Lue keskustelun säännöt.
Suhde omaan herkkyyteen? Vahvuus vai heikkous?
28.04.2015 |
Kertokaa miten omaan herkkyyteen pitäisi nykyajan yhteiskunnassa suhtautua? Itse olen ollut äärettömän herkkä lapsesta asti ja sain erityisherkkyys-testistä aikoinaan täydet pisteet. Pidin kuitenkin erityisherkkyys-buumia epäuskottavana kuten suurin osa muistakin ihmisistä ja en kuunnellut itseäni. Nyt minusta tuntuu, että tämä kostautuu minulle. Minulla on yhä vahva intuitio, johon luotan tosi paljon, mutta tunteitani en ole kuunnellut pitkään aikaan, koska pidin niitä liian voimakkaina ja hallitsemattomina (olen mm. ollut pitkään masentunut elämässäni). Lopputuloksena tila, johon sopivat mm. määreet: tunnoton, hiljainen, väsynyt, kuormittunut, pettynyt, katkera, mykkä, iloton, ponneton, itsekurillinen, tiukka. Oletan että elämässä tämä ei ole paras mahdollinen lopputulos, vaikka elämänhallinta olisi muutoin hanskassa. Miten korkealle oman herkkyyden/tunteiden kuunteleminen pitäisi siis arvottaa? Pitäisikö se suorastaan arvottaa järjen kuuntelemista korkeammalle? Vai mitä minun pitäisi vahvasta herkkyydestäni ajatella? Onko se häpeällinen heikkous, joka on syytä piilottaa, vai kompassini, joka kertoo minne minun (aidoimmillani) pitäisi suunnistaa ja mitä tehdä?
Kommentit (29)
Minä myös erityisherkkä ja persoonallisuustyypiltäni INFJ. Oli muuten melkein järkyttävää lukea tuon persoonallisuutyypin kuvausta. Niin osuva se oli. Herkkyyttä en vaihtaisi, koska sen avulla vaistoan paljon ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Kuormitun kuitenkin tosi helposti ja siitä koen usein syyllisyyttä. Työelämässä toivoisin löytäväni oman juttuni, työn, jolla olisi oikeasti merkitystä. Nuorena olin niin epävarma herkkyyteni kanssa, että jäin omassa elämässäni sivustakatsojaksi. Usein tuntuu, että minussa olisi paljon enemmän potentiaalia kuin mitä uskallan käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:42"]
Herkkyys on vahvuus, kun sen oikein oivaltaa. Se on juurikin, kuten itse kuvaat, kompassi, joka ohjaa sinua kohti itsellesi oikeita ratkaisuja. Erityisherkän elämä on monella tapaa haasteellista, mutta sitä voi helpottaa tunnustamalla tämän ominaisuutensa, ainakin itselleen. Minulle tuon ominaisuuteni tajuaminen on ollut ratkaiseva askel elämässä. Siihen loppui sen vatvominen, että miksi olen niin outo ja miksi koen asiat niin eri tavalla kuin muut. Negatiiviset ajatukset eivät enää saa liikaa valtaa elämässäni, vaan osaan antaa itselleni armoa. Uskallan myös luottaa intuitiooni enemmän.
[/quote]
Pelottaa vaan, kun herkkyys paljastuu koko ajan yhä hallitsevammaksi ominaisuudeksi minussa. Paljon hallitsevammaksi kuin olen ikinä kuvitellut ja ympäröivä yhteiskunta ei tätä kovin hyvin tue tai arvosta.
Ehkä siltä ei siis pitäisi odottaa ja hakea niin paljon hyväksyntää tai siihen ei pitäisi niin kovasti yrittää väkisin sopeutua?
On vaikea arvottaa jotain hyväksi, kun ulkomaailma arvottaa sen huonoksi. Syvällä sisimmässäni toisaalta ajattelen, että herkkyys on lahja, josta voisi olla paljoa iloa ja apua muille ihmisille.
