Anopin nyyhkyitsesääli-sähköposti

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo erittäin rasittavaa.

Kyllä tuo suoranainen helvetti. Mutta siitäkin voi selvitä.

Minä aikoinaan vastasin. Anoppi ei kyllä sähköposteja lähetellyt, vaan ihan perinteistä soittelua harrasti. Jos hänelle yritti puhua, selittää omaa kantaa tilanteeseen, puolustautua, tuli luuria korvaan raivokohtauksen saattelemana. Kerran tällaisen jälkeen suivaannuin niin paljon, että kirjoitin kirjeen (koska keskustelu oli täysin mahdotonta), ja se kirjehän lähti leviämään. Soitteli tutut ja sukulaiset läpi ja luki lähettämääni kirjettä todisteena siitä, kuinka törkeä ja hullu olen. Vahinko oli niin iso, että sitä on ollut mahdotonta korjata. Virheellinen leima otsassa olen kulkenut suvussa kohta kolmattakymmentä vuotta. Olen antanut olla. Ne jotka ovat halunneet tutustua minuun itse ja nähdä levitettyjen valheiden läpi, ovat sen tehneet, muilla ei väliä.

Et joo, ap, paina deleteä. Älä valitse tätä taistelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä se anoppi siis oikeesti teki sulle?

Aluksi anoppi oli etäinen, koin hänet heti hankalaksi. Mutta kun nähtiin harvoin, en kuormittunut. Kun aloin odottaa esikoistani, niin anoppia alkoi kovasti kiinnostaa.

Anoppi on ehdotellut, että mun pitäisi erota hänen pojastaan, kun se mieheni "morsian" lukioajoilta olisi niin paljon parempi. On opiskellut papiksi, aatelkaas kuinka hienoa. Mieheni mukaan hän ei ole ikinä tuon tytön kanssa edes seurustellut, kuuluivat kyllä samaan porukkaan.

Olin asunut yli kymmenen vuotta pois lapsuuden kodista kun tapasin mieheni, mutta silti anoppi puuttui esim pyykin pesuun, meidän kodin sisustukseen, ja kun hänen ehdotuksia ei toteutettu, niin siinä sähisi kuin kissa ja kun silti ei saanut tahtoaan läpi, piti useampia itkupotkuraivareita, kun "häntä ei arvosteta". Mitään uutta ei oltais saatu ostaa, vaan hänen kätköistään olisi pitänyt joku bingovoittona vuonna 1985 vedenkeitin hakea eikä ostaa uutta. Itselleen kyllä osti uutta, mutta meille olisi pitänyt kelvata vanha.

Lapsille ei olla osattu antaa kunnollisia nimiä, ja heillä on ollut aina vääränlaiset vaatteet. Kaikkea turhaa ostettiin lapsille, kuten turvaistuin autoon.

Anopistani olen kertonutkin, hän on juuri näitä jotka haalii ties mitä ihan hyödytöntä tavaraa ja olettaa, että me säilötään niitä ikuisesti.

Mieheni isyyttä hän mitätöi jatkuvasti. Osaako muka "Ilkka" vaihtaa vaipan? Miten Ilkka on pärjännyt lasten kanssa, kun mä olin työmatkalla? Anopille olisi pitänyt kertoa, että olisi tullut pelastamaan pulasta! Paitsi ettämu mies ja lapseni eivät olleet pulassa.

Anoppini on saanut mahdollisuuksia, esim saanut hoitaa lapsia. Miten onnistui? No, anoppi oli yleensä toisessa huoneessa juoruamassa puhelimeen, kun ei jaksanut niitä lapsia. Jos lapsi oli kakannut, sitä itseensä sai liotella hetken ennen kuin sai pepun puhtaaksi, kun anoppi ei ollut viitsinyt vaihtaa vaippaa. Syötti lapsille esim ruisleipää, vaikka hänelle oli miljoona kertaa sanottu, että lapsen vatsa ei kestä mitään viljatuotteita. Anoppi vaan naama ylväässä virneessä kertoi, että olen keksinyt allergian, ja oi kuinka "Veeti" tykkäsi leivästä. No, parin tunnin päästä mulla oli pää punaisena vatsakivuisssaan huutava ja ripuloiva lapsi mutta pääsipäs anoppi näyttämään miniälle, että HÄN oli taas oikeassa, eihän hänen suvussaan ole allergioita.

