Lue keskustelun säännöt.
Ylpeys ja ennakkoluulo -maailman ihmeellisyyksiä
06.01.2022 |
Tähän voi kertoa kummastelunsa tai ihmettelynsä joko koskien kirjaa, sarjaa tai elokuvaversioita.
Kommentit (375)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästelin aina leffaa katsoessa, että äiti herroittelee omaa aviomiestään. Ilmeisesti kuitenkin oli ihan normaalia tuolloin.
Ärsyttää myös aivan suunnattomasti, että perhe on liemessä ison naimattoman sisaruskatraan ja varattomuuden kanssa mutta iskä vaan puuhailee jotain kirjastonurkassaan ikään kuin asia ei häntä koskettaisi lainkaan. Näin siis ainakin tuossa Keira Knightleyn tähdittämässä versiossa.
Kyllä se kirjoissakin suunnilleen tuollaista oli. Se isä tykkäsi viettää paljon aikaa yksin, koska varsinkin vaimonsa kotkotukset veivät siltä voimavaroja, ja varmaan oli muutenkin aika introvertti. Kuitenkin tärkeissä asioissa otti kyllä vastuunsa, esim. kun Lydia karkasi.
Noista vaimon kotkotuksista tuli mieleen Hugh Laurie joka esitti jossain Austen-filmatisoinnissa loistavalla tavalla kurkkuaan myöten rouvansa hössötystä täynnä olevaa aviomiestä. Olisko ollut se jossa oli Emma Thompson pääosassa.
Olikohan se Sense and Sensibility 🤔. Joka tapauksessa se on ihan ok, mutta en tykännyt roolituksesta. Rickman, ewww. Thompson ja Grant ei ihan myöskään aiheuttanut perhosia vatsaan.
Rickman oli just ihana.
No Kate Winslett oli silloin 20v ja Rickman 49 v. Ei voi mitään mutta tökki se 30 vuoden ikäero, vaikka se saattoi hyvin olla canon, en ole kirjaa lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muuten katsoa myös sellainen leffa kuin Austenland. Se on ihan höhlä, mutta ainakin minusta silti hauska! Pääpari oli myös kiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästelin aina leffaa katsoessa, että äiti herroittelee omaa aviomiestään. Ilmeisesti kuitenkin oli ihan normaalia tuolloin.
Ärsyttää myös aivan suunnattomasti, että perhe on liemessä ison naimattoman sisaruskatraan ja varattomuuden kanssa mutta iskä vaan puuhailee jotain kirjastonurkassaan ikään kuin asia ei häntä koskettaisi lainkaan. Näin siis ainakin tuossa Keira Knightleyn tähdittämässä versiossa.
Kyllä se kirjoissakin suunnilleen tuollaista oli. Se isä tykkäsi viettää paljon aikaa yksin, koska varsinkin vaimonsa kotkotukset veivät siltä voimavaroja, ja varmaan oli muutenkin aika introvertti. Kuitenkin tärkeissä asioissa otti kyllä vastuunsa, esim. kun Lydia karkasi.
Noista vaimon kotkotuksista tuli mieleen Hugh Laurie joka esitti jossain Austen-filmatisoinnissa loistavalla tavalla kurkkuaan myöten rouvansa hössötystä täynnä olevaa aviomiestä. Olisko ollut se jossa oli Emma Thompson pääosassa.
Olikohan se Sense and Sensibility 🤔. Joka tapauksessa se on ihan ok, mutta en tykännyt roolituksesta. Rickman, ewww. Thompson ja Grant ei ihan myöskään aiheuttanut perhosia vatsaan.
Rickman oli just ihana.
No Kate Winslett oli silloin 20v ja Rickman 49 v. Ei voi mitään mutta tökki se 30 vuoden ikäero, vaikka se saattoi hyvin olla canon, en ole kirjaa lukenut.
Kirjassa se mies oli muistaakseni 35 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästelin aina leffaa katsoessa, että äiti herroittelee omaa aviomiestään. Ilmeisesti kuitenkin oli ihan normaalia tuolloin.
Ärsyttää myös aivan suunnattomasti, että perhe on liemessä ison naimattoman sisaruskatraan ja varattomuuden kanssa mutta iskä vaan puuhailee jotain kirjastonurkassaan ikään kuin asia ei häntä koskettaisi lainkaan. Näin siis ainakin tuossa Keira Knightleyn tähdittämässä versiossa.
