Lue keskustelun säännöt.
Suhde omaan herkkyyteen? Vahvuus vai heikkous?
28.04.2015 |
Kertokaa miten omaan herkkyyteen pitäisi nykyajan yhteiskunnassa suhtautua? Itse olen ollut äärettömän herkkä lapsesta asti ja sain erityisherkkyys-testistä aikoinaan täydet pisteet. Pidin kuitenkin erityisherkkyys-buumia epäuskottavana kuten suurin osa muistakin ihmisistä ja en kuunnellut itseäni. Nyt minusta tuntuu, että tämä kostautuu minulle. Minulla on yhä vahva intuitio, johon luotan tosi paljon, mutta tunteitani en ole kuunnellut pitkään aikaan, koska pidin niitä liian voimakkaina ja hallitsemattomina (olen mm. ollut pitkään masentunut elämässäni). Lopputuloksena tila, johon sopivat mm. määreet: tunnoton, hiljainen, väsynyt, kuormittunut, pettynyt, katkera, mykkä, iloton, ponneton, itsekurillinen, tiukka. Oletan että elämässä tämä ei ole paras mahdollinen lopputulos, vaikka elämänhallinta olisi muutoin hanskassa. Miten korkealle oman herkkyyden/tunteiden kuunteleminen pitäisi siis arvottaa? Pitäisikö se suorastaan arvottaa järjen kuuntelemista korkeammalle? Vai mitä minun pitäisi vahvasta herkkyydestäni ajatella? Onko se häpeällinen heikkous, joka on syytä piilottaa, vai kompassini, joka kertoo minne minun (aidoimmillani) pitäisi suunnistaa ja mitä tehdä?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:27"]
Minä luotan intuitiooni ja herkkyyteeni todella paljon. Enkä koe sitä mitenkään rasitteeksi. Muuthan eivät sitä edes tiedä kuinka paljon järjen sijasta intuitio ohjaa elämääni. Esim. töissä moni pitää minua uskomattoman kovana guruna, koska voin ratkaista monimutkaisia ongelmia tuosta vaan. Teen sen juuri intuitiolla. En lähde järjestelmällisesti pohtimaan, vaikka kyseessä onkin loogiset ongelmat, vaan hiljennyn, uppoudun syvälle itseeni ja odotan että ratkaisun idea tulee. Käytännön toteutustyö pitää toki tehdä ihan perinteisesti, mutta kaikki tärkeät ideani, olipa kyse työasiasta, asuinpaikan valinnasta tai mistä vaan, ratkaisen sisäisellä tunteella, intuitiolla.
Oletko muuten ap tutustunut Myers-Briggs persoonallisuustyyppeihin? Itseäni joskus kun omituista tapaani elää murehdin, helpotti tietää että olen INFJ-tyyppinen, vahva intuitiivinen ihminen, ja etttä tietyt elämässäni kohtaamani vaikeudet olivat tyypillisiä kaltaisilleni.
[/quote]
Voinko vielä saada tietää millä alalla olet? Itselleni ammatinvalinta tuottaa vaikeuksia, koska toisaalta voisin tehdä melkein kaikkea, mutta toisaalta haluaisin että voisin hyödyntää nimenomaan intuitiotani toisten ihmisten hyväksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että. On tilanteita joissa pitäisi pystyä ajatella vain järjellä, mutta siinä en onnistu. Aina mennään tunteen ja intuition kautta. Opettajana olen tästä taipumuksesta saanut kuitenkin todella hyvää palautetta lapsilta (ala-asteikäisiä), koska vaistoan helposti jos luokan yhteishengessä joku rakoilee ja osaan ottaa lapset huomioon yksilöinä isossakin porukassa.
Herkkyys on vahvuus, kun sen oikein oivaltaa. Se on juurikin, kuten itse kuvaat, kompassi, joka ohjaa sinua kohti itsellesi oikeita ratkaisuja. Erityisherkän elämä on monella tapaa haasteellista, mutta sitä voi helpottaa tunnustamalla tämän ominaisuutensa, ainakin itselleen. Minulle tuon ominaisuuteni tajuaminen on ollut ratkaiseva askel elämässä. Siihen loppui sen vatvominen, että miksi olen niin outo ja miksi koen asiat niin eri tavalla kuin muut. Negatiiviset ajatukset eivät enää saa liikaa valtaa elämässäni, vaan osaan antaa itselleni armoa. Uskallan myös luottaa intuitiooni enemmän.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:37"]
Sekä että. On tilanteita joissa pitäisi pystyä ajatella vain järjellä, mutta siinä en onnistu. Aina mennään tunteen ja intuition kautta. Opettajana olen tästä taipumuksesta saanut kuitenkin todella hyvää palautetta lapsilta (ala-asteikäisiä), koska vaistoan helposti jos luokan yhteishengessä joku rakoilee ja osaan ottaa lapset huomioon yksilöinä isossakin porukassa.
