Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anopin nyyhkyitsesääli-sähköposti
06.01.2022 |
Taustaa: anoppini on narsistinen jyrä, joka kohtelee kaikkia "läheisiään" palvelijoinaan ja kosto on kauhea ja välitön, jos joku ei tottele. Ilkeä, manipuloiva ja juoruileva noita-akka, johon ei voi luottaa. Olen jo vuosia vältellyt anoppiani, samoin mieheni. Sanomatta selvää, että lapsiamme hän ei tapaa. Hänestä olen kertonut myös esim näistä "liikaa lahjovista" mummuista kertovissa ketjuissa.
Tänään häneltä tuli itsesääliä tihkuva sähköposti. Kuinka hänen unelmansa ovat nyt rikki, kun anoppi ei saa lukea lapsille satuja, saa lapsia yökylään jne. Kuinka viettää yönsä valvoen, kun miettii miksi näin.
Jotenkin tekisi mieli kirjoittaa että koita nyt vähän muistella, miten hän on minua ja poikaansa kohdellut. Toisaalta, miksi nähdä vaivaa, kun tuossa lähettämässään viestissäkin on lykkäämässä syytä mun niskaan. Ja mikä takaa, ettei mun mahdollinen vastaus lähtisi kiertokirjeenä kaikille anopin tutuille?
Pohdinta-apua kaivataan!
Kommentit (121)
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Te ette ilmeisesti kukaan syö kunnon aamiaista. Silloin tulee helposti riitaiseksi.
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään riidellä appivanhempiemme kanssa. Ei koskaan. Ei ikinä.
Hyvä ehdotus ! Tästä se ratkaisu löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa. Koska jos vastaat, hän saa teiltä reaktion ja sitä hän hakeekin. Kyse ei ole siitä, että tuollaisen ihmisen kanssa pystyisi käymään normaalia, tasa-arvoista dialogia. Eli tuo sähköpostin sisältö ei ole se pääpointti, vaan se, että hän hakee teiltä huomiota ja reaktiota.
Mutta kannattaa kuitenkin miettiä jo etukäteen valmiiksi miten reagoi/vastaa, jos myöhemmin jossakin yhteydessä hän ottaa sen esille.
Valmistautuminen kannattaa siinä mielessä, ettei sitten ala selittelemään ex tempore jotakin, mistä anoppi saa vielä enemmän virtaa hommaansa.
Ehkä jotain "Ikävä, että koet asian noin" ja sitten vaan vaihtaa aihetta. Mitään peruteluja tai syitä en alkaisi kertoilemaan, koska se vaan lisäisi vettä myllyyn. Ja ennen kaikkea sanoisin tuon "ikävä, että..." -fraasinkin todella neutraalisti niin ettei hän todellakaan kuvittele, että se olisi empatian osoitus vaan todellakin vain mitään tunteita sisältävä kohteliaisuusfraasi.
Tätä tässä olen miettinyt samaa, mikä olisi tarpeeksi välinpitämätön vastaus olematta liian julma. Tilanne kuitenkin tulee jossain vaiheessa eteen varmasti.
Kyllä minä olen hänelle syyt kertonut, miksi en halua olla tekemisissä. Yksityiskohtaisesti ja esimerkein. Jos nämä on itsesäälin keskellä unohtuneet, niin syytön siihen minä olen. Joten, miksi vaivautua, kun toinen ei kuuntele? Tai jos kuuntelee, niin ei ymmärrä?
En halua loukata anoppiani. En vain halua olla missään tekemisissä.
Niin, aloituksesta unohtui, että anoppi kovasti kuulemma kärsii unettomuudesta tämän takia ja elämä on ankeaa.
Ei onneksi yhtään syyllistävää.
Vierailija kirjoitti:
Ja te uskotte heti kaikki ap:n suoltaman soopan?
Miksi meitä pitäisi kiinnostaa, onko ap:tä edes olemassa? Tää on keskustelupalsta, me keskustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä anoppivihaa. Kuka jaksaa kirjoittaa tai lukea näitä kypsymättömien nuorten naisten elämänvaiheeseen liittyvää kipuilua, joka suuntautuu syyttömiin ihmisiin. Nämä aviomiesten äidit joutuvat elämään viimeiset elinvuotensa haukuttuina ja yksinäisinä tapaamatta omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rakkaimpia läheisiään. Heille asia on koko elämä, näille ikuisille haukkujille asia on kuitenkin ohimenevä ja vain osa elämää. No, sama tulevaisuus odottaa näitä haukkujaminiöitä, jotka suosivat vain omaa äitiänsä.
