen vaihto voisi periaatteessa toimia, mutta mihin sen vaihtaisin? Monet luovat kirjoittajat ovat valittaneet kirjallisuustieteiden olevan kaukana luovuudesta. Humanistiset aineet periaateessa kiinnostavat, mutta pelkään niiden kanssa käyvän samoin kuin valtio-opin; kiinnostus ei riitäkään tarpeeksi pitkälle.

Olen kokeillut erilaisia genrejä, joista armainpia ovat olleet (erityisesti Suomen) historiaan liittyvät aiheet ja eräänlaiset "mysteeritarinat" - mikäköhän sen genren virallinen nimi on? Tarkoitan Da Vinci koodi -tyylisiä arvoituksia, joita ratkotaan, ei kuitenkaan varsinaisesti dekkarityylisesti. Myös kasvutarinat, ehkäpä erityisesti nuorille suunnatut, ovat lähellä sydäntä. Rakastan suunnitella tarinaa pitkään, hioa juonen loppuunasti ja kattaa tarinalla hyvin pitkän aikavälin.
Ap

Jos on palava halu kirjoittaa, sitten kirjoittaa eikä ihmettele. Jos ei kirjoita, halu ei ole riittävän kova. Simple as that.

Itse olen toimittaja ja suhteeni kirjoittamiseen kohtalaisen arkinen. En mä työpäivän jälkeen viitsi kirjoittaa sanaakaan.

Kirjoittamisesta ei kannata tehdä elämää isompaa asiaa. Se on lähinnä sitä, että istut perseen penkkiin ja rupeat sitkeästi naputtamaan tekstiä ruudulle. Kyse on rutiinista ja tylsyyden sietämisestä. Jos flow-tiloja hakee, parempi mennä metsään juoksemaan.

Uskoisin, että edellinen on totta, kirjoittipa sitten maailman tylsimpään prosessiteollisuuden hilatvitkutinlehteen tai tuottaisi sci-fiä.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:13"]

Itse ainakin lähdin toteuttamaan haavettani ja jätin työelämän, hain uudelleen opiskelemaan alaa joka oikeasti kiinnosti. Työ on iso osa elämää, miksei sitä aikaa käyttäisi tekemällä sitä mistä oikeasti pitää? 

Entä jos hakisit opiskelemaan esim. suomen kieltä tms yliopistolle ja kirjoittaisit siinä ohessa? Mikäli kirjoittaminen ei onnistuisi, olisi sinulla varmasti mahdollista työskennellä sinua kiinnostavalla alalla kirjoittamisen parissa? 

Itse tein uranvaihdoksen 30v, vielä on opintoja reippaasti jäljellä! 

Tsemppiä!

[/quote]

Ei koulutuskaan aina takaa että sillä unelmaduunilla elää. Itse lähdin myös 3-kymppisenä opiskelemaan unelma-alaani ja se oli just niin ihanaa kuin olin kuvitellut! Opiskelemani ala ja työ oli oikeastikin just niin mahtavaa kuin olin etukäteen ajatellut, mutta en sitten koskaan työllistynyt sille alalle.

Kun valmistuin, sain huomata, että alallani on julmetusti kilpailua, lähes kaikkien on toimittava freelance- tai yrittäjäpohjalta ja ainut keino millä voi kilpailla on hinta. Petyin pahasti vaikka työtä itsessään rakastankin: aina kun saan tehdä tätä unelmaduuniani, tunnen olevani elossa, rakastan sitä ja tiedän olevani työssäni tosi hyvä, mutta elantoani en sillä sitten kuitenkaan pysty hankkimaan. Jouduin palaamaan "tylsiin" päivätöihin, joilla voin elättää itseni ja perheeni ja osittain hautaamaan unelmani, ikävä kyllä. Ehkä en vain sitten osannut haluta unelmaani tarpeeksi, mene ja tiedä...

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:36"]

Jos on palava halu kirjoittaa, sitten kirjoittaa eikä ihmettele. Jos ei kirjoita, halu ei ole riittävän kova. Simple as that.

