Anopin nyyhkyitsesääli-sähköposti
Taustaa: anoppini on narsistinen jyrä, joka kohtelee kaikkia "läheisiään" palvelijoinaan ja kosto on kauhea ja välitön, jos joku ei tottele. Ilkeä, manipuloiva ja juoruileva noita-akka, johon ei voi luottaa. Olen jo vuosia vältellyt anoppiani, samoin mieheni. Sanomatta selvää, että lapsiamme hän ei tapaa. Hänestä olen kertonut myös esim näistä "liikaa lahjovista" mummuista kertovissa ketjuissa.
Tänään häneltä tuli itsesääliä tihkuva sähköposti. Kuinka hänen unelmansa ovat nyt rikki, kun anoppi ei saa lukea lapsille satuja, saa lapsia yökylään jne. Kuinka viettää yönsä valvoen, kun miettii miksi näin.
Jotenkin tekisi mieli kirjoittaa että koita nyt vähän muistella, miten hän on minua ja poikaansa kohdellut. Toisaalta, miksi nähdä vaivaa, kun tuossa lähettämässään viestissäkin on lykkäämässä syytä mun niskaan. Ja mikä takaa, ettei mun mahdollinen vastaus lähtisi kiertokirjeenä kaikille anopin tutuille?
Pohdinta-apua kaivataan!
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla myös tarinan toinen puoli. Oletko ollut unelmaminiä anopillesi?
Anoppini vihasi minua jo ennen kuin oli minua tavannut. Tästä varmaan voi päätellä, että anopille pelkästään ajatus pojan pariutumisesta on ollut vastenmielinen. Ilmeisesti narsistinen mieli kuitenkin tajusi, että tiukka ote pojasta voi pettää, kun puolisoehdokas tulee kuvioihin.
Unelmaminiä narsistille lienee täysin tahdoton yksilö, joka on valmis orjailemaan narsistia ennakoiden narsistin tarpeet.
”Unelmaminiä narsistille” voisi ihan olla uuden reality-sarjan nimi! :D Mission impossible… Minä olen anoppini kanssa erittäin etäiset, hänen aloitteestaan johtuen. Ei siinä mitään, näin mennään. Ehkä muuttuu joskus, ehkä ei. Ei tupata kun ei tykätä. Onneksi muita ongelmia ei ole. Onneksi meillä ei ole lapsia, kun kuvio on tämmöinen. Kyllä mä osaan kuvitella millaista hlvettiä on elämä narskuanopin kanssa, on noita luonnevikaisia ihmisiä omallekin kohdalleni osunut. En mäkään keksi siihen muuta kuin etäisyyden pito, ja jäitä hattuun.
Narsisti nauttii, kun saa reaktion. Älä vastaa mitään. Näytä sähköposti miehellesi. Paras keino on ettette reagoi mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla myös tarinan toinen puoli. Oletko ollut unelmaminiä anopillesi?
Anoppini vihasi minua jo ennen kuin oli minua tavannut. Tästä varmaan voi päätellä, että anopille pelkästään ajatus pojan pariutumisesta on ollut vastenmielinen. Ilmeisesti narsistinen mieli kuitenkin tajusi, että tiukka ote pojasta voi pettää, kun puolisoehdokas tulee kuvioihin.
Unelmaminiä narsistille lienee täysin tahdoton yksilö, joka on valmis orjailemaan narsistia ennakoiden narsistin tarpeet.
”Unelmaminiä narsistille” voisi ihan olla uuden reality-sarjan nimi! :D Mission impossible… Minä olen anoppini kanssa erittäin etäiset, hänen aloitteestaan johtuen. Ei siinä mitään, näin mennään. Ehkä muuttuu joskus, ehkä ei. Ei tupata kun ei tykätä. Onneksi muita ongelmia ei ole. Onneksi meillä ei ole lapsia, kun kuvio on tämmöinen. Kyllä mä osaan kuvitella millaista hlvettiä on elämä narskuanopin kanssa, on noita luonnevikaisia ihmisiä omallekin kohdalleni osunut. En mäkään keksi siihen muuta kuin etäisyyden pito, ja jäitä hattuun.
