Juttelitko koulussa yksinäisille ja kiusatuille?

up

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:39"]

Kyllä! Juttelin ja pyysin mukaan -- oli kyseessä keskustelu, ryhmätyö, bileet tai miten vain. 

Koska itse olin se suosittu, kaunis ja rikkaan perheen tyttö, niin sitä suuremmalla syyllä. Otin aina huomioon sellaiset, jotka olivat vaarassa jäädä syrjään. 

Ja eiku alapeukuttamaan heti tätä. Eihän tällaista ihmistä voi olla olemassa... Mutta olen!

[/quote]

Mä olisin inhonnut sua. Olin yksin koska halusin olla yksin. En kuulunut mihinkään joukkoon.

[/quote]

Vaistosin kyllä, milloin ihminen haluaa olla rauhassa. En mitenkään tyrkyttänyt itseäni. Annoin vain mahdollisuuden olla mukana. Hyvinkin pienin elkein välitin välittämiseni, jos olin epävarman toisen intresseistä. 

Joskus olin räväkämpi, kun huomasin, että varmasti haluaa tulla mukaan, muttei vain oikein pääse ilman vetoapua. 

Et ehkä inhoisi minua, jos olisit ollut tilanteissa. Älä nyt noin sano. Juuri perusasia on, ettei inhoa ketään, jos haluaa olla miellyttävä ihminen. 

[/quote]

En halunnut kenenkään pitävän minusta koska silloin en olisi saanut olla yksin.

Juttelin tai ainakin yritin, mutta se ei onnistunut, koska syrjäänvetäytyvä tyyppi oli kuoressaan niin tiukasti ja suhtautui lähestymiseeni epäluuloisesti. Miksikö menin juttelemaan? Mielestäni se oli oikein, koska kotona oli opetettu, että kaikki tulee ottaa huomioon. Ikävä kyllä annoin sitten olla, koska sain vaikutelman, että tyyppi ei halunnut seuraa ja koki minut tungettelevana.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:39"]

Kyllä! Juttelin ja pyysin mukaan -- oli kyseessä keskustelu, ryhmätyö, bileet tai miten vain. 

Koska itse olin se suosittu, kaunis ja rikkaan perheen tyttö, niin sitä suuremmalla syyllä. Otin aina huomioon sellaiset, jotka olivat vaarassa jäädä syrjään. 

Ja eiku alapeukuttamaan heti tätä. Eihän tällaista ihmistä voi olla olemassa... Mutta olen!

[/quote]

Uskon, että olet olemassa. Luokallani oli tällainen myös Ehkä olitkin juuri hän. Olisi voinut pyörittää vaikka mitä naruja ja kaikki kuolasivat perään. Mutta oli aina ystävällinen kaikkia kohtaan ja osoitti huomiota kaikille tasapuolisesti. 

Ihana tyyppi, olen vakoillut facesta, miten on mennyt ja hyvin on mennyt. 

[/quote]

Meillä myös oli tuon tyyppisiä. Eräs heistä on muuten nykyisin demareiden kansanedustaja :) 

[/quote]

Tamperelainen?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:51"]

Meidän luokalla näytti kaikilla olevan ainakin yksi kaveri välitunneilla eli ei ollut yksinäisiä. Paras ystäväni oli koulukiusattu, mutta mulle selvisi tuo asia vasta vuosia myöhemmin. Luokan kovisjengi ei pyytänyt meitä kavereikseen, mutta mä en kokenut tuota kiusaamisena, koska en siihen jengiin olisi edes halunnut, mutta ystäväni olisi halunnut. 

[/quote]

Miten tuo on "kiusaamista", että ei pyydä kaveriksi? Pitääkö kaikki maailman ihmiset pyytää kaveriksi? Ja miksi joku haluaa mukaan porukkaan, joka ei selvästikään ole hänestä kiinnostunut?

[/quote]

No sepä se. Kaverini oli kokenut, että häntä syrjitään, kun ei oteta mukaan porukkaan, vaikka hän olisi siihen halunnut. Kertoi mulle vasta vuosia myöhemmin. Eikä tuntunut minusta mukavalta tajuta, että olinkin ollut hänelle vain "kun en muillekaan kelpaa" -kaveri. 

Joo jos tulivat itse ensin juttelemaan, mutta en muuten.

Kyllä ja aina. Olin usean kiusatun ja syrjityn ainut ihminen joka tervehti, hymyili ja jutteli heille. Ihan ala-aste ikäisestä lähtien näin tein. Huomioin myös kehitysvammaiset ym. Omat kaverini minua tästä kummeksuivat. Aikuisena ammattini on juuri vähäosaisten parissa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 13:51"]Miksi/miksi et?
[/quote]
En kun olin niin ujo ja arka itse(kin).

Juu, olen pienestä pitäen pyrkinyt ottamaan toiset huomioon ja puolustanut heikompia.

Yhden kanssa juttelin. Hän oli oikeasti mukava poika ja häntä kiusattiin perhetaustansa takia (viinaan menevät vanhemmat ja isä kuolikin sitten jo meidän ala-asteen aikana). Muiden kanssa en jutellut koska heitä kiusattiin/syrjittiin siksi kun olivat itse niin ärsyttäviä. Olin ollut heidän kaverinsa eskarissa/ekalla luokalla mutta sitten en enää jaksanut kuunnella sitä määkimistä, kuten ei kukaan muukaan. 

No lol en. Koska en aijo uhrata omaa mainetta siksi, että joku on liian arka lähestymään muita ja juttelemaan normaalisti porukassa..

Mut en kyl kiusaakkaan:)

t. 16v, parhaillaan ysillä

Joo, olin itsekin se yksinäinen ja menin juttelemaan myös itseäni sosiaalisemmille. Silloin kelpasin kun ei ollut muuta seuraa tarjolla.

Juttelin ja koetin saada porukkaan välillä omien kaverisuhteidenkin kustannuksella. Vasta yliopistossa opin pitämään huolta vain omasta sosiaalisesta asemastani. Jos ei aikuinen ihminen itse osaa jutella muille tai pyytää päästä ryhmätöihin mukaan, niin ei ole minun ongelmani. Toki olen nykyäänkin ystävällinen ja otan mukaan porukkaan, mutta vain sen hiljaisen/kiusatun omasta aloitteesta. En ala enää huolehtimaan ja menemään itse esim tylsempien tyyppien kanssa ryhmätöihin siksi, että joku yksinäinen ei uskalla avata suutaan.