Kyllä se kirjoissakin suunnilleen tuollaista oli. Se isä tykkäsi viettää paljon aikaa yksin, koska varsinkin vaimonsa kotkotukset veivät siltä voimavaroja, ja varmaan oli muutenkin aika introvertti. Kuitenkin tärkeissä asioissa otti kyllä vastuunsa, esim. kun Lydia karkasi.
Noista vaimon kotkotuksista tuli mieleen Hugh Laurie joka esitti jossain Austen-filmatisoinnissa loistavalla tavalla kurkkuaan myöten rouvansa hössötystä täynnä olevaa aviomiestä. Olisko ollut se jossa oli Emma Thompson pääosassa.
Olikohan se Sense and Sensibility 🤔. Joka tapauksessa se on ihan ok, mutta en tykännyt roolituksesta. Rickman, ewww. Thompson ja Grant ei ihan myöskään aiheuttanut perhosia vatsaan.
Rickman oli just ihana.
No Kate Winslett oli silloin 20v ja Rickman 49 v. Ei voi mitään mutta tökki se 30 vuoden ikäero, vaikka se saattoi hyvin olla canon, en ole kirjaa lukenut.
Ei mua haitannut, tykkään may-december romansseista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lampen sukeltaminen toimi mielestäni siksikin, että Mr. Darcya kuviteltiin jäykäksi ja täysin kaavoihin kangistuneeksi (herras)mieheksi- mitä tämä ei kuitenkaan ollut. Elizabeth pääsee näkemään Darcyn rennomman puolen vasta sarjan loppupuolella.
Mitä tulee itse teoksiin, minäkin rakastan BBC:n versiota. Sopivan vähäeleinen ja jopa kuivahko, käy hyvin yksiin tyylilajin kanssa. Pidän kovasti faktapohjaisuudesta (yhdistettynä isoon budjettiin ;D ) tässä versiossa. Pakko kyllä myöntää, että pääparin välillä en aisti vieläkään mitään suurempia tunteita, vaikka Darcy itse palaa intohimosta yksipuolisesti (silmät suorastaan leiskuvat joissakin kohtauksissa). Niin ja mielestäni Jane on kaunis, muttei ihan perinteisellä tavalla. Tuo mieleen jonkun muinaisen kaunottaren, hänessä on siis sellaista veistoksellisuutta.
Minä ajattelin parista kirjan vuorosanasta, että Lizzy saattoi kääntyä hieman Charlottemaiseen ratkaisuun, siinähän vitsaillaan että tunteet syttyi kun hän näki kauniin kartanon. Toki Lizzy on varmasti kunnioittanut Darcya ja ilmeisesti oli tunteita, mutta ei hän ollut myöskään yhtä romantikko kuin siskonsa. Sikäli pitkällinen viileys sopi hyvin.
Eikä tuon ajan naiselle olisi eduksi osoittaa liian avoimesti tunteitaan ennen kuin on ns nimet paperissa.
Voi olla. Toisaalta siinä Darcy myös kerrankin laittoi parastaan. Elizabeth kun ei lämmennyt kopeudelle ja asemalle eikä sitten toisaalta ryöppyäville ja epätoivoisille rakkaudentunnustuksille, vaan arvosti järkevyyttä ja halusi kunnioittaa miestään. Siellä kartanossa hän sai kuulla, kuinka hyvä isäntä Darcy oli palkollisilleen ja sitten Darcy vielä itse esitteli niin kohteliaasti ja esimerkillisesti tiluksiaan. Näytti sen herrasmiespuolensa, mitä Elizabeth peräänkuulutti.
Lizzyhän alkoi lämmetä Darcylle sen kirjeen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lampen sukeltaminen toimi mielestäni siksikin, että Mr. Darcya kuviteltiin jäykäksi ja täysin kaavoihin kangistuneeksi (herras)mieheksi- mitä tämä ei kuitenkaan ollut. Elizabeth pääsee näkemään Darcyn rennomman puolen vasta sarjan loppupuolella.
Mitä tulee itse teoksiin, minäkin rakastan BBC:n versiota. Sopivan vähäeleinen ja jopa kuivahko, käy hyvin yksiin tyylilajin kanssa. Pidän kovasti faktapohjaisuudesta (yhdistettynä isoon budjettiin ;D ) tässä versiossa. Pakko kyllä myöntää, että pääparin välillä en aisti vieläkään mitään suurempia tunteita, vaikka Darcy itse palaa intohimosta yksipuolisesti (silmät suorastaan leiskuvat joissakin kohtauksissa). Niin ja mielestäni Jane on kaunis, muttei ihan perinteisellä tavalla. Tuo mieleen jonkun muinaisen kaunottaren, hänessä on siis sellaista veistoksellisuutta.