Olisikin kypsymättömiä nuoria naisia mutta nämä mammat ovat taatusti itsekin kypsiä keksi-ikäisiä marmattajia, joille mikään ei kelpaa. Mutta onneksi on karma, löytävät itsensä vielä vihattuja anoppina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joutuuko kaikki jostain persoonallisuushäiriöstä kärsivät henkilöt sukunsa ulkopuolelle, hylätyiksi? Toivottavasti heillä on naapureita tai tuttavia jotka jaksavat joskus jutella ja pitävät heitä kuitenkin ihmisinä.
Yleensä heillä ei ole ketään muita kuin nuo sukulaisensa joihin sitten ripustautuvat.
T narsistin tytär
Vierailija kirjoitti:
Niin, aloituksesta unohtui, että anoppi kovasti kuulemma kärsii unettomuudesta tämän takia ja elämä on ankeaa.
Ei onneksi yhtään syyllistävää.
Ei varmasti saa unta kun on saanut narsistisen miniän, joka erottaa hänet lapsenlapsistaan ja pilaa välit omaan poikaansa. Voi raukkaa. Lapsettomuuden hyvä puoli on se, ettei ikinä saa miniää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä anoppivihaa. Kuka jaksaa kirjoittaa tai lukea näitä kypsymättömien nuorten naisten elämänvaiheeseen liittyvää kipuilua, joka suuntautuu syyttömiin ihmisiin. Nämä aviomiesten äidit joutuvat elämään viimeiset elinvuotensa haukuttuina ja yksinäisinä tapaamatta omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rakkaimpia läheisiään. Heille asia on koko elämä, näille ikuisille haukkujille asia on kuitenkin ohimenevä ja vain osa elämää. No, sama tulevaisuus odottaa näitä haukkujaminiöitä, jotka suosivat vain omaa äitiänsä.
Olisikin kypsymättömiä nuoria naisia mutta nämä mammat ovat taatusti itsekin kypsiä keksi-ikäisiä marmattajia, joille mikään ei kelpaa. Mutta onneksi on karma, löytävät itsensä vielä vihattuja anoppina.
Eivät löydä. Kas kun he ei ole persoonallisushäiriöisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aloituksesta unohtui, että anoppi kovasti kuulemma kärsii unettomuudesta tämän takia ja elämä on ankeaa.
Ei onneksi yhtään syyllistävää.
Ei varmasti saa unta kun on saanut narsistisen miniän, joka erottaa hänet lapsenlapsistaan ja pilaa välit omaan poikaansa. Voi raukkaa. Lapsettomuuden hyvä puoli on se, ettei ikinä saa miniää.
Anoppi sai monta, jälkeenpäin ajateltuna liiankin monta, mahdollisuutta olla elämässämme. Olen toki narsisti, kun en astu syrjään ja anna anopin määrätä kaapin paikkaa kotonani ja kasvattaa ja pukea mun lapsia, kun hän osaa kaiken niiiiiiin paljon paremmin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä anoppivihaa. Kuka jaksaa kirjoittaa tai lukea näitä kypsymättömien nuorten naisten elämänvaiheeseen liittyvää kipuilua, joka suuntautuu syyttömiin ihmisiin. Nämä aviomiesten äidit joutuvat elämään viimeiset elinvuotensa haukuttuina ja yksinäisinä tapaamatta omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rakkaimpia läheisiään. Heille asia on koko elämä, näille ikuisille haukkujille asia on kuitenkin ohimenevä ja vain osa elämää. No, sama tulevaisuus odottaa näitä haukkujaminiöitä, jotka suosivat vain omaa äitiänsä.
Olisikin kypsymättömiä nuoria naisia mutta nämä mammat ovat taatusti itsekin kypsiä keksi-ikäisiä marmattajia, joille mikään ei kelpaa. Mutta onneksi on karma, löytävät itsensä vielä vihattuja anoppina.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Jos mulla on kauhea anoppi, niin Karman lain mukaan mun miniä vihaa mua? No, jos kohtelen poikani perhettä kuten anoppi on kohdellut mua ja perhettäni, niin miniän (ja pojan) viha on ihan itse aiheutettu ja ansaittu.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, ettei ap muka voi keskustella asiasta poikansa kanssa.
