Pihit boomerit, jotka varjelevat omaisuuttaan hautaan saakka

Voi kuule, rahat käytetään ja nautiskellaan, yhtään ei pihistellä. Sori vaan, perintöä ei jää. 

Vierailija kirjoitti:

Kolmen vuoden välein voi antaa 4999€ verottomasti. Näin olemme pikkuhiljaa antaneet lapsille ennakkoon perintöä.

Kuka sitä näkee, jos käteisenä antaa ja saaja laittaa sukanvarteen?

AP se elelee vanhempiensa rahoilla sen sijaan, että käyttäisi omiaan ja haukkuu sitten niitä vanhempia, jotka käyttävät rahojaan itse piheiksi?

Aika omalaatuinen tulkinta.

Nimenomaan siellä elämän loppupäässä sitä rahaa tarvitaan. Taksit, lääkärit, lääkkeet, siivooja… niihin menee paljon rahaa. Eli sinne loppuun sitä kannattaa säästää. Muuten vanhus on lastensa taakkana.

Itse ainakin toivon, että omat vanhempani palkkaavat siivoojan sitten kun eivät enää itse jaksa siivota. Mulla ei ole aikaa käydä siivoamassa ja kaupassa tai apteekissa monta kertaa viikossa, tai koko ajan olla viemässä lääkäriin. Olen työssäkäyvä ihminen ja välimatkaakin on.

Jo isoisäni sanoi 90-luvulla, että kun ihminen vanhenee ja heikkenee, niin viimeisenä jää rahanahneus jäljelle ja se vaan pahenee. Lisäsi, että sen näkee monista syöpäsairaistakin, että kun elämää on vähän jäljellä, niin sitä enemmän pyritään pihistämään ja saamaan jostain vielä lisää.

Omista vanhemmista huomaa, että vielä kuusikymppisenä alkoivat "jakaa" pois, ettei jää niin paljoa perittävää ja silloin sieltä saatiinkin uuteen autoon rahat, keittiöremonttiin jne.. Nyt ovat noin 75-vuotiaita ja eipä enää tule ennakkoperintöjä. Säästäminen vaan kiihtynyt. Sijoitussalkut paisuu ja paisuu. Ovat varakkaampia kuin koskaan, mutta sitä tarkemmin pitävät pennosistaan kiinni. Toisaalta ovat kiukkuisena siitä, että heidän rahojaan ei hoitoon sitten käytetä vaan kaikki pitää antaa pois ennen kuin hoitolaitos kutsuu. Perinnöksi meinaavat siis jättää. Toisaalta olemme siskon kanssa jo viisikymppisiä, joten ehkä ne perinnöt tulee sitten eläkeiässä. Toisaalta tervetulleitakin, koska hyvästä työurasta huolimatta eläkkeemme jäävät vanhempien eläkkeiden alle.

rarehanu kirjoitti:

Ne joilla olisi varaa antaa, niin on monesti vaan niin pihejä tyyppejä.

Joopa, jotenkin ihmeellisesti ne varat on kertynyt just piheille tyypeille. En voi käsittää ; ).

Mutta siis ap:n pointti oikea, itse toimin sen mukaan näin varakkaana vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, ettei eläkeläisenä kannata edes omistaa liikaa rahaa. Verottaja tai hoitokoti kyllä ryöstää viimeisetkin.

Minulla on omaisuutta ja rahaa. Ei verottaja ole sen enempää vienyt nyt eläkeläisenä kuin aiemminkaan . 

Kaffepulla kirjoitti:

Nimenomaan siellä elämän loppupäässä sitä rahaa tarvitaan. Taksit, lääkärit, lääkkeet, siivooja… niihin menee paljon rahaa. Eli sinne loppuun sitä kannattaa säästää. Muuten vanhus on lastensa taakkana.

Itse ainakin toivon, että omat vanhempani palkkaavat siivoojan sitten kun eivät enää itse jaksa siivota. Mulla ei ole aikaa käydä siivoamassa ja kaupassa tai apteekissa monta kertaa viikossa, tai koko ajan olla viemässä lääkäriin. Olen työssäkäyvä ihminen ja välimatkaakin on.[/quote

Olet täysin oikeassa

Itse en koe tarvitsevani vanhempieni rahoja. He haluavat jättää omaisuutensa meille vasta perinnöksi, eikä siinä mitään, mutta en jaksaisi kuunnella sitä marttyyriasennetta, kuinka "meitä varten" ovat raataneet ja kaiken hankkineet. Jos kerran kaikki on hommattu nimenomaan lapsia varten, niin eikö olisi voinut kysyä lasten mielipidettä? Ei, kun meidän tulee olla kiitollisia lahoavasta talosta ja epäkäytännöllisistä remonttiratkaisuista suvun mökillä jne. (esim. nukkumatilat tehty hankaliksi, vaikka jankuttavat kaiken olevan "meitä varten"). Itse emme saa osallistua kuluihin, emmekä suunnitteluun. Pitää vain kuulemma olla kiitollinen. Tiedän olevani etuoikeutettu kun saamme edes jonkinlaisen perinnön, mutta tiedämme siitä tulevan enemmän vaivaa kuin iloa. Ja mielestäni saavat elää ja pitää talojaan niin kuin haluavat, mutta se syyllistävä asenne on raskasta.