Minä ajattelin parista kirjan vuorosanasta, että Lizzy saattoi kääntyä hieman Charlottemaiseen ratkaisuun, siinähän vitsaillaan että tunteet syttyi kun hän näki kauniin kartanon. Toki Lizzy on varmasti kunnioittanut Darcya ja ilmeisesti oli tunteita, mutta ei hän ollut myöskään yhtä romantikko kuin siskonsa. Sikäli pitkällinen viileys sopi hyvin.
Eikä tuon ajan naiselle olisi eduksi osoittaa liian avoimesti tunteitaan ennen kuin on ns nimet paperissa.
Luulen, että Elizabethin rakkaus perustui erityisesti Darcyn kunnioitukseen. Kartanovierailulla hän kuuli taloudenhoitajalta, että Darcy oli aina ollut hyvä ihminen ja lisäksi Darcy teki huomattavasti paremman vaikutuksen tällä tapaamiskerralla kuin aiemmin. Wickhamin jutut paljastuivat valheiksi jne. Elizabeth oli myös joskus paljon aiemmin puhunut puolison kunnioituksen tärkeydestä Janen kanssa. Hillitty käytös toki oli tuohon aikaan olennaista, ja naisilla oli avioitumisasioissa enemmän kosinnan odottamisen rooli kuin aktiivinen rooli. Eikä siitä komeasta kartanostakaan varmasti haittaa ollut.
Vaikka Alan Rickman oli Järjessä ja tunteissa loistava kuten aina, hän oli liian vanha Brandoniksi. Kuten oli Emma Thompson Elinoriksi. Aivan samoin kuin mielestäni Ciarán Hinds oli liian vanha Frederickiksi Viisastelevassa sydämessä. Kaikki erinomaisia näyttelijöitä, mutta... 🤷♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jaksan aina tilittää siitä miten alentavaan sävyyn Bennetin perheen äitiä ja nuorimpia tyttäriä kuvaillaan. Ovat tyhmiä, rumia ja kelvottomia, eivätkä ansaitse mitään hyvää osakseen... Olen itse ollut aina vähän ns. isän tyttö, ja minusta on kamalan absurdi ajatus että oma isä puhuisi minusta samaan tapaan kuin herra Bennet perheestään. Myös puhekielen koukeroisuus vaikuttaa tosi epäuskottavalta.
Olen nähnyt sekä 2000-luvun elokuvan että 1990-luvun sarjan, ja lukenut alkuperäisteoksen. Sarjasta pidin, muista en.
Sori, oli pakko laittaa, vaikka joukossa on muutama muukin kuin Austen sankari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin se alkoi kirjeestä. Aluksi Elizabeth oli tietysti aivan raivoissaan Janen vuoksi, mutta kun aikaa kului, hän ehti miettiä asiaa järjellä ja todella prosessoida mitä sanottiin, erityisesti, kun Darcy paljasti Wickhamin todellisen luonteen. Jane oli toki silti edelleen Bingleynsä menettänyt Darcyn ikävällä myötävaikutuksella, mutta ainakin Lizzie tajusi kipeästi, mitä perheen käytös oli saanut aikaan.
Pemberleyn vierailu oli käännekohta, mutta ei niinkään tilusten vuoksi, vaan kaiken sen vuoksi, mitä hän siellä sai Darcyn luonteesta selville. :)663
Vierailija kirjoitti:
Sori, oli pakko laittaa, vaikka joukossa on muutama muukin kuin Austen sankari.
Oi, tuolla tuo Richard Armitage North&South-sarjassa. Herranen aika miten ihana. Kattokaa nyt:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lampen sukeltaminen toimi mielestäni siksikin, että Mr. Darcya kuviteltiin jäykäksi ja täysin kaavoihin kangistuneeksi (herras)mieheksi- mitä tämä ei kuitenkaan ollut. Elizabeth pääsee näkemään Darcyn rennomman puolen vasta sarjan loppupuolella.