Niin tuttua: On tilanteita joissa pitäisi pystyä ajatella vain järjellä, mutta siinä en onnistu.
Vaistoan helposti itsekin toisista ihmistä paljon - joskus tulen liian täyteen aistimuksista ja ylitulkinnan vaarakin on suuri.
Jokatapauksessa, minun on vaikea löytää balanssia järjen ja tunteen välille. Haluaisin että ne toimisivat yksi yhteen. Mutta ehkä olen keskittynyt liikaa vain järjen kehittämiseen ja järjelliseen itsetuntemukseen. Pitäisi varmaan hankkiutua enemmän herkkien ihmisten seuraan...Tosin sitä ennen pitäisi oppia hyväksymään enemmän omaa itseä herkkänä ihmisenä, eikä vain automaattisesti ajatella herkkyyttä ongelmana.
Nuoret, lapset ja sairaat (teen hoitoalan töitä silloin tällöin) ovat kyllä arvostaneet herkkyyttäni.
Ap (itsekin opettaja)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:37"]
Sekä että. On tilanteita joissa pitäisi pystyä ajatella vain järjellä, mutta siinä en onnistu. Aina mennään tunteen ja intuition kautta. Opettajana olen tästä taipumuksesta saanut kuitenkin todella hyvää palautetta lapsilta (ala-asteikäisiä), koska vaistoan helposti jos luokan yhteishengessä joku rakoilee ja osaan ottaa lapset huomioon yksilöinä isossakin porukassa.
Niin tuttua: On tilanteita joissa pitäisi pystyä ajatella vain järjellä, mutta siinä en onnistu.
Vaistoan helposti itsekin toisista ihmistä paljon - joskus tulen liian täyteen aistimuksista ja ylitulkinnan vaarakin on suuri.
Jokatapauksessa, minun on vaikea löytää balanssia järjen ja tunteen välille. Haluaisin että ne toimisivat yksi yhteen. Mutta ehkä olen keskittynyt liikaa vain järjen kehittämiseen ja järjelliseen itsetuntemukseen. Pitäisi varmaan hankkiutua enemmän herkkien ihmisten seuraan...Tosin sitä ennen pitäisi oppia hyväksymään enemmän omaa itseä herkkänä ihmisenä, eikä vain automaattisesti ajatella herkkyyttä ongelmana.
Nuoret, lapset ja sairaat (teen hoitoalan töitä silloin tällöin) ovat kyllä arvostaneet herkkyyttäni.
Ap (itsekin opettaja)
[/quote]
Kyllä uskoisin että ala on sinulle oikea, alat nyt vaan uskoa että se herkkyys ei todellakaan ole paha asia. Harvoinhan tunne ja intuitio kuitenkaan ovat täysin vastakkain järkiratkaisujen kanssa? Reitti vain on eri.-Se toinen opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:42"]
Herkkyys on vahvuus, kun sen oikein oivaltaa. Se on juurikin, kuten itse kuvaat, kompassi, joka ohjaa sinua kohti itsellesi oikeita ratkaisuja. Erityisherkän elämä on monella tapaa haasteellista, mutta sitä voi helpottaa tunnustamalla tämän ominaisuutensa, ainakin itselleen. Minulle tuon ominaisuuteni tajuaminen on ollut ratkaiseva askel elämässä. Siihen loppui sen vatvominen, että miksi olen niin outo ja miksi koen asiat niin eri tavalla kuin muut. Negatiiviset ajatukset eivät enää saa liikaa valtaa elämässäni, vaan osaan antaa itselleni armoa. Uskallan myös luottaa intuitiooni enemmän.
[/quote]
Pelottaa vaan, kun herkkyys paljastuu koko ajan yhä hallitsevammaksi ominaisuudeksi minussa. Paljon hallitsevammaksi kuin olen ikinä kuvitellut ja ympäröivä yhteiskunta ei tätä kovin hyvin tue tai arvosta.
Ehkä siltä ei siis pitäisi odottaa ja hakea niin paljon hyväksyntää tai siihen ei pitäisi niin kovasti yrittää väkisin sopeutua?
On vaikea arvottaa jotain hyväksi, kun ulkomaailma arvottaa sen huonoksi. Syvällä sisimmässäni toisaalta ajattelen, että herkkyys on lahja, josta voisi olla paljoa iloa ja apua muille ihmisille.