Unelmaminiä -formaattiin ilmoitan mun anopin, miehen veli kun sattuu sopivasti olemaan poikamies! Anoppi vois pian tykätäkin saamastaan huomiosta, poika ei. Mutta eihän sillä ole väliä, äiti saa mitä äiti haluaa. Miehen veli käy moikkaamassa äitiään noin kerran kolmessa vuodessa, mutta haittaako se? Näppärästi anoppi autoilee, eksyy navigaattorista huolimatta, ja sitten soittelee sille, jonka luo on menossa vaikka sata kertaa. Olisi hyvä pilottijakso, kun toinen huutaa puhelimeen "tässä on vieressä jokupuu, mihin mä nyt käännyn" kun poika yrittää paikallista missä mutsi harhailee!
En mä kyllä oikeastaan halua, että kukaan joutuisi mun lisäksi kärsimään tuosta naakasta.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti nauttii, kun saa reaktion. Älä vastaa mitään. Näytä sähköposti miehellesi. Paras keino on ettette reagoi mitenkään.
Yritän olla reagoimatta, suunnitelma on olemassa. Kinkkiseksi tilanteen tekee se, että anoppi asuu alle kilometrin päässä. Tänään olen nähnyt kahdesti ikkunasta, kun anoppi käy tarkistuskirroksella. Kerran koiran kanssa lenkillä, kerran autolla. Käy koiran kanssa tästä ohi lenkillä kerran päivässä miltei joka päivä. Mikä nyt sinänsä on ok, paitsi se, että hän usein jää kyyläämään meidän pihaa useammaksi minuutiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti nauttii, kun saa reaktion. Älä vastaa mitään. Näytä sähköposti miehellesi. Paras keino on ettette reagoi mitenkään.
Yritän olla reagoimatta, suunnitelma on olemassa. Kinkkiseksi tilanteen tekee se, että anoppi asuu alle kilometrin päässä. Tänään olen nähnyt kahdesti ikkunasta, kun anoppi käy tarkistuskirroksella. Kerran koiran kanssa lenkillä, kerran autolla. Käy koiran kanssa tästä ohi lenkillä kerran päivässä miltei joka päivä. Mikä nyt sinänsä on ok, paitsi se, että hän usein jää kyyläämään meidän pihaa useammaksi minuutiksi.
Siinäpähän kyttää, ette ole huomaavinaan ettekä reagoi mitenkään hänen olemassaoloonsa.
Tarvittaessa dokumentoitte kaikki kerrat, ja haette lähestymiskieltoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti nauttii, kun saa reaktion. Älä vastaa mitään. Näytä sähköposti miehellesi. Paras keino on ettette reagoi mitenkään.
Yritän olla reagoimatta, suunnitelma on olemassa. Kinkkiseksi tilanteen tekee se, että anoppi asuu alle kilometrin päässä. Tänään olen nähnyt kahdesti ikkunasta, kun anoppi käy tarkistuskirroksella. Kerran koiran kanssa lenkillä, kerran autolla. Käy koiran kanssa tästä ohi lenkillä kerran päivässä miltei joka päivä. Mikä nyt sinänsä on ok, paitsi se, että hän usein jää kyyläämään meidän pihaa useammaksi minuutiksi.
Siinäpähän kyttää, ette ole huomaavinaan ettekä reagoi mitenkään hänen olemassaoloonsa.
Tarvittaessa dokumentoitte kaikki kerrat, ja haette lähestymiskieltoa.
On se vähän inhottavaa, kun toinen ihan estoitta jää kyyläämään meidän pihaa toistuvasti. Mutta pitää varmuuden vuoksi alkaa pitää päiväkirjaa kaikesta "tarkkailusta" mitä havaitaan. On sitten mustaa valkoisella tarvittaessa.
