Juttelitko koulussa yksinäisille ja kiusatuille?

Juttelin, koska se oli mun ainoa kaveri. Mut ei hän yksinäinen ollut, mutta häntä kiusattiin pienen fyysisen vamman vuoksi.

Kyllä. Yksi tyttö istui aina yksin koulun pihalla, niin menin kaverini kanssa juttelemaan. Saatiin uusi kaveri porukkaan:) Tyttö oli ns. nörtti, ja vissiin siksi kiusattiin jonkin verran.

Kyllä. Itselleni peilin kautta :'(

En, koska olin ujo.

Juttelin. Ei ollut itseltä pois millään tavalla.

Kyllä, varsinkin pojille. Yhdestä Petristä tulikin todella hyvä kaveri, hänellä ei ollut ystäviä koulussa. Oli hiljainen, kiltti ja poikkeuksellisen älykäs. Meitä molempia sitten kiusattiin kummallisesta ystävyydestä, mutta kahdestaan olimme vahvoja. Itselläni oli kyllä kavereita, kuuluin 4 hikarin joukkoon. Me olimme kaveruksia tietysti myös, 2poikaa ja 2 tyttöä. -miksikö? Inhimillisyydestä ja ihmisyydestä, en halunnut kenenkään olevan murheissaan ja yksin. Sitäpaitsi pidin heistä.

Kyllä! Juttelin ja pyysin mukaan -- oli kyseessä keskustelu, ryhmätyö, bileet tai miten vain. 

Koska itse olin se suosittu, kaunis ja rikkaan perheen tyttö, niin sitä suuremmalla syyllä. Otin aina huomioon sellaiset, jotka olivat vaarassa jäädä syrjään. 

Ja eiku alapeukuttamaan heti tätä. Eihän tällaista ihmistä voi olla olemassa... Mutta olen!

Juttelin ja riitelin välillä vuoron perään. Ylemmillä luokilla aloin tajuta ettei hänelle varmaan kannata mitään aukoa, ja aloin sitten jutella vain positiivisesti. Ilmeisesti ei ottanut traumoja, koska oli kaveria minun kanssa kuitenkin enemmän kuin muiden kanssa ja kuskasi minua autolla kotiin kun sai ajokortin.

En, olin itse se yksinäinen ja kiusattu. Tämä ei tosin millään tavalla saanut mua hakeutumaan toisten mahdollisesti samanlaisten seuraan.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:39"]

Kyllä! Juttelin ja pyysin mukaan -- oli kyseessä keskustelu, ryhmätyö, bileet tai miten vain. 

Koska itse olin se suosittu, kaunis ja rikkaan perheen tyttö, niin sitä suuremmalla syyllä. Otin aina huomioon sellaiset, jotka olivat vaarassa jäädä syrjään. 

Ja eiku alapeukuttamaan heti tätä. Eihän tällaista ihmistä voi olla olemassa... Mutta olen!

[/quote]

Uskon, että olet olemassa. Luokallani oli tällainen myös Ehkä olitkin juuri hän. Olisi voinut pyörittää vaikka mitä naruja ja kaikki kuolasivat perään. Mutta oli aina ystävällinen kaikkia kohtaan ja osoitti huomiota kaikille tasapuolisesti. 

Ihana tyyppi, olen vakoillut facesta, miten on mennyt ja hyvin on mennyt. 

Meidän luokalla näytti kaikilla olevan ainakin yksi kaveri välitunneilla eli ei ollut yksinäisiä. Paras ystäväni oli koulukiusattu, mutta mulle selvisi tuo asia vasta vuosia myöhemmin. Luokan kovisjengi ei pyytänyt meitä kavereikseen, mutta mä en kokenut tuota kiusaamisena, koska en siihen jengiin olisi edes halunnut, mutta ystäväni olisi halunnut. 

En. Olin yksinäinen ja kiusattu enkä puhunut kenellekään. En puhu vieläkään jos ei joku ensin aloita.

Surullista silti,että ainakin omina koulu aikoinani ryhmäpaine oli niin valtava, ettei siinä ihan helposti
lähdetty juttelemaan syrjitylle tai oli sitä kohta itsekkin. Yritin kumarrella joka suuntaan tasapuolisesti

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:39"]

Kyllä! Juttelin ja pyysin mukaan -- oli kyseessä keskustelu, ryhmätyö, bileet tai miten vain. 

Koska itse olin se suosittu, kaunis ja rikkaan perheen tyttö, niin sitä suuremmalla syyllä. Otin aina huomioon sellaiset, jotka olivat vaarassa jäädä syrjään. 

Ja eiku alapeukuttamaan heti tätä. Eihän tällaista ihmistä voi olla olemassa... Mutta olen!

[/quote]

Mä olisin inhonnut sua. Olin yksin koska halusin olla yksin. En kuulunut mihinkään joukkoon.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:39"]

Kyllä! Juttelin ja pyysin mukaan -- oli kyseessä keskustelu, ryhmätyö, bileet tai miten vain. 

Koska itse olin se suosittu, kaunis ja rikkaan perheen tyttö, niin sitä suuremmalla syyllä. Otin aina huomioon sellaiset, jotka olivat vaarassa jäädä syrjään. 

Ja eiku alapeukuttamaan heti tätä. Eihän tällaista ihmistä voi olla olemassa... Mutta olen!

[/quote]

Uskon, että olet olemassa. Luokallani oli tällainen myös Ehkä olitkin juuri hän. Olisi voinut pyörittää vaikka mitä naruja ja kaikki kuolasivat perään. Mutta oli aina ystävällinen kaikkia kohtaan ja osoitti huomiota kaikille tasapuolisesti. 