Tässä vain murto-osa, mutta tuskin kukaan tässä enempää jaksaa lukea mun vuodatusta. Paitsi joo, anoppi piti oikeutenaan tulla meille kylään ihan koska vaan. Kerrankin tuli, kun lapset oli ollut jo hetken nukkumassa yöunia. Silti heidät olisi pitänyt herättää, kun mummulla on niin ikävä. Oli nähnyt heidät saman päivän aamuna viimeksi.

A-pu-a. 😱 Minäkö tämän kirjoitin?!? Tai anopillani on kaksoisolento.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja te uskotte heti kaikki ap:n suoltaman soopan?

Millä perusteella aloitus on soopaa?

Millä perusteella se on totta?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Minä aikoinaan vastasin. Anoppi ei kyllä sähköposteja lähetellyt, vaan ihan perinteistä soittelua harrasti. Jos hänelle yritti puhua, selittää omaa kantaa tilanteeseen, puolustautua, tuli luuria korvaan raivokohtauksen saattelemana. Kerran tällaisen jälkeen suivaannuin niin paljon, että kirjoitin kirjeen (koska keskustelu oli täysin mahdotonta), ja se kirjehän lähti leviämään. Soitteli tutut ja sukulaiset läpi ja luki lähettämääni kirjettä todisteena siitä, kuinka törkeä ja hullu olen. Vahinko oli niin iso, että sitä on ollut mahdotonta korjata. Virheellinen leima otsassa olen kulkenut suvussa kohta kolmattakymmentä vuotta. Olen antanut olla. Ne jotka ovat halunneet tutustua minuun itse ja nähdä levitettyjen valheiden läpi, ovat sen tehneet, muilla ei väliä.

Et joo, ap, paina deleteä. Älä valitse tätä taistelua.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Juurikin noin kuvittelen käyvän, jos vastaan jotain muuta kuin ylitsevuotavan anteeksipyynnön väärinymmärryksestä ja kutsun anopin meille juhannukseen asti kylään, että saadaan korvattua "menetettyä aikaa", joka tietysti on mun syytä.

Pari sivua sitten joku viisas kehotti varautumaan vastaamaan anopille, kun hän jossain vaiheessa tulee vastaan. Nyt vahvimpana ehdokkaana on "itse olet myrkkysi keittänyt". Mielestäni en ole velvollinen tarkempaan selitykseen. Jos hän aidosti ei tajua mikä meni pieleen silloin aikoinaan (asiasta oli monta keskustelua), niin miten hän ymmärtäisi syitä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja te uskotte heti kaikki ap:n suoltaman soopan?

Millä perusteella aloitus on soopaa?

Millä perusteella se on totta?

Ohis

Koska se tapahtui minulle.

Itse en deletoisi mitään anopin viestejä, vaan säilyttäisin siltä varalta että joskus myöhemmin tarvitsee todistusaineisoa. Vastaamatta kyllä jättäisin, se on selvää.

Anoppiin kylmänviileä ja välinpitämätön suhtautuminen, mitä enemmän raivoaa tai uhriutuu, niin sitä välinpitämättömämmin häntä kohtelisin. Mitään näkyvää tunneteaktiota ei kannata antaa, vaikka kuinka sisällä kiehuisi, sehän vain tarkoittaa, että välität jollain tavalla.

Jos ulisee kasvotusten, niin sitten voi tyynesti sanoa etukäteen harjoittelemansa lauseet ja sen jälkeen olla kuin ei huomaisi koko ihmisen olemassaoloa.

Kaikenlainen yhteydenpidon vähentäminen luonnollisesti parantaa elämänlaatua huomattavasti.

Minä kyllä kertoisin kaiken miehelle, en todellakaan yksin nielisi jotain anopin loukkauksia. Minä myös ehdottomasti haluaisin tietää jos äitini käyttäytyisi huonosti puolisoani kohtaan, riippumatta siitä miten ikävältä se minusta tuntuisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en deletoisi mitään anopin viestejä, vaan säilyttäisin siltä varalta että joskus myöhemmin tarvitsee todistusaineisoa. Vastaamatta kyllä jättäisin, se on selvää.

Anoppiin kylmänviileä ja välinpitämätön suhtautuminen, mitä enemmän raivoaa tai uhriutuu, niin sitä välinpitämättömämmin häntä kohtelisin. Mitään näkyvää tunneteaktiota ei kannata antaa, vaikka kuinka sisällä kiehuisi, sehän vain tarkoittaa, että välität jollain tavalla.