Itse olen toimittaja ja suhteeni kirjoittamiseen kohtalaisen arkinen. En mä työpäivän jälkeen viitsi kirjoittaa sanaakaan.

Kirjoittamisesta ei kannata tehdä elämää isompaa asiaa. Se on lähinnä sitä, että istut perseen penkkiin ja rupeat sitkeästi naputtamaan tekstiä ruudulle. Kyse on rutiinista ja tylsyyden sietämisestä. Jos flow-tiloja hakee, parempi mennä metsään juoksemaan.

Uskoisin, että edellinen on totta, kirjoittipa sitten maailman tylsimpään prosessiteollisuuden hilatvitkutinlehteen tai tuottaisi sci-fiä.

[/quote]

Juuri noin. Kyllä se kirjoittaminen on lopulta arkista puurtamista. Toisekseen sitä pitää opetella. Ap, minusta sinun ei tarvitse vaihtaa pääainetta, valtiotieteet sopii kirjailijalle siinä kuin kirjallisuudentutkimuskin. Itse asiassa parempi vain, jos jostain muusta on näkemystä kuin kirjallisuudesta. Sen sijaan sinun pitää opiskella kirjoittamista. Opetella tuottamaan sujuvaa, virheetöntä tekstiä ja yrittää päästä noista kliseistä eroon. Luetuta tekstiä ammattilaisilla, erilaisilla kursseilla se kai onnistuu helpoiten. Kritiikkiä pitää sietää mitä tahansa tekstiä tuottavan. Usein kyse on makuaisioistakin, eikä kaikkia pidäkään yrittää miellyttää, mutta kritiikille pitää olla avoin.

Ja ennen kaikkea sinulla pitää olla jotain oleellista sanottavaa jostain. Kirjailijan persoonan pitää olla vähän narsistinenkin. Taustalla on kuitenkin oletus, että itsellä on jotain niin uutta ja olennaista sanottavaa, että a) se kannattaa paperille muovata ja b) joku siitä vielä maksaa.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:14"]

Okei. Ehkä sitten unohdan sen. Elämä tällaisena on vain kovin raskasta ja masentavaa. Ap

[/quote]

Itsesääli on vastenmielistä.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:14"]

Okei. Ehkä sitten unohdan sen. Elämä tällaisena on vain kovin raskasta ja masentavaa. Ap

[/quote]

Itsesääli on vastenmielistä.
[/quote]

Masennus on sairaus.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:14"] Okei. Ehkä sitten unohdan sen. Elämä tällaisena on vain kovin raskasta ja masentavaa. Ap [/quote] Itsesääli on vastenmielistä. [/quote] Masennus on sairaus.

[/quote]

On olemassa masennus-niminen sairaus, kyllä. Mutta se, että elämä on kovin tylsää, ei ole masennusta. Eikä varsinkaan itsesääli-kortti. Se sairaus ei nimittäin kysele edes elämäntilanteita. Minusta törkeää edes vetää sitä tähän mukaan.

Naisten kirjallisuutta lukevat vain tietyt naiset, miesten kirjallisuutta koko kansa. Kannattaa siis heti alkuun keksiä miehen salanimi. Miesviha on nykyään valtiovallan suojeluksessa, niin feministien ahtaalle ajamien misten törkeäkin eksploitaatio on legitiimi aihe. Muista ajankuvaa symboloivasti sisällyttää kirjaan rohkeita sadomasokistisia sessioita, missä pienipeniksistä miestä alistetaan joukolla henkisesti ja fyysisesti.

-Mies 29v + 1v-

Ei saasta, lassukoiden aalto velloo tämänkin keskusteluketjun rannoille.

Omakustanteiden julkaiseminen on nykyään melko edullista ja helppoa. Myös uusia pienkustantamoja on paljon. Kirjailijaksi pääseminen on helpompaa kuin koskaan, mutta jatkaisin silti myös opintoja, tosin ehkä joltain toiselta alalta?