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:37"] Sekä että. On tilanteita joissa pitäisi pystyä ajatella vain järjellä, mutta siinä en onnistu. Aina mennään tunteen ja intuition kautta. Opettajana olen tästä taipumuksesta saanut kuitenkin todella hyvää palautetta lapsilta (ala-asteikäisiä), koska vaistoan helposti jos luokan yhteishengessä joku rakoilee ja osaan ottaa lapset huomioon yksilöinä isossakin porukassa. Niin tuttua: On tilanteita joissa pitäisi pystyä ajatella vain järjellä, mutta siinä en onnistu. Vaistoan helposti itsekin toisista ihmistä paljon - joskus tulen liian täyteen aistimuksista ja ylitulkinnan vaarakin on suuri. Jokatapauksessa, minun on vaikea löytää balanssia järjen ja tunteen välille. Haluaisin että ne toimisivat yksi yhteen. Mutta ehkä olen keskittynyt liikaa vain järjen kehittämiseen ja järjelliseen itsetuntemukseen. Pitäisi varmaan hankkiutua enemmän herkkien ihmisten seuraan...Tosin sitä ennen pitäisi oppia hyväksymään enemmän omaa itseä herkkänä ihmisenä, eikä vain automaattisesti ajatella herkkyyttä ongelmana. Nuoret, lapset ja sairaat (teen hoitoalan töitä silloin tällöin) ovat kyllä arvostaneet herkkyyttäni. Ap (itsekin opettaja) [/quote] Kyllä uskoisin että ala on sinulle oikea, alat nyt vaan uskoa että se herkkyys ei todellakaan ole paha asia. Harvoinhan tunne ja intuitio kuitenkaan ovat täysin vastakkain järkiratkaisujen kanssa? Reitti vain on eri.-Se toinen opettaja
[/quote]
Silmät avaava kommentti! : Harvoinhan tunne ja intuitio kuitenkaan ovat täysin vastakkain järkiratkaisujen kanssa? Reitti vain on eri.
Kiitti :) . Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:42"]
Herkkyys on vahvuus, kun sen oikein oivaltaa. Se on juurikin, kuten itse kuvaat, kompassi, joka ohjaa sinua kohti itsellesi oikeita ratkaisuja. Erityisherkän elämä on monella tapaa haasteellista, mutta sitä voi helpottaa tunnustamalla tämän ominaisuutensa, ainakin itselleen. Minulle tuon ominaisuuteni tajuaminen on ollut ratkaiseva askel elämässä. Siihen loppui sen vatvominen, että miksi olen niin outo ja miksi koen asiat niin eri tavalla kuin muut. Negatiiviset ajatukset eivät enää saa liikaa valtaa elämässäni, vaan osaan antaa itselleni armoa. Uskallan myös luottaa intuitiooni enemmän.
[/quote]
Pelottaa vaan, kun herkkyys paljastuu koko ajan yhä hallitsevammaksi ominaisuudeksi minussa. Paljon hallitsevammaksi kuin olen ikinä kuvitellut ja ympäröivä yhteiskunta ei tätä kovin hyvin tue tai arvosta.
Ehkä siltä ei siis pitäisi odottaa ja hakea niin paljon hyväksyntää tai siihen ei pitäisi niin kovasti yrittää väkisin sopeutua?
On vaikea arvottaa jotain hyväksi, kun ulkomaailma arvottaa sen huonoksi. Syvällä sisimmässäni toisaalta ajattelen, että herkkyys on lahja, josta voisi olla paljoa iloa ja apua muille ihmisille.
Ap
[/quote]
Jos ohjaudut sisältä päin, on aivan samantekevää että miten vähän tai paljon yhteiskunta arvostaa herkkyyttä!
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:27"]
Minä luotan intuitiooni ja herkkyyteeni todella paljon. Enkä koe sitä mitenkään rasitteeksi. Muuthan eivät sitä edes tiedä kuinka paljon järjen sijasta intuitio ohjaa elämääni. Esim. töissä moni pitää minua uskomattoman kovana guruna, koska voin ratkaista monimutkaisia ongelmia tuosta vaan. Teen sen juuri intuitiolla. En lähde järjestelmällisesti pohtimaan, vaikka kyseessä onkin loogiset ongelmat, vaan hiljennyn, uppoudun syvälle itseeni ja odotan että ratkaisun idea tulee. Käytännön toteutustyö pitää toki tehdä ihan perinteisesti, mutta kaikki tärkeät ideani, olipa kyse työasiasta, asuinpaikan valinnasta tai mistä vaan, ratkaisen sisäisellä tunteella, intuitiolla.
Oletko muuten ap tutustunut Myers-Briggs persoonallisuustyyppeihin? Itseäni joskus kun omituista tapaani elää murehdin, helpotti tietää että olen INFJ-tyyppinen, vahva intuitiivinen ihminen, ja etttä tietyt elämässäni kohtaamani vaikeudet olivat tyypillisiä kaltaisilleni.
[/quote]
Ihana vastaus, kiitos. Olet oikeassa, pitäisi luottaa enemmän omaan herkkyyteen, siihen että tunteet toimivat kompassina ja karttana siitä mikä on itselle hyväksi.
Olen INTJ/HSP. Problemaattinen yhdistelmä. :( Ymmärtänet miksi olen kokenut tunteet rasitteeksi tai suoranaiseksi Akilleen kantapääksi. Ap