Jos ulisee kasvotusten, niin sitten voi tyynesti sanoa etukäteen harjoittelemansa lauseet ja sen jälkeen olla kuin ei huomaisi koko ihmisen olemassaoloa.

Kaikenlainen yhteydenpidon vähentäminen luonnollisesti parantaa elämänlaatua huomattavasti.

Minä kyllä kertoisin kaiken miehelle, en todellakaan yksin nielisi jotain anopin loukkauksia. Minä myös ehdottomasti haluaisin tietää jos äitini käyttäytyisi huonosti puolisoani kohtaan, riippumatta siitä miten ikävältä se minusta tuntuisi.

Ihan totta, en minäkään kirjaimellisesti deletoisi, tuossa yllä lähinnä tarkoitin kuvainnollisesti. Mutta hyvä tarkennus tämä: viestit talteen ja mutta ei vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä se anoppi siis oikeesti teki sulle?

Aluksi anoppi oli etäinen, koin hänet heti hankalaksi. Mutta kun nähtiin harvoin, en kuormittunut. Kun aloin odottaa esikoistani, niin anoppia alkoi kovasti kiinnostaa.

Anoppi on ehdotellut, että mun pitäisi erota hänen pojastaan, kun se mieheni "morsian" lukioajoilta olisi niin paljon parempi. On opiskellut papiksi, aatelkaas kuinka hienoa. Mieheni mukaan hän ei ole ikinä tuon tytön kanssa edes seurustellut, kuuluivat kyllä samaan porukkaan.

Olin asunut yli kymmenen vuotta pois lapsuuden kodista kun tapasin mieheni, mutta silti anoppi puuttui esim pyykin pesuun, meidän kodin sisustukseen, ja kun hänen ehdotuksia ei toteutettu, niin siinä sähisi kuin kissa ja kun silti ei saanut tahtoaan läpi, piti useampia itkupotkuraivareita, kun "häntä ei arvosteta". Mitään uutta ei oltais saatu ostaa, vaan hänen kätköistään olisi pitänyt joku bingovoittona vuonna 1985 vedenkeitin hakea eikä ostaa uutta. Itselleen kyllä osti uutta, mutta meille olisi pitänyt kelvata vanha.

Lapsille ei olla osattu antaa kunnollisia nimiä, ja heillä on ollut aina vääränlaiset vaatteet. Kaikkea turhaa ostettiin lapsille, kuten turvaistuin autoon.

Anopistani olen kertonutkin, hän on juuri näitä jotka haalii ties mitä ihan hyödytöntä tavaraa ja olettaa, että me säilötään niitä ikuisesti.

Mieheni isyyttä hän mitätöi jatkuvasti. Osaako muka "Ilkka" vaihtaa vaipan? Miten Ilkka on pärjännyt lasten kanssa, kun mä olin työmatkalla? Anopille olisi pitänyt kertoa, että olisi tullut pelastamaan pulasta! Paitsi ettämu mies ja lapseni eivät olleet pulassa.

Anoppini on saanut mahdollisuuksia, esim saanut hoitaa lapsia. Miten onnistui? No, anoppi oli yleensä toisessa huoneessa juoruamassa puhelimeen, kun ei jaksanut niitä lapsia. Jos lapsi oli kakannut, sitä itseensä sai liotella hetken ennen kuin sai pepun puhtaaksi, kun anoppi ei ollut viitsinyt vaihtaa vaippaa. Syötti lapsille esim ruisleipää, vaikka hänelle oli miljoona kertaa sanottu, että lapsen vatsa ei kestä mitään viljatuotteita. Anoppi vaan naama ylväässä virneessä kertoi, että olen keksinyt allergian, ja oi kuinka "Veeti" tykkäsi leivästä. No, parin tunnin päästä mulla oli pää punaisena vatsakivuisssaan huutava ja ripuloiva lapsi mutta pääsipäs anoppi näyttämään miniälle, että HÄN oli taas oikeassa, eihän hänen suvussaan ole allergioita.

Tässä vain murto-osa, mutta tuskin kukaan tässä enempää jaksaa lukea mun vuodatusta. Paitsi joo, anoppi piti oikeutenaan tulla meille kylään ihan koska vaan. Kerrankin tuli, kun lapset oli ollut jo hetken nukkumassa yöunia. Silti heidät olisi pitänyt herättää, kun mummulla on niin ikävä. Oli nähnyt heidät saman päivän aamuna viimeksi.