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 15:36"]

Omakustanteiden julkaiseminen on nykyään melko edullista ja helppoa. Myös uusia pienkustantamoja on paljon. Kirjailijaksi pääseminen on helpompaa kuin koskaan, mutta jatkaisin silti myös opintoja, tosin ehkä joltain toiselta alalta?

[/quote]

No, kirjailijaksi "pääseminen" ei ole sama asia kuin itsensä elättäminen kirjailijana... omakustannekirjailijoista siihen pystyy kourallinen poikkeustapauksia.

Mutta jos ainoa päämäärä on nähdä nimensä kirjan kannessa, niin mikä ettei.

Yksikään kirjailija ei ole ollut koko elämäänsä "vain kirjailija". Kaikki ovat ensinnäkin vähintäänkin opiskelleet, ja toisekseen suurin osa on tehnyt erityisesti uran alkuvaiheessa muita töitä. Jos kuvittelet, että voit vain jäädä kotiin istumaan ja kirjoittelemaan, niin sanon nyt ihan suoraan että haihattelet. Vanhempasi ovat oikeassa siinä asiassa, joskaan eivät siinä että menestys oli vain kunniaa ja rahaa. Toisekseeen, jos et pysty kirjoittamaan esikoisromaania esim osapäivätyön ohella, niin se kertoo sinun taidoistasi jo sen verran, että ei kannata "jättää leipätyötä". 

Sinuna menisin opiskelemaan esimerkiksi suomen kieltä ja siinä ohella kirjallisuutta. Voit samalla kun kirjoittelet tehdä sitten muutakin työtä.

On vaikeaa keskittyä kirjoitteluun ja nauttia siitä, jos on oikeasti NÄLKÄ ja iso HUOLI siitä, millä saa taas tässä kuussa rahat riittämään vuokraan, laskuihin ja ruokaan.

Yksi vaihtoehto on rikas mies, joka suostuu elättämään sinut.

Minä kanssa suosittelen sitä, että hankit itsellesi ammatin ja teet tätä koko ajan sivussa. Nykyihmisellä on ihan hemmetisti vapaa-aikaa etenkin ellei sinulla ole lapsia. Lomat, viikonloput, illat.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:54"]Riippuu mitä alaa opiskelet nyt ja paljon olisi jäljellä? Noi kultainenoutaja-läpät on musta niin kuluneita ja naiiveja jolkotuksia.... ot, mutta kerroinpahan nyt kuitenkin. ;)
[/quote]

Opiskelen valtiotieteitä, toista vuotta.
En arvannut aloitusviestini päätyvän arvostelunkohteeksi, mutta olet kyllä ihan oikeassa: kultainennoutaja tavallisuuden symbolina on melkoinen klisee. Toisaalta, en sentään parittanut sitä "omakotitalo ja kaksi lasta" -kombon kanssa, saako siitä pisteitä?

Kultainen noutaja on kyllä mielestäni jo vähän last season. Ehkä tuossa toimisi kielikuvana paremmin vaikka kaasugrilli tai unikkoverhot. Ja kyllä unelmia kannattaa seurata! Anna itsellesi vaikkapa pari vuotta kirjoittamiselle ja jos et siinä ajassa pääse eteenpäin, palaa tylsemmälle uralle ja jatka kirjoittamista harrastuksena. Tämä on tietenkin vain ehdotus.

Kyllä kirjailijallakin voi olla kultainen noutaja.

Olet niitä, jotka aloittaisivat: "Oli synkkä ja myrskyinen yö. Kultainennoutaja liikehti levottomasti eteisessä..." Ei jatkoon.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:54"]

Riippuu mitä alaa opiskelet nyt ja paljon olisi jäljellä? Noi kultainenoutaja-läpät on musta niin kuluneita ja naiiveja jolkotuksia.... ot, mutta kerroinpahan nyt kuitenkin. ;)

[/quote]

Mullekin tuli heti sama olo, kyllähän tulevalta kirjailijalta voisi odottaa enemmän mielikuvitusta? No, menestystä kuitenkin ap:lle!