Mitä tulee itse teoksiin, minäkin rakastan BBC:n versiota. Sopivan vähäeleinen ja jopa kuivahko, käy hyvin yksiin tyylilajin kanssa. Pidän kovasti faktapohjaisuudesta (yhdistettynä isoon budjettiin ;D ) tässä versiossa. Pakko kyllä myöntää, että pääparin välillä en aisti vieläkään mitään suurempia tunteita, vaikka Darcy itse palaa intohimosta yksipuolisesti (silmät suorastaan leiskuvat joissakin kohtauksissa). Niin ja mielestäni Jane on kaunis, muttei ihan perinteisellä tavalla. Tuo mieleen jonkun muinaisen kaunottaren, hänessä on siis sellaista veistoksellisuutta.
Minä ajattelin parista kirjan vuorosanasta, että Lizzy saattoi kääntyä hieman Charlottemaiseen ratkaisuun, siinähän vitsaillaan että tunteet syttyi kun hän näki kauniin kartanon. Toki Lizzy on varmasti kunnioittanut Darcya ja ilmeisesti oli tunteita, mutta ei hän ollut myöskään yhtä romantikko kuin siskonsa. Sikäli pitkällinen viileys sopi hyvin.
Eikä tuon ajan naiselle olisi eduksi osoittaa liian avoimesti tunteitaan ennen kuin on ns nimet paperissa.
Luulen, että Elizabethin rakkaus perustui erityisesti Darcyn kunnioitukseen. Kartanovierailulla hän kuuli taloudenhoitajalta, että Darcy oli aina ollut hyvä ihminen ja lisäksi Darcy teki huomattavasti paremman vaikutuksen tällä tapaamiskerralla kuin aiemmin. Wickhamin jutut paljastuivat valheiksi jne. Elizabeth oli myös joskus paljon aiemmin puhunut puolison kunnioituksen tärkeydestä Janen kanssa. Hillitty käytös toki oli tuohon aikaan olennaista, ja naisilla oli avioitumisasioissa enemmän kosinnan odottamisen rooli kuin aktiivinen rooli. Eikä siitä komeasta kartanostakaan varmasti haittaa ollut.
Tuo kaikki on varmasti totta. Mutta haluan silti uskoa, että feromonitkin osui kohdalleen. Eihän ne antiperspirantit siihen maailman aikaan kovin tehokkaita kai olleet.
Avioitumisasiassa surullinen esimerkki naisen hädästä niihin aikoihin on esimerkiksi Järki ja tunteet -kirjassa Lucy Steelen epätoivoinen tarrautuminen Edward Ferrarsiin, muistaakseni myös Neito vanhassa linnassa -kirjassa oli samantapainen surullinen sivujuonne. Että naisen piti päästä naimisiin, mieluiten parhaisiin mahdollisiin. Ja toisaalta, jos oli ajattelematon ja tunteidensa vietävissä - kuten Marianne Dashwood - oli suurin piirtein tuhon oma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap aloittaa: miksi Lizin näyttelijä on elokuvassa ja sarjassa sisarusparven kaunein, vaikka kirjassa selvästi kerrotaan, että Janen on sisaruksista kaunein.
Kauneusihanteet olivat erilaisia 1800-luvulla. Vaalea ja "valju" oli silloin lähtökohtaisesti kauniimpi kuin tumma ja verevä.
Nykyajan leffa- ja televisiosarjan tekijät voivat silti valita (tai maskeerata) näyttelijät niin, että Liz on vähemmän kaunis, oli hiukset minkäväriset vain. Tietysti nämä ovat makuasioitakin, mutta kun kerran yleinen käsitys tuntuu olevan, että 90-luvun sarjassa Liz on kauniimpi, niin hänen olisi pitänyt näytellä Janea.
Minusta roolitus oli onnistunut ja kuvasti heidän luonnettaan: Jane rauhallinen ja harkitseva, klassisella tavalla kaunis (hänen ulkonäköään myös kehutaan BBC:n sarjassa moneen kertaan), Elizabeth leikkisä ja sitä kautta vetovoimainen, ja tämä näkyi hyvin silmissä (joihin Darcy ihastui).
En aivan ymmärtänyt mistä tulee "yleinen käsitys että Liz on kauniimpi". Minusta Jane on heistä klassisella tavalla kauniimpi. Elizabeth on toki myös erittäin viehättävä, mutta eihän missään anneta ymmärtääkään että hän olisi ruma.