Ap
[/quote]
Ehkä herkkyys vain tuntuu niin hallitsevalta siksi, että yrität sitä piilottaa? Pitämällä hyvin merkittävän osan itsestäsi vakan alla, syö hirveän määrän energiaa. Ja se on oikeastaan turhaa, koska et kuitenkaan pääse siitä eroon.
On totta, että yhteiskunnassamme on toimijoita, joille herkkyys ei ole plussaa. Mutta onneksi on niitäkin, joille se on. Ja nimenomaan opetusalalla voisin nähdä etua tuosta puolesta.
7
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:42"]
Herkkyys on vahvuus, kun sen oikein oivaltaa. Se on juurikin, kuten itse kuvaat, kompassi, joka ohjaa sinua kohti itsellesi oikeita ratkaisuja. Erityisherkän elämä on monella tapaa haasteellista, mutta sitä voi helpottaa tunnustamalla tämän ominaisuutensa, ainakin itselleen. Minulle tuon ominaisuuteni tajuaminen on ollut ratkaiseva askel elämässä. Siihen loppui sen vatvominen, että miksi olen niin outo ja miksi koen asiat niin eri tavalla kuin muut. Negatiiviset ajatukset eivät enää saa liikaa valtaa elämässäni, vaan osaan antaa itselleni armoa. Uskallan myös luottaa intuitiooni enemmän.
[/quote]
Pelottaa vaan, kun herkkyys paljastuu koko ajan yhä hallitsevammaksi ominaisuudeksi minussa. Paljon hallitsevammaksi kuin olen ikinä kuvitellut ja ympäröivä yhteiskunta ei tätä kovin hyvin tue tai arvosta.
Ehkä siltä ei siis pitäisi odottaa ja hakea niin paljon hyväksyntää tai siihen ei pitäisi niin kovasti yrittää väkisin sopeutua?
On vaikea arvottaa jotain hyväksi, kun ulkomaailma arvottaa sen huonoksi. Syvällä sisimmässäni toisaalta ajattelen, että herkkyys on lahja, josta voisi olla paljoa iloa ja apua muille ihmisille.
Ap
[/quote]
Ehkä herkkyys vain tuntuu niin hallitsevalta siksi, että yrität sitä piilottaa? Pitämällä hyvin merkittävän osan itsestäsi vakan alla, syö hirveän määrän energiaa. Ja se on oikeastaan turhaa, koska et kuitenkaan pääse siitä eroon.
On totta, että yhteiskunnassamme on toimijoita, joille herkkyys ei ole plussaa. Mutta onneksi on niitäkin, joille se on. Ja nimenomaan opetusalalla voisin nähdä etua tuosta puolesta.
7
[/quote]
Ei ole totta. Sanoit asian juuri niin kuin olen sen alitajuisesti kokenut :)! Voisin halata sinua tästä hyvästä: Ehkä herkkyys vain tuntuu niin hallitsevalta siksi, että yrität sitä piilottaa? Pitämällä hyvin merkittävän osan itsestäsi vakan alla, syö hirveän määrän energiaa. Ja se on oikeastaan turhaa, koska et kuitenkaan pääse siitä eroon.
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:01"]
Minä myös erityisherkkä ja persoonallisuustyypiltäni INFJ. Oli muuten melkein järkyttävää lukea tuon persoonallisuutyypin kuvausta. Niin osuva se oli. Herkkyyttä en vaihtaisi, koska sen avulla vaistoan paljon ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Kuormitun kuitenkin tosi helposti ja siitä koen usein syyllisyyttä. Työelämässä toivoisin löytäväni oman juttuni, työn, jolla olisi oikeasti merkitystä. Nuorena olin niin epävarma herkkyyteni kanssa, että jäin omassa elämässäni sivustakatsojaksi. Usein tuntuu, että minussa olisi paljon enemmän potentiaalia kuin mitä uskallan käyttää.
[/quote]
Kuormittumista olen itsekin pelännyt. Siksi pitääkin miettiä tarkoin minkälaisissa ympäristöissä haluaa elämässään toimia.