Jotenkin vaan on alkanut pelottaa, että asiat lipsuvat samanlaisiksi, mitä ne oli muutama vuosi sitten. Yritän toki välttää tätä, mutta kun vastapuoli tunnetusti pystyy mihin vaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nuoret aviomiehet on liian hyvin kasvatettu, eivät osaa pitää puoliaan näitä anopinhaukkujia kohtaan. Pitää kannustaa koko yhteiskunnassa heitä pitämään puoliaan. Ja myös heidän tulee saada olla sukulaistensa kanssa tekemisissä. Eivät nämä miniät mitään maailman määrääjiä ja hallitsijoita ole. Heillä on vain harha omasta pätevyydestään.
Kyllä ne miehet ovat hyvinkasvatettuja, jos ymmärtävät olla vaimonsa puolella eivätkä anna äidin enää tehdä päätöksiä nuoren parin elämään liittyen.
Parhaassa tapauksessa se anoppi ei ole persoonallisuushäiriöinen hullu, vaan ihan mukava ihminen, jota ei tarvitse rajata elämästä pois, vaan ymmärtää olla puuttumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vastaa että ei sovi teidän ajatusmaailmaan egoismin ym takia.
"Ei tarvi sääliä, oletko herännyt ymmärtämään miten olet toiminut. Osaatko pyytää edes anteeksi.Maailma ei pyöri sinun navan ympärillä."
Palasin tähän ketjuun, kun asia on vienyt ihan liikaa aikaa minun ajatuksissani.
Tähän viestiin jäin kiinni uudella lukukerralla. Haluanko anopiltani anteeksipyyntöä? Totesin, että en. Hän ei edes tiedä, mitä se sana tarkoittaa. Eikä yhdellä sanalla voi kuitata sitä helvettiä, jonka hän totaalisella rajattomuudellaan aiheutti.
Eipä sillä, katumusta hän ei edes osoittanut, vaan tivasi syytä, miksi ei saa olla yhteydessä mun lapsiin, kun nyyhk sitä ja sääli nyt mua pliis. Jos ihan oikeasti anoppi ei ole näiden vuosien aikana tajunnut, että itse on käytöksellään välirikon aiheuttanut, niin jääköön sitten siihen käsitykseen.
Meillä on helluntailainen ihana anoppi ❤️
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helluntailainen ihana anoppi ❤️
Onnea. Avaa toki on ketju anoppiasi varten, hän on sen arvoinen. Tähän ketjuun viestisi ei oikein kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä anoppivihaa. Kuka jaksaa kirjoittaa tai lukea näitä kypsymättömien nuorten naisten elämänvaiheeseen liittyvää kipuilua, joka suuntautuu syyttömiin ihmisiin. Nämä aviomiesten äidit joutuvat elämään viimeiset elinvuotensa haukuttuina ja yksinäisinä tapaamatta omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rakkaimpia läheisiään. Heille asia on koko elämä, näille ikuisille haukkujille asia on kuitenkin ohimenevä ja vain osa elämää. No, sama tulevaisuus odottaa näitä haukkujaminiöitä, jotka suosivat vain omaa äitiänsä.
Ei tämä ole pelkkää anoppivihaa. Oma äitini oli vaikea luonne. Kommenteistaan päätellen halveksi minua, arvomaailmaani ja elämäntapaani. (Olen naimisissa, tavallinen perhe-elämä.) Joka kerran kun tavattiin niin sain jotain sontaa niskaani. Lopulta laitoin välit kokonaan poikki. Elämänlaatuni kohentui suunnattomasti. Näitä ihmisiä on sekä anopeissa että muissakin.
Kannattaa muistaa, jos itselläsi on poikalapsia, että niiden puolisot tulee kirjoittamaan susta ihan samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, jos itselläsi on poikalapsia, että niiden puolisot tulee kirjoittamaan susta ihan samalla tavalla.
Karmamummoko siellä?