A-pu-a. 😱 Minäkö tämän kirjoitin?!? Tai anopillani on kaksoisolento.

Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti olette löytäneet teille toimivan ratkaisun tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse en deletoisi mitään anopin viestejä, vaan säilyttäisin siltä varalta että joskus myöhemmin tarvitsee todistusaineisoa. Vastaamatta kyllä jättäisin, se on selvää.

Anoppiin kylmänviileä ja välinpitämätön suhtautuminen, mitä enemmän raivoaa tai uhriutuu, niin sitä välinpitämättömämmin häntä kohtelisin. Mitään näkyvää tunneteaktiota ei kannata antaa, vaikka kuinka sisällä kiehuisi, sehän vain tarkoittaa, että välität jollain tavalla.

Jos ulisee kasvotusten, niin sitten voi tyynesti sanoa etukäteen harjoittelemansa lauseet ja sen jälkeen olla kuin ei huomaisi koko ihmisen olemassaoloa.

Kaikenlainen yhteydenpidon vähentäminen luonnollisesti parantaa elämänlaatua huomattavasti.

Minä kyllä kertoisin kaiken miehelle, en todellakaan yksin nielisi jotain anopin loukkauksia. Minä myös ehdottomasti haluaisin tietää jos äitini käyttäytyisi huonosti puolisoani kohtaan, riippumatta siitä miten ikävältä se minusta tuntuisi.

Mäkin haluaisin tietää, jos mun vanhemmat

kohtelisi mun miestä huonosti. Mutta tämä asia on niin hiton vaikea miehelleni. Jos tuo säälin kerjääminen ja syyllistäminen jatkuu, sitten on kai pakko ottaa asia puheeksi.

Sekin muuten on mielenkiintoista, miksi anoppi painostaa mua siitä, ettei mun lapset käy ikinä. Miksi hän ei puhu pojalleen asiasta? En mä ole ikinä kieltänyt miestäni käymästä lasten kanssa äitinsä luona. Hän vaan ei halua, koska lasteni mummulassa odottaa pitkä lista tehtäviä ja moitteita, miksi tehtävät eivät ole jo tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä anoppivihaa. Kuka jaksaa kirjoittaa tai lukea näitä kypsymättömien nuorten naisten elämänvaiheeseen liittyvää kipuilua, joka suuntautuu syyttömiin ihmisiin. Nämä  aviomiesten äidit joutuvat elämään viimeiset elinvuotensa haukuttuina ja yksinäisinä tapaamatta omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rakkaimpia läheisiään. Heille asia on koko elämä, näille ikuisille haukkujille asia on kuitenkin ohimenevä ja vain osa elämää. No, sama tulevaisuus odottaa näitä haukkujaminiöitä, jotka suosivat vain omaa äitiänsä.

Olisikin kypsymättömiä nuoria naisia mutta nämä mammat ovat taatusti itsekin kypsiä keksi-ikäisiä marmattajia, joille mikään ei kelpaa. Mutta onneksi on karma, löytävät itsensä vielä vihattuja anoppina.

En ymmärrä tätä logiikkaa. Jos mulla on kauhea anoppi, niin Karman lain mukaan mun miniä vihaa mua? No, jos kohtelen poikani perhettä kuten anoppi on kohdellut mua ja perhettäni, niin miniän (ja pojan) viha on ihan itse aiheutettu ja ansaittu.

Voihan sulle käydä vielä niin ikävästikin, että vaikka itse oletkin täydellinen tuleva anoppi, niin miniä omaa narsistisia piirteitä. Persoonallishäiriöisiä riittää myös tulevaisuudessa. Voi olla ihana vaimo mahdolliselle pojallesi, mutta sinua ei jostain syystä sulata. Mitään ei voi varmasti sanoa mitä elämä tuo tullessaan.

Se on varmaa että jos ihmisellä itsereflektio toimii niin kohtalo ei tule olemaan sama kuin narsistilla.

Aloituksen kaltaisesta anopista kärsivät: onko kukaan keksinyt muuta ratkaisua kuin etäisyyden ottaminen?

Ota pillustasi kuva ja lähetä se vastaukseksi.