Voisi olla täydellisesti omalta näppäimistöltäni: Työelämässä toivoisin löytäväni oman juttuni, työn, jolla olisi oikeasti merkitystä. Nuorena olin niin epävarma herkkyyteni kanssa, että jäin omassa elämässäni sivustakatsojaksi. Usein tuntuu, että minussa olisi paljon enemmän potentiaalia kuin mitä uskallan käyttää.
Juuri tämä potentian käyttöön ottaminen kiinnostaisi minuakin. Tuntuu että ajaudun itseni kanssa usein ristiriitaan ja pelkään ja suurin osa siitä mitä voisin antaa muille ihmisille itsestäni, jää sisälleni eikä kukaan edes osaa aavistella sen olemassaoloa.
Ap
Virtuaalihali! :)
Ole hyvä. Tämä on juurikin niitä herkkyyden hyviä puolia.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:12"]
Virtuaalihali! :)
Ole hyvä. Tämä on juurikin niitä herkkyyden hyviä puolia.
7
http://asset-5.soup.io/asset/7456/9039_5ca7.jpeg
:D Ap (Ps. Olinkin jo unohtanut kuinka kivaa herkkyys voi olla.)
Kuten mikä tahansa persoonallisuuden piirre, herkkyys on joissakin tilanteissa vahvuus, toisissa heikkous.
Heikkoudet ovat aika ilmeisiä ja konkreettisia: olen taipuvainen ahdistukseen ja melankoliaan, tarvitsen paljon yksinoloaikaa, pidän monia voimakkaasti aistiärsykkeisiä tilanteita epämiellyttävinä. Vastaavasti vahvuudet ovat hiljaisempia ja näkymättömiä: minulla on erinomainen itsetuntemus, taiteellista lahjakkuutta, tarkkaavaisuutta, kykyä syvällisyyteen ja analyyttisyyteen.
En haluaisi olla toisenlainen kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:17"]
Kuten mikä tahansa persoonallisuuden piirre, herkkyys on joissakin tilanteissa vahvuus, toisissa heikkous.
Heikkoudet ovat aika ilmeisiä ja konkreettisia: olen taipuvainen ahdistukseen ja melankoliaan, tarvitsen paljon yksinoloaikaa, pidän monia voimakkaasti aistiärsykkeisiä tilanteita epämiellyttävinä. Vastaavasti vahvuudet ovat hiljaisempia ja näkymättömiä: minulla on erinomainen itsetuntemus, taiteellista lahjakkuutta, tarkkaavaisuutta, kykyä syvällisyyteen ja analyyttisyyteen.
En haluaisi olla toisenlainen kuin olen.
[/quote]
Sama.
Kerro miten olet oppinut hyväksymään itsesi, etkä haluaisi olla toisenlainen. Tukeeko lähipiirisi sinua? Onko sinulla samanlaisia ystäviä? Tai kumppani? Tai elätkö vähän epäsosiaalisempaa ja "yksilöllisempää" elämää kuin muut (harrastukset, vapaa-ajan vietto, työaika yms.)?
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:17"]
Kuten mikä tahansa persoonallisuuden piirre, herkkyys on joissakin tilanteissa vahvuus, toisissa heikkous.
Heikkoudet ovat aika ilmeisiä ja konkreettisia: olen taipuvainen ahdistukseen ja melankoliaan, tarvitsen paljon yksinoloaikaa, pidän monia voimakkaasti aistiärsykkeisiä tilanteita epämiellyttävinä. Vastaavasti vahvuudet ovat hiljaisempia ja näkymättömiä: minulla on erinomainen itsetuntemus, taiteellista lahjakkuutta, tarkkaavaisuutta, kykyä syvällisyyteen ja analyyttisyyteen.
En haluaisi olla toisenlainen kuin olen.
[/quote]
Sama.