Aloittaja voisi jättää anopin ns omaan arvoonsa ja keskittyä omiin tekemisiin. Anopin voi estää sähköisissä kanavissa eikä viesteihin ole mitään syytä vastata.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, jos itselläsi on poikalapsia, että niiden puolisot tulee kirjoittamaan susta ihan samalla tavalla.
Ei kaikki ihmiset ole sentään persoonallisuuahäiriöisiä ja tai narsisteja, vaikka anoppi olisikin.
Tuon ap:n saaman meilin sanoma on kauttaaltaan narsistinen. Paljaasti. Anoppi näkee aivan kaiken vain siitä perspektiivistä, mitä hän haluaa ja miten hän katsoo, että asioiden pitäisi olla. Hän näkee myös ap:n pelkkänä esteenä ajatuksilleen ja suunnitelmilleen. Ei myöskään kykene havaitsemaan itsessään pienintäkään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, jos itselläsi on poikalapsia, että niiden puolisot tulee kirjoittamaan susta ihan samalla tavalla.
Näin on. Samalla tavalla tuomitaan narsistiksi ja välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen kaltaisesta anopista kärsivät: onko kukaan keksinyt muuta ratkaisua kuin etäisyyden ottaminen?
Tuleeko yllätyksenä, että jos käyttäydyt huonosti ja ilkeästi, niin sinusta ei pidetä eikä seurassasi haluta olla?
Kyllä se mun anopille on ollut yllätys. Hän kun on hauska ja ihan vaan hyvää hyvyyttään käskyttää, kun tietää paremmin kuin muut, miten lapsia kasvatetaan, koti sisustetaan, minkälainen työura kenellekin on paras jne. Kun hänelle sanoo että on varsin tympeää kun hän puuttuu jopa siihen, minkälaista maitoa meillä on jääkaapissa, niin saa vastaukseksi tuhahduksen, että totuuden saa aina sanoa. Ensinnäkin, mikä totuus siihen maitoon liittyy? Ja toisekseen , kuka on niin harhainen, että kuvittelee oman mielipiteensä olevan totuus, ja vielä edellyttää muita ihmisiä elämään näiden totuuksien viitoittamalla tiellä.
Näitä riittää niin anopeissa kuin muissakin: tokaisevat jotakin ihan älytöntä/tökeröä ja perään huutavat että "Näin kaikki ajattelee, minä vaan uskallan sanoa sen totuuden ääneen!" Jokin on mennyt lapsuuden kehityksessä pieleen, projisoidaan omat ajatukset koko maailmaan eikä ymmärretä että itsellä ei ole absoluuttinen totuus hallussa, vaan jokainen itsen ulkopuolinen henkilö on oikea, elävä yksilö omine ajatuksineen ja totuuksineen.
Omassa anopissa oli vähän samaa vikaa kuin aloittajan anopissa, onneksi hiukan lievempänä. Eron jälkeen huokasin helpotuksesta tuonkin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, jos itselläsi on poikalapsia, että niiden puolisot tulee kirjoittamaan susta ihan samalla tavalla.
Näin on. Samalla tavalla tuomitaan narsistiksi ja välit poikki.
Olen tämän monessa anoppikeskustelussa sanonut, mutta sanon taas. Jos tulevaisuudessa kohtelen yhtä halveksien ja mitätöivästi lapsiani tai näiden puolisoja kuin anoppini minua, niin ihan syystä katkovat välit.
Toki pyrin käyttäytymään hyvin, että välien katkaisulle ei aikanaan ole tarvetta jälkipolven kanssa.
Tietysti on vaikutusta. Mutta onneksi narsistinen kuspäisyys ei ole ainakaan mun miehelle periytynyt.
Mut esiteltiin anopille vasta siinä vaiheessa, kun suhde oli jo hyvin vakiintunut. Eikä anoppi näyttänyt todellista luonnettaan ennen kuin mä aloin odottaa esikoistani. En ole ennustaja, mistä olisin voinut tietää?
Mun mies on hyvä ihminen. Pitäisikö häntä ratkaista yksinäisyydelle, koska sattui syntymään hirviön lapseksi?