Hmm, niin. Muutama varoituksen sana eräältä, joka tuntee paljon kirjailijoita:

Kirjailija, joka on rahallisesti jatkuvan paineen alla, ei ole koskaan parhaimmillaan. Vaikka historia tuntee paljon romanttisia tarinoita nälkiintyvistä runoilijoista, todellisuudessa tällainen elämä ei ole mitenkään romanttista. Tulevaisuudessa paineet tulevat vain kasvamaan; kuten näet, elämme jatkuvassa muutoksessa. Tulevaisuuden sosiaaliturvaan ei voi luottaa. Pitää siis itse varautua siihen, että huonostikin voi käydä.

Kirjailijanura on vähän sellainen juttu, että siinä ei pelkällä intohimolla pärjää. Intohimo ja päättäväisyys ei tarkoita sitä, että olet siinä hyvä. (L:n kirjoittaminen äidinkielestä ei sekään tarkoita vielä mitään.) Mikä tärkeintä, vaikka olisit siinä hyvä, se ei tarkoita, että voisit sillä elättää itsesi. Monet henkilökohtaisesti tuntemani todella lahjakkaat kirjailijat eivät saa työstään kuin pennosia.

Kirjailijoilla on myös hyvin erilaisia kehityskaaria ja kypsyyskausia. Tunnen erään, joka yritti itsepintaisesti kirjailijaksi 13 vuotta, kunnes viimein "löysi itsensä" ja alkoi tulla vähän menestystäkin. (Ei tosin rahallista menestystä, ainakaan vielä.) 

Unelmia pitää olla. Kirjoita, kirjoita toki, ap! Mutta valtaosa tuntemistani kirjailijoista kirjoittavat päivätyön ohella. Ne, jotka kirjoittavat päivätyökseen, ovat lähes poikkeuksetta harlekiini- tai dekkarikirjailijoita, ja kirjoittavat pikavauhtia n. 3-4 kirjaa vuodessa. Nauttivat kyllä työstään, mutta aikataulusta voi päätellä, että mistään suuresta taiteesta ei ole kyse. Ja tämä siis englanninkielisellä alueella; Suomen markkinat ovat vieläkin pienemmät. Täällä pystyy itsensä elättämään kirjoilla vieläkin harvempi.

Toisin sanoen, jos olet a) varma siitä että olet hyvä, b) kiinnostunut pääasiassa viihdekirjallisuuden kirjoittamisesta, c) kirjoitat nopeaan tahtiin ja d) et välitä siitä että saatat olla hyvin pitkään Köyhä isolla K:lla, niin sitten voi olla paremmat mahdollisuudet satsata kirjoittamiseen urana.

Jos saisin itse nyt valita uudelleen, ottaisin sen varman tulevaisuuden ja tasaisen elämän, koska sen turvin on huomattavasti helpompi uppoutua kirjoittamaan. Suurin osa maailman parhaista kirjoista on kuitenkin kirjoitettu "harrastuksena".

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:54"]Riippuu mitä alaa opiskelet nyt ja paljon olisi jäljellä? Noi kultainenoutaja-läpät on musta niin kuluneita ja naiiveja jolkotuksia.... ot, mutta kerroinpahan nyt kuitenkin. ;) [/quote] Opiskelen valtiotieteitä, toista vuotta. En arvannut aloitusviestini päätyvän arvostelunkohteeksi, mutta olet kyllä ihan oikeassa: kultainennoutaja tavallisuuden symbolina on melkoinen klisee. Toisaalta, en sentään parittanut sitä "omakotitalo ja kaksi lasta" -kombon kanssa, saako siitä pisteitä?

[/quote]

Ei saa.

Ei myöskään "korventavasta, vellovasta intohimosta, joka ei jätä rauhaan" - se ei ole edes kaariutriotasoa.