Kerro miten olet oppinut hyväksymään itsesi, etkä haluaisi olla toisenlainen. Tukeeko lähipiirisi sinua? Onko sinulla samanlaisia ystäviä? Tai kumppani? Tai elätkö vähän epäsosiaalisempaa ja "yksilöllisempää" elämää kuin muut (harrastukset, vapaa-ajan vietto, työaika yms.)?
Ap
[/quote]
Muutkin voivat kertoa. Mietin voiko vain toinen herkkä ymmärtää toista herkkää?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:17"]
Kuten mikä tahansa persoonallisuuden piirre, herkkyys on joissakin tilanteissa vahvuus, toisissa heikkous.
Heikkoudet ovat aika ilmeisiä ja konkreettisia: olen taipuvainen ahdistukseen ja melankoliaan, tarvitsen paljon yksinoloaikaa, pidän monia voimakkaasti aistiärsykkeisiä tilanteita epämiellyttävinä. Vastaavasti vahvuudet ovat hiljaisempia ja näkymättömiä: minulla on erinomainen itsetuntemus, taiteellista lahjakkuutta, tarkkaavaisuutta, kykyä syvällisyyteen ja analyyttisyyteen.
En haluaisi olla toisenlainen kuin olen.
[/quote]
Sama.
Kerro miten olet oppinut hyväksymään itsesi, etkä haluaisi olla toisenlainen. Tukeeko lähipiirisi sinua? Onko sinulla samanlaisia ystäviä? Tai kumppani? Tai elätkö vähän epäsosiaalisempaa ja "yksilöllisempää" elämää kuin muut (harrastukset, vapaa-ajan vietto, työaika yms.)?
Ap
[/quote]
En ole koskaan kokenut, että minun pitäisi olla toisenlainen. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu. Kai olen sitten joskus lapsuudessani oppinut, että ihmiset voivat olla ja saavat olla keskenään erilaisia. Ja hyvä niin, sillä en mitenkään pystyisi olemaan mitään muuta kuin olen. Esikuvani ovat aina olleet omintakeisia ja loistavia taiteilija- ja tutkijatyyppejä.
Ystäväni ovat suurimmalta osin introverttejä, osa vielä selvästi minua herkempiäkin. Ekstroverttiystäväni ovat sellaisia, joilla on sosiaalista älykkyyttä ja tahdikkuutta. Yhtään suulasta päsmäriä ei joukkoon kuulu. Vaimoni muistuttaa minua hyvin paljon, ja meidän on aina ollut tavattoman helppo ymmärtää toisiamme.
Olen itsepäinen ja itseriittoinen tyyppi. Katson, että minulla on oikeus elää elämäni juuri niin kuin itse haluan. Minulle on aina ollut tärkeää olla itse elämäni ohjaksissa: en tee mitään siksi, että niin pitää tai kuuluu tehdä, tai koska muut odottavat sitä. Se olisi moraalisesti väärin. Siksipä teen mieluummin taidetta kuin kasvatan lapsia, pidän hauskaa kuin kasaan itsellleni velvollisuuksia, vietän aikaa ystävien kanssa kuin pönötän sukujuhlissa.
Työni on suhteellisen vapaata ja itsenäistä, mikä tasapainottaa työn vaativaa sosiaalisuutta. Minun olisi hyvin vaikea tehdä työtä, josta en pidä ja jota en kokisi itsessään mielekkääksi ja tärkeäksi. Otin opintolainaa, koska kesätyöt eivät houkutelleet. En arvosta ahkeruutta vaan älykkyyttä. Olen kaikkein tyytyväisin, kun saan maalata, puuhastella omien mielenkiinnonkohteideni kanssa ja nauttia läheisteni seurasta.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:17"]
Kuten mikä tahansa persoonallisuuden piirre, herkkyys on joissakin tilanteissa vahvuus, toisissa heikkous.