Olen vain nähnyt näitä kommentteja sekä av:lla (kuten heti tämän ketjun alussa) ja muuallakin nettipalstoilla vuosien ajan. Sitä vain tarkoitin. Omasta mielestäni kumpikin on todella kaunis ja ottaisin heidän ulkonäkönsä omani tilalle heti jos olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että BBC:n version Janen ulkonäön arvostelu johtuu lähinnä siitä, että sarjan hahmon tyyli (kampaus varsinkin) on nykysilmään uskomattoman epäpukevan näköinen, mikä on toki historiallisen uskottavuuden kannalta oikein hyvä.
Oikeastihan näyttelijä on kaunis:
https://www.google.com/search?q=susannah+harker&client=ms-android-huawe…
Vierailija kirjoitti:
Katson 90-luvun version joka joulu, nyt kun meillä ei enää ole dvd.tä, niin jouduin odottamaan loppiaista ja ylen tarjontaa. Uudempaa versiota ei pysty katsomaan, vaikka se on saatavilla jatkuvasti esim netflixissä. Onhan itse tarina ihana, mutta katson sen uudestaan vain ja ainoastaan Colin Firtin takia :)
Colin Firth on aivan jumalainen, mutta hänen äänensä menee toisinaan vähän sellaiseksi lampaan määkinäksi.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että BBC:n version Janen ulkonäön arvostelu johtuu lähinnä siitä, että sarjan hahmon tyyli (kampaus varsinkin) on nykysilmään uskomattoman epäpukevan näköinen, mikä on toki historiallisen uskottavuuden kannalta oikein hyvä.
Oikeastihan näyttelijä on kaunis:
https://www.google.com/search?q=susannah+harker&client=ms-android-huawe…
Äh, en osannut linkittää haluamaani kuvaa. No, selatkaa kuvahaussa Susannah Harker Adam Beden roolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää, oliko tuohon aikaan ihan tavallista, että matkailijat kävivät katselemassa eteen sattuneen kartanon puutarhaa ja sisäpuolta, ja niitä auliisti esiteltiin heille?
No siitä päätellen, että Jane Austen kyseisen kohtauksen kirjoitti kirjaansa, ei tällainen tilanne ollut ainakaan vallan tavatonta. Hän nyt kumminkin eleli noihin aikoihin. Toisin kuin nykyajan historiantutkijat tai esimerkiksi lainatun kommentin kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää, oliko tuohon aikaan ihan tavallista, että matkailijat kävivät katselemassa eteen sattuneen kartanon puutarhaa ja sisäpuolta, ja niitä auliisti esiteltiin heille?
No siitä päätellen, että Jane Austen kyseisen kohtauksen kirjoitti kirjaansa, ei tällainen tilanne ollut ainakaan vallan tavatonta. Hän nyt kumminkin eleli noihin aikoihin. Toisin kuin nykyajan historiantutkijat tai esimerkiksi lainatun kommentin kirjoittaja.
Tuskin vietiin kuitenkaan ihan kylpyvettä katsomaan. Olihan noissa kartanoissa lääniä jossa isäntäväki ei varmaankaan alvariinsa oleskellut. Ne paraatiosat taloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson 90-luvun version joka joulu, nyt kun meillä ei enää ole dvd.tä, niin jouduin odottamaan loppiaista ja ylen tarjontaa. Uudempaa versiota ei pysty katsomaan, vaikka se on saatavilla jatkuvasti esim netflixissä. Onhan itse tarina ihana, mutta katson sen uudestaan vain ja ainoastaan Colin Firtin takia :)
Colin Firth on aivan jumalainen, mutta hänen äänensä menee toisinaan vähän sellaiseksi lampaan määkinäksi.
Kun hän laulaa siinä Abba-elokuvassa (ei nyt tule nimi mieleen), nousee tuskanhiki.
Voi olla. Toisaalta siinä Darcy myös kerrankin laittoi parastaan. Elizabeth kun ei lämmennyt kopeudelle ja asemalle eikä sitten toisaalta ryöppyäville ja epätoivoisille rakkaudentunnustuksille, vaan arvosti järkevyyttä ja halusi kunnioittaa miestään. Siellä kartanossa hän sai kuulla, kuinka hyvä isäntä Darcy oli palkollisilleen ja sitten Darcy vielä itse esitteli niin kohteliaasti ja esimerkillisesti tiluksiaan. Näytti sen herrasmiespuolensa, mitä Elizabeth peräänkuulutti.