Ihana tyyppi, olen vakoillut facesta, miten on mennyt ja hyvin on mennyt. 

[/quote]

Meillä myös oli tuon tyyppisiä. Eräs heistä on muuten nykyisin demareiden kansanedustaja :) 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:39"]

Kyllä! Juttelin ja pyysin mukaan -- oli kyseessä keskustelu, ryhmätyö, bileet tai miten vain. 

Koska itse olin se suosittu, kaunis ja rikkaan perheen tyttö, niin sitä suuremmalla syyllä. Otin aina huomioon sellaiset, jotka olivat vaarassa jäädä syrjään. 

Ja eiku alapeukuttamaan heti tätä. Eihän tällaista ihmistä voi olla olemassa... Mutta olen!

[/quote]

Uskon, että olet olemassa. Luokallani oli tällainen myös Ehkä olitkin juuri hän. Olisi voinut pyörittää vaikka mitä naruja ja kaikki kuolasivat perään. Mutta oli aina ystävällinen kaikkia kohtaan ja osoitti huomiota kaikille tasapuolisesti. 

Ihana tyyppi, olen vakoillut facesta, miten on mennyt ja hyvin on mennyt. 

[/quote]

Toivottavasti meitä on paljon ja en siis välttämättä ole sama!

Ei koskaan ole kiinnostanut jonkun mollaaminen millään tasolla. Minua on kiinnostanut ihmisten läheisyys ja keinot, miten siihen päädytään. Jo alle kouluikäisenä tajusin, että tukemalla toista ystävällisyydellä voi itsekin saada hyvää. 

Nyt sitten tätä voi pitää tietysti itsekkäänä näkökulmana. Mutta näin sen itse kuusivuotiaana muotoilin. Jos haluan itselleni jotain hyvää, pitää minun olla hyvä muille. 

Onhan se hioutunut matkan varrella altruismin suuntaan. Mutta hyvä lähtökohta kuitenkin. 

Kyllä, kaikesta huolimatta kiusatut oli normaaleja fiksuja ihmisiä, kiusaajat asennevammaisia kusipäisiä.

Juttelin ainakin yäasteella. Meidän luokalla oli kaksi, joita syrjittiin (tyttö ja poika) ja yksi, jota sanallisesti pilkattiin ns. huumorimielessä (poika).

Nuo syrjityt olivat kieltämättä omalaatuisia, mutta jotain jutunjuurta löytyi aina ja minä olen sellainen kaikkien kaveri, että en kertakaikkiaan osannut ignoonarata ketään. Tuon syrjityn pojan kanssa tuli käytyä myöhemmin reissussakin, vaikkemme sydänystäviä olleetkaan.

Toinen poika oli tosi kiva tyyppi ja hän oli vahvaluonteinen. Pilkanteko ei häntä onneksi murtanut, vaan hän sai lopulta kiusaajat puolelleen. Lukiossa hänestä tuli jopa kaveriporukan johtohahmo ja varsinkin tytöt oli sulaa vahaa, kun tämä poika komistui vuosien myötä.

Tyttö taas oli itsekin jotenkin syrjäänvetäytyvä ja piikikäs, joten se teki ystävystymisen hankalaksi. Välitunnilla kuitenkin juttelin ja samassa ruokapöydässä söin. Itse olin surkea liikunnassa ja se yhdisti meitä. Lusmuiltiin kaksin :)

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:39"]

Kyllä! Juttelin ja pyysin mukaan -- oli kyseessä keskustelu, ryhmätyö, bileet tai miten vain. 

Koska itse olin se suosittu, kaunis ja rikkaan perheen tyttö, niin sitä suuremmalla syyllä. Otin aina huomioon sellaiset, jotka olivat vaarassa jäädä syrjään. 

Ja eiku alapeukuttamaan heti tätä. Eihän tällaista ihmistä voi olla olemassa... Mutta olen!

[/quote]

Mä olisin inhonnut sua. Olin yksin koska halusin olla yksin. En kuulunut mihinkään joukkoon.

[/quote]

Vaistosin kyllä, milloin ihminen haluaa olla rauhassa. En mitenkään tyrkyttänyt itseäni. Annoin vain mahdollisuuden olla mukana. Hyvinkin pienin elkein välitin välittämiseni, jos olin epävarman toisen intresseistä. 

Joskus olin räväkämpi, kun huomasin, että varmasti haluaa tulla mukaan, muttei vain oikein pääse ilman vetoapua. 

Et ehkä inhoisi minua, jos olisit ollut tilanteissa. Älä nyt noin sano. Juuri perusasia on, ettei inhoa ketään, jos haluaa olla miellyttävä ihminen. 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:51"]

Meidän luokalla näytti kaikilla olevan ainakin yksi kaveri välitunneilla eli ei ollut yksinäisiä. Paras ystäväni oli koulukiusattu, mutta mulle selvisi tuo asia vasta vuosia myöhemmin. Luokan kovisjengi ei pyytänyt meitä kavereikseen, mutta mä en kokenut tuota kiusaamisena, koska en siihen jengiin olisi edes halunnut, mutta ystäväni olisi halunnut. 

[/quote]

Miten tuo on "kiusaamista", että ei pyydä kaveriksi? Pitääkö kaikki maailman ihmiset pyytää kaveriksi? Ja miksi joku haluaa mukaan porukkaan, joka ei selvästikään ole hänestä kiinnostunut?