Heikkoudet ovat aika ilmeisiä ja konkreettisia: olen taipuvainen ahdistukseen ja melankoliaan, tarvitsen paljon yksinoloaikaa, pidän monia voimakkaasti aistiärsykkeisiä tilanteita epämiellyttävinä. Vastaavasti vahvuudet ovat hiljaisempia ja näkymättömiä: minulla on erinomainen itsetuntemus, taiteellista lahjakkuutta, tarkkaavaisuutta, kykyä syvällisyyteen ja analyyttisyyteen.
En haluaisi olla toisenlainen kuin olen.
[/quote]
Sama.
Kerro miten olet oppinut hyväksymään itsesi, etkä haluaisi olla toisenlainen. Tukeeko lähipiirisi sinua? Onko sinulla samanlaisia ystäviä? Tai kumppani? Tai elätkö vähän epäsosiaalisempaa ja "yksilöllisempää" elämää kuin muut (harrastukset, vapaa-ajan vietto, työaika yms.)?
Ap
[/quote]
En ole koskaan kokenut, että minun pitäisi olla toisenlainen. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu. Kai olen sitten joskus lapsuudessani oppinut, että ihmiset voivat olla ja saavat olla keskenään erilaisia. Ja hyvä niin, sillä en mitenkään pystyisi olemaan mitään muuta kuin olen. Esikuvani ovat aina olleet omintakeisia ja loistavia taiteilija- ja tutkijatyyppejä.
Ystäväni ovat suurimmalta osin introverttejä, osa vielä selvästi minua herkempiäkin. Ekstroverttiystäväni ovat sellaisia, joilla on sosiaalista älykkyyttä ja tahdikkuutta. Yhtään suulasta päsmäriä ei joukkoon kuulu. Vaimoni muistuttaa minua hyvin paljon, ja meidän on aina ollut tavattoman helppo ymmärtää toisiamme.
Olen itsepäinen ja itseriittoinen tyyppi. Katson, että minulla on oikeus elää elämäni juuri niin kuin itse haluan. Minulle on aina ollut tärkeää olla itse elämäni ohjaksissa: en tee mitään siksi, että niin pitää tai kuuluu tehdä, tai koska muut odottavat sitä. Se olisi moraalisesti väärin. Siksipä teen mieluummin taidetta kuin kasvatan lapsia, pidän hauskaa kuin kasaan itsellleni velvollisuuksia, vietän aikaa ystävien kanssa kuin pönötän sukujuhlissa.
Työni on suhteellisen vapaata ja itsenäistä, mikä tasapainottaa työn vaativaa sosiaalisuutta. Minun olisi hyvin vaikea tehdä työtä, josta en pidä ja jota en kokisi itsessään mielekkääksi ja tärkeäksi. Otin opintolainaa, koska kesätyöt eivät houkutelleet. En arvosta ahkeruutta vaan älykkyyttä. Olen kaikkein tyytyväisin, kun saan maalata, puuhastella omien mielenkiinnonkohteideni kanssa ja nauttia läheisteni seurasta.
[/quote]
Mahtavaa, olet mies!:) Muistutat tosi paljon toista parasta ystävääni, joka on erityisherkkä mies ja paljon enemmän sinut oman herkkyytensä kanssa kuin minä.
Olen kaikesta samaa mieltä kuin sinä, taustamme tai lähtökohtamme vain eroavat, mutta uskon että kun tiedostan mikä minua pidättelee tai estää olemasta täysipainoinen minä, voin korjata tilanteeni tai yksinkertaisesti päästää hyvällä omallatunnolla irti menneestä. Olen kyllä todella onnellinen tästä miespuolisesta ystävästäni. Hän enimmäkseen yksin on pitänyt minut omassa tunnepuolessani kiinni ja toppuutellut, kun olen uhannut muuttua liikaa robotiksi :). Muutenkin hän on ollut elämääni "inhimillistävä" tekijä ja ylipäänsä ilman herkkiä kavereitani olisin vielä enemmän eksyksissä kuin nyt olen. Eli komppaan omasta puolestani sitä, että (erityis-) herkkien olisi syytä samaistua ensisijaisesti (erityis-) herkkiin ja vain heidän välillään voi vallita hyvä ymmärrys siitä mitä (erityis-) herkkyys on. Tosin koska olen introvertti, minun on joskus ollut ehkä vähän vaikea ymmärtää ekstrovertteja herkkiä...Toisaalta kohdalleni on voinut vain osua sellaisia yksilöitä, joita minun on ollut vaikea tajuta.