En haluaisi Suomeen Japanin mallia jossa kaikki raha on ikääntyvällä väestöllä, ja joiden jälkikasvu aikuisena joutuu pyytämään heiltä almuja pärjätäkseen, varsinkin lasten kustannusten kanssa. Kyllä palkkojen (tai vastaavasti tukien) ja perus elinkustannusten täytyy olla sellaisessa tasapainossa että ihminen pärjää ilman että tarvitsee mielistellä ketään. Muuten ihmiset joilla ei ole vanhempia/isovanhempia tai heidän tukeaan ovat auttamatta huonommassa asemassa.

Yritystoimintaa tuetaan niin samanlailla lapsiakin tuetaan, että pärjäävät elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen vuoden välein voi antaa 4999€ verottomasti. Näin olemme pikkuhiljaa antaneet lapsille ennakkoon perintöä.

Kuka sitä näkee, jos käteisenä antaa ja saaja laittaa sukanvarteen?

Lisäksi lapsiaan voi avustaa kohtuullisilla summilla, esim. ostosten yhteydessä tms. Varttuneemman väen eli ivattujen boomereiden varallisuus vaan tuppaa olemaan omaisuudessa, jota voi olla hankala tai kannattamatonta realisoida käteistä saadakseen. Omaisuus siirtyy kuitenkin sitten aikanaan perintönä jälkeläisille.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi Suomeen Japanin mallia jossa kaikki raha on ikääntyvällä väestöllä, ja joiden jälkikasvu aikuisena joutuu pyytämään heiltä almuja pärjätäkseen, varsinkin lasten kustannusten kanssa. Kyllä palkkojen (tai vastaavasti tukien) ja perus elinkustannusten täytyy olla sellaisessa tasapainossa että ihminen pärjää ilman että tarvitsee mielistellä ketään. Muuten ihmiset joilla ei ole vanhempia/isovanhempia tai heidän tukeaan ovat auttamatta huonommassa asemassa.

Suomessa yhteiskunta kyllä elättää. Ei tarvitse mielistellä ketään. Perustoimeentulo on taattu. Mitenkäs siellä Japanissa?

Kaffepulla kirjoitti:

Nimenomaan siellä elämän loppupäässä sitä rahaa tarvitaan. Taksit, lääkärit, lääkkeet, siivooja… niihin menee paljon rahaa. Eli sinne loppuun sitä kannattaa säästää. Muuten vanhus on lastensa taakkana.

Itse ainakin toivon, että omat vanhempani palkkaavat siivoojan sitten kun eivät enää itse jaksa siivota. Mulla ei ole aikaa käydä siivoamassa ja kaupassa tai apteekissa monta kertaa viikossa, tai koko ajan olla viemässä lääkäriin. Olen työssäkäyvä ihminen ja välimatkaakin on.

Puhumattakaan siitä, että eläkkeelle jäädessä tulotaso enemmän tai vähemmän romahtaa. Käytännössä puoleen. Netto ehkä vähän yli puoleen.

Pitää säästää. Jos jää työttömäksi joutuu jopa realisoimaan omaisuutta. Ei siitä muille riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi Suomeen Japanin mallia jossa kaikki raha on ikääntyvällä väestöllä, ja joiden jälkikasvu aikuisena joutuu pyytämään heiltä almuja pärjätäkseen, varsinkin lasten kustannusten kanssa. Kyllä palkkojen (tai vastaavasti tukien) ja perus elinkustannusten täytyy olla sellaisessa tasapainossa että ihminen pärjää ilman että tarvitsee mielistellä ketään. Muuten ihmiset joilla ei ole vanhempia/isovanhempia tai heidän tukeaan ovat auttamatta huonommassa asemassa.

Suomessa yhteiskunta kyllä elättää. Ei tarvitse mielistellä ketään. Perustoimeentulo on taattu. Mitenkäs siellä Japanissa?

Pointti oli se että Suomessa ensisijaisesti ihminen elättää itsensä palkalla ja vasta toissijaisesti yhteiskunta pienien tukien muodossa - ja se on ihan helvetin hienoa ettei yhteiskunta vaan oleta että ihmisillä on vanhempia jotka maksaa jotain järkyttäviä opiskelu-, synnäri- tms. kuluja lapsilleen ja lapsenlapsilleen, kuten Japanissa.

Toisaalta taas Suomessakin elinkustannukset uhkaa karata niin korkeaksi että itsensä elättäminen pienemmällä palkalla tai tuilla pärjääminen muuttuu erittäin hankalasta mahdottomaksi, varsinkin lapsiperheille. Jolloin taas ne jotka tulevat varakkaasta ja avuliaasta suvusta ovat etulyöntiasemassa elämän perusasioissakin.