Lyhyesti: lapset eivät ole sitä varten, että anoppi saa toteuttaa unelmiaan.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: lapset eivät ole sitä varten, että anoppi saa toteuttaa unelmiaan.

No siis juuri tämä. Lapsi ei terapialelu. Jos anopilta on nyt oman huonon käytöksen takia mennyt sivu suun suhde lapsenlapsiin, niin sitten pitää keksiä elämään muuta sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä anoppivihaa. Kuka jaksaa kirjoittaa tai lukea näitä kypsymättömien nuorten naisten elämänvaiheeseen liittyvää kipuilua, joka suuntautuu syyttömiin ihmisiin. Nämä  aviomiesten äidit joutuvat elämään viimeiset elinvuotensa haukuttuina ja yksinäisinä tapaamatta omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rakkaimpia läheisiään. Heille asia on koko elämä, näille ikuisille haukkujille asia on kuitenkin ohimenevä ja vain osa elämää. No, sama tulevaisuus odottaa näitä haukkujaminiöitä, jotka suosivat vain omaa äitiänsä.

Ex-mieheni sisaruksineen varmaan lähettää äitinsä, siis oman äitinsä, elelemään viimeiset 40+ viimeistä elinvuottaan kanssasi. Mikäpä pahan tappaisi, kun H*lvetin herrakaan ei halua heitä riesakseen liian aikaisin. Onneksi sinä olet valmis alkamaan näiden syyttömien uudeksi rakkaaksi lähimmäiseksi. Kerro mihin nämä kypsymättömien nuorten naisten ja miestenkin haukkumat äidit ja anopit voidaan ohjata!

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen kaltaisesta anopista kärsivät: onko kukaan keksinyt muuta ratkaisua kuin etäisyyden ottaminen?

Tuleeko yllätyksenä, että jos käyttäydyt huonosti ja ilkeästi, niin sinusta ei pidetä eikä seurassasi haluta olla?

Vierailija kirjoitti:

Ota pillustasi kuva ja lähetä se vastaukseksi.

Sama kuin ojentaisi ladatun revolverin murhanhimoiselle roistolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä anoppivihaa. Kuka jaksaa kirjoittaa tai lukea näitä kypsymättömien nuorten naisten elämänvaiheeseen liittyvää kipuilua, joka suuntautuu syyttömiin ihmisiin. Nämä  aviomiesten äidit joutuvat elämään viimeiset elinvuotensa haukuttuina ja yksinäisinä tapaamatta omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rakkaimpia läheisiään. Heille asia on koko elämä, näille ikuisille haukkujille asia on kuitenkin ohimenevä ja vain osa elämää. No, sama tulevaisuus odottaa näitä haukkujaminiöitä, jotka suosivat vain omaa äitiänsä.

Olisikin kypsymättömiä nuoria naisia mutta nämä mammat ovat taatusti itsekin kypsiä keksi-ikäisiä marmattajia, joille mikään ei kelpaa. Mutta onneksi on karma, löytävät itsensä vielä vihattuja anoppina.

Anoppi sai kokea karman lain. Alzheimer iski ja asuu nyt kammoamassaan laitoksessa. Korona on hyvä syy jättää käymättä siellä, tosin eipä poikansa sinne halua.

Eiks sulla ole nytkään sitten hyvä olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen kaltaisesta anopista kärsivät: onko kukaan keksinyt muuta ratkaisua kuin etäisyyden ottaminen?

Tuleeko yllätyksenä, että jos käyttäydyt huonosti ja ilkeästi, niin sinusta ei pidetä eikä seurassasi haluta olla?

Kyllä se mun anopille on ollut yllätys. Hän kun on hauska ja ihan vaan hyvää hyvyyttään käskyttää, kun tietää paremmin kuin muut, miten lapsia kasvatetaan, koti sisustetaan, minkälainen työura kenellekin on paras jne. Kun hänelle sanoo että on varsin tympeää kun hän puuttuu jopa siihen, minkälaista maitoa meillä on jääkaapissa, niin saa vastaukseksi tuhahduksen, että totuuden saa aina sanoa. Ensinnäkin, mikä totuus siihen maitoon liittyy? Ja toisekseen , kuka on niin harhainen, että kuvittelee oman mielipiteensä olevan totuus, ja vielä edellyttää muita ihmisiä elämään näiden totuuksien viitoittamalla tiellä.