Olisiko poika ehkä eri mieltä?
Mielestäni ns. viimeinen sana on kumminkin ap:n miehellä, hänen äidistään on kysymys.
Miniä on sukua vain avio/avoliiton kautta
What? Miniän on pakko sietää mitä vaan anopilta, jos mies niin vaatii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista kuulla myös tarinan toinen puoli. Oletko ollut unelmaminiä anopillesi?
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla myös tarinan toinen puoli. Oletko ollut unelmaminiä anopillesi?
Ei ap ole sanonut haluavansa unelma-anopin. Normaali käytös riittää.
Ja harvoin ne miniät anopin elämään ja kotiin tunkee tai puuttuu anopin elintapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen näissä anoppini-pitäisi-olla-lepositeissä-suljetulla kertomuksissa miten olette päätyneet noin hullujen akkojen poikien kanssa saman katon alle .
Väitättekö ettei noilla mammoilla ole ollut mitään vaikutusta poikiinsa ?
Älä vastaa tai reagoi anopin sähköpostin mitenkään. Onko miehesi tietoinen sähköpostista ja äitinsä kurjasta käytöksestä?
Jatkakaa anopin välttelyä. Onko sinulla appiukkoa ja onko appiukko samaa mieltä anopin kanssa? Suosittelen pitkää välimatkaa ja erittäin vähäistä yhteydenpitoa anoppilaan. Sanomattakin selvää on, että ette anna lapsianne hoitoon tai kylään anopille. Rajaton narsisti-anoppi on lastenhoitajana vaaraksi lapsen turvallisuudelle ja ikätasoiselle ja terveelle kasvulle ja kehitykselle.
Täysi hiljaisuus ja tarvittaessa välirikko on ainut, mikä auttaa luonnehäiriöiseen ja rajattomaan narsistiin. Mitä vähemmän on tekemisissä ja mitä kauempana appivanhemmista asuu, sitä helpompaa elämä on.
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Te ette ilmeisesti kukaan syö kunnon aamiaista. Silloin tulee helposti riitaiseksi.
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään riidellä appivanhempiemme kanssa. Ei koskaan. Ei ikinä.
Tästä löytyy ratkaisu. Kutsu anoppisi graham-puurolle. Hyvän aterian ääressä jutellessa väärinkäsitykset oikenevat kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla myös tarinan toinen puoli. Oletko ollut unelmaminiä anopillesi?
Anoppini vihasi minua jo ennen kuin oli minua tavannut. Tästä varmaan voi päätellä, että anopille pelkästään ajatus pojan pariutumisesta on ollut vastenmielinen. Ilmeisesti narsistinen mieli kuitenkin tajusi, että tiukka ote pojasta voi pettää, kun puolisoehdokas tulee kuvioihin.
Unelmaminiä narsistille lienee täysin tahdoton yksilö, joka on valmis orjailemaan narsistia ennakoiden narsistin tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Te ette ilmeisesti kukaan syö kunnon aamiaista. Silloin tulee helposti riitaiseksi.
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään riidellä appivanhempiemme kanssa. Ei koskaan. Ei ikinä.
Tästä löytyy ratkaisu. Kutsu anoppisi graham-puurolle. Hyvän aterian ääressä jutellessa väärinkäsitykset oikenevat kuin itsestään.
En. Ei hän ehdi edes kenkiä ottaa pois jaloista ennen kuin vanha tuttu solvauksien ja mitätöinnin ryöppy olisi niskassa. Ei narsisti muutu.
Pysäyttävä ketju ja kamalia tarinoita, mutta muistuttaisin ettei kaikki persoonallisuushäiriöiset ole niin kuin narsistit tai epävakaat tai antisosiaaliset. Riippuen vähän mitä luokittelua katsoo, on lähemmäs kymmenen muutakin persoonallisuushäiriötä, joista monesta on eniten haittaa häiriöiselle itselleen.
Alue: Aihe vapaa
Ei kun he ansaitsevat seurakseen muita veemäisiä sekopää persoonallisuushäiriöisiä. Leikkikööt keskenään niin me normaalit ihmiset leikimme keskenämme. Kenenkään normaalin ei tarvitse säälin vuoksi näitä pershäiriöisiä ymmärtää ja vähentää omaa hyvinvointiaan.