Ap (itsepäinen ja itseriittoinen tyyppi myös, joka tekee mieluummin taidetta kuin lapsia :D. Heh, voisit olla kauan kadoksissa ollut kaksoisveljeni :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn tunnetasolla samaistumaan moneen asiaan 23 viestissä. Olen muuten INFP, jos joku noita asioita pohdiskelee. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään vääränlaisena, jota pitäisi muuttaa tai jonka pitäisi olla toisenlainen. Sen sijaan olen usein havainnut ulkopuolelta tulevat paineet ja alitajuntaisesti rankaissut itseäni siitä kuka olen. Vaadin aikaa ja stressittömän ympäristön, jotta hoksaan kuka alunperin ohjasikaan kättäni nousemaan itseäni vastaan. Eli havannoin muiden ihmisten vaikutusta itseeni. Ja olen myös introvertti ja Vela, eli omia lapsia tuskin tulee. Olen onnellinen 23:n puolesta, koska hänellä on juuri sellainen elämä josta itsekin unelmoin.
Vau, tosi kivoja kommentteja. Arastelin vähän kirjoittaa itsestäni noin avoimesti, mutta hyvä jutttu, jos tuosta löytää jotakin samastuttavaa. -23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea esim. tämä kirjoitus: https://maailmasisallani.wordpress.com/2013/09/23/herkkyyden-ymmartamisesta/
Minusta herkkyys on vahvuus, tärkeä ominaisuus.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:02"]
Vau, tosi kivoja kommentteja. Arastelin vähän kirjoittaa itsestäni noin avoimesti, mutta hyvä jutttu, jos tuosta löytää jotakin samastuttavaa. -23
[/quote]
Ihan turhaan. Korvaamattoman hyvä vastaus. En muista olleeni näin hyvällä ja vapautuneella tuulella vuosiin :).
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 13:59"]
Pystyn tunnetasolla samaistumaan moneen asiaan 23 viestissä. Olen muuten INFP, jos joku noita asioita pohdiskelee. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään vääränlaisena, jota pitäisi muuttaa tai jonka pitäisi olla toisenlainen. Sen sijaan olen usein havainnut ulkopuolelta tulevat paineet ja alitajuntaisesti rankaissut itseäni siitä kuka olen. Vaadin aikaa ja stressittömän ympäristön, jotta hoksaan kuka alunperin ohjasikaan kättäni nousemaan itseäni vastaan. Eli havannoin muiden ihmisten vaikutusta itseeni. Ja olen myös introvertti ja Vela, eli omia lapsia tuskin tulee. Olen onnellinen 23:n puolesta, koska hänellä on juuri sellainen elämä josta itsekin unelmoin.
[/quote]
Samat sanat. 23:lla on sellainen elämä, josta itsekin unelmoin. Kumppani, joka ymmärtää ja hyväksyy herkkyyteni, on hakusessa.
Täysin tuttua: Sen sijaan olen usein havainnut ulkopuolelta tulevat paineet ja alitajuntaisesti rankaissut itseäni siitä kuka olen. Vaadin aikaa ja stressittömän ympäristön, jotta hoksaan kuka alunperin ohjasikaan kättäni nousemaan itseäni vastaan. Eli havannoin muiden ihmisten vaikutusta itseeni.
Etenkin tuo kohta itsensä rankaisemisesta. Toisaalta kun olen oikeanlaisessa seurassa, kuten juuri nyt, en tunne mitään tarvetta tukahduttaa tai rankaista itseäni. Päinvastoin voin "virrata" vapaasti ja ilkamoida herkkyydestäni.
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:07"]
Kannattaa lukea esim. tämä kirjoitus: https://maailmasisallani.wordpress.com/2013/09/23/herkkyyden-ymmartamisesta/
Minusta herkkyys on vahvuus, tärkeä ominaisuus.
[/quote]
Kiitos, olen lukenut tuon jo joskus aikaisemmin ja tunnen kirjoittajan. :)
Kuuluin mm. Facebookissa erityisherkkien ryhmään, mutta lähdin sieltä aikoinaan, koska INTJ:nä tunsin poikkeavani liikaa joukosta, mutta tällä hetkellä minusta ei kylläkään yhtään tunnu siltä.
Ap
Minä luotan intuitiooni ja herkkyyteeni todella paljon. Enkä koe sitä mitenkään rasitteeksi. Muuthan eivät sitä edes tiedä kuinka paljon järjen sijasta intuitio ohjaa elämääni. Esim. töissä moni pitää minua uskomattoman kovana guruna, koska voin ratkaista monimutkaisia ongelmia tuosta vaan. Teen sen juuri intuitiolla. En lähde järjestelmällisesti pohtimaan, vaikka kyseessä onkin loogiset ongelmat, vaan hiljennyn, uppoudun syvälle itseeni ja odotan että ratkaisun idea tulee. Käytännön toteutustyö pitää toki tehdä ihan perinteisesti, mutta kaikki tärkeät ideani, olipa kyse työasiasta, asuinpaikan valinnasta tai mistä vaan, ratkaisen sisäisellä tunteella, intuitiolla.
Oletko muuten ap tutustunut Myers-Briggs persoonallisuustyyppeihin? Itseäni joskus kun omituista tapaani elää murehdin, helpotti tietää että olen INFJ-tyyppinen, vahva intuitiivinen ihminen, ja etttä tietyt elämässäni kohtaamani vaikeudet olivat tyypillisiä kaltaisilleni.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:42"]
Herkkyys on vahvuus, kun sen oikein oivaltaa. Se on juurikin, kuten itse kuvaat, kompassi, joka ohjaa sinua kohti itsellesi oikeita ratkaisuja. Erityisherkän elämä on monella tapaa haasteellista, mutta sitä voi helpottaa tunnustamalla tämän ominaisuutensa, ainakin itselleen. Minulle tuon ominaisuuteni tajuaminen on ollut ratkaiseva askel elämässä. Siihen loppui sen vatvominen, että miksi olen niin outo ja miksi koen asiat niin eri tavalla kuin muut. Negatiiviset ajatukset eivät enää saa liikaa valtaa elämässäni, vaan osaan antaa itselleni armoa. Uskallan myös luottaa intuitiooni enemmän.
[/quote]
Pelottaa vaan, kun herkkyys paljastuu koko ajan yhä hallitsevammaksi ominaisuudeksi minussa. Paljon hallitsevammaksi kuin olen ikinä kuvitellut ja ympäröivä yhteiskunta ei tätä kovin hyvin tue tai arvosta.
Ehkä siltä ei siis pitäisi odottaa ja hakea niin paljon hyväksyntää tai siihen ei pitäisi niin kovasti yrittää väkisin sopeutua?
On vaikea arvottaa jotain hyväksi, kun ulkomaailma arvottaa sen huonoksi. Syvällä sisimmässäni toisaalta ajattelen, että herkkyys on lahja, josta voisi olla paljoa iloa ja apua muille ihmisille.
Ap
[/quote]
Jos ohjaudut sisältä päin, on aivan samantekevää että miten vähän tai paljon yhteiskunta arvostaa herkkyyttä!
[/quote]
Niinpä <3 <3 <3. Totta tämä. Pitää vain olla välittämättä toisten ymmärtämättömyydestä tai heikkoudesta olla näyttämättä omaa herkkyyttään tai sen pitämisestä ihmistä huonontavana ominaisuutena. Jollei minulla ole elävää ja suoraa kosketusta omaan sisimpääni, ei minusta ole paljon hyötyä kenellekään ja olen muutenkin ikävää